Että mitäkö on tehty sitten kesäkuun ?

No vaikka ja mitä. Ensinnäkin on treenattu. Bondin kanssa nyt erityisesti ja Reimakin on päässyt treenikentälle. Papu on myös ollut mukana hallikerroilla pariin otteeseen ja tehnyt sitten hieman aksaa ja ärissyt lelulle. Kaikesta on nautittu ja hauskaa riittänyt. 

Bond on ollut MM-tiimin leirillä ja suoriutunut siellä varsin mallikelpoisesti. On käyty Lentsun yksärillä (johon ehdittiin täpärästi, kun kaasujalka oli himpun verran normaalia raskaampi, kun puupää omistajalle tuli joku aivopieru lähtemisajan suhteen). Yksäriltä saatiin hyvät vinkit viedä liikkeiden ketjutusta eteenpäin ja homma onkin toiminut. Lisäksi ollaan näiden treenien jälkeen treenattu jännitystä ja hiipimistä. Hiipiminen menee superkivasti, mutta jännitteen kanssa on vähän haasteita, kun pitäisi pystyä näkemään se yhden korvakarvan värähdys siinä vasemmassa korvassa ja ihan korvan juuressa. Tiedät kai, just sen. Niin just se. Se siinä. Ei se. Ku tuo. 

Aksaa on tehty ja A:lle kontaktien suoritus saatu valmiiksi. Puomilla ei sitten olekaan oikein hajua, mutta hirveän ylpeä on suorituksestaan kuitenkin aina. Lisäksi sieltä puomilta voi kivasti katella ulkokentällä kaverin treenejä toisella kentällä. Sitten on käyty astutusreissulla Lahdessa. Eiku Joutsenossa. Tai oikeastaan Imatralla. Ihan siinä Ruokolahdella (ei ollut leijonia) ja oikeastaan ihan rajan vieressä. Rakkauden hetelmät kypsynevät syyskuun loppuun mennessä. Kun ne hetelmät oli saatu alulle niin siitähän sitten kannattaa kurvata kotiin ja kotoa puolen tunnin stopin jälkeen aksakisoihin. Niihin ihan ensimmäisiin virallisiin. Siellä voi sitten radalle mennessä muistaa vaikka sitten, että taas on unohtunut opettaa ne kuulutukset. No fiksu rekku on iltasella jo ehtinyt unohtaa morsmaikun ja vilkaisee vain kaiutinta, että kukas se sieltä juttelee, kun tässä lentoolähtölupaa odotellaan. Lentoonhan siitä sitten lähdettiinkin. Koska Bond oli esitellyt lämppäesteillä Bolt-maista vauhtia, niin päätti sitten ohjaajakin kirmaista varmuuden vuoksi. Kiirehän siinä pienelle koiralle tuli ja hylly taisi tulla 5:lle esteelle, kun siinä hötäkässä ei ehtinyt rengasta suorittaa ja muutenkin oli paljon kivempi paukata muurille. Eipä mitään otettiin rengas uudestaan ja jatkettiin eteenpäin. Ohjaajalla oli vähän huonoja ohjausvalintoja eikä se loppuratakaan ihan mennyt tuomarin suunnitelmien mukaan, mutta meitä se ei haitannut. Tsempattiin maaliin asti ja ihan voittajia oltiin, kun uskallettiin korkkaamaan kisaura. Hymyt oli molemmilla korvissa, kun jäähdyttelylenkkiä vedettiin Konalassa (ja mietittiin, että mahtaako se varoiteltu itsensäpaljastaja hypätä meidän eteen jossain vaiheessa. Ei hypännyt.). 

Sitten on pyritty HSKH:n tehisryhmään tokoamaan ja tuloksia odotellaan edelleen. Taidettiin olla reilusti vanhin pyrkijä siinä joukossa ja jos ei tästä muuta nyt kostuttu, niin hyvät kisamaiset treenit saatiin. Mahtava fiilis oli tehdä seuraamista auringonlaskussa ja Bond toimi superisti aina neljäntenä liikkeenä olleeseen luoksariin asti. Silloin iski jännitys, kun vakava tuomaristo katsoi pientä yksin jäänyttä koiraa ja pitihän sitä sitten lähteä minun perään. No ei muuta kuin uudestaan ja sillä saatiin homma onnistumaan. Illan alussa oli myös tehty paikkikset, jossa vieruskavereilla oli hässäkkää, jos toista. Toinen istui ja sitä käytiin korjaamassa ja kolmas kaveri taisi lähteä pariinkin otteeseen. Bondille tuli alkuun aivopieru, kun sieltä kentältä löytyi nakki ihan vierestä. Tämä korjattiin ja sitten loppuhomma menikin häiriöistä huolimatta hyvin. Hyvä fiilis jäi tästä. 

Muuten on ollut onnistumisia treeneissä: aksassa meni 27 estettä putkeen, hienoja pätkiä oli HSKH:n agilityleirillä Vitikaisen Tiian treeneissä ja Inkilän Leenalta saatiin vinkit puomin kontaktin treenaamiseen. Tänään tokoiltiin Mari Leiviskän opissa Turussa ja Bond oli yllättävän rauhallinen ja keskittyi tekemiseen vaikkei mitään vauhdikasta tehtykään. Sydäntä lämmitti myös useamman kommentit siitä kuinka ollaan kehitytty eteenpäin. Me like. 

Reima: On ottanut melko iisisti, mutta tokoa on tehty välillä ja kumma kyllä oman asenteen muutos näkyy koirassakin. Kivoja treenejä ja ilman ääntä ollaan vedetty ja onhan se hieno. Rebbe täytti myös jo 10-vuotta ja sen kunniaksi käytiin parturissa ja aksaamassakin. Ihana kylkiäinen on lämmittänyt niin sohvannurkkaa iltaisin kuin sänkyä öisin. 

Papu: Papu on ollut mukana menossa ja Pellinkiinkin hän pääsi erikoislomalle ihan yksin. Voi sitä nauttimisen määrää, kun toinen otti hepulit, kun perille päästiin. Nautiskelija on pitänyt kiinni saavutetuista eduistaan ja istuu edelleen mielellään vahtimassa vanhemmillani ruuanlaittoa keittiössä keskeisellä paikalla ja nauttii auringosta terassilla.

Surkeampi sattumus oli vinkuva koira, joka lopulta pissasi verta. Tunnetusti koirat sairastuvat sunnuntai-iltaisin, joten päivystykseen siitä lähdettiin Mevetiin. Onneksi siellä ei ollut jonoa ja potilaskin oli varsin reipas eikä häntä meinattu uskoa 12,5-vuotiaaksi. No virtsanäytteen tulos oli selkeä --> tulehdus. Varmuuden vuoksi vielä ultrattiin ja lääkärin arvio oli, että rakossa olisi mahdollisesti kasvain. Kaupan päälle pieni epäsäännöllinen sivuääni sydämessä. Itkuhan siitä sitten tuli. Potilas aloitti antibiootit ja omistajan päässä myllersivät ajatukset. Tulehduksen aiheuttaja osoittautui kinkkiseksi bakteeriksi ja antibiootit menivät vaihtoon parin päivän päästä. Hetken aikaa homma näytti menevän hyvin ja potilaskin näytti paranevan. Reilun viikon päästä ekasta lääkärikäynnistä kuitenkin taas virtsan mukana oli verta ja pohdinnassa oli, että mitäs nyt. Pienen konsultaation jälkeen todettiin, ettei lähdetä päivystykseen, koska siellä ei kuitenkaan mitään tällä hetkellä pystyttäisi tutkimaan ja potilas oli kuitenkin ihan hyvässä vedossa. 

