Prinssi ja herne

Eikä nyt kyseessä ole ne herneet, jotka korvien välissä välillä iskevät kipinää. Viime tiistaina Reima otti muutamat linkkaukset kotona, mutta ei siihen sitten sen enempää kiinnitetty huomiota. No Keskiviikkona se sitten illalla jo säntäili ja potki toista takasta taaksepäin. Oli kuulemma tehnyt sitä jo jonkin aikaa ja meni aina sen jälkeen piiloon johonkin. Muutenkin oli levoton eikä meinannut oikein rauhoittua olemaan paikalleen. Mitään jalasta ei löytynyt, mutta kovasti alkoi huolestuttaa oliko tuo nyt loukannut itsensä niissä treeneissä.

Seuraavalle päivälle sitten saatiinkin varattua lääkäriä ja koska se nyt on arvattavissa, että niillä ei ammattitaito riitä kuitenkaan jänteiden ja pehmytkudosten tutkimiseen, kun tuolla ei nyt kuitenkaan mitään luita ollut poikki. Eikä sieltä mitään sitten löytynytkään eikä Reima enää mitään linkannut. Rimadyllit saatiin kuitenkin kotiapteekkiin odottamaan kriisitilanteita. Ainoa mitä lääkäri löysi oli jonkinmoinen viilto anturassa.

Seuraava pysäkki oli fyssari. Liikkeissä ei edelleenkään mitään näkyvää eikä käsitellessäkään hirveästi mihinkään reagoinut. Keskiselässä oli jotain pientä, mutta ei kuitenkaan mitään triggereitä. Eli ehkä hieman etupainoisempi kuin viime kerralla ja nolona tunnustin, että meillä ne jumppailut olivat kuitenkin nyt vähän jääneet. Samoja liikkeitä saatiin kotiläksyksi kuin ennenkin ja koska seuraava aika on varattuna melko pian, niin nyt on pakko siihen mennessä jumppailla, jotta saadaan jotain tuloksiakin aikaan. Ei siis löytynyt vikaan tälläkään käynnillä.

Kotiin tullessa sitten tuo "herne" ehkä löytyikin lattialta, kun itse astuin siihen. Jonkinmoinen ruusun piikki taikka jokin oka sieltä löytyi ja hyvän reiän teki myös minun jalkaan. Ei ihme, että Reimakin oli sinkoillut ja koittanut päästä siitä eroon.

Lisää treeniä

Tänään taas treenailtiin Annan kanssa ja Papukin pääsi mukaan. Papulle seuraamista, jossa on kyllä väljä, mutta pitää paikkansa hyvin. En jaksa tuohon väljyyteen puuttua, kun tekee kuitenkin niin hyvällä meiningillä. Tehtiin myös paikkamakuuta, mutta se on hippasen vaikeaa apparin kanssa, kun Papulle ruoka (mikä tahansa ruoka) on vähän turhan hyvä palkka eikä malta olla ollenkaan paikallaan. Kai sitäkin vois sheippailla laittamaan päätä maahan. Iloinen se kuitenkin on kaiken kaikkiaan, mikä on tärkeintä.

Reima teki alkuun kehäänmenoja, mikä onkin sitten oma juttunsa ja kierrokset nousee aika hyvin niistä eikä meinaa oikein rauhoittua. Ja meinaa vängätä vastaan, jos asiasta huomauttaa. Pieni seuruu palkaten käännöksistä perään meni mallikkaasti. Hypyssä koitettiin ratkoa oikealle kääntymistä, mutta eipä siihen just nyt mitään kuningasideaa saatu. Pitääpä miettiä lisää. Nouto meni hyvin ja loppuun tehtiin sekin kokonaisena. Oikein hieno.

Molemmat tekivät vielä vauhtiluoksetulot: Papu alokasluokan mukaisen ja tulikin sellaisella sutimisella, että vau! Reima teki stopilla ja varsin mallikas stoppi tulikin! On ne päteviä.

Illalla vielä aksattiin Reiman kanssa. Olin ottamassa Papuakin mukaan, mutta viime hetkillä se jäikin kotiin, kun Jussi tuli sopivasti sille seuraksi. Harmi, kun muita ei tullutkaan tänään treenaamaan, niin olisi siinä Papukin päässyt sitten tekemään. Edellisen ryhmän jäljiltä oli maajoukkuekarsintojen hyppärin mukaelma odottamassa. Varsin pätevästi Reima irtoili ja teki töitä. En tiedä mikä mielenhäiriö muhun iski, mutta persjättöjä tuli tungettua kohtaa jos toiseen ja nehän toimi. Hyvää liitelyä oli se ja ensi viikolla taas sitten uudella puhdilla ja ohjatusti.

Tokooooo-oo-oo-oo

Maanantaitreenit Annan ja Martan kanssa. No vähän varastettiin ja oltiin paikalla ajoissa ja ehdittiin tehdä jo eka setti. Tehtiin noutoa, joka menikin sitten ihan mallikkaasti ja pureskelu oli unohtunut johonkin. Kova kiire oli kapulaa tuoda ja hyvin se sitten muutaman kerran tuotiin luvan kanssa viereenkin. Hienoa!

