Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Katsaus menneeseen vuoteen tulossa seuraavaksi. Koitin katsoa, että mitä tavoitteita asetettiin, mutta en nyt sellaisia varsinaisesti löytänyt, mutta mennään vuoden takaisilla pohdinnoilla.

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. No kohtuullisesti on edelleen pysynyt kunnossa. Huoltoa on tarvinnut ja sitä on annettu. Jostain syystä takatassut tuppaavat levähtämään tällä hetkellä istuessa ja maatessa, mutta Piiran mukaan niissä ei ollut mitään vikaa kuitenkaan. Pitää jumpata ne kuntoon.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Telineillä ei oltu tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Hallittavuus ihan ok ja intoa on. Uutena lajina tänä vuonna kokeiltiin rally-tokoa, jossa Papu näyttäisi olevan melkoisen haka.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. No mölleissä tavallaan käytiin, kun kisattiin russelirotumestiksissä ja Papu tuurasi keväällä Reimaa treeneissä Niinulla ja aluevalkussa. Intoa löytyi, mutta ei se niin siihen lajiin ole syttynyt. Tosin positiivista oli se, että saatiin leikkiminen pelaamaan ja Papu on nykyään ihan intoja narupalloihin.

 Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Nyt päästiin korkkaamaan se voittaja ja sanoisin, että vähän siinä hätäiltiin. Tunnari ja ruutu oli silloin edelleen kesken. No Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pisteitäkin saatiin edes jonkin verran. SM:t ja piirimestikset olivat vain haaveita. Näiden jälkeen on treenailtu, niin liikkeitä kuin liikkeiden välejäkin. Ensi vuonna taas uutta yritystä.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. Sm:t jäivät lopulta ikuiseksi haaveeksi. Agiura paketoitiin hyppytekniikan ja selän kipuilun takia. Harmitti vietävästi ja välillä vieläkin. Agista me kumpikin tykättiin ja Reima oli siinä varsin pätevä teknisesti (muuten kuin hypyn osalta) ja syttynyt lajiin, mutta parempi pitää koira kunnossa ja olla sille reilu, kun pyytää mahdottomia. Huhtikuussa kisattiin viimeiset kisat ja sen jälkeen on monet itkut itketty.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Tämän vuoden ainoat missikisat käytiin Latviassa. Kaksi eriä sieltä saatiin ja luokassakin sijoituttiin, mutta siinä se. Muuten ei huvittanut viedä koiraa kehään, kun selkeästi selkäjumit vaikuttivat liikkeeseen, joka oli takaa töpöttämistä.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilme on parantunut vuoden loppua kohden ja ongelmia saatu ratkottua, mutta tekemistä riittää. Itselle ehkä isoin oppi on ollut olla tyytyväinen Reimaan ja Remen yrittämiseen. Se on jeesannut paljon koiraakin.
5. Kunnossa pysyminen. Tää ei mennyt niin kuin piti. Agi jäi selkäjuttujen takia, mutta muuten koitetaan pysyä kunnossa ja hoidetaan tasaisin väliajoin. Agilitystä luopumisesta huolimatta on kuitenkin aikamoisia jumeja välillä ilmaantunut.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Eipä opeteltu sen enempää. Sen sijaan kokeiltiin jo mainittua rally-tokoa. On vaikea laji, kun pitäisi muistaa kannustaa ja höpöttää koiralle. Hauskaa se silti on.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. Oltiin ja ei oltu. Muutaman oppitunnin sain siitä, että pitäisi olla selkeämpi ja kertoa koiralle milloin tarkoitetaan bongaamista ja milloin vaikka sinne ruutuun saa oikeasti lähteä. Suunnitelmallisuudessa onneksi auttaa myös Lentsun nettitokojen viikko-ohjelma.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Muita kannustin kyllä, mutta itselleni olin ankarampi. Muutamaan kertaan tuli tiimin leirillä romahdettua ja itkuksihan se meinasi mennä, mutta onhan se aika musertavaa, että jos on treenannut ja homma näyttää kuitenkin siltä, että mitään ei olisi koskaan tehty. Joskus tuntuisi helpommalta olla edes yrittämättä, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule, mutta ei sitä kuitenkaan vaan voi antaa periksi.
4. Parempi kunto.  Kunto on ehkä parempi, koska on tullut tänä vuonna ratsastettua huomattavasti enemmän. Tosin ne agit jäi nyt vähemmälle, joten juoksukunto on arvoitus.

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. 
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. 
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon.

Viikon varrelta..

Tällä viikolla on opittu ettei Papu pidä Marianne-karkeista, mutta Da Capot kelpaavat kyllä. Mariannea oli maistettu, mutta jätetty sitten omaan arvoonsa. Paprit ympäriltä oli toki kummastakin irroitettu nätisti.

Perjantaina oltiin Bondin kanssa aksaan valmistavalla kurssilla ja kovin vaikeaa oli tehdä tassut orrelle-temppua istumasta, vaikka sitä kotona onkin jo tehty. Jännitti kai. Hyvon kääntyilee tasapainotyynyllä, peruuttaa ja kävelee jalkojenkin yli. Kerran jouduttiin jäähylle, kun viereisen kentän koirat haukkuivat ja sitten Bondi haukkui ja sen seurauksena toinen kurssilainen sai vähän liikaa häiriötä. Tehtiin myös eteen fokusointia ja eteenmenoja. Puhuttiin myös taas palkkauksen ajoittamisesta ja että pitäisi muistaa palkita myös viiveestä eli pysymisestä. Miten tämä puoli olikin nyt taas unohtunut?

Keskiviikkona oltiin raunioilla viimeistä kertaa tänä vuonna ja Papu oli taas hyvin pätevänä. Ei tosin voinut uskoa sitä, että vain kaksi maalimiestä oli piilotettu. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä ja keväällä taas jatketaan.

Reme teki tokoa ja oli oikein innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Tunnari meni edelleenkin roskiin, mutta muuten tyyppi vaikutti varsin iloiselta ja innokkaalta. Tehtiin lähes kaikki voin liikkeet läpi. Hyppyä ei kentälle raahattu ja metalli jätettiin turvallisuussyistä pois. Maahanjääminen on kamalan vaikeaa ja lähes poikkeuksetta on noussut siitä seisomaan esim. luoksarissa. Pitää vahvistaa. Istuminen toimii ja heiluttelee siinä häntäänsä. Luoksarin stopit oli vähän hitaita, mutta muuten toimi. Kiva meininki oli ja Repe oli hyvin innoissaan palkkapallosta. Niin tykkään sen ilmeestä nyt tehdä hommia!

Dogs have masters. Cats have staff.

Niin, ehkä jossain joo. Kovasti täällä harjoitellaan tuota masterointia, mutta matkalla vielä ollaan. Joskin noi russelit alkaa olla jo varsin mukavia. Bondin kanssa onkin vielä tekemistä. Viime viikkojen aikana russelit ovat käyneet Piiran hoidettavana. Molemmilla oli lukkoja alaselässä, mutta nyt niistä olisi pitänyt päästä eroon. Papun kanssa pitäisi treenata takajalkoja, jotka tuppaavat nyt unohtumaan ja leviävät kuin Leppäsen eväät, kun tyyppi istuu tai makaa. Remekin suoristui käsittelyssä. Bondi ei vielä päässy käsiteltäväksi, mutta sitäkin pitäisi alkaa tässä pikku hiljaa harjoittelemaan.

Muuten ollaan tokoiltu vähän. Bondi on opetellut pään maahanlaittoa, seuruuta ja tuntuu, että joka päivä hinkataan kiertoja ja stoppeja, koska siinä saa sitä niin kivasti juoksutettua. Bondin kanssa ollaan käyty koirapuistossakin, koska kukaan ei jaksa tuon kanssa tällä hetkellä kovin pitkään lenkkeillä, koska se on yhtä vetämistä. Nyt ollaankin sitten ulkoiltu namien kanssa ja haettu sitä sivulla olemisen paikkaa, missä pitäisi pysytellä. 

Ai niin ja Bondihan opetteli tulemaan "orrelle" eli tassut käsivarren päälle ja siihen vielä lisättiin kurkistus käsivarren ali. Hyvin menee. Jopa niin hyvin, että tassut rupeaa läpsähtelemään milloin mihinkin.

Repe on treenannut tunnaria, lähinnä pitoa ja se alkaa olla hyvällä mallilla. Enää ei tule ihan välittömästi tikkuja, vaan malttaa pitää nätistikin tunnaria. Sitä pitoa on sitten yhdistetty kiertoihin, kaukoihin, jääviin ja seuraamiseen. Eilen myös vilkutteli ja pisti päätä maahan tunnari suussa. Pätevä tyyppi!