Seuraavalle päivälle kuitenkin varattiin aika sisätautilääkärille. Hieman unettoman yön jälkeen koira lääkäriin ja pissatesti oli puhdas, mutta ultrassa löytyi virtsakiviä, mutta tämä lääkäri taas ei löytänyt kasvainta rakosta. Lääkäriltä arvio siitä kannattaako leikata ja eiku rekku leikkauspöydälle. Kivet saatiin pois ja ne hajosivat niitä pois imettäessä. Melkoinen on arpi rekun vatsassa ja pöpperöinen koira veti lähtöpissat klinikan kynnykselle. Sitten alettiin jännittämään parantumista. Seuraavana päivänä haavan vierustaan muodostui tulitikkuaskin kokoinen pahkura ja siitähän taas paniikki repesi ja eikun näyttämään koiraa klinikalle. Kolmen tunnin odottelun ja missatun ratsastustunnin jälkeen todettiin omistajaa rauhoittavasti, että ei hätää. Koira ei vain ole liikkunut vielä kovin paljon vaan ollut paikallaan, joten nestettä on siitä johtuen kertynyt kyseiseen kohtaan. Suihkuttelulla ja kun liikkuminen lisääntyy niin pitäisi sen patinkin hävitä. No olihan se jo tässä vaiheessa pienentynyt kolmasosaan. Mutta parempi katsoa kuin katua. 

Tästä seuraavana päivänä selvisi, että kivet rakossa olivat johtuneet saadusta antibiootista, joten sitten lähdettiin selvittämään antibiootin vaihtoa. No ei ollut helppoa tämä, kun antibiootit määrännyt lääkäri oli eri klinikalla kuin koiran leikannut lääkäri. Lisäksi hän oli sairaana. Hoitajalta saatiin kuitenkin vinkki huolehtia koiran juottamisesta, jotta rakkoon ei pääsisi muodostumaan bakteereita. Ei muuta kuin työtä käskettyä. Papuhan ei tosin ole juomari, joten keinot oli tähän keksittävä ja jogurtti- tai tonnikalavesi kelpasi. Jopa siinä määrin, että edessä olikin sitten unbelievable suihkulähdeshöw. Aamulla töihin lähdöstä ei tullut mitään, kun virtsantulolle ei vaan tullut loppua. Päivän eka työpalaveri sitten hoituikin koiraa ulkoiluttaen lähipuistossa. Pyjamahousuissa ja vesisateessa. Loppupäivän kolme muuta palaveria hoidettiinkin sitten vanhimmiltani, jossa Papu sai olla ulkona pihalla hoitamassa asioitaan. Pissiä riitti sinä päivänä useammalle matolle, lattiatyynylle, autoon kuin lattiallekin. Suurin osa kuitenkin myös ihan ulos pihamaalle. Mutta ei jäänyt bakteeri poikineen rakkoon muhimaan ja oltiin onnellisia siitä, että virtsaus ainakin pelaa. Seuraavaksi sitten jännättiin suolen toimimista ja voi sitä ilonpäivää, kun tästä ilmoituksen tekstiviestillä sain. Tunnetusti Papun kakkapaikat ovat hyvinkin katoava luonnonvara puhumattakaan siitä, että vielä leikkaushaava on toimitusta vaikeuttamassa. No kaikki alkaa näyttää jo varsin lupaavalta ja pienen pommituksen jälkeen sain vielä ne kolmannet antibiootitkin matkaan. Papu on toistaiseksi vanhemmilla toipumassa, sillä potilas selkeästi varoi ja ärsyyntyi Reiman ja Bondin oleilusta lähettyvillään. Ehkä tästä sitten taas selvitään. 

Loppukiteyksenä tämän kaiken jälkeen se, että muistetaan nauttia näiden karvakamujen kanssa puuhastelusta ja tehdään mielummin juttuja tänään, kun niin kovin helposti se voikin olla huomenna jo myöhäistä.

People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily.

Eli paljon on ollut kaikkea. Koko kevät on ollut kiireestä pullollaan eikä yhtään ole helpottanut pitkät sairastelut pitkin kevättä.
Bondin kanssa on treenattu viikoittain Sepolla ja jatkettu aluevalkkutreenejä Ninan ohjauksessa. Molemmissa on ollut huikeita onnistumisia ja välillä sitten taas etsitty sitä yhteistä säveltäkin. Jostain syystä myös rupesin jossain vaiheessa himmailemaan enkä uskaltanut liikkua radalla. Mukavuusalueella oli kivempaa, mutta takaaohjaten myöhässä oleminen vaan kasaantuu ja lopulta koira tekee kuitenkin omat ratkaisunsa, kun ohjaaja jää vaan niin kauas jälkeen. Vaikeaa oli tästä ikävästä tavasta päästää irti, mutta ihme sitten kävikin lomaviikkojen aikana ja onnistuin unohtamaan koko asian. Lopulta treenien päättyessä tajusin itsekin koko homman ja sen, että uskalsin edetä ja käydämerkkaamassa esteitä ja Bondihan tuli ne sitten superhienosti. Varmasti koirastakin oli kivempi suorittaa rataa, kun tuli ohjeita ja oli tilaa mennä.

MM-tiimin leirilläkin käytiin tokoilemassa ja Bond veti hyvin koko viikonlopun. Tai no mahtui sinne pieni treenattava haaste: kehätarkastus. Bondin tarkka nenä haistoi narttujen omistajat ja sehän tarkoitti sitä, että omistajan käteen piti ripustautua. Tätä sitten treenattiin pois ja sitkeässä oli, mutta hyvin lähti kuitenkin vastaamaan treeniin. Samalla reissulla treenattiin myös vieraassa paikassa oloa, kun yövyttiin kavereiden tiluksilla, jossa oli useampi koira paikalla ja ennen käymätön paikka muuten. Koirat eivät päässet kyllä toisiaan tapaamaan, mutta muuten rauhoittui tyyppi kohtuullisesti nukkumaan vieraassa paikassa.

Bond kävi myös ottamassa koirakylpylässä uimaopetusta. Häntä, kun on pelottanut irroittaa tassut pohjasta ja lähteä uimaan. Vähintään takatassujen on pitänyt koskettaa maata. Aluksi oli vaikeaa edes saada koira uskaltautumaan altaan kahluuosioon, koska pudotusta oli alaspäin 40 cm. Sitä hän siinä sitten pohti ja pähki tovin, ennen kuin tuli sitten tutulla "kynsillä seisten"-tyylillä. Aika pitkään uimaope Bondia houkutteli ja heitteli lelua, mutta tiukassa oli uskallus. Lopulta tuli joku vahinkomolskahdus ja Bond ui paniikkikierroksen altaassa unohtaen lelunkin. Järkkyttynyt oli hän kovasti moisesta. Nopea loikkaus turvaan ja järkytysoksennus. Onneksi tuli "kuivalle maalle" eikä altaaseen. Siitä olisi tullut vähän tyyriimpi keikka. Tämän jälkeen Bond kierteli ja kaarteli hetken allasta ennen kuin päätti ettei tässä mitään ollutkaan ja sitten meillä olikin vesiveto käsissä. Millään ei meinannut saada pois altaalta, kun Bond vaati heittämään lelua. Ilmeisesti mitään pelkoja ei sitten jäänyt vaan rekku voitti ne ja uimisesta tuli kivaa. Omituinen tyyppi. Toisaalta on hyvä, että punnitsee asioita pitkään ja empii ennen kuin uskaltautuu.

Toukokuussa treenattiin Vitikaisen Tiian treeneissä, joissa olin erittäin puolikuntoisena, mutta hyvä fiilis jäi siitäkin. Kuinka hieno kääntyjä mulla onkaan käsissä!

Sitten on seurattu niin tokon maajoukkuerenkaan koulutusta kuin tokon SM:n kisojakin. Ai, että kisoissa oli hienoja koirakoita ja kovastihan se mieli sinne tekisi, mutta vielä ei ole kupla kasassa siinä mittakaavassa, että kestäisi koko kehän ajan.