Jäämissä treenittiin paikkaa etupalkalla ja edelleen häntä laskee, kun menen taakse, mutta ei sentään ihan toivottomaksi mene. Maahanmeno on kaikessa hässäkässä unohtunut, mutta onhan meillä tässä aikaa treeniä se kuntoon.

Luoksari toimi ja hienot stopit tuli ja asentokin pysyi. Jes.

Hetken lepo Martan treenivuorolla ja sitten jatkettiin paikkamakuulla ja kaukoilla. Pm jo sinnepäin, mutta vielä pitää vahvistaa jättötilannetta. Apparista on kyllä suuri apu tässä. Ei kuitenkaan kertaakaan ääntä. Oikea korva tärisi vähän. 

Kaukot tehtiin ensin asennonvaihdosta palkaten ja toisella kertaa viiveellä. Molemmat olivat hienot. Nousi hyvin ja malttoi ollakin.

Hyvällä mallilla siis homma tällä hetkellä ja lisää rutiinia vaan tekemiseen.

Ja pieni lisäys, ettei kaikki olis vaan hyvää ja hienoa: Nyt toi Rekku linkkaa. Mitään ei näy päälläpäin, joten katellaas tätä sitten uudemman kerran aamulla. Pöh.

There are no failures - just experiences and your reactions to them.

Tuli siis koettua Mäntsälä ja sen näyttely. Tuomarina Leif Ragnar Hjorth ja arvostelu oli seuraava: " Excellent type and size. Strong, masculine head. Correct mouth, but teeth should be cleaner. Dark eyes. Good ears. Very good neck. Well angulated. Strong chest and topline. Muscule condition could be better, which would give him stronger movement. Good coat. A bit flat feet. Nice temperament." EH, AVK3.

No eipä ole aikaisemmin lättäjalkaiseksi tuota sanottu eikä lihaksista valitettu. Ja hampaatkin oli unohtunut harjata. No tulipahan käytyä ja tietenkin tuo EH on kuitenkin ihan kiva, mutta ei sillä sertiä saada.

I may not be totally perfect, but parts of me are excellent

Tultiin, nähtiin ja melkein voitettiin! Forssan näyttely nääs. Sääennusteessa puhuttiin ajoittaisesta sateesta, mutta sehän on taas aika suhteellinen määritelmä. Ajoittainen tarkoitti tässä tapauksessa kahta tuntia ja vaihtelevaa vesimäärää lähinnä paljosta hemmetin paljoon.

Huolimatta vesikelistä, ukkosesta ja vieressä suoritetuista noutajien taipumuskokeiden ampumisista Reima esiintyi mallikelpoisesti Espanjan ihmeelle Rafael Escar Tabuenalle. (En ole varma menikö noi nimet nyt ihan oikeaan järjestykseen, mutta yritys on ainakin kova).

Arvostelu on aika tylsä:

Excellent head & expression, excellent eyes & ear (ilmeisesti vaan toinen korva..), excellent chest & neck, excellent upline & underline, excellent coat, excellent angulations, excellent movement & tail. ERI, AVK3, SA.

Kaikki oli siis erinomaista, mutta kehässä oli sitten vielä erinomaisempia koiria, kun paras uros-kisaan ei sitten enää päästy. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, sillä onhan tuo erinomainen jätkä kaiken kaikkiaan.

There are no secrets to success. It is the result of preparation, hard work, and learning from failure.

Tänään on sitten valmisteltu ja työskennelty kovasti. Illalla sitten myös opittiin virheistäkin.

Ensin valmistelut ja kova työnteko: Treeniä LKK:n porukan kanssa Sirkuskentällä. Reiman kanssa tehtiin oikeastaan kaikki avon liikkeet läpi. Pm palkaten apparin avulla. Hyvin meni ja näköjään se jättö on pahin, mutta nyt oli oikein rauhallinen. Häiriötä saatiin muuten aika hyvin vieressä palkan kanssa juoksevista kanssa treenaajista. Ei häiriintynyt niistä ollenkaan.

Kaukoissa suurin ongelma oli appari, joka hetken aikaa joutui etsimään oikeaa palkkaustyyliä, jotta Reiman pylly pysyi maassa. Muutama jumahdus oli ja hyvää treeniä saatiin häiriöstä, jota Reima jäi katselamaan, mutta kuunteli kuitenkin ja tekin vaihdot hyvin. Palkkaus yhden kiekan verran asennonvaihdosta ja yhden kerran viiveestä. Hieno!

Jäävät etupalkalla ja hännän asento oli oikein hyvä.

Luoksari hetsaten. Tuli lujaa ja teki hienon stopin. Oli vähän hämillään, että mihis se pallo lensi, vaikkei sitä lentänyt ollenkaan.

Hyppy meni hyvin, vaikka se istuminen on vähän hidasta, mutta en taida sitä tätä luokkaa varten kovasti ruveta vääntämään.

Nouto jäi tekemättä, mutta siinä onkin sitten ihan omat treeninsä.

Pikaisesti vielä kipaistiin agihallille keinutreeneihin. Hyvin teki joka kerta ja odottii lupaa. Hyviä toistoja saatiin siihenkin siis.

