Don't Cry Because Its Over. Smile Because It Happened.

Eilen illalla tuli suruviesti, että russelieni kasvattaja oli hävinnyt taistelunsa syöpää vastaan. Muistan, kun taistelu taisi alkaa Papun pentueen aikoihin. Isot kiitokset kuitenkin hänelle siitä, että tähän koirien maailmaan päästiin sisään hänen kasvattinsa ja joukkojensa kautta. Iloa noista Töppötassuista on riittänyt ja eikä riitä sormet eikä varpaat laskemaan reissuja, joita ollaan tehty, lajeja, joita ollaan kokeiltu, puhumattakaan siitä ihmismäärästä, joka näiden kautta ollaan tavattu. Ei voi olla kuin kiitollinen tästä kaikesta. Kiitos!

Just nyt..

.. haluaisin olla terve ja päästä treenaamaan koirieni kanssa.

.. haluaisin saada Reiman kanssa yhteistyön toimimaan niin, että yhteistyö kantaisi tokokisan läpi. Niin monta hienoa suoritusta oli tänäkin viikonloppuna tutuilla, että taas tulee sisuunnuttua ja panostettua uudella sykkeellä treenaamiseen.

.. haluaisin, että Bondi kasvaisi pian, jotta päästäisiin agiliitelemään. (Joo joo, tiedetään, että pitkä matka on edessä ja maltti pitää pitää. Siksipä tässä nyt menee vielä ainakin 1,5 vuotta ennen kuin kisakentillä meitä nähdään). Se on vaan niin siisti laji ja tätäkin kateellisena seuraan nyt sivusta, kun omaa kisakoiraa ei ole tällä hetkellä. Miten mahtavaa olisikaan päästä juoksemaan radalle!

.. haluaisin olla uudemman kerran terve ja kisakoirallinen. Tai että koira olisi miltei kisavalmis. Kateellisena tulee seurattua Kuntoremontti- ja fitdogleiriporukkaa. Sitä yhdessä tekemisen meininkiä, toisten tsemppausta ja oppimista. Sinne minäkin haluan mukaan porukkaan.

.. haluaisin myös ymmärtää tuota Reimaa. Sen pelkoja, turhautumisia ja ahdistuksia, kun tänään taas oli saanut eteisematto kyytiä uudelleenmuotoilun merkeissä. Mikä saa sen tekemään niin? Miksi se ei pysty käsittelemään ja selviytymään joistakin asioista? Onhan se tavallaan liikuttavaa, että mun kanssa Reima pystyy selviämään lähes mistä vaan, mutta, kun en ihan aina voi olla sen tukena. Hassu ja  höppänä pieni epäterrieri.

.. haluaisin myös kestää epäonnistumisia paremmin. Mutta miten vaikealta se tuntuukaan, kun nähnyt vaivaa ja tehnyt oikeasti työtä ja harjoitellut kerrasta toiseen ja tulos on kuitenkin kunnon pannukakku? Helpompi se olisi kestää, jos ei asiaa olisi perinpohjaisesti miettinyt ja asiaan panostanut. Reimalle toki kiitokset siitä, että tässä suhteessa opettaa sitä, että asioissa pitää olla selkeä ja johdonmukainen alusta asti ja aina. Lintsasta ei voi eikä ottaa oikoreittejä.

Treenilöitä..

Maanantaina oltiin Papun kanssa ekaa kertaa rallytokoilemasas ja hauskaahan se oli! Outoa oli vaan ohjaajalle jatkaa matkaa koko ajan ja koirallekin saa höpöttää koko ajan. Papu oli ihan messissä ja vaikka melkeistä kaikki muutkin taisivat olla uroksia, niin mitään rotumellakkaa tai edes sen ensitahteja ei nähty. Hienoa. Papun laji tästä tuli siis.

Keskiviikkona treenattiin Ojangossa. Harmittavasti Papun treenit jäivät lyhyeen, kun oikeaan takajalkaan iski jokin. Mitään siinä ei näkynyt, mutta ylhäällä se oli ja hyppääminenkin oli epämiellyttävää. Bondi tuli tekemään perusasentoja ja kiertämisiä. Ihan kivasti teki pilkkopimeällä kentällä.

