maanantai 16. toukokuuta 2011

Maanmittari opetti koiralleen paikkatietoa

Oli se sitten vitsi tai ei, mutta paikkamakuuta treenattiin. Aina siihen asti, kunnes taivaalle ilmestyivät kuumailmapallot, jotka olivat Reimalle liikaa. Ei niistä mitään ääntä kuulunut, mutta ilmeisen epäilyttäviä olivat. Voi huokaus. Ei oo helppoa, kun on vaikeaa.

Muuten Reima teki oikein hienoa treeniä alokasluokan hommeileita ja työstettiin seisomaan jäämisen täpäkkyyttä. Ei siinä mitään. Torstaina oltiin ATD:n SM-joukkueen treeneissä Järvenpäässä Tending Korrien koulutettavana. Ennen omaa vuoroa ehdittiin myös kokea viereisen purjehdusklubin lähtölaukaukset. Reimasta ei niin kiva juttu, mutta onneksi tuo nyt rupeaa jo sentään palautumaan kohtuu nopeasti. Riitalle selostin meidän haasteita oikean vireen löytämisestä ja haahuilusta. Niitä sitten katseltiinkin, kun tein aloluokan liikkeitä peräkkäin. Voisin kehua Reimaa enemmän, mutta kuitenkin tarkkana pitää olla ettei mene yli, jottei sitten ääntä ala tulla koirasta. Riitta kehui kovasti pientä reipasta tokoilijaa asenteesta työntekoon ja taitotasokin on erittäin hyvä eli ei ku eteenpäin vaan!

Mä olin niin onnessani noista sanoista, että taas jaksaa treenata, kun on välillä tuntunut vaan niin vaikealta koko homma. Ehkä tässä ei siis ollakaan niin paljon metsässä vaan metsää pitää vielä vaan vähän paketoida.

Tokosta suunnattiin suoraan agihallille ja tekemään rataa. Kivan radan oli Sanni tehnyt. Kontaktit tuli kaikki niin kuin pitikin. Kepit mentiin moneen kertaan. Tässä pitää muistaa itse antaa koiralle tilaa ja vastuuta oikean ensimmäisen välin hakemisesta. Kepeille myös treenattiin takaaleikkausta ja puolenvaihtoa, joka menikin heti putkeen, kun kerran palkattiin keppien päätteeksi. Lisäksi treenattiin valssi-tyrkkäys- jonkin sortin backlap-hässäkkä kahdelle esteelle, jotka oli vähän haastavassa kulmassa. Sylkkärillä ei kääntynyt sitten millään, mutta tällä meni oikein kivasti, jos osasi oikein ajoittaa ja piti ohjauksen päällä (aika kumma juttu.. :).

Papu kävi raunioilla etsimässä ihmisiä ja joten oli vähän huono treeni. Viimeiselle maalimiehelle tultiin hassusti takaakiertäen ja vähän pyörittiin koko ajan samalla alueella. Koira oli pihalla kuin lumiukko. Löytyi se kuitenkin se ukkelikin ihan nenää käyttämällä. Vähän harmittaa, kun en vielä itse osaa suunnitella hyviä treenejä. Papulle pisteet kuitenkin innosta ja yrityksestä.

Muuten viikonloppuna etsittiin pelästynyttä Jymy-Russelia, joka risteily Latokartano-Viikki-Malmin hautausmaa- Tattarisuo-alueella. Lauantaina Jymy oli jotain pelästynyt ja pinkaissut pakosalle omasta pihasta ja ilmeisesti jäi sitten pakomoodi päälle ja kaikki ihmiset olivat pelottavia. Moni ihminen oli sydän syrjällään Jymyn puolesta ja etsimässä karvaista karkuria. Itsekin tuolla seudulla sunnuntaina etsittiin Jymyä kokonaisuudessaan neljä tuntia. Onneksi Jymystä oli kuitenkin paljon havaintoja ja lopulta kaverini soitteli ilmeisesti nassukirjassa seinälläni olleen ilmoituksen ja yhteystietojen avulle Jymyn omistajille, kun oli Jymyn havainnut Lahdenväylän ja Kehä 1:n välisessä pöpelikössä. Sieltä sitten Jymy saatiin kiinni tutun koiran avulla. Onnellisesti päättyi se pakomatka. Huh huh! Vähän turhan hyvässä muistissa on itsellä Reiman karkumatka ja tuska.

Jees. Näillä mennään taas kohti uutta viikkoa ja viikon koitoksia!

2 kommenttia:

  1. Voisko saada joskus kuvamateriaalia Papun rauniomeiningistä?

    VastaaPoista
  2. Voi, mutta siihen tarvittais kuvaaja mukaan ja silti saattaa olla vähän haasteita.

    VastaaPoista