I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be.

Niin, kovastihan olisin tuon koiran halunnut saada voi-valmiiksi ja evl-oikeudet tänän vuonna, mutta matkalla tässä vielä ollaan. Tällä viikolla on ollut onnistumisia ja haasteita. Toisinaan sujuu, toisinaan ei.

Suuntien opetus on sujunut ja yllätyksenä siinä on tullut kaupan päälle nätti pito. Palautus tulee hienosti sivulle. Pylly ei tahdo ehkä aina pysyä maassa loppuun asti, mutta työstetään sitä. 

Ruutua on saatu työstettyä, mutta yllättäen sitä ei sitten löytynytkään ruoholta. Bongaili ihan vääriä asioita ja oli levoton. Takaisin perusteisiin ja opettamaan kaukana toimimista eli eteenmenoa. Sitä tekee kyllä ihan kivasti eikä arvo mitään. Suoraan painaa menemään. Kaipa se siitä. Tunnari on mennyt ihan jees ja nenä on käytössä.

Luoksari on epäkunnossa. Stopit epävarmoja ja lähdön makuulla pysyminen. Pitää vahvistaa. Jos vaikka nyt vihdoin opettaisi sen yksin kaukana olemisenkin kuntoon.

Istuminenkaan ei ota oikein onnistuakseen, mutta ei voi olla vihainen, kun toinen tarjoaa hyvällä ilmeellä seisomista. Ehkä tehdää siitä leikki nyt ensin, siitä istumisesta.

Papu on ollut raunioilla taas ja toimi siellä pätevästi. Ainoastaan pitää olla tarkempi lähetyksissä, että koiruus oikeasti lähtee sinne lähetyksen suuntaan eikä vaikka päinvastaiseen suuntaan. Hienosti teki töitä ja häntä vipatti.

Bondikin oli taas mukana raunioilla ja hyvin etsi ja uskalsi liikkua pimeydestä huolimatta. Muuten Bondin listalla on ollut tällä viikolla lelulle ja targetille menon opettelua. Molemmat sujuu ja tyyppi tekee ihan suvereenisti ulkonakin targettia. Tarjoaa vielä makuuta ja pään maahan laittamista. Melko pätevä. Hauska tyyppi kyllä. Jos jännittää, niin aina ei pysty leikkimään lelulla, mutta namit toimii silloinkin. Liekö myös hampaat lähdössä, kun lelujen kanssa on vähän hellempi.

Tällä viikolla päädyttiin vähän lisäämään tyypin ruuanmäärää, kun tuntuu olevan niin hoikka. Katsotaan lähteekö paino nousuun.

Viikon varrelta

Keskiviikkona ensin urakoitiin möllitokot Lauttasaatessa kuvaajana ja päälle Remen ja Bondin treenit. Reme teki noutoa, tunnarin ja ruudun, pienen pätkän seuruuta. Nouto oli fine. Tunnarissa oli nenä todellakin auki ja käytti sitä. Harmi vaan, että etsi aivan liian pitkältä. Maltoin kuitenkin mieleni ja annoin tehdä hommia. Löytyihän se lopulta sieltä lehtien alta. Seuruu oli kiva ja ruutukin paranee koko ajan.

Bondi teki asentoja, merkkiä ja loppuun ruudun. Asennot jees. Merkistä saatiin merkin tökkäisy pois, mutta ruutua ei hahmota eikä oikein muistanut, että namikuppi jäi sinne. Meni mutkitellen ja tsekkasi etutötsien takaosat. Uusinta otettiin lyhyemmältä matkalta, mutta saman tyyppinen oli sekin suoritus. Täytyy vähän miettiä taktiikkaa seuraavaa kertaa varten.

Torstaina aksattiin lainakoira Kuuran kanssa. Ihana pikkuraketti, joka paineli kyllä sellaista haipakkaa. Hyvä pätkä saatiin treeniä aikaan. Harmittavasti Kuuran kynsi ilmeisesti nappasi kiinni mattoon ja verilöylyhän siitä tuli. Tämä aiheutti hämmennystä seuraaville treenaajille, sillä yksi parson luuli, että kyseessä oli verijälkitreenit.. hups.