Illan kisat olivat siis Purinalla. Ihan viralliset sellaiset, ei epikset. Eka rata oli ihan leppoisa, vaikka sisälsikin kolme suoraan putkea. 3.esteelle tein jotkut ihme steppaukset, kun muisti vähän pätki, että miten päin sitä piti sitten jatkon kannalta ollakaan. Puomilta teki varsinaisen liitoloikan, mutta en tyhmyyksissäni peli puhaltanut tästä poikki. A:lle tulikin sitten taas sama juttu: huutaen loikka ja edelleen jatkoin menoa. (Oh why?) Suoraa ja keppejä posotettiin menemään ja kivasti kääntyikin. Keinulta tuli pois vauhdilla, mutta tuli kuitenkin sen hyvin päähän asti, mutta tässäkin siis minulla olisi skarppaamisen paikka. Loppu hyvin ja hyvillä fiiliksillä kuitenkin maaliin. Tuntui kuin tuo olisi liikkunut varsin rivakkaa tahtia, mutta tulosten tarkastelu tuotti pienen pettymyksen, kun ihan samaa perustahtia oltiin kuitenkin edetty. Täytyy siis miettiä tuota vauhdin saamista. -13,78 sek, etenemä 3,68m/s, 10 vp,

Toinen rata näytti kinkkiseltä, mutta ihan hyvin se lähti käyntiin (heti sen jälkeen, kun Reima oli aloituspaikalta imuroinut jonkun edellisen namit) ja ehdin tekemään ne kuviot mitä olin suunnitellutkin. Keinulta taas lähti omine lupineen, vaikka se muuten olikin ihan mallikelpoinen. Homma sitten karahti esteelle, jolla muka-jaakotin, mutta Reimapa ei sitten lukenutkaan sitä vaan lähti väärään suuntaan kiertämään estettä ja koska multa tipahti siinä vaiheessa kaikki ohjaus, niin tulikin sitten esteen takaisinpäin. Pöh. Jatkettiin kuitenkin, mutta taas luikahti A:lta ja sitä sitten korjattiin pariinkin otteeseen. Keppien kautta sitten maaliin. Hoh hoijaa. Oma ohjaus oli huono, mutta nyt tiedän miten sen seuraavalla kerralla teen. Semmoiset kisat tällä kertaa. Ihan kiva mieli kuitenkin näistä suoritteista. Ja eiku treenihallia ja uusia kisoja kohti.

Raunioita ja tokoa

Keskiviikkona suuntana rauniot ja Papu intopinkeänä. Otettiin muutama haukku ihan paikaltaan koira vapaana ja hyvinhän tuo haukkuu. Hauskaa on myös se, että haukkuessaan Papu pakittaa. Eipä mene ainakaan syliin. Maalimiehiä lähdettiin sitten etsimään ihan raunioista ja aluksi papu meinasi rallatella vähän mihin sattuu, mutta onneksi oli korvat mukana ja saatiin myös lähdettyä haluttuun suuntaan. Aika nopeasti se mm löytyikin sitten lymyämästä paikasta mihin Papu ei oikein löytänyt pääsyä. Keikkui sitten siinä reunalla siihen malliin, että mm päätti nousta, ettei Papu tulisi niskaan. Hän sitten nousi kuppi edellä, jossa oli myös lihapulla tyrkyllä. Ahmatti nappasi sen sitten kokonaisena ja seuraavaksi sitten sitä märehdittiinkin muutamaan kertaan ja aika tuskaiselta näytti koiran olo. Mutta eipä aikaakaan, kun pulla oli pilkottu pienempiin ja nieltävimpiin osiin ja voitiin jatkaa matkaa. Toinen mm löytyikin sitten pötköltään raunioiden raosta ja sitä piti sitten ensin lipaista ja sitten vasta haukkua. Varsin mallikas haukku tuli taas ja aika pätevä jätkä oli hyvin ylpeä itsestään. Mahtavaa touhua!

Muuten on sitten tokoiltu. Reima teki tänään puolet avo-liikkeistä ja palkka tuli liikkeiden väleistä. Seuraaminen oli ok, käännökset vähän löysiä, muuten piti paikan hyvin. Maahanmenossa avitin hieman ja se oli aika hyvä. En jättänyt etupalkkaa ja siitä sitten vähän käännähtikin, kun menin taakse. Luoksari oli loistava. Pysähtyi hyvin ja tuli hyvällä vauhdilla viereenkin. Tosin palkkasin siitä tulosta pallolla, jotta pysyy hyvänä. Seisominen sitten etupalkalla ja se toimi hyvin. Häntä pysyy paremmin pystyssä. Hyvällä draivilla teki hommia. Loppuun vielä noudon hiomista, joka oli vähän löysää, kun kuumuus taisi jo käydä vähän voimille. 

Myöhemmin kotona vielä uudelleen noutoa ja hyvä meininki saatiin siinä päälle. Reima alkaa nyt keskittyä paremmin ja pureskelukin unohtuu. Papukin teki samaa ja oli aivan loistava. On ne niin päteviä!