Muuten on treenailtu kotona pikkujuttuja. Reima tekee siirtymiä ja Bondi milloin mitäkin: pöydän jalan kiertämistä, istumista, paikkamakuuta ja muistin viimein tehdä niitä jäävien pysymisiäkin. Seisominen oli aika vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin.

Sunnuntaina kello soi aivan liian aikaisin, mutta mitä sitä ei tekis, jos tiimin treenit on tiedossa. Suunnaksi Salo ja säävastaava oli kivasti tilannut auringonkin paikalle. Reiman kanssa kisamaiset ensin. Purin Reimaan aika pitkään ja olisi luullut, että paikka olisi tuttu ja suurimman energiat purettu. Mutta ei. Homma hajosi kehään menossa. Lähti tarkistelemaan milloin mitäkin: liikkuri, tötteröt, tarvikkeet jne. Tuli takaisin juu, mutta sekunniksi. Ensin luoksari: varmaan 2/3 matkasta pääsin ennen kuin nousi istumaan. Ei vaikuttanut mitenkään kovin epävarmalta, mutta oli kuitenkin maiskutellut.Seuraavaksi istuminen, mikä meni varsin kivasti, joskin vähän epävarmuus siinä näkyi, mutta teki ekan kerran hyvin kisamaisena kokonaan. Seuraavana hyppynouto: kiersi esteen ja kiersi esteen. Viereen tuli kuitenkin ja tiputti kapulan. No tuli siihen viereen kuitenkin, ja siitähän piti palkata. Otettiin uudestaan vielä, jolloin varasti, mutta muuten skarppasi paluun ja perusasennossa kapulan pidon.

Toisessa setissä tehtiin ensin ruutu, ja kyllä se bongaaminen on nyt myyty. Hienosti venyy niska ja koira etupainoiseksi, kun niin kovasti bongaa. Näki, kun palkka meni ruutuun, mutta matkalla ei palkkaa bongannut, mutta usko vei perille asti. Luoksari tehtiin stopeilla. Taas nousi jätöstä istumaan ja stopitkin venyivät pahasti, mutta teki ne kuitenkin. Pitää ottaa tämä ohjelmistoon. Pitää ehkä palata myymään luoksari alusta asti ja tehdä sillä siitä varmempi. Loppuun vielä uudelleen se hyppynouto, joka oli varsin pätevä. Hieno tyyppi, mutta vireen ja hallinnan kanssa pitää olla tarkka.

Lopuksi Bondi tuli tekemään noutoa ja kas kummaa nakkipalkalla ei ollut ongelmia luopua tunnarista. hienosti teki sitä ja tuli jopa eteen istumaan sitä "palauttamaan". Hieno pieni. Ei haitannut kehänauhan kerääminen tai kaksi muuta treenaavaa koiraa. Hienon luoksarin maahanmenon leiskautti myöskin. Salama hyökkäsi kohti maapalloa. Ihana pikkumies.

Huoltoa

Reiman kanssa on ihmetelty niitä treenien läskiksi menoja ja sen rauhattomuutta kotona. No kai sitä itsekin olisi rauhaton, jos selkä ja polvi on jumissa ja jalkakin puutuu. Tänään käytiin Mari Hyytiäisen hoidettavana ja kovin juntturassa oleva koira sieltä sitten käsittelyssä paljastui. Kovat läähätykset käsittelyssä tuli, vaikka näytti siltä, ettei hieroja juurikaan mitään tehnyt. Toivottavasti nyt helpotti ja Reima relaa. Loppuviikko mennään siis superiisisti ja sitten pikku hiljaa palataan vähitellen normimeininkiin. 

Täytyy pitää mielessä tämä, että jos yhtäkkiä muuttuu levottomaksi ja epävarmaksi, on todennäköisesti kyseessä jumi jossainpäin koiraa. Ja tietty mielellään ennen sitä jo hoidattaa koira. 