Perjantaina Bondi oli ekalla esiaksatunnilla ja melko pätevä tyyppi oli siellä. Häkkiin meno treenit meni hyvin ja alkoi siellä tarjoamaan makoilua. Pitää muistaa vaan palkita syvemmälle häkkiin, ettei ala kuikuilemaan ulos sieltä. Toisena treeninä tehtiin keinuvalla alustalla liikkumista. Itse en ensin tajunnut liikkumisen olevan se juttu, mutta hienosti tyyppi törötti kuitenkin laudalla eikä sen liikuttaminen ollut ongelma. Tämän jälkeen tehtiin tasapainotyynyllä seisomista etujaloilla ja kun sen tarjoaminen sujui, niin lähdettiin hakemaan tyynyllä pyörimistä niin, että etutassut on paikallaan ja takatassut kiertää tyynyä. Tätä ollaan tehty kotona laatikolla, mutta nyt ilmassa oli hieman jännitystä eikä Bondi aluksi lähtenyt tarjoamaan ja pyöriminen jäi kotitreeneihin. Seuraavaksi treenattiin peruuttamista ja hyvin tyyppi lähti sitäkin tekemään ihan kivasti. Ilmeisesti olen onnistunut vahvistamaan hyvin jo maahanmenoa, kun sitä myös tarjoaa kovasti, jos on epävarma. No ei haittaa, hyvä niin, koska rauhoittuu siihen. Loppuun vielä tehtiin ohjaajan perään menoa ja pysähtymiseen reagointia. Pirun nopea jamppa on jo tuossa iässä.

Lauantaina vietettiin russelien agimestiksiä Purinalla ja siinähän humpsahtikin sitten koko päivä aikalailla. Molemmat jampat osallistuivat mölliradalle ja huisin kivaahan se oli. Tosin Papulle eivät kelvanneet lelut eikä liioin kuivuneet natural menut. Onneksi tyyppu meni kuitenkin juuri ennen rataa pummimaan kanssakisaajalta kalkkunavoileipää ja sen voimin sitten liikkui kohtuullisesti radalla. Reimalla taas ei ollut ongelmia motivaation kanssa, vaan radalla mentiin ihan esteiden takia aika haipakkaa. Molempien kanssa vielä rallitettiin putkirallia, joka oli varsin lystikästä.

Tänään piti treenailla tokoa, mutta mulle pukkas lämpöä päälle. Höh. Pitää kerrata Lentsun nettitokot ja tehdä treenisuunnitelma ensi viikolle.

Penne on etevä

Penne, ikää 3 kk 6pv, osaa mennä eteisen oven eteen vinkumaan, kun haluaa ulos pissille. Hirvittävän kivasti on tajunnut oven yhteyden ulosmenoon, vaikka sen jälkeen pitää vielä suoriutua kahdesta ovesta ja tien ylityksestä ennen pissipaikkaa. On se näppärä.

Muuten tänään alkoi nettitokot! Ne kauan odotetut. Pentutreenit sopii kaikille näistä ja periaatteessa Remen EVL-treenejäkin voi soveltaa. Bondille tänään merkkiä: onnistuin opettamaan senkin keilaamaan merkin nurin. Ou nou. No korjausohjeet on jo saatu, joten eiköhän se siitä. Oma oppimiskäyrä koki uuden suunnan, kun tajusin lopettaa treenin, kun en tiennyt miten virhe korjataan. Bondi pääsi sitte jatkamaan harjoituksia kosketusalustan merkeissä. Ihan täysin sitä ei vielä myyty, mutta hyviä toistoja saatiin.

Reme teki myös merkkiä. Menee kivasti, voisi olla hieman tsäpäkämpi, mutta ihan jees. Mutta menee vähän merkin viereen. Eli paikkaa pitää korjata. Ohjeita siihen odotellaan. Muuten Reme opetteli ohjatun oikeata, joka olikin yllättäen vähän vaikea, kun niin kovasti halusi tulla minun luokse. Saatiin kuitenkin lähtemään oikeaan suuntaan ja koska vire on ilmeisesti vähän alhaisempi, niin kapulakaan ei kokenut kovia. Loppuun Remelle ruudun bongaus iltaruualle. Lujaa meni suoraan. Great!

People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily.

Nih, tiskiallas siis käytössä ja päivittäin on tehty juttuja. No ainakin melkein. Viikonloppu meni heppaleirillä, joten koirat saivat lomaa. Sitä ennen kuitenkin treenattiin. Päivittäin. Onnistuin jopa pitäytymään siinä, että treenit ovat lyhyitä. 