Viikonlopun huikeat tokotulokset PM-kisoista olivat omiaan nostamaan treeni-intoa, sateinen kylmä keli sen sijaan ei. Aikamoinen tokomaajoukkue meillä on, kun kaikki seitsemän koiraa mahtuvat kymmenen parhaan joukkoon. Huikeaa!

Ei tässä muu auta kuin ruveta paketoimaan tätä vuotta ja suunnittelemaan uusia kujeita ensi vuodelle!

Don't Cry Because Its Over. Smile Because It Happened.

Eilen illalla tuli suruviesti, että russelieni kasvattaja oli hävinnyt taistelunsa syöpää vastaan. Muistan, kun taistelu taisi alkaa Papun pentueen aikoihin. Isot kiitokset kuitenkin hänelle siitä, että tähän koirien maailmaan päästiin sisään hänen kasvattinsa ja joukkojensa kautta. Iloa noista Töppötassuista on riittänyt ja eikä riitä sormet eikä varpaat laskemaan reissuja, joita ollaan tehty, lajeja, joita ollaan kokeiltu, puhumattakaan siitä ihmismäärästä, joka näiden kautta ollaan tavattu. Ei voi olla kuin kiitollinen tästä kaikesta. Kiitos!

Just nyt..

.. haluaisin olla terve ja päästä treenaamaan koirieni kanssa.

.. haluaisin saada Reiman kanssa yhteistyön toimimaan niin, että yhteistyö kantaisi tokokisan läpi. Niin monta hienoa suoritusta oli tänäkin viikonloppuna tutuilla, että taas tulee sisuunnuttua ja panostettua uudella sykkeellä treenaamiseen.

.. haluaisin, että Bondi kasvaisi pian, jotta päästäisiin agiliitelemään. (Joo joo, tiedetään, että pitkä matka on edessä ja maltti pitää pitää. Siksipä tässä nyt menee vielä ainakin 1,5 vuotta ennen kuin kisakentillä meitä nähdään). Se on vaan niin siisti laji ja tätäkin kateellisena seuraan nyt sivusta, kun omaa kisakoiraa ei ole tällä hetkellä. Miten mahtavaa olisikaan päästä juoksemaan radalle!

.. haluaisin olla uudemman kerran terve ja kisakoirallinen. Tai että koira olisi miltei kisavalmis. Kateellisena tulee seurattua Kuntoremontti- ja fitdogleiriporukkaa. Sitä yhdessä tekemisen meininkiä, toisten tsemppausta ja oppimista. Sinne minäkin haluan mukaan porukkaan.

.. haluaisin myös ymmärtää tuota Reimaa. Sen pelkoja, turhautumisia ja ahdistuksia, kun tänään taas oli saanut eteisematto kyytiä uudelleenmuotoilun merkeissä. Mikä saa sen tekemään niin? Miksi se ei pysty käsittelemään ja selviytymään joistakin asioista? Onhan se tavallaan liikuttavaa, että mun kanssa Reima pystyy selviämään lähes mistä vaan, mutta, kun en ihan aina voi olla sen tukena. Hassu ja  höppänä pieni epäterrieri.

.. haluaisin myös kestää epäonnistumisia paremmin. Mutta miten vaikealta se tuntuukaan, kun nähnyt vaivaa ja tehnyt oikeasti työtä ja harjoitellut kerrasta toiseen ja tulos on kuitenkin kunnon pannukakku? Helpompi se olisi kestää, jos ei asiaa olisi perinpohjaisesti miettinyt ja asiaan panostanut. Reimalle toki kiitokset siitä, että tässä suhteessa opettaa sitä, että asioissa pitää olla selkeä ja johdonmukainen alusta asti ja aina. Lintsasta ei voi eikä ottaa oikoreittejä.

Treenilöitä..

Maanantaina oltiin Papun kanssa ekaa kertaa rallytokoilemasas ja hauskaahan se oli! Outoa oli vaan ohjaajalle jatkaa matkaa koko ajan ja koirallekin saa höpöttää koko ajan. Papu oli ihan messissä ja vaikka melkeistä kaikki muutkin taisivat olla uroksia, niin mitään rotumellakkaa tai edes sen ensitahteja ei nähty. Hienoa. Papun laji tästä tuli siis.

