Aksaa..

Hermot meinaa mennä tuon touhukkaan tomppelin kanssa. Taas eilen räkytteli menemään kuin viimeistä päivää. Treenattiin hieman okserin-tyyppistä viritelmää ja hyvin alkoi sitä loikkimaan. Näköjään kontaktien suorittamisesta on tullut nyt niin hienoa, että niitäkin yrittää tunkea joka väliin. Pelkkiä keppejä ei meinannut malttaa ollenkaan treenata ja jouduttiinkin sitten hieman keskustelmaan siitä räkytetäänkö vai keskitytäänkö tekemiseen. No keskityttiin sitten tekemään (joskin ei ihan täysin hiljaa). Keppejä hakee ihan kivasti ja niihen sitten näppärästi yhdisti seinää vasten kenollaan olevien pöytien välistä pujottelun ja pöytien jalkojen hyppelyn. On se kummallinen.

Itse treeniradalla oli alkuun hyppy-niisto&sokkari. Tähän jo kirosin, kun edelliset viikon on koitettu Reimaa saada kääntymään kunnolla. Ihan varma oli ettei onnistuisi. Eka kerta menikin huti, mutta toisella jo sitten jarrutteli ja hyppäsi varsin nätisti. (Tosin unohdin sitten sen sokkarin tehdä, kun piti jäädä sitä hyppyä kyyläämään). Seuraavaan väliin sitten ennakoivaa valssia ja omaa liikkumista paremmaksi.

Radalla oli myös välistäveto, missä vähän ihmetytti miksi se treenien vetäjä sitäkin halusi tehtäväksi peruuttamalla ? Eteneminen on niinpäin hitaampaa ja Reimakin reagoi hyvin käden korkeusasemaan.

Puomia treenattiin layeröimällä ja otettiin koira puomilta takaisinpäin ja jaakotuksella esteen yli. Hyvin meni. Kivasti on nyt iskostunut selkäytimeen Reimalle, että puomilta tullaan nenä kohdistuneena maahan ja lätkäistään ne tassut hiekkaan. Eli alkais olla kontaktit kohdillaan. (Katotaan miten ne sitten kisoissa kestää, mikä taas on ihan toinen asia..).

Tyrkkäsyt loppuun ja putkeen lähetyskin meni ihan hyvin. Koira oli kerrassaan loistava, vaikka ohjaaja sekoilikin ja välillä jäi vähän uneksimaan. Tyytyväinen on hän.

Kouluttautumassa kouluttajaksi..

Mitä sitä viikonloppuna muutakaan tekisi kuin heräisi aamulla aikaisin, jotta pääsisi oppimaan lisää ? Tänä viikonloppuna sitten opiskeltiin opettamista. Lauantaina teoriaa koko päivä ja paljon pulinaa opetustekniikoista ja mistä aloittaa ja missä järjestyksessä edetä. Varsinaisesti mitään uutta asiaa ei vielä tullut, joskin huomiota olisi voinut enemmänkin kiinnittää koiran lämmittelyihin ja jäähdyttelyihin, lihashuoltoon, jotta perusedellytykset harjoittelulle ovat olemassa.

Sunnuntai vietettiin sitten käytännön harjoitusten parissa. Tässäkään ei nyt oikein mitään ihmeellistä. Haastavaa on löytää koulutettavien kanssa yhteinen kieli, jos toiset eivät vielä oikein ole tehneet mitään. Ahaa-elämyksiä saatiin koirakoille aikaan ja tuli sitä itsekin opittua, että kannattaa seistä tukevasti, jos on staffin pannassa kiinni. Ei sentään menty liukumalla esteitä läpi, mutta ei se kaukana ollut.. :)

Hauska viikonloppu ja parasta antia keskustelut muiden kanssa ja eri kanteilta asioista. Tästä jatketaan nyt harjoitteluilla ja sitten taas palataan tovin päästä kuuntelemaan toisen viikonloppusetti teoriaa ja harjoituksia.