Bondilla vähän pidempiä, mutta ei nyt mitään hillitöntä kuitenkaan. Suuremmaksi osaksi leikkimistä ja leikin kautta stoppia ja maahanmenoa. Ihanalla vauhdilla tekee niitä ja kiertämiseen tulee vauhtia koko ajan lisää. Kahden lelun leikki toimii eikä häiriöt haittaa.

Reme on bongaillut ruutua ja etsinyt omaa tunnaria. Bongaus etenee hyvin ja sitä on tehty vain kerta/treeni. Eikä tunnariakaan enempää. Torstaina Reme vahingossa tosin nappasi kiinni mun peukalon hankaan, kun luuli sitäkin lauantaimakkaraksi. No palkka oli ainakin kohdillaan. Muuten on kotona ennen ruokaa kierrellyt tunnari suussa juttuja. Ekat on aina kauheeta pureskelua, mutta kolmas menee yleensä jo ihan nätisti.

Viime viikolla Papu sai vieraita raunioille, kun vanhemmat tulivat menoa tsekkaamaan. Papu moikkasi pikaisesti ja sitten oli jo kiire hommiin. On se aika hieno. Hyvin on syttynyt hommalle ja hyvä niin. Kovasti teki duunia ja haukkui hyvin. Kahden maalimiehen syliin meni, kun kerran pääsi. Tosin tarjoaa jo kivasti kauemmaksi menoa ja haukkumista sieltä.

Muissa uutisissa on se, että Papu on ilmoitettu rallytokokurssille. Katsotaan, josko se olisi myös Papun laji.

Ei oo paljoa tyyppi muuttunut

Reimalla ikää joitain viikkoja. Kuva Sari Kuusela-Huotari.

Reima ikää joitakin vuosia. Kuva Sirpa Saari.

“God gave us crying so other folks could see when we needed help, and help us.”

Tiimin leirillä oltiin siis Tuorlassa taas ja keli oli mitä mainioin. Lauantaina aloitettiin taas kuulumisilla ja parasta antiahan oli taas se, että ihmiset ja koirat ovat onnistuneet. Tällä kertaa oli leivottu uusi TVA ja sen kunniaksi saatiin kakkua. Muuten juhlan aiheina olivat luokkanousut. Muutama uusi tiimiläinen toivotettiin myös tervetulleeksi.

Herkuttelun jälkeen aloitettiin treenit paritreeninä. Ohjelmassa seuruuta käskytettynä ruotsiksi tai englanniksi. Koska oltiin hyviä ja nopeita, me ehdittiin tehdä treeni kahteen kertaan ja kertaalleen molemmilla kielillä. Reme oli hyvä ja itseltäkin meni käskytykset ihan hyvin.

Seuraavana treeninä oli kaukot. Parin kanssa piti katsoa treenikohtia. Mulla taas omassa pähkäilyssä se, että miten tuon koiran pitäisi vaihdoissa liikkua ettei tule mitään aivopierua. Ratkottiin myös sitä, miksi Reme kokeessa rykäisi mun viereen. No selityshän oli maailman yksinkertaisin. Mitäs vedin sen sillä kädellä. Vaihtohan oli m-s. Tähän testattiin sitten uppe käskyn käyttämistä (meillä tarkoittaa takajalkojen heittämistä istumisesta taakse, kun m-s pitäisi siis nousta hissinä) ja koira on fiksumpi kuin ohjaajansa ja nousi hyvinkin nätisti hissinä. Haaste siis ratkaistu. Pitää vaan muistaa tuo kokeissa.

Lounaan jälkeen tehtiin omia ongelmia ja me ratkottiin Reiman yksin jäämistä. Tyyppiä, kun jännittää se yksin jääminen niin kaukoissa, luoksarissa ja paikkamakuussa. Avuksi otettiin nyt appari, joka palkkasi. Apparit tosin aluksi epäilivät, että syökö Reme sormet ja mahtaako se pysyä maate. No ei syö ja pysyy kyllä. Hyvin myös luopui apparista ja keskittyi palkan jälkeen minuun. Tähän nyt vaan pientä vahvistamista. Tehtiin myös ruutua. Ihan pieleen oli mennyt sen treenaminen. Pitää opettaa bongaus ja varmistua siitä, että on bongannut ennen kuin päästää ruutuun. Ensin tehdään läheltä ja pikku hiljaa kasvatetaan matkaa.