Muissa uutisissa Bondi on löytänyt lelulaatikon lusikan ja temuaa sen kanssa menemään. Ihan kiva se. Muuten on olleet treenit vähissä, kun oma sairastelu on niitä estänyt.

Some roses grow through concrete. Remember that.

Toivottomalta on taas tuntunut. Homma meni läskiksi Reiman kanssa trimmauksessa ja tyyppiä rasvailtiin ja koitettiin kutisevaa olo helpottaa parikin viikkoa. Ärsyttävää. Aika kireänä oli koko koira ja siinä sivussa kiristyin minäkin. Turhautti. Eikä tietenkään olisi pitänyt turhautua ja kiristyä, kun se ei tuossa ollut ollenkaan avuksi.

No koska periksi ei anneta opeteltiin lisää ja kokeiltiin uutta opskua. Eli sateinen sunnuntai sujui Ojangon kentällä täristen kylmästä sateessa seisten. Kouluttajana Nina Manner, joka toki on tuttu agilityn aluevalkusta ja tokon maaajoukkueen edustajana ehkä maailman makeimman Ässän kanssa. Meillä työn alla se ikuinen murheen kryyni ruutu, jossa on yritetty vaikka ja mitä, mutta mä en osaa kertoa Remelle, että ne tötsät pitäis bongata ja siitä johtuen Reme ei osaa niitä selkeästi bongata. Jos olis näppärämpi, olis ehkä tajunnut senkin miksi se oli Remelle niin vaikeaa. Homma oli mennyt pieleen siinä, että bongauksen vihjesana oli sama kuin itse käsky. (Joo, jollakin ne voi olla samat ja homma toimii). Tai no ei oikeastaan käskysanassa, vaan siinä ettei Reimalle ollut selkeää mitä piti tehdä ja saiko sinne ruutuun lähteä jo bongaussanalla vai ei. Välillä oli saanut ja välillä ei. Tästä tuli ristiriita ja meteli.

Eli vaihdettiin sitten bongaussana ja nyt oltiin tarkkana siitä, että tekee bongauksen ennen kuin lähtee ruutuun tai päästetään sinne. Ensin apuna oli appari, joka kävi näyttämässä ruudun ja sanoi samalla bongaussanan. Jotta bongaus tulisi Reimalta, tehtiin Remen kanssa pyörähdys, jolloin menetti näköyhteyden tötsiin ja piti bongata ne uudestaan. Homma toimi varsin hyvin ja bongauksesta tuli hyvinkin selkeä. Ääni jäi pois ja kun tätä ollaan uudelleen kokeiltu, niin hyvin on joka kerta irronnut ja tietää mitä on tekemässä. Melkoisen superia kaiken tämän tahkoamisen jälkeen.

Bondi on ollut aksaan valmistavien taitojen kurssilla ja osataan nyt peruuttaa, mennä häkkiin, hieman pujotella jalkoja ja kiertää tolppaa. Keinuakin on paukuteltu eikä se jännittänyt yhtään. Ohjaajan liikkeeseen ei kovasti reagoi ja tuli sieltä toistolla murinakin, kun jarrutin, pikku-bc:n jatkaessa kuin juna eteenpäin. Tällä viikolla Bondi teki ensimmäisiä ruutujaan ja muistuteltiin taas putken suorittamista mieliin. Hyvin lähti putkea tarjoamaan ja vauhtikin lähti kiihtymään. Kotona Bondi on keksinyt kahden lelun leikin eli kämppää rallitetaan ympäri pallo suussa ja toista harotaan ja tönitään etutassuilla. Koska tavoitteena on osata opettaa kolmannelle koiralle se paikkamakuu, niin Bondihan tekee sitä vähintään kerran päivässä. Istuu taikka makaa. Piilossakin olen käynyt piipahtamassa. 

Papustakin pitää jotain sanoa ja Papu on ollut huisin hyvä raunioilla. Viime viikolla oli vähän haastava treeni, kun valitsin väärän lähestymissuunntan ja tehtiin sitten pitkä lenkki ilman maalimiehen maalimiestä. Papu ei tästä hämääntynyt vaan työskenteli kuitenkin tarkasti. Hieno mies ja niin pollea, kun kaikki löydettiin.

Nyt työnalla Reimalla tunnari. Onneksi sitäkin on saatu nyt korjattua siihen pisteeseen, että nenällä taas etsitään. Nyt pitäisi taas sitten ruveta tuomaan niitä vieraita kapuloita pikku hiljaa ja vahvistaa liikettä, jotta pureminen jäisi pois. Bondi lähtee myös opettelemaan noutoa tunnarikapulalla. Harmittavasti vaan illat on nykyään niin pimeitä, että pitää löytää valaistu kenttä aina treenejä varten illalla. Papun tavoitteena on temputella ja kehittää hallintaa tottikseen.

All the training was necessary for my personal development

Siltä se ainakin tuntuu. Sen verran tuo Reima tässä aina välillä koettelee. Tänään treenattiin taas pitkästä aikaa.

Merkki+ohjattu: Merkille perspalloa ja vahvistusta. Hyvä ilme, peba meinaa mennä maahan eli pitää olla nopeampi palkkauksessa. Suunnissa ei ongelmaa. Tai ohjaajan suhteen on, kun ahnehti molemmat suunnat samassa treenissä.

Istuminen: Toimii! Tekee sen nyt varmasti ja häntä heiluen. Tai no ympärikääntyessä on kuitenkin epävarman näköinen, mutta on kuitenkin paikoillaan.

Tunnari: Kierrokset lähti kaakkoon. Johtuiko sitten noudosta vai epävarmuudesta. Piilottamisen jälkeen vastassa oli paikallaan tärisevä koira. Ilmeisesti nenänkäyttö on nyt myyty, kun niin suoraan paineli lehtikasaan. Note to myself: piilotapa ensi kerralla tunnari vähän kauemmaksi. Tuppaa aina jäämään juuri hiekan ja nurtsin/lehtien rajalle.

Palkalle vapautus: Tämän tajusin unohtaneeni treenata, joten se nyt sitten treeniohjelmaan mukaan. Hyvin luopui kiposta ja tuli ja pysyi mun luona ja odotti vapautusta.

Luoksari: No tässäpä tulikin taas vaikeuksia. Ei meinaan jää paikalleen. Kerran lähti perään ja toisen kerran nousi istumaan lähes välittömästi. Voi ärsytys. Ei muuta kuin palauttamaan takaisin ja muutama jättötreeni. On jätettäessä aika onnettoman näköinen. Luoksari itsessään täydellinen. Tulee lujaa ja teki hyvät stopit. 

Ruutu: Murheenkryyni 2. Ei bongaa. Ei sitten millään. Yritin lähetystä, mutta tyyppi lähti mihin sattui. Tyhmä minä. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt varmistaa, että onnistuu. Ongelmana myös se, että vire oli jossain ihan omissa sfääreissä tätä tehdessä. Piti siis odottaa, että rauhoittuu, mutta kauhian vaikiaa sekin oli. Lopulta tehtiin ihan vauvaruutu neljän metrin päästä.  Hmph. Onpas nyt haastavaa tämä. Lisäohjeita on tähän nyt kysytty ja vastausta odotellaan.

Jännä, että näistä treeneistä jäi huono mieli itselle, vaikka suurin osa asioista sujuikin varsin kivasti, mutta jotenkin se vireen hallinta on niin vaikeaa, että siitä hermostun (juu, varmaan auttaa) ja harmittaa, kun treenatut asiat eivät suju. Ei niiden tarvitsisi mennä loistavasti, kunhan olisi edes joku toivon kipinä tekemisessä.