Lentsun tokopäivä meni perinteisesti aurinkoisessa kelissä ja hyvässä seurassa, josta ei naurua puuttunut. Bond oli hieno ja treenattiin vaan aktiivisuuden tarjoamista ja olemista. Helposti lähti harhailemaan ja moikkailemaan muita --> karkuun pinkaisu ja jokaiseen niistä vastasi hyvin nopeasti eli hereillä piti olla. Leirikisassa oltiin kovassa iskussa, mutta kakkosiksi jäätiin. Ensimmäinen ajatus oli kuitenkin, että me kyllä voitettiin itsemme. Miten hienosti Bond tsemppasi ja kuunteli. Kuten Lentsukin sanoi: "Valovuosien päähän on tultu viime vuodesta". Hyvillä mielin ajeltiin auringonlaskussa kotiin.

Pikkupoikien kanssa on myös puuhasteltu. Temppuja ja Reiman kanssa muutama treenikin tehty. Reimakin on yllättänyt tekemisellään ja ehkä tässä joku taika on, kun ajatuksia on muutettu siihen suuntaan, että yrittäminen on hyvästä ja kuinka suuresti pitää arvostaa iso moottorista koiraa niin melkoisen mukavaahan tuo treenaaminen on. Lempeämpää puhetta vaan itselle.

Tärkeää on pienen pienen pienet askeleet, ennenkin on isot pienempiä seuranneet.

Näin se on. Pienin askelin eteenpäin. 

Taas on vuoden alusta tapahtunut vaikka ja mitä. On aksattu Bondin kanssa viikkoryhmässä, Turussa ja aluevalkkujutuissa.

Turussa oltiin Vitikaisen Tiian opissa ja rataa mentiin. Hienosti tehtiin kuvioita ja haettiin yhdessä tekemistä. Bond oli taas kerran loista. Ohjaaja kaipaa harjoitusta. 

Aluevalkkua oli Nina Mannerin opissa tammikuussa ja helmikuussa. Tammikuussa tehtiin keppejä ja pieni pätkä rataa. Kepukoissa haastetta toi valkun ja treenikamun jäynä ohjureiden laitossa. :D Hyvin kuitenkin saatiin lopulta menemään, kun ohjurit oli oikeissa väleissä. 

Helmikuussa tehtiin taas pieni pätkä rataa ja pohdittiin sitten kontaktien suorittamista. Päädyttiin juoksareihin ja läksyksi opettaa juoksemaan maton läpi. Kriteerinä se, että etu- ja takajalkojen pitää osua matolle. Tätä on tehty, mutta vaikeaa on erottaa se onko Bondilla oikeasti selkeä tehtävä vai juokseeko se vain namin perässä. Jatketaan siis harjoituksia. 

Viime viikonloppu vietettiin Turussa (se Somen koiraurheilun Mekka) Mari Leiviskän koulutuksessa tokoa työstäen. Bondille vieras halli ja oudot ihmisetkin. Ekassa setissä ohjaaja ehkä unohti tehdä kehäänmenovalmistelut ja jos olisi oikein fiksu ollut niin ehkä olisi vaikka kävellyt sen hallinkin läpi ensin ja esitellyt paikat. No koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaa työstettiin ja haasteita siinä sitten riitti. Etenkin, jos tuli neuvottelutaukoja. Silloin yhteys koiraan pätki ja Bondilla oli mielestään lupa mennä mennä tutkimusmatkoilla. No näistä treeneistä ja koko viikonlopusta jäi mieleen tämä huoneentaulu tälle vuodelle: 

1. Anna itsestäsi enemmän koiralle. Sosiaalinen palkka ja kehut. Enemmän tunnetta peliin. Nyt oli vähän laimeaa menoa. Pitää oikeasti merkata onnistumiset.

2. Mieti kehäänmenorutiinit ja pysy niissä. Miten treeni aloitetaan ja miten koiralle kerrotaan, että nyt mennään hommiin. Meillä on tähän virittelytemput ja samaan sarjaan kuuluu yhdessä meneminen aloituspaikalle (kuten kokeessakin).

3. Mieti taukokäyttäytyminen. Mitä silloin tapahtuu: Bond menee taukomatolle ja odottaa siellä. Ei hiippaile muualle vaan on paikallaan ja aktiivisena odottamassa.

4. Mieti kriteerit, pysy niissä ja ole musta-valkoinen. Tauko on tauko. Ei häröillä muualla. Ei saa mennä tsekkaamaan peiliä, ihmisiä eikä mitään muutakaan. HIlpaisuihin ja muihin ei toivottuihin juttuihin pitää puuttua heti.

Näin. Nää olis niinku ne perusasiat, joita mun pitää työstää. Toisessa treenisetissä muistin jo aloituskuviot ja homma toimi paremmin. Siitä tuli jopa kehuja. Paristakin suunnasta. 

Pitkän päivän jälkeen suunnattiin hotelliin, kun kotiinkaan ei jaksettu ajelle, kun kello oli ehtinyt jo iltaysiin ja aamulla aloiteltaisiin taas jo ysiltä. Jännä kokemus tämäkin, sillä eihän Bond ole yöpynyt missään. Tai on, mutta ihan pentuna. Siinä riittikin ihmettelemistä koiralle missä ollaan ja aikalailla oli sitä mieltä, että milloin mennään kotiin eli seisoi oven luona. Jossain vaiheessa antoi periksi ja rupesi lepäämäänkin. Tosin huone oli niin saakuran kuuma, että en yhtään ihmettele, että ahdisti. Lisäksi ahdisti hotellin henkilökunta (lähinnä Bondia): omituista porukkaa, kun olivat ihme pygmejä (eli kyykyssä) ja kinkut heiltä haettiin kurottaen nopeasti ja heti peruutettiin turvaetäisyyden päähän. Portaat ahdisti. Saattais olla helpompaa, jos liukaalla ei ottais kynsiä esiin vaan menis ihan koko tassulla tai ei rykäisisi tuhatta ja sataa kiertyviin portaisiin. Portaita ei sitten enää tultukaan alas vaan käytettiin sitten hissiä.

Sunnuntaina jatkettiin treenejä ja koira oli ihan hyvässä vedossa. Ohjaaja oli tavallinen tumpelo. Muisti kuitenkin taas virittelyrituaalit. Rekku oli varovainen eikä saatu luoksariin demottua miten se oikeasti menee. Törmäsi kuitenkin taas mutta ei niin kovaa kuin tavallisesti, kun ei se vauhti kiihtynyt. Treeniksi saatiin kuitenkin lopun perusasennon treenaamisen eri kulmista. Motskaahan tätä joka tapauksessa voi kasvattaa. Lisäksi tehtiin noutoa, jossa perusjutut tuli esiin eli puree eikä luovuta. Tällöin pitäisi vaan ottaa kapula pois ja leikittää, jotta vaihtaminen leluun nopeutuisi. Työstettävää tässä riittää. Nappaamista pitää myös vahvistaa eli hihkua juuri silloin kuin nostaa kapulan. Lyhyen tauon jälkeen tehtiin vielä paikkikset. Bondille namikippo eteen. Meni kaverin käskystä maahan eli tätä pitää treenata. Tipautti pään maahan, mutta nosteli sitä kyllä eli tätäkin pitää vahvistaa ja paikkiksen aikana melkein hairahtui eli kuikuili kaveria. Muistutuksesta kuitenki jatkoi annettua tehtävää. Hienosti malttoi odottaa lupaa lähte kipolle. Mielentilasta tykkäsin kovastikin. Sinänsä yllätti kyllä hyvä suoritus, sillä ei näitä ryhmäpaikkiksia ole montaa kertaa tehty. 

Kokonaisuudessaan olin todella positiivisesti yllättynyt, että viikonloppu meni varsin mallikkaasti, sillä päivät olivat rankkoja, yö vieraassa paikassa ja toisaalta vielä sunnuntaina 30 min treenisetti putkeen. Kaikki onnistuivat. Pieniä askeleita on siis otettu kovastikin siitä missä oltiin viime syksynä, kun kaveri karkasi mielummin tekemään jotain muuta kuin tokoa. 

Jollakin muulla koira olisi varmasti jo tokovalio, mutta tämä nyt on meidän polkumme. Rauhassa vaan. 

Vielä enemmän yllätti se, että tänään vielä vedettiin viikonlopun päätteeksi ihan superit aksatreenit ja Bond on ihan liekeissä! Supertyylikkäästi vedettiin serpentiinitreenit ilman mitään haasteita. Huikea!

There is always a path to our target; the problem is to discover it!

Kirjailuja pitkään aikaan. Kiireinen vuosi ei jättänyt aikaa blogille. Koitetaan parantaa tätä tänä vuonna. Aloitetaan viime vuoden läpikäynnillä ja pohditaan sen jälkeen tätä vuotta.

Papu:

1. Kunnossa pysyminen. Kunnossa pysyi.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta. Alkuvuodesta rallyiltiin, mutta sitten se jäi. Temppuja ollaan tehty ja Papu on viettänyt paljon aikaa vanhemmillani. Ovathan isäni ja Papu kuin paita ja peppu. Raunioilta eläköidyttiin ja Papu nautti viimeisistä treeneistä kovin. Treenien vetäjä kyseli Papun ikää ja olisi vähentänyt oikeasta iästä 10 vuotta. Niin kovasti siellä kipitettiin. Eikä tuossa nyt hirveästi ole harmaatakaan näkyvissä.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla. Homma jatkui ja edistyttiinkin. Syksyllä päätin käydä kokeissa. Osaksi senkin takia, että itsellä olisi taas hommasta kokemusta. No pientä sekoiluahan siellä oli ja pisteet ehkä antavat melko lohduttoman kuvan menosta, mutta mä näin itse siellä kuitenkin hyviä pätkiä. Pätkistähän se kokonaisuus kuitenkin lopulta muodostuu. Tehtiin myös ekaa kertaa ikinä kaksi koetta saman päivän aikana ja siitäkin selvittiin. Parhaana suorituksena jäi mieleen hieno ruutuun meno. Se jos jokin on ollut meille haastavaa ja nyt vielä kävi niin, että liikkuri lähti virittelyn jälkeen vielä hakemaan jotain. Reima kuitenkin malttoi odottaa ja irtosi nätisti.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia. Välillä tuurasi ja hyvähän se oli saada itselle taas radantekemistä treenattua.
3. Lisäksi Reimalla oli kaikenlaista terveyshommaa pitkin vuotta. Milloin oli pissitulehdusta, milloin iho ei tykännyt nyppimisestä. Selkä- ja lonkkakuvissa käytettiin viimein. Lonkat oli c/c, mikä oli pieni yllätys. Selästä taas ei löytynyt mitään vikaa, mikä taas oli yllätys toiseen suuntaan.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua. Tähänkin päästiin lopulta. Synkkä hetki oli loppukesästä, kun tyyppi halusi karata toiselle kentälle tai agissakin hyytyi paikoilleen. Ei halunnut leikkiä annetulla lelulla eikä muutenkaan huvittanut. Tätä sitten lähdettiin työstämään. Ilmeisesti otti liian vaikeista (lähinnä minulle) agitreeneistä paineita ja menetti mielenkiintonsa tekemiseen. Lähdettiin tätä sitten työstämään pikku hiljaa ja kaikki tekeminen oli vaan siistiä eikä mistään saanut hermostua. Hiljalleen se siitä taas rakentui ja intoakin alkoi löytymään. Nyt menee tosi kivasti, keskittyy hyvin. Myyty on niin etupalkka kuin takapalkkakin. Pientä tuhmuuttakin lelujen varastelun muodossa on hetkittäin tullut. Alokasluokan jutut on hanskassa, tosin kokonaisuus ja paikkis vielä uupuu.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit). Nas-tiimi ei ehkä vielä ollutkaan se paras juttu herkälle nuorelle koiralle ja hänen maxi-agia vasta opettelevalle ohjaajalleen. Kuten edellä kuvattu, niin vaikka sieltä tuli hyviä juttujakin, niin eniten päänvaivaa tuotti se, että meni aikansa ennen kuin huomasin, että maxiagi on eri laji kuin miniagi. Herkkis vielä tulkitse itseeni tyytymättömyyteni tyytymättömyydeksi häneen eli soppa oli valmis. Onni onnettomuudessa meille ei enää Niinulta löytynytkään viikkoryhmää syksyllä ja suosittelujen perusteella mentiin Savikon Sepon oppiin. Kuukauden siellä käynnin jälkeen mulla oli käsissä aivan eri koira. Koira, joka uskaltaa yrittää eikä jumahtele kentälle. Toki paljon on tehty agikentän ulkopuolellakin, mutta kyllähän se pistää hymyilyttämään, kun ope jaksaa kehua ja ihastella koiraa viikko toisensa jälkeen. Bond on taitava, ketterä ja reagoi nopeasti. Ei kiehu vaan etenee järkevästi ja on tietoinen kropastaan. kertakaikkiaan siis mahtava.
   Hyppäriradalla käytiin joulukuussa ja oltiin ainoa, joka sen radan veti puhtaana eli voitto kotiin! On se makea!
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää. Tämäpä hauska. Välillä tuntui kyllä siltä, että nenä oli vain koristeena. Jos ei nähnyt mihin nami lensi, niin ei sitä kyllä nenälläkään etsinyt. Tätä on nyt työstetty ja nenällekin on löytynyt käyttöä.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä. Rytmityskurssilta tähän tuli herätys ja nykyään osataan Bondin kanssa hienosti takaaleikkaukset ja Bond reagoi hienosti kiihdytyksiin ja jarrutuksiin.
2. Treenaistä nauttiminen. Tälle tuli ihan pidempi aikainen opetusjakso noiden aikaisemmin kerrottujen haasteiden takia. Mutta sen jälkeen onkin nautittu. Unohdettu se, että olisi pitänyt saavuttaa jo sitä ja tätä. On nautittu siitä missä ollaan ja matkasta, jota tehdään.

2017

Nautitaan. Papu pääsee taas ehkä Rallytokon pariin, Repa jatkaa tokoa, Bondi tokoa ja aksaa. Bondi oppii kepit ja kontaktit. Ostan agilitylisenssin eli Bondin kanssa korkataan kisat, kunhan nuo puuttuvat esteet saadaan treenattua. Kaikki pysyvät terveinä. Aurinko paistaa. 

Kesätauko on ohi!

Ohhoh, olipas tämäkin blogi jäänyt ilman päivityksiä pitkäksi aikaa. Koko ajan on kuitenkin tapahtunut ja vähän kaikkea on tehty. Keväällä Bond sairasteli kennelyskän ja lähtihän tää syyskausikin sitten vähän samoissa merkeissä käyntiin. En ollut uskoa korviani, kun äippä soitteli ja kertoi, että nyt näyttää siltä, että Bondilla on punainen silmä, joka rähmii. Juuri silloin kuin kauan odotettu Lentsun tokopäivä oli kulman takana. Paljon oli päivää odotettu ja toivottu, että saatais vinkkejä meidän sipulipussin kuromiseen umpeen. No ei saatu. 

