Tänään päästiin Batin koulutukseen treenaamaan treenattavana oloa. Pieni harmistus tuli, kun paikan päällä selvisi, että Papukin olisi voinut tulla, kun yksi koirakko heiltä uupui, mutta nyt ei voinut minkään, kun ei enää ehtinyt toista hakemaan mukaan. Reimalla siis mentiin.
Hirmu hyviä vinkkejä saatiin ja taas tuntuu siltä, että eihän me vielä juuri mitään osatakaan, mutta eipä auta jäädä tuleen makaamaan. Treenikentälle siis vaan mars!
Sivulähetyksiä pitää treenata ja omaa ajoitusta siinä. Positiivista oli, että hyvin erottaa putken ja A:n toisistaan. No tätä erottamista on treenattu ja siihenkin on omat niksinsä parantaa sitä. Hienot kontaktit teki ja on tosi ehdollistunut siihen, että siihen pysähdytään ja saadaan namia.
Takaakiertoja pitää varmentaa eli pyrkiä karsimaan kyselyt pois matkan varrelta. Tästä saadaan sitten taas lisää sitä vauhtiakin, vaikka en ihan varma olekaan siitä, että sitä tällä hetkellä lisää tarvittaisiin.. :)
Keinua korjattiin siivekkeiden kanssa ja heti ekasta kerrasta alkoikin tehdä kunnon juoksuja päähän asti. Miksei tätäkään ole tajunnut aikaisemmin?! Vähän sinnepäin ollaan tehtyä, mutta nyt tiedetään miten edetään.
Keppejä tehtiin myös ja todellakin taidan viedä Reiman aika pitkälle asti eli itsenäisempää pujottelutreeniä lisää ja vähennetään liikettä. Ja sitten lisätään kulmia. Kyllä se kai siitä. Sinänsä ei muuten mitään vikaa, tekee ihan hyvällä vauhdilla kuitenkin.
Sylkkäri jäi kokeilematta ja siihen kaipaisin vinkkejä, mutta onhan meillä tässäkin jo taas treenattavaa. Hitsin vitsit, kun päivätyö häiritsee taas kerran harrastamista. Muutenhan sitä vois päivät asua agihallilla ja hio hommaa viimeisen päälle kuntoon.
Näiden kolmen treenitunnin jälkeen Reima olikin valmista kauraa ja jopa minun pakatessa kamoja tyytyi istuskelemaan paikallaan. Automatkankin oli ihan hiljaa. Välillä piti oikein liikennevaloissa tarkistaa, että kaveri tuli mukaan hallilta. Kotona tosin jouduttiin vielä tekemään tuttavuutta suolapallon kanssa, kun mun mielenrauha ei olis muuten kestänyt kun Reima meni sitten treenatessa nakertamaan narupallosta narun katki ja sopivasti sieltä loppupäästä missä oli sitten solmukin päässä. Se jäi vähän mietityttämään tulisko se ihan itekseen ulos, mutta eipä nyt sitten kuitenkaan riskeerattu suolitukoksen kanssa. Aikamoinen mötikkä tulikin sitten onneksi pois sitä kautta mitä menikin. Pöh. Kaikkea sitä näitten kanssa sattuu ja tapahtuu.
Ensi viikolla sitten itse harjoitellaan taas kouluttajana olemista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti