“God gave us crying so other folks could see when we needed help, and help us.”

Tiimin leirillä oltiin siis Tuorlassa taas ja keli oli mitä mainioin. Lauantaina aloitettiin taas kuulumisilla ja parasta antiahan oli taas se, että ihmiset ja koirat ovat onnistuneet. Tällä kertaa oli leivottu uusi TVA ja sen kunniaksi saatiin kakkua. Muuten juhlan aiheina olivat luokkanousut. Muutama uusi tiimiläinen toivotettiin myös tervetulleeksi.

Herkuttelun jälkeen aloitettiin treenit paritreeninä. Ohjelmassa seuruuta käskytettynä ruotsiksi tai englanniksi. Koska oltiin hyviä ja nopeita, me ehdittiin tehdä treeni kahteen kertaan ja kertaalleen molemmilla kielillä. Reme oli hyvä ja itseltäkin meni käskytykset ihan hyvin.

Seuraavana treeninä oli kaukot. Parin kanssa piti katsoa treenikohtia. Mulla taas omassa pähkäilyssä se, että miten tuon koiran pitäisi vaihdoissa liikkua ettei tule mitään aivopierua. Ratkottiin myös sitä, miksi Reme kokeessa rykäisi mun viereen. No selityshän oli maailman yksinkertaisin. Mitäs vedin sen sillä kädellä. Vaihtohan oli m-s. Tähän testattiin sitten uppe käskyn käyttämistä (meillä tarkoittaa takajalkojen heittämistä istumisesta taakse, kun m-s pitäisi siis nousta hissinä) ja koira on fiksumpi kuin ohjaajansa ja nousi hyvinkin nätisti hissinä. Haaste siis ratkaistu. Pitää vaan muistaa tuo kokeissa.

Lounaan jälkeen tehtiin omia ongelmia ja me ratkottiin Reiman yksin jäämistä. Tyyppiä, kun jännittää se yksin jääminen niin kaukoissa, luoksarissa ja paikkamakuussa. Avuksi otettiin nyt appari, joka palkkasi. Apparit tosin aluksi epäilivät, että syökö Reme sormet ja mahtaako se pysyä maate. No ei syö ja pysyy kyllä. Hyvin myös luopui apparista ja keskittyi palkan jälkeen minuun. Tähän nyt vaan pientä vahvistamista. Tehtiin myös ruutua. Ihan pieleen oli mennyt sen treenaminen. Pitää opettaa bongaus ja varmistua siitä, että on bongannut ennen kuin päästää ruutuun. Ensin tehdään läheltä ja pikku hiljaa kasvatetaan matkaa.

Illalla saunottiin ja parannettiin maailmaan saunassa jopa siinä määrin, että osalle porukasta tuli huono olo. Omat sormetkin tosin turposivat mystisesti yhtäkkiä, mutta päivän aikana olin tainnut saada aikaan nestehukkaa.

Sunnuntaina jatkettiin tiskialtaalla tai norsun syönnillä. Pala kerrallaan, kun lähtee ongelmaa ratkaisemaan, niin se myös ratkee. Tämän tuokion jälkeen taas omia ongelmia. Mua ärsytti jo tullessa Reiman vire, joka oli kitisevä ja rauhaton. Tunnaria lähdettiin tekemään. No selvisi se, että olenkin nyt vahvistanut silmillä etsimistä nenän käytön sijaan. Joopa joo, mites tässä näin on käynyt. Ärsytti ja harmitti tyhmyys. Vielä enemmän harmitti koiran holtittomuus ja töhöäminen. Siihen, kun vielä lisättiin tunnarin raivopäinen pureminen, niin itkuhan siinä tuli. Miksi meille aina näyttää käyvän niin, että asia, jota on treenattu näyttääkin siltä, ettei sitä ole koskaan ennen tehty? Voi toivottamuus. No ei muuta kuin kuivaamaan kyyneleet ja tekemään. Pari tunnarin pitoa ja palautusta saatiin tehtyä hienosti kiertämisen kautta. Viimeinen pa:n tulo taisi oli varsin vauhdikas ja hieno. Pitokin oli hyvä, jopa niin, että piti siitä hienosti kiinni vielä siinäkin vaiheessa, kun koskin tunnariin. Mieli oli kuitenkin maassa ja tuntui siltä, ettei homma etene mihinkään.

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuut. Repelle jätin purkin näkyviin, mutta en tiedä olisiko se sitä oikeasti tarvinnut. Rivissä olo oli hyvä ja yksittäin mentiin maahankin kivasti. Hyvin pysy. Ainoastaan, kun hävittiin piiloon, oli tullut sammakkorääkäisy. Tämän toisti toisellakin kerralla, mutta saa sen kyllä anteeksi, kun muuten on nätisti ja tärisemättä paikallaan. Laski jopa päätäkin välillä maahan ja kesti liikkurihäiriön. Ihan kiva päätös leirille tämä.

Reme tekee kaukoja. Ihana ilme sillä. Kuva Sirpa Saari.