Muuten jätkien kanssa on tällä viikolla treenattu keppejä (itsenäistä hakemista, takaaleikkauksen kestoa yms.). Papulla ei meinannut siinä touhussa pää kestää loppuun asti suorittamista ja välillä vähän oiottiin, mutta kyllä nekin saatiin onnistumaan. Reima menee keppejä paremmin eikä tarvitse siihen niin tueksi omaa liikettä, mutta alkua pitää vielä työstää. Reiman kanssa lisäksi mietittiin 360-käännöstä siivekkeen ympäri. Tulee niin riman suuntaisesti, että eihän siitä nyt kukaan voi kovin hyvin kääntyä, mutta treenit jatkuu.

Kotona on tokoiltu ja temppuiltu. Pyllyä heitetty ylös ja tunnarinkin jemmaaminen aloitettu. Molemmat koirat jujun tajusivat ja nyt ei muuta kuin eteenpäin. Kaket on Reimalla ihan hyvällä alulla ja matkaakin on saatu hieman kasvatettua.Virtaa tuntuu riittävän molemmilla kyllä, mikä on ihan kiva asia.

Treenikoirakkona koulutusohjaajakurssilla

Tänään päästiin Batin koulutukseen treenaamaan treenattavana oloa. Pieni harmistus tuli, kun paikan päällä selvisi, että Papukin olisi voinut tulla, kun yksi koirakko heiltä uupui, mutta nyt ei voinut minkään, kun ei enää ehtinyt toista hakemaan mukaan. Reimalla siis mentiin.

Hirmu hyviä vinkkejä saatiin ja taas tuntuu siltä, että eihän me vielä juuri mitään osatakaan, mutta eipä auta jäädä tuleen makaamaan. Treenikentälle siis vaan mars!

Sivulähetyksiä pitää treenata ja omaa ajoitusta siinä. Positiivista oli, että hyvin erottaa putken ja A:n toisistaan. No tätä erottamista on treenattu ja siihenkin on omat niksinsä parantaa sitä. Hienot kontaktit teki ja on tosi ehdollistunut siihen, että siihen pysähdytään ja saadaan namia.

Takaakiertoja pitää varmentaa eli pyrkiä karsimaan kyselyt pois matkan varrelta. Tästä saadaan sitten taas lisää sitä vauhtiakin, vaikka en ihan varma olekaan siitä, että sitä tällä hetkellä lisää tarvittaisiin.. :)

Keinua korjattiin siivekkeiden kanssa ja heti ekasta kerrasta alkoikin tehdä kunnon juoksuja päähän asti. Miksei tätäkään ole tajunnut aikaisemmin?! Vähän sinnepäin ollaan tehtyä, mutta nyt tiedetään miten edetään.

Keppejä tehtiin myös ja todellakin taidan viedä Reiman aika pitkälle asti eli itsenäisempää pujottelutreeniä lisää ja vähennetään liikettä. Ja sitten lisätään kulmia. Kyllä se kai siitä. Sinänsä ei muuten mitään vikaa, tekee ihan hyvällä vauhdilla kuitenkin.

Sylkkäri jäi kokeilematta ja siihen kaipaisin vinkkejä, mutta onhan meillä tässäkin jo taas treenattavaa. Hitsin vitsit, kun päivätyö häiritsee taas kerran harrastamista. Muutenhan sitä vois päivät asua agihallilla ja hio hommaa viimeisen päälle kuntoon.

Näiden kolmen treenitunnin jälkeen Reima olikin valmista kauraa ja jopa minun pakatessa kamoja tyytyi istuskelemaan paikallaan. Automatkankin oli ihan hiljaa. Välillä piti oikein liikennevaloissa tarkistaa, että kaveri tuli mukaan hallilta. Kotona tosin jouduttiin vielä tekemään tuttavuutta suolapallon kanssa, kun mun mielenrauha ei olis muuten kestänyt kun Reima meni sitten treenatessa nakertamaan narupallosta narun katki ja sopivasti sieltä loppupäästä missä oli sitten solmukin päässä. Se jäi vähän mietityttämään tulisko se ihan itekseen ulos, mutta eipä nyt sitten kuitenkaan riskeerattu suolitukoksen kanssa. Aikamoinen mötikkä tulikin sitten onneksi pois sitä kautta mitä menikin. Pöh. Kaikkea sitä näitten kanssa sattuu ja tapahtuu.