Bondi sen sijaa on aika mainio. Lähtee kiertämään tolppaa jo jostain kymmenestä metristä ja tulee lujaa. Tehtiin ihan vaan kiertoja ja kokeiltiin välillä siihen yhdistää maahanmenokin. Ihanasti sukeltaa maahan. Treenattiin odottamisia ja vapautuksia ja eri asentoja. Pätevä tyyppi tekee noita kaikkia suvereenisti eikä viereisellä kentällä palloa pelanneet pojat häirinneet yhtään, vaikka välillä pallo rämähtelikin kovaa seinään. Hieno mies! Ja mikä vielä hienompaa, tyyppi on hipihiljaa tehdessään!

Keep your face to the sunshine and you cannot see a shadow.

Erityisesti nyt, kun aurinko alkaa käydä vähiin ja harmaus puskee päälle syksyn myötä. Tällä viikolla on treenailtu vähän. Tai ainakin Reiman treenit ovat olleet harvassa. Tosin mieleen tuli, että miksei noilla vanhemmillakin voisi tehdä pieniä treenejä enemmän ennen ruokaa. 

Tän viikon ajatuksissa on ollut se, että Bondin kanssa treenaan helposti vähän liian alhaisella vireellä. Tyyppi tekee, mutta siltä puuttuu vauhti ja "se" ilme. Vähän, kun pistää itseään enemmän peliin, niin tyyppikin terävöityy. Kivasti tekee nyt perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, peruuttaa ja leikkii. Leikissä tuo lelua kivasti takaisin. Ainakin kotona. Viime viikolla agiin valmistavalla kurssilla halli ja muut koirat vähän verottivat tuota intoa tuoda. Pitää siis vahvistaa lisää.

Reme treenasi merkkiä ja perspallon saloista käytiin Lentsun kanssa keskustelua. Niin, sillä pallo EI siis tarvitse osua koiraan. Ehkä tässä mun tarkkuuden puute oli Reiman onni. Sähäkämpää kääntymistä haluaisin, mutta sitä pitää työstää. Muuten tykkään ilmeestä siellä merkillä. Heiluttaa häntää ja odottaa mitä tapahtuu. Tyyppi on muuten ollut aika kireänä, joten treeneissäkin täytyy olla aika tarkkana, ettei kierrokset mene turhan koville. Siksi pallo onkin säästetty loppuruutuun ja muuten mennään nameilla. Ruutuun on hyvä imu, mutta treenilistalla on nyt palkkapurkista luopuminen eli se, että pystyy siirtymään sinne yhdessä minun kanssa.

Reima kävi perjantaina parturissakin ja mä meinasin saada paskahalvauksen tuloksesta. Tyyppi on ihan epätasainen ja kaula näyttää siltä, että karhu olisi siihen raapaissut kämmenellä. Muuten on kulmikas, jaloissa hapsuja ja häntäkin erittäin epätasainen. Pinkki iho paistaa pohjavillan alta. Ei ehkä ihan mennyt putkeen. Ei kauheasti lohduta, että se tasoittuu viikon sisään, kun nyt tuon kanssa ei kehtaa päivävalossa ulkoilla. Menisi jo viikko ja karvoja tulisi tasaamaan tilannetta. Ikävä tulee kyllä maailman parasta trimmaajaa Saaraa, joka teki aina hyvää ja tasaista jälkeä.

Papu oli tuttuun tapaan taas pätevä raunioilla ja kaikki maalimiehet löytyivät. Ensimmäisen kohdalla toki hieman ärsytti, kun ei ihan täysin saanut heti kohdennettua sitä missä maalimies oli ja piti vähän jo turhautumista muristakin. Seuraavat selvitti oikein hienosti. Papulle on nyt tavoitteena treenata tottikseen malttia ja jännityksellä odotellaan alkavaa rallytokokurssia.

Omaa osaamsita tuli laajennettua taas koetoimitsija 1-kurssilla. Mitään uutta sieltä ei oikeastaan tullut vastaan, mitä nyt eri lajien kirjo on yllättävän laaja ja rotulistasta löytyi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia ja minulle uusia rotuja. 

Sunnuntaille oli suunniteltu treenit, mutta ne jäivät nyt väliin, kun kuume iski minuun. Höh.