Hätä ei toki ollut sen näköinen, sillä Repa lähti sitten paikkaamaan ja hyväksihän tuo päivä sitten muuttui. Lentsun tokopäivät on ihan parasta terapiaa ja pissat meinasi tulla housuun moneen kertaan. Sade ei haitannut ja Repa oli hieno. (sitä huutamista ei tällä kertaa laskettu mukaan, koska niin käy aina, kun ovat olleet vanhemmilla hoidossa. Kierrokset oli siis kaakossa ja ylikin, mutta silti saatiin hyvää settiä treenattua.) Taas tiedetään miten jatketaan ja vähän saatiin vihjailuja siitä, että pitäis sitä kisakalenteria katsoa. No joo. Ei ihan vielä kuitenkaan. 

Bondin kanssa taistellaan sen sipulipussin kanssa eli liikkeet on suurimmaksi osaksi kasassa, mutta yhteinen kupla puuttuu eli kontakti katoaa ja liikkeeiden välit on varsinaisia karikkoja. Kesän aikana on kuitenkin saatu myytyä Bondille pyörähdystemppuja ja palkkana, joten matkalla ollaan. Muutenkin tässä on saatu kesän mittaan paikattua aksassa aikaan saatuja traumoja eli meillä on vain hauskoja treenejä. Ei saa hermostua edes itselleen. Huomiota on kiinnitetty myös tekemisen tahtiin: välipäiviä ja lepoa ja toisaalta treeneissä tehdään näpsäkät toistot ja sitten koira pois. Treenien aikana ei analysoida vaan tehdään.

Bondin kanssa oltiin Vitikaisen Tiia yksärillä keppien kanssa, kun ei meinattu saada kolmatta väliä mukaan ollenkaan. Loppupeleissä hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Professori vaan mietti niin kovasti, että tekee oikein. Kerran jäi miettimään toinen takajalka ilmassa. Toisen kerran hoksasi tulleensa ulos väärin, peruutti takaisin ja tuli oikein ulos. Näin meillä. 

Aksasta pidettiin muuten kesällä taukoa, mitä nyt satunnaisissa treeneissä käytiin. Kerran mentiin ihan alkeistreeneihinkin ja niistä tulikin sitten ihan parhaat treenit pitkään aikaan, kun niitä olin miettinyt niin kauan ja vaikeustaso oli helppo eli oli vauhtia ja suoraa, jotta Bond taas uskoo itseensä. Sehän uskoi ja teki kaiken juuri niin kuin pitikin ja reagoi ohjauksiin täydellisesti. Aivan mahtavat treenit! Siellä tajuttiin myös se, että Bond jumittaessaan ei halua tulla minua kohti suoraan. Muihin suuntiin meno onnistui, samoin temppujen tekeminen. Tästä viisastuneena lähdettiin työstämään sitä, että minunkin luona tapahtuu kivoja asioita. 

Papu voi hyvin ja on kesän aikana ulkoillut melkoisen innokkaasti. Ihana tyyppi ja mahtavasti kuitenkin mukana!

Edellisestä kirjoituksesta taas aikaa

Tällä välin on sattunut ja tapahtunut kaikkea eikä oikein mitään. Kirjoittelut ovat jääneet siksikin, että on tullut itse sairasteltua paljon kevään aikana ja esim. toukokuu meni sairastellessa. 

Bondin kanssa tapultetiin NAS-tiimi loppuun ja olihan matka. Paljon asioita opittiin ja kehityttiinkin tässä matkalla syksystä kevääseen. Yhteistä tekemistä on saatu kursittua kokoon ja joissain asioissa päästy hienosäätöönkin asti. Kepit ja kontaktit on vielä vaiheessa, mutta muuten voitaisiin jo ruveta epiksiä katselemaan. Keppejä lähdettiin nyt Vitikaisen Tian konstein rakentamaan takaperin ketjuttaen, kun professori-Bond oli 2x2:lla oppinut mutkittelemaan. Eli nyt opettamaan, että kepit kyljissä on hyvä juttu ja sit pitäis tähdätä niihin väleihin silleen suoraviivaisemmin. Kovin pitkälle tässä ei olla päästy, mutta harjoitukset jatkuu.

Bondin kanssa oltiin myös kevät Teemun pitämällä rytmityskurssilla ja se se vasta oli jotain. Bondille nyt ainakin opetettu esteiden hakemista ja radanlukua ja sitten vielä asennetaan ohjaajalle ne rytmitykset ja rintamasuunnat kohdilleen. Ideanahan oli opetella rytmitystä takaaohjauksien kautta eli lähinnä persjätöillä. Huipuhienoja pätkiä saatiin aikaan ja se meidän kupla ollaan kyllä tuolla löydetty. Onhan se siisti antaa koiran mennä ja luottaa siihen sen etenemiseen. Yllättäviäkin asioita on tullut vastaan, että lukee se rataa ja irtoaa esteille vaikka sitten vähän kauemmaksikin. Tosin kestää myös leijeröintiäkin. Vauhtia oon välillävähän voivotellut, mutta eiköhän se sieltä tule. Hienoja ohjauksia ollaan saatu tiukkoihinkin kohtiin eli on se rekku kuulolla. Oma paras oivallus tässä oli, että ei mun aina tarvitse olla edellä koiraa eikä aina ole kiire.

Lisäksi nyt päätin kokeilla Dolon paikallamakuukurssi, kun paljon hyvää olen kuullut Jirka Vierimaasta. Sinänsä kurssilla ei uutta asiaa ole, mutta hyviä havaintoja on tullut tehtyä omasta toiminnasta sekä vinkkejä tehdä asioita toisin. Kurssin huikein juttu oli se, kuinka pienellä sain Reiman luopumaan imurin taposta ja keskittymään tehtävään makoilla vaikka ihan vierestä imuroisikin. Verkkokurssi oli kyllä loistava. Verkkokoulualusta todella selkeä, ohjeistukset hyvät ja paljon videoitakin oli treeneistä ja siitä miten tulisi toimia.

Bond kävi myös muutaman kerran tuuraamassa tuttuja Inka Juntheikin treenikuplatunneilla ja tyytyväinen olen ollut niistä. Inkan mukaan Bondille on hyvät pohjat tehty ja koira toimii niinkuin pitääkin. Kieltämättä näin on ollutkin, kun olen keskittynyt meidän tekemiseen silloin täysillä. Välillähän meillä on tullut aksatreeneissä se, että Bond jämähtää paikalleen palkkauksen jälkeen. Joku klikki siinä on, eikä palkkaus oikein toimi, kun tyyppi jää paikoilleen eikä meinaa lähteä liikkeelle. Tekee kyllä rataa mielellään sen jälkeen, kunhan vaan aloituspaikalle on saatu siirtymään. Helposti tätä ei saatu esille, mutta tuli se noissakin treeneissä ilmi, jos juttelin opelle unohtaen Bondin. Hän ei siis tykkää olla pidossa. 

Reimakin sairasti. Pissi jotenkin paljon ja sitä sitten selviteltiin. Muuta ei löytyny kuin liian korkea pH virtsasta. Tähän sitten syötiin viikon antibioottikuuri ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Määrällisesti paljon virtsaaminen rauhoittui kuurin jälkeen ja taas jatkettiin elämää. 

Bond taas näytti siltä, että olisi saanut nenäpunkin, mutta loppupeleissä sitten köhäisi lenkillä karmivat kuohuoksut ja sen jälkeen sitten yski eli sittenkin kennelyskä. Sitä tässä on nyt paranneltu ja otettu iisisti, mutta alkaa olla melkoisen touhukas tuo pieni mies, joten ootellaan, että päästäis taas treenaamaan.

Sisäistä kauneutta ja rytmiä vereen.

Keskiviikkona Reima ja Bond suuntasivat Mevetiin kuvattavaksi. Repe pisti vastaan kiljuen, kun rauhoitusainetta tuikattiin suoneen. Kymmenen sekunnin kuluttua olikin sitten jo nukkumatti tullut ja tyyppi reporankana lattialla. Bond taas käyttäytyi paremmin pistettäessä, mutta varsin sitkeästi taisteli unta vastaan eikä sitten taintunut täysin ollenkaan. Repe ensin pöydälle ja melkoisen nopealla tahdilla kuvattiin niska, selkä ja lonkat. Per Axelsson eli Pelle vilkaisi kuvia ja jyrähteli sitten kommenttinsa ennen seuraavan kuvan ottoa. Reiman kuvauksen aikana Bond oli rentoutunut ja vähän kakonutkin, mutta kuvaushuoneeseen kannettaessa levitti vielä hienosti etutassut oviaukkoon vastalauseeksi. Selällään paikallaan pysymiseen tarvittiin vähän voimaa, mutta sekin saatiin onnistumaan. Kyljellään otetut kuvat tulivatkin sitten pienemmällä vastarinnalla. 

Kuvia katsottiin sitten Pellen kanssa vielä tarkemmin näytöltä. Reimalle lonkista tuomio B/C, selkä puhdas, mutta niskanikamassa pieni piikki, jonka tosin ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, kun kyseinen kohta on niin hyvin lihasten ympäröimä. Syytä ei siis täältä löytynyt hyppyongelmiin ja siksi uskonkin, että ne ovat lähinnä henkisiä. Jännästi myös ne kolmen vuoden takaiset kuvat, jossa oli ehkä kalkkeumaa ja kaventunutta nikamaväliä eivät näyttäneet pitävän paikkaansa.

Bondin kuvista Pelle sanoi lonkkien olevan A/B, kyynärät 0/0, olat ja selkä priimaa. Huh. Terve koira siis ja voidaan jatkaa agiliaamista sekä nyt nostella rimoja turvallisin mielin.

Molemmat jampat olivat koko illan vähän kujalla ja peittojen alla lämpimässä. Iltalenkitkin menivät melko rauhallisesti. Reima ei huomannut edes vastaantulevaa koiraa. 

Perjantaina jatkettiin Bondin kanssa aksan treenaamisella, kun Niinulla starttasi rytmityskurssi. Teemun kertoessa teoriaa ja tulevia harjoitteita eka ajatus oli voi ei, kun tarkoituksena on treenata takaaohjaamista. Sitähän me ollaan jo harrastettu, kun en uskalla liikkua tarpeeksi rohkeasti edelle ja olla varmistelematta esteiden suorittamista. Ensimmäisenä treeninä liilat ruudut. Fiilis oli kuitenkin hyvä lähteä radalle, sillä takaaleikkauksethan me osataan. Ainoastaan piti itse miettiä mistä kohti lähteä matkaan ja yllätys oli suuri, kun käsky oli lähteä kohtuullisen läheltä koiraa. Huippukivaa oli kirmata ja homma toimi kuin junan vessa, vaikka valkku sitä ehkä aprikoi tuuriksi, joten sama pätkä uudelleen. Ja ihan samalla tavalla sujui toinenkin veto. Ainoastaan korjattiin palkkausta eli ei viskata palkkaa eteen, kun oma liike hidastuu. Eka kuvio sujui hyvin ja siirryttiin seuraavaan, jossa takaaleikkauksesta tulikin tiukempi käännös.Vuorossa siniset ruudut ja ensin haasteeksi tuli kolmosesteelle rytmittäminen, kun edellisessä kuviossa oli jatkettu vielä kulmaan toiselle esteelle ja sinnehän se Bond pariin kertaan myös latasi, kun ohjaaja ei tehnyt niin kuin piti. Kaikkihan taas tapahtui nopeasti eli  melkein heti, kun Bond laskeutui ekalta esteeltä oli oltava jo kertomassa käännöstä kolmoselle. Koska ohjaaja oli myös löysä välillä, niin nämä käännökset valuivat ensin ohjaajalta ja sitten koiralta. Huisin kivaa oli ja matkalla ollaan!

Muistettavaksi treeneistä jäi:
- Palkkaus: palkkaa lähelle, hidastuvasta vauhdista ei heitetä lelua.
- Tiukat käännökset. Terävä käännös.

Kevät ja kaverit

Nääs kentät sulaa ja ulkona voi taas treenata. Ja treenattiinkin. Bondin kanssa ruutua ja kiertoa. Ensin bongaus. Kuvittelin, että bongattiin kartiota. No minä bongasin sitä ja Bond kartiosta 30 m eteenpäin olevaa pulua. Sinnehän se sitten irtosi. Iloitaan tästä irtoamisesta. Oli siinä naapurikentän pojillakin ihmettelemistä, kun täti pyrähti juoksuun kiljuen ja lelua heilutellen. Siinä rytäkässä vissiin oma reisikin revähti. Kaikkea sitä.

Kirkastumisia

Niin kelissä kuin päässäkin. NAS-Teamin viikonloppu tuli taas ja kivaahan siellä oli. Lauantaina aloitettiin Niinun ratatreenillä ja mun pieni irtosi hirveän kivasti putkeen ja siitä sitten jatkokuvioille. Edelleen meille tuottaa välistävedot haasteita. Kyse lähinnä siitä, että oon myöhässä, en tee riittävää rintamasuunnan kääntämistä ja oon vielä jossain Nevadassa sitä ohjauskuviota tekemässäkin. Tämä pysyy siis edelleen siellä treenilistalla.

Leenan treeneissä tehtiin keinua ja tyyppihän oli siitä innoissaan. Paukuttaminen ei haitannut ollenkaan ja nopeasti tarjosi 2o-2o sinne päähän. Ainoa haasta oli, että pitää olla tarkka kuljetuksissa ohi ettei ennen aikojaan pääse tarjoamaan eikä pääse peruuttelemaan. Selkeästi sillä on siis käsitys siitä, että takajalat pitää sinne kontaktipinnalle saada. Hyvin lähti vielä tekemään painon siirtoakin, joten pitää vaan muistaa treenata pysymistä ja leikkimistäkin kontaktilla.

Jarmo Riski tuli pitämään luentoa aiheella "Training to compete" eli miten niihin kilpailuihin valmistaudutaan. Paljon hyvää keskustelua oli hänen luentonsa aikana ja nähtiin seinällä onnistumisen kaavakin, jossa onnellakin oli oma paikkansa. Tosin Jarmo myös muistutti siitä, että hassusti se onni/tuurikin kasvaa sitä myötä, kun treenaa. Jännästi se yksi hiihtäjä osaa aina löytää sen sopivan välin mistä pujahtaa, jos on sumpussa ja kuinka toinen samassa tilanteessa on aina se, joka kolaroi. Sattumaako? Agilitystä keskusteltiin myös sen suhteen, että ehkä tässä lajissa ei ole niin tiukkaa valmentaja- treenattava-suhdetta, vaan treenattavakin vaikuttaa siihen mitä tehdään. Kovasti käytiin läpi sitä mitä onnistunut suoritus pitää sisällään ja pohdittiin miten siihen päästää. Pohdittiin myös sitä mistä asioista voidaan täysin päättää, mihin vaikuttaa ja mihin taas ei voida vaikuttaa. Sitä kautta sitten miettimään sitä, mikä kannattaa blokata mielestä ja mihin keskittyä. Itselle ehkä suurin ajatus oli tässä se, että tokossa meidän treenitilanteet eivät vastaa ollenkaan kisatilanteita. Tai ainakin hyvin vähän. Kuitenkin pitäisi pyrkiä tuomaan treenit ja kisat lähemmäksi toisiaan. Rankan päivän jälkeen kotiin sulattelemaan asioita ja lepäämään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina keli oli mitä kammottavien eikä välillä meinannut eteensä nähdä Länärilläkään. Masalan risteyskin meinasi mennä ohi, kun ramppi ei ollut ollut kovasssa käytössä ja näytti ihan koskemattomalta. Päivä käyntiin Teemun ratatreenillä ja etenemistä testaavalla radalla. Kovaa sai pinkoa, kun esteet olivat kivasti kentän laidan mallisesti. Bond meni varsin kivasti, mutta jostain syystä välillä putken jälkeinen este piti kiertää ulkokautta. Hyvin hämmentävää, mutta ei siihen nyt sen enempää keskitytty. Seuraavaksi tehtiin putkijarrua ja putkesta ei jatkettukaan enää suoraan. Tämäpä olikin meille haastavaa. Tai sanotaanko, että Bond ei vielä vain osaa sitä. Hyvää reagointia ja tiukkaa kääntymistä saatiin kuitenkin aikaan, mutta on tää metka laji miten kiihdytyksellä ja hidastuksella saa koiraan vaikutettua. Ihan tyyppi! Taas tuli loppupuolella päällejuoksu, josta ei meinattu selvitä millään ja taas jäin parin metrin päähän. Kuivaharjoittelua siis itsellekin, että esteeseen on mentävä kiinni ja oltava ajoissa. Huippuhyvät setit tehtiin kyllä ja olen tyytyväinen.