Ensi viikolla sitten itse harjoitellaan taas kouluttajana olemista...

Ihan höpöhöpöä

Eli kun tuolla nassukirjassa niin moni on innostunut googlettamaan "oma nimi+ osaa", niin senhän voi sitten huumori mielessä tehdä myös koirillensakin..

Tulokset on sitten tällaisia:

Reima osaa:
- jo valtavasti asioita, turha teetättää sillä helppoja harjoituksia. (Joo, osittain pitää paikkansa)
- lukea ohjausta todella hienosti ja kääntyvät hypyt se on sisäistänyt hyvin. (Joo, niin kai. Mitä nyt välillä pitää räiskiä päin esteitä tai muuten kompuroida)
- kertoa tarinoita. (Juttua kyllä riittää useinkin, se on kuultu matkoilla ja agikentälläkin..)
- rikkoa pähkinöitä pakaralihasten välissä. (Reps. Tää onkin sitten jo jotain ihan uutta. Oisko tää meidän uusi bravuuri ?)
- kiskoa haalareistaan kovat hinnat. (Mitäköhän haalareita se nyt sitten oikein kaupittelee ? Liekö jotain laitonta businesta?)

Papu osaa:
- hypätä? (No tää on ihan yhtä mysteeri minullekin. Tyyli on ainakin omintakeinen.)
- kuin osaakin käyttäytyä! (Aina silloin tällöin Ambomaalla. Riippuu mistä tulee ja kuka käskee.)
- tällä hetkellä istu, maahan, paikka, odota, ei, mangusti ja jotain muita mitä nyt ei muista. (Joo, osaa se.)
- katsekontaktin hyvin mutta ei osaa seurata ja mä en oikei osaa opettaa sitä. (Onko tää intternetti joku oraakkeli vai mitä ? Ihan ku meidän elämästä. En osaa ainakaan opettaa sitä seuraamista tiiviiksi tälle koiraherralle.)
- vaikka mitä. (Kyllä. Kuoria suklaamunat papereista ja olla koskematta sisällä oleviin yllätyksiin, kiivetä paperikassi kaulassa ikkunalaudalle, lämmitellä takkatulen äärellä, rentoutua saunassa jne...)

Tokottelua

Tänään tokoteltiin Reiman kanssa maajoukkueessakin olevien Mari Leiviskän ja Angelica Leimanin ohjauksessa. Ensin työstettiin hypyn varastamista ja ekalla yrityksellä tekikin sitten ihan hyväksyttävän suorituksen, mutta toisella jo taas varastikin. Tähän saatiin sitten neuvoja ja seuraaksi ei lähdetykään hyppäämään vaan täyskäännöksellä seuruuttamaan. Ensi hämmennyksen jälkeen Reimakin kääntyi ympäri ja toisella kerralla oli jo unohtanut esteen olemassa olon. So simple!

Toki tätä on muutenkin tehty, mutta ohjaajan pitää nyt olla tiukempi. Kuulemma varastamisesta nuhtelukin on aika laimeaa. Pöh. Tarkempana siis tästä eteenpäin siitä, että ensin pidetään huoli siitä, ettei se koira pääse sinne varastamaan. Jos niin kuitenkin käy, niin kunnon nuhtelut, että erottaa oikean ja väärän.

Tehtiin hieman myös merkkiä ja saatiin ratkaisu siihenkin miksi siinä tulee ääntä. No, kun tää tyhmä ohjaaja ei kerro sille koiralle mitä pitäisi tehdä. Epävarmuuksissa sitten tulee hau hau. Otettiinkin merkkiä sitten niin, että pistettiin sinne pallo ja pientä virittelyä, niin johan lähti ku ohjus ihan oikeaan kohtaan. Eikä tarvinnut tähän kuin muutaman toiston ja sitten jätettiin jo pallo pois ja heitettiin, kun oli merkillä. Hienosti meni! Siis koiralta. Ohjaaja vois olla nopeampi palkkaamisessa.