Keskiviikkona treenattiin Ojangossa. Harmittavasti Papun treenit jäivät lyhyeen, kun oikeaan takajalkaan iski jokin. Mitään siinä ei näkynyt, mutta ylhäällä se oli ja hyppääminenkin oli epämiellyttävää. Bondi tuli tekemään perusasentoja ja kiertämisiä. Ihan kivasti teki pilkkopimeällä kentällä.

Muuten on treenailtu kotona pikkujuttuja. Reima tekee siirtymiä ja Bondi milloin mitäkin: pöydän jalan kiertämistä, istumista, paikkamakuuta ja muistin viimein tehdä niitä jäävien pysymisiäkin. Seisominen oli aika vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin.

Sunnuntaina kello soi aivan liian aikaisin, mutta mitä sitä ei tekis, jos tiimin treenit on tiedossa. Suunnaksi Salo ja säävastaava oli kivasti tilannut auringonkin paikalle. Reiman kanssa kisamaiset ensin. Purin Reimaan aika pitkään ja olisi luullut, että paikka olisi tuttu ja suurimman energiat purettu. Mutta ei. Homma hajosi kehään menossa. Lähti tarkistelemaan milloin mitäkin: liikkuri, tötteröt, tarvikkeet jne. Tuli takaisin juu, mutta sekunniksi. Ensin luoksari: varmaan 2/3 matkasta pääsin ennen kuin nousi istumaan. Ei vaikuttanut mitenkään kovin epävarmalta, mutta oli kuitenkin maiskutellut.Seuraavaksi istuminen, mikä meni varsin kivasti, joskin vähän epävarmuus siinä näkyi, mutta teki ekan kerran hyvin kisamaisena kokonaan. Seuraavana hyppynouto: kiersi esteen ja kiersi esteen. Viereen tuli kuitenkin ja tiputti kapulan. No tuli siihen viereen kuitenkin, ja siitähän piti palkata. Otettiin uudestaan vielä, jolloin varasti, mutta muuten skarppasi paluun ja perusasennossa kapulan pidon.

Toisessa setissä tehtiin ensin ruutu, ja kyllä se bongaaminen on nyt myyty. Hienosti venyy niska ja koira etupainoiseksi, kun niin kovasti bongaa. Näki, kun palkka meni ruutuun, mutta matkalla ei palkkaa bongannut, mutta usko vei perille asti. Luoksari tehtiin stopeilla. Taas nousi jätöstä istumaan ja stopitkin venyivät pahasti, mutta teki ne kuitenkin. Pitää ottaa tämä ohjelmistoon. Pitää ehkä palata myymään luoksari alusta asti ja tehdä sillä siitä varmempi. Loppuun vielä uudelleen se hyppynouto, joka oli varsin pätevä. Hieno tyyppi, mutta vireen ja hallinnan kanssa pitää olla tarkka.

Lopuksi Bondi tuli tekemään noutoa ja kas kummaa nakkipalkalla ei ollut ongelmia luopua tunnarista. hienosti teki sitä ja tuli jopa eteen istumaan sitä "palauttamaan". Hieno pieni. Ei haitannut kehänauhan kerääminen tai kaksi muuta treenaavaa koiraa. Hienon luoksarin maahanmenon leiskautti myöskin. Salama hyökkäsi kohti maapalloa. Ihana pikkumies.

Huoltoa

Reiman kanssa on ihmetelty niitä treenien läskiksi menoja ja sen rauhattomuutta kotona. No kai sitä itsekin olisi rauhaton, jos selkä ja polvi on jumissa ja jalkakin puutuu. Tänään käytiin Mari Hyytiäisen hoidettavana ja kovin juntturassa oleva koira sieltä sitten käsittelyssä paljastui. Kovat läähätykset käsittelyssä tuli, vaikka näytti siltä, ettei hieroja juurikaan mitään tehnyt. Toivottavasti nyt helpotti ja Reima relaa. Loppuviikko mennään siis superiisisti ja sitten pikku hiljaa palataan vähitellen normimeininkiin. 

Täytyy pitää mielessä tämä, että jos yhtäkkiä muuttuu levottomaksi ja epävarmaksi, on todennäköisesti kyseessä jumi jossainpäin koiraa. Ja tietty mielellään ennen sitä jo hoidattaa koira. 

Muissa uutisissa Bondi on löytänyt lelulaatikon lusikan ja temuaa sen kanssa menemään. Ihan kiva se. Muuten on olleet treenit vähissä, kun oma sairastelu on niitä estänyt.