Pienen palauttelun jälkeen jatkettiin ohjausklinikalla, jossa juurikin otettiin tuota päällejuoksua ja saatiin Bondinkin päässä lamppu syttymään. Toinen asia minkä opimme oli se, että miten pienestä tuo paineistuu. Muutaman kerran, kun oli varastanut alkoi mulla pipo vähän kiristyä, vaikka oikeastaan siinä ei mitään ihmeellistä ollut ja eikä tapahtunut ensimmäistä kertaa, mutta tyyppi meni epävarmaksi ja alkoi se himmailu eikä tule käskystä sivulle. No ei muuta kuin tilanne seis ja leiki kautta koiran rentouttaminen ja taas tehtiin ihan hyvällä boogiella. Ei siis pidä ärsyyntyä. 

Tähän perään asiaa koiran liikkumisesta ja siitä mihin kiinnittää huomiota. Ihan hyvää settiä ja havainnollistavia videoita siitä miten eri tavoin koirat voivat ravata, laukata ja hypätä. Paljon myös hyviä kuvia siitä miten radoilla toiset ohjaajat kompensoivat koiran puutteita esteosaamisessa, mutta samalla paineistavat niitä tai toisinpäin: luottavaisin mielin jättävät koiran suorittamaan estettä ja siirtyvät itse seuraavaan paikkaan.

Loppuun vielä fysiikkatreenit, joiden tarkoituksena oli herätellä perslihaksia, mutta suurin osa harjoitteista oli hieman liian vaativia mun peballe, jossa pinnalliset lihakset tekevät jo paljon töitä ja joita reidet komppaavat, mutta syvät pebalihas on ikiroudassa. Herättelyä siis sinne suuntaan. Hyvä viikonloppu ja nyt ollaan ihan tööt.

Kiirettä pitelee

Niin, että meinaa jäädä ihan kirjoittamatta. Paljon on tehty ja mietitty. Ihan ensinnä on mietitty sitä, etten osaa juosta. Perslihakset jää aktivoimatta ja touhu on kauhean näköistä voimatonta löntystelyä. Toinen on se, etten osaa juosta esim. rintamasuunta sivuttain. Videolta sen näki: juoksen suoraan, pysähdyn kääntämään rintamasuunnan ja jatkan matkaa. Monta kertaa. Kuinka vaikeaa se voi olla? Treenin alle siis juokseminen ja erilaiset ohjauskuviot juostessa. 

Bondin kanssa ollaan oltu Niinun NAS-teamin leireillä ja hauskaa siellä on ollut, mutta paljon on treenattavaa ja siitähän mä en yhtään tykkää, että olen huono jossakin, niin kuin vaikka tuossa juoksemisessa. Koirassa ei ole vikaa, se tekee ihan täpöllä ja parhaan osaamisensa mukaan. 

Ollaan Bondin kanssa myös oltu aluevalkussa treenailemassa JAUn uudella hallilla ja alkoivat välistävedotkin sujua. Tosin siinäkin taas se suurin ongelma on, etten uskalla liikkua niin pitkälle kuin olisi tarpeen. Pitäisi vaan uskaltaa.

Kaikkien kanssa ollaan harrastettu temppuja ja Lentsun helmikuun temppuhaasteen vei Papu pullopupu-tempulla. Reima laittoi lelut pyykkikoneeseen ja Bond on opetellut loikkaamaan. Näistä temppuiluista on ollut hyötyä ja hauskaa on piisannut. 

Treenit jatkuu ja onneksi kentätkin näyttävät sulavan.

When it is obvious that the goals cannot be reached, don't adjust the goals, adjust the action steps.

No niin, käydäänpä läpi miten viime vuosi meni ja mitäs tänä vuonna tehtäis:

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. Papu pidettiin kunnossa ja jumppailtu on. Takatassut tuppaa kyllä leviämään, joten treenit jatkuu.
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan. Raunioilla käytiin siihen asti kunnes rata suljettiin vaarallisena. Rallytokossa oltiin kurssilla, mutta kisaamaan ei menty. Ehkä tämä lähinnä siksi, ettei ohjaaja osaa toimia hihnan kanssa eikä kaikki kyltit ole ohjaajalla hallussa.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan. Muutaman kerran Papukin pääsi radalle kipittämään kesällä ja nautti siitä.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen. Ei tullut tätä. Ei edes kisattu. Tai epiksissä käytiin ja kauheata menoahan se oli. Ihan kuin ei treenikenttää olisi nähtykään. Itkuhan siitä taas tuli. Säännöt toki muuttuivat kesällä, mutta uudetkin hommat pitäisi olla tehtävissä. Ruutu on vaiheessa ja noutoa on tahkottu, pieniä valon pilkahduksia näissä alkaa olla.
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu. Liikkeet opeteltu. Voittajassa ei oikeastaan ollut mitään uutta. EVL-liikkeet vielä vaiheessa, mutta tehdään nyt tää voittaja ensin.
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin. Ei käyty. Paljon oli sairastamista ja turkkikin retuperällä. Pallitkin läks.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä. Ilme löytyi loppuvuodesta ja äänikin väheni. Sain kuin ihmeenkaupalla opetettua vireenlaskun perusasennossa ja sieltä se löytyy se oma kuplakin.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa. Tämä olikin sitten haastavampaa tänä vuonna. Oli suolistotulehdusta, tikin jämiä ja vaikka mitä.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. Opeteltiin. Kuivaharjoittelua hihnan kanssa pitää jatkaa, jotta onnistuu koiran kieputtaminen ympäri edestä ja takaa.
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa. Joo, kirjaaminen voisi auttaa näkemään myös edistystä.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen. Nyt en muista miten tämän kanssa kävi. Taisin ehkä selvitä. Onnistunutta tokokoetta odotellaan. Ei pidätetä hengitystä odotellessa.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten. Kuntoremonttiin ei lähdetty mukaan, mutta lähdettiin Niinun valkkutiimiin, jossa on tehty ohjaajaharjoitteita. Enemmänkin voisi tehdä, mutta Bondin kanssa aksailu vaatii ehkä enemmän malttia ja rytmitystä kuin kilpajuoksua.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla. Etenee, mutta on vaiheessa. Vilkas koira vaatii perusteellisen keskittymisen myymisen. Sitä harjoitellessa on sinkoiltu lintujen tai pupujen perään, katsottu muita peilistä ja sitä rataa. Alon liikkeet alkaa olla palasina tehtävissä, mutta se seuruun kesto ja paikkamakuun rauha puuttuu.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla. Kontakteja on tehty, mutta vähän. Toisaalta Bond on edelleen tosi nuori ja oli pitkään holtiton, joten kovasti ei näillä vielä rasitettu. Yhteistyöhön on panostettu ja herkkiksen salat alkavat pikku hiljaa avautua. 10 esteen pätkään ollaan jo päästy treeneissä.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon. Parempi sykli voisi olla, kun vetää itsensä niin kovasti jumiin, kun reagoi niin suuresti asioihin. 