Muutenkin saatiin apuja "jutteluun" eli tiukemmin vaan, että mitään ei tapahdu jos louskuttaa. Ansun olis mieli tehnyt muutamaan kertaan sanoa Reimalla asiasta, mutta malttoi kuitenkin mielensä. :)

Ohjaajalta parempaa treenien suunnittelua ja niissä pitää olla tekemisen meininki, ettei tule niitä komentolouskutuksia. Koirassa ei siis ole mitään vikaan, mutta muuten voi sitten marssia taas sen peilin eteen katsomaan mistä kiikastaa.

No saatiin kehujakin siitä, että koiralla on hyvä motivaatio ja ilme tekemiseen. Tää on jo kuitenkin aika hyvin ja tärkeitä osasia koko hommassa.

Nyt intoa puhkuen sitten treenaamaan hyppy kuntoon ja sitten kisoista tuloksia hakemaan! Eteenpäin sano mummo lumessa!

Tuli sieltä muitakin hyviä neuvoja, mutta eipä nyt ihan kaikkea näpytellä tänne. On kyllä opettavaista katsoa muidenkin tekemisiä ja kuulla miten eri tavoin voidaan korjailla erilaisia asioita. Sitähän tää laji kuitenkin on pohjimmiltaan. Pientä fiksausta sieltä ja täältä. Ja kun toisen saa korjattu, niin toinen saattaa hajota.

Jippi-jai-jee-jei-jei!

Tän päivän treeneistä voi taas olla hyvin ylpeä. Papulla oli vauhti päällä ja kova meininki. Irtoamiset onnistuivat hyvin ja herran on muutenkin kovin täsmällinen radalla. Itse pitää vaan muistaa pysyä liikkeessä ja takaaleikkaukset voi kyllä tämän koiran kanssa unohtaa. Ne ei vaan toimi. Tällä hetkellä. Muuten kyllä erittäin positiivinen fiilis ja todellakin tuolla vauhdilla 1:ssä saa tulosta. Eli kisakalenteria sitten vaan katsomaan.

Reiman treenit pääasiassa hyvin. Oppi kahdella toistolla poispäin käännös-leijeröinnin. Huippukoira. Irtoaa siis hyvin. Kontakti sujui melkolailla hyvin. Rupes tosin lintsailemaan, kun jäin taakse eli ei sekoitella näitä treenejä vielä. Vahvistetaan vaan kontaktia, kun oon edellä. Siellähän mun kuitenkin kuuluis ollakin. Tai muuten tän koiran kanssa on sitten game over siltä radalta. Joulupukki on tainnut tuoda molemmille vauhtia ja Reiman kanssa saa kyllä pistää töppöstä toisen eteen ihan todenteolla. Siihen loppui sitten se laiskottelu ja löntystely. :)

Kotona vielä temppuiltiin ja koitetaan ratkaista sitä kadonneen takapään arvoitusta eli kummatkin koirat tajuais, että niillä on takajalat ja niitäkin voi kontrolloida. Hyvälle alulle ollaan tämäkin saatu parissa päivässä, mutta vielä on tavoitteen täyttymiseen pitkä matka edessä.

Rutkutusta ja huumoripläjäys

On se jännä, että lenkillä tulee tavattua ja melkeinpä useimmiten ohitettua (ja nopeasti) kaikennäköistä vipeltäjää. Tänään vastaantulivat:

• pölyhuiska fleksin päässä. Täysiä kirmaten ja kun naru loppui, niin niskansa taittaen. Kauhean kiva. Se koira, kun nyt vaan on niiiiin sosiaalinen ja haluaa tavata kaikki. (Pahoitteluni nyt vaan, mutta kaikki eivät halua tavata tuota huiskaa. Ei ainakaan, jos rynnistää täydellä vauhdilla yllättäen lumipenkan takaa).
  
  
• Labbis ja sen kaveri. Kävelee suoraan kohti ja me väistetään kadun toiselle puolelle. Ollaan päästy jo ohikin, kun labbis päättääkin tehdä hyökkäyksen ja aloittaa metelin. Olisko tääkin jamppa voinut jo aikaisemmin ihan oma-aloitteisesti väistää tai ottaa ne koirat paremmin hallintaan ja ohittaa nätisti?)
  