Illalla saunottiin ja parannettiin maailmaan saunassa jopa siinä määrin, että osalle porukasta tuli huono olo. Omat sormetkin tosin turposivat mystisesti yhtäkkiä, mutta päivän aikana olin tainnut saada aikaan nestehukkaa.

Sunnuntaina jatkettiin tiskialtaalla tai norsun syönnillä. Pala kerrallaan, kun lähtee ongelmaa ratkaisemaan, niin se myös ratkee. Tämän tuokion jälkeen taas omia ongelmia. Mua ärsytti jo tullessa Reiman vire, joka oli kitisevä ja rauhaton. Tunnaria lähdettiin tekemään. No selvisi se, että olenkin nyt vahvistanut silmillä etsimistä nenän käytön sijaan. Joopa joo, mites tässä näin on käynyt. Ärsytti ja harmitti tyhmyys. Vielä enemmän harmitti koiran holtittomuus ja töhöäminen. Siihen, kun vielä lisättiin tunnarin raivopäinen pureminen, niin itkuhan siinä tuli. Miksi meille aina näyttää käyvän niin, että asia, jota on treenattu näyttääkin siltä, ettei sitä ole koskaan ennen tehty? Voi toivottamuus. No ei muuta kuin kuivaamaan kyyneleet ja tekemään. Pari tunnarin pitoa ja palautusta saatiin tehtyä hienosti kiertämisen kautta. Viimeinen pa:n tulo taisi oli varsin vauhdikas ja hieno. Pitokin oli hyvä, jopa niin, että piti siitä hienosti kiinni vielä siinäkin vaiheessa, kun koskin tunnariin. Mieli oli kuitenkin maassa ja tuntui siltä, ettei homma etene mihinkään.

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuut. Repelle jätin purkin näkyviin, mutta en tiedä olisiko se sitä oikeasti tarvinnut. Rivissä olo oli hyvä ja yksittäin mentiin maahankin kivasti. Hyvin pysy. Ainoastaan, kun hävittiin piiloon, oli tullut sammakkorääkäisy. Tämän toisti toisellakin kerralla, mutta saa sen kyllä anteeksi, kun muuten on nätisti ja tärisemättä paikallaan. Laski jopa päätäkin välillä maahan ja kesti liikkurihäiriön. Ihan kiva päätös leirille tämä.

Reme tekee kaukoja. Ihana ilme sillä. Kuva Sirpa Saari.

Painia ja piikkiä

Eilen Bondi tapasi ensimmäisen Bondtytön Elsan. Painiksihan se, vaikka aluksi vähän taas arasteltiinkin.

Tallikaan ei ollut enää niin jännä ja sielläkin hengailtiin ihan rennosti. Paljon oli rapsuttelijoita ja ihailijoita.

Tänään käytiin ekoilla rokotuksilla ja tyyppi ei ollut millänsäkään. Piikkiä ei edes huomannut, kun söi tarjottuja herkkuja. Pallit oli tällä kertaa jossain piilossa, mutta toivottavasti ne sieltä taas löytyvät. Muuten naureskeltiin henkilökunnan kanssa löysälle nössölle, joka käyttäytyi varsin pikkuvanhasti. Painoa oli muuten Bondille kertynyt 6,1kg.

Voihan voittaja!

Kokeessa siis oltiin Remen kanssa viikonloppuna ja tässä analyysi suoritteesta:

Paikkamakuu - 0: Pysyi siellä ja oli hiljaa, mutta on nyt kehittänyt sinne keskelle suoritusta 2 minuutin seisomisen. Hienosti oli maassa, kun palattiin luokse.

• Plussaa kuitenkin se, että alku oli paras ehkä pitkään aikaan. Ei kauheaa kitinää ja vänkäämistä. Jäi kivasti ja oli hiljaa. 
• Erityisplussat siitä, että vaikeusastetta nosti se, että yksi koira lähti rivistä heti ohjaajan perään, toinen oksensi vieressä minuutin kohdalla ja kolmaskin istui jossain vaiheessa liikettä.
• Plussaa vielä se, että kehään mennessä annoin tsekata kartion, niin ei tarvinut sitä enää yksilöissä käydä ihmettelemässä.

Tunnari - 0: Ampui tuhatta kapuloille ja otti ensimmäisen minkä löysi. Ei ollut nenä auki.