  
• Collie fleksin päässä. Collie olikin jo päästetty kotiovelta kadulle näppärästi, kun se on fleksin kanssa mahdollista. Ulkoiluttajaa ei pieneen toviin tosin näkynyt missään. Taas pääsi koira tulemaan aika lähelle ennen kuin fleksiä jarrutettiin. Tämä pariskunta tuli myös toisen kerran vastaan lenkillä. Tällöin collie oli jo ehtinyt ohittaa meidät, kunnes päättikin tulla tsekkaamaan takaisinpäin rekut. Fleksi oli taas sen verran pitkänä, että hyvin sillä sitten kaartoikin koirien kannoille. Kiva yllätys tämäkin. Not. Yhdellä ulkoilutuskerralla tollerifleksittäjä kokeili samaa kikkaa. Tosin kesken kaiken yllättävää koiran suunnanvaihtoa samaan sumaan sattui lenkkeilijäkin, jonka juoksu muuttui twistin hyppimiseksi, kun sitä fleksiä riitti. Knoppitietona kaikille fleksin käyttäjille se, että kyseisin fleksi, joka muuten suomenkielellä on kelatalutin, kehitettiin alunperin jäljestyskäyttöön, jottei jäljestysliina niin kovasti sotkeutuisi maastoon. Eipä tainnut olla tuotekehitys ihan onnistunutta, kun eipä noita fleksejä jäljellä juurikaan näe. Omasta mielestä ne nyt ei muutenkaan sovi koiran ulkoiluttamiseen, ainakaan kaupunkialueella. Omakohtaisena kokemuksena vielä se, että fleksillä saa aikaan hyvät palohaavat. Ihan vaan sillä, kun ne koirat rynnistää eikä pystykään painamaan pysäytintä. Eli roviolle ne kaikki fleksit.
  
  
• Karvamoonbootsimies boksereineen. Bokseri lähti vartioon parimetrisen lumikasan päälle eikä tarvinnut enää heidän ohittamisestaa edes haaveilla, kun bokseri alkoi ottamaan vaanimisasentoa. Kiitos vaan, mutta kokoero on hippasen liian suuri, että tohon leikkiin lähdettäisiin.

Sitten se huumoripläjäys, joka ehkä joiltain osin sopii edellä olevaan rutkutukseen.

"Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!? Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.

Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on loistava johtaja!

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita, että jokainen hoitaa omat ongelmansa.

Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa!!"

Ollaan me treenattukin. Agility oli maanantaina ja melko helpohkoa rataa tehtiin. Hyvin hakee Reima kepit ja kontakteihinkin keskittyi. A on tällä hetkellä hidas, mutta antaa olla, kun tekee kuitenkin niin huolellista työtä kontaktin kanssa. Kyllä siihen kuitenkin vauhtia taas saadaan. Eteen-menon-harjoittelu on unohtunut ja sitä sitten onkin luvassa ensi viikolla. Myös hyppyharjoituksia, kun tuo ei tajua sovittaa askeleitaan kovin hyvin vaan vetelee sitten megaloikkia mielummin. Ja eihän niitä rimoja tarvi muutenkaan kunnioittaa. Heh.

Kotona on temppultu molempien voimin ja melkoista taituruutta on havaittavissa. Tarkoituksena olis saada kummallekin vähän hajua siitä, että niitä takajalkojakin voi kontrolloida.

Reiman kanssa työstettiin myös tokohyppyä ja koitettiin keksiä lääkettä varastamiseen. On se vaan niin salama ja herkkä jätkä, että ohjaajan pitää pitää itsensä kurissa, kun pienimmästäkin asiasta lähtee suorittamaan. Jatketaan siis hypyn kiertelyä ja odottamistreenejä.

Kuvia loppuvuodelta

Unikaverit ja harjalla riehuttava joulupukki

Joulupuu on rakennettu ja pieni koira lämmittelemässä takkatulen äärellä

Reima kuusenhakureissulla avustajan kanssa.