• Virittely ei tässä onnistunut. Pitää treenata lisää kapularivillä
• Plussaa innokas lähteminen ja palautuskin melkein tuli viereen eikä tunnarikaan mennyt hammastikuiksi.

Istuminen - 7,5: Ei mennyt ekalla, autoin toisella käskyllä ja vähän kädelläkin. Kontakti lähdössä oli huono.

• Plussaa itselle se, että olin miettinyt miten toimin, jos eka käsky ei mene perille. Pitää vahvistaa vielä liikettä, mutta tietää kyllä mistä on kyse. Valmisteleva osuus voisi olla parempi.

Ruutu - 0: Irtosi kaksi metriä ja hauhau. Ei hajuakaan hommasta. Vinkkejä tarvitaan ruudun bongaukseen ja sinne irtoamiseen.

•  Oli tiedossa, että tämä on vaikea vielä eikä täysin myyty Reimalle. Nyt treenaamaan bongausta lisää. 

Seuruu - 7: Alussa lähti jonkun hajun perään ja sain komentaa takaisin, sen jälkeen kivaa tekemistä. Kontakti vähän katkeili, mutta askeleet meni kivasti. Tästä kyllä tykkäsin.

• Alun koomailu pois, muuten oli aika kiva. Askeleet sivulle ja taakse meni kivasti ja paikallaankin osattiin tehdä täyskäännökset.

Luoksari - 0: Seisoi, kun käännyin ympäri ja tuli niin lujaa, ettei ollut aikomustakaan eikä mahdollisuuttakaan pysähtyä.

• Tässä näkyy palkkaamattomuuden rutiinittomuus. Aiheuttaa epävarmuutta ja siksi nousee tuolla seisomaan ja tuli muutenkin läpi, vaikka tää on ollut jo kauan meidän bravuuriliike, jossa on tehnyt lähes poikkeusetta superhienot stopit.
• Pitää miettiä itse miten toimii. Taisin sanoa muuten väärän jättökäskynkin.

Kaukot - 0: Ekasta käskytä rykäsi sitten viereen hienoon perusasentoon.

• Jännä oli tämä, mutta veikkaan samaa kuin edellisessä. Monta liikettä jo palkattomana alla ja iskee epävarmuus. Osaa kyllä kaukotkit ja ollaan tehty m-s treeneissä monta kertaa, joten ei siitä pitäisi olla kiinni.

Hyppynouto - 8,5: Lähti haukulla, hyvä vauhti ja ok pito. Luovutuksen jälkeen nousi seisomaan. (ja karkasi kehästä kassille lopuksi).  

• Tästä saatiin jo yleisöltäkin taputuksia, kun niin innokkaasti meni. No ei oo ihme, onhan tähän yhdistetty Remen kaksi lempparijuttua: hyppy ja nouto. 

• Tuli testattua Remen muisti. Muisti, että kassissa on lihapullat ja kävi siellä välipalalla. Kassi onneksi kehän vieressä olleen auton takana piilossa, niin tuomari ei sitä nähnyt. Ja meikkis kipikapi hakemaan Reme takaisin kehään ja jatkettiin tekemistä. Ehkä ei siis kassia seuraavalla kerralla kehänlaidalle.
• Superia palautus viereen vaikkei peppu pysynytkään maassa ja pitokin kohtuullinen.

Metsku - 8: mietti ottaako, mutta otti. Sama seisomaan nouseminen luovutuksen jälkeen.

• Tämä myös hyvä. Vierailla metskuilla ei olla niin treenailtu. Siinä mielessä hyvä, että oltiin voittajan eka koirakko, niin ei niitäkään kukaan ollut ehtinyt kuolata.
• Palautus jees.

Kokonaisvaikutus - 7: se kehästä karkaaminen ja haukut välillä. Tuomarin kommentit, että olipahan menoa ja meininkiä.

Yhteensä 90,5p. Eli jäi sellaiset 166p pistettä parannettavaa 1-tulokseen.

Hyvä fiilis kuitenkin ja vitsailin läpi kokeen liikkurin kanssa. Mulle papukaijamerkki etten hermostunut, vaan kehuin koiraa kuitenkin koko ajan läpi kokeen. Kohtuu rento meininki ja Reimalla oli yritystä ja saatiin niitä loppupäänkin liikkeitä kuitenkin vielä onnistumaan.