Entäs vuosi 2016?

Jaa, kai sitä tähän vuoteen pitää jotain tavoitteita asettaa.

Kaikki koirat:

1. Lentsun 80 tärkeintä temppua. Näitä on jo aloitettu ja voi poijjaat, kun meillä on hauskaa
2. Huolto säännöllisemmäksi (edelleen) 

Papu:

1. Kunnossa pysyminen.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit).
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä.
2. Treenaistä nauttiminen. 

Loppuvuoden treeniä..

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja kiireistä tää elo on ollutkin. Bond on jatkanut treenejä Niinulla ja ihan kivoja pätkiä ollaan siellä saatu aikaan, mutta vaikka kisaikä tulikin täyteen niin kisavalmiita ei vielä olla. 

21-22.11 leireiltiin taas Niinun tiimin leirillä. Lauantai alkoi Jarmo Liskin luennolla, jonka aikana pohdittiin onnistumisia ja haasteita. Erittäin hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Pikku-Marin kehonhallinta tunnilta läksyjä ei saanut Bond vaan minä, kun yritin auttaa tyyppiä liikaa enkä malttanut antaa Bondin keksiä itse ratkaisua. Seuraavaksi mietittiin miten suoritetaan ratoja ja puhuttiin lisää kauden jaksotuksesta ja tavoitteiden asettamisesta. Edelleen Bondin kanssa on vaikeaa asettaa tavoitteita, kun kaikki asiat ovat vielä niin vaiheessa. Loppuun vielä Teemun ratatreenit, jossa sainkin sitten pinkoa ihan hyvää tahtia eteenpäin, mutta kyllä se aika vaikeaa oli saada Bondia osumaan linjalla olevien kolmen esteen keskimmäiseen esteeseen. Lisää treeniä vaan. Ihanasti etenee kuitenkin. Sunnuntaina mentiin Niinun ratatreeniin heti aamusta ja se se olikin vaikeaa. Ei kuulkaa tullut välistävedoista yhtään mitään. En käänny tarpeeksi ja koirakin vaan juoksee. Vaihdettiin toivoton treeni pois ja jatkettiin takaaleikkaustreenillä, joka olikin sitten paljon kivempaa ja saatiin onnistumisia. Tiian treeneissä kiinnitettiin huomio ohjauskuvioihin ja harjoiteltiin niitä ilman koiraa. Onhan se hyvä saada kuviot kohdalleen ilman koiraakin. Siellä mentiin sitten valsseja ja juostiin suoraa vaikka katseltiin muualle. Hyvä treeni saada liikeratoja kohdilleen ja näitä pitää tehdä aktiivisesti tästä eteenpäin. Vähän taukoliikuntaan töihinkin, kun menee valssaten vaikka kahvikoneelle.Tästä jatkettiin tsekkaamaan keppitreenien tilanne ja hyvältä näyttää. Hyvin hakee ja kahta paria jo tehtiin.

Bondin kanssa oltiin tästä sitten viikon päästä aluevalkussa, jossa pureuduttiin niin välistävetoihin eikä ne vieläkään ollen helppoja. Nina neuvoi, että kannattaisi tehdä niitä nyt este neliössä, niin tätä voi treenata vaikka vähemmälläkin vauhdilla. Lopulta ne saatiin onnistumaan kuitenkin kolmellakin eri tavalla: oli persjättö-persjättö, ihan normi välistäveto ja sitten vastakäännöksellä. Olipa siinä!

Bondi oli myös Lentsun tokopäivässä ja korjattiin ensin sivulle tuloa, jotta saataisiin jysähdys pois. Saatiinhan se, jos mä jarrutin Bondia kunnolla. Muuten tuli vinkiksi tehdä niin, että joutuu kiertämään tötsän tai jonkun mun kun tulee sivulle. Tsekattiin myös seuruu ja mä hiihtelen kuulemma liian nopeasti eli hitaammin pitäisi mennä. Bond poikittaa hieman, mutta käännöksillä vasemmalle korjasi tämän. Tyyppiä ei myöskään saa vaklata eli oma katse suoraan eteenpäin vaan. Kolmantena tehtiin ruutua ja siinä tuli vähän samoja juttuja kuin Reimallekin ja Lentsu ihmetteli miten niinku lamaannun enkä osaa toimia vaikka ihan samat vinkit toimii Bondiin kuin Reimaankin. Kehuja tuli siitä, että koira oli taas paremmassa mielentilassa, kun tehtiin hommia.

Reimalla on taas ollut omia haasteitaan ja harmittaa, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Näytti siltä, että kastraatiosta olisi jäänyt tikin pätkää arven kohdalle, kun siinä oli kova kohta ja Reima reagoi siihen koskemiseen. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä, sillä lankojen olisi kyllä pitänyt sulaa jo aikoja sitten. Saatiin Reimalle sitten 10 päivän särkylääkekuuri, joka sitten näyttikin rauhoittavan tilannetta. Samalla käynnillä tsekattiin myös mahan löllyke, joka todennäköisesti on rasvaa. 

Reme kävi myös parturissa ja tuli oikein kivan siistinä sieltä takaisin. Kivasti trimmaaja kuunteli murheeni siitä, että Reme menee kaljuksi helposti ja silmänympäristön iho on herkkää. Niinhän oli ottanut sitten karvoja varoen ja käyttänyt saksia osittain nyppimisen sijaan ja Reme oli tyytyväinen.

Reme tokoili Lentsun ohjauksessa ja huutamiseksihan se taas meni. Taas tultiin siihen, että pitää olla jämäkämpi eli Remen pitää mennä ekalla käskyllä maahan esimerkiksi. Pitää vaan uskaltaa vaatia. Tehtiin jättämistä eli ensin korjattiin tuota ykalla käskyllä maahanmenoa ja sitten jäämistä. Takapalkka oli ihan hyvä tässä. Paikallaolossa kävin nopeasti piilossa ja sitten koiraa vapauttamaan. Oli tässäkin taas parempi kuin aikoihin: ei tärissyt eikä tullut ääntä. Kaula oli pitkällään eikä pään maahan laittaminen ollut lähelläkään. Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli ruutuun. Siitä saatiin kehuja, että se oli mennyt eteenpäin eli irtoaa ja bongaa, mutta pitää tässäkin olla musta-valkoisempi eli varastaminen ei ole hyvä juttu tai on se, että tarjoaa sitä, mutta ei siitä palkkaa saa. Pitää siis odottaa lupaa ja mun pitäisi tehdä sitä ilman suorapalkkaa. Siinähän sitten koettiin hassuja tilanteita, kun en oikein opea ymmärtänyt ja sitten jäi stoppaamatta koira, mutta onneksi appari tajusi heittää palkan. Tyhjäään lähetyksiä pitäisi siis tehdä ja treenata stoppeja perspallolla. Joo, kyllä tää tästä. Reiman kanssa onkin tässä nyt paljon jumppailtu vireen kanssa kotona ja ihan kivalla tasolla se on ollut suurimman osan aikaa.

Papullakin menee ihan kivasti. Raunioille ei olla päästy, koska rata meni käyttökieltoon ja keskiviikot ovat olleen täynnä muuta toimintaa. Osansa on myös sillä, että treenit alkavat jo 17.30, joihin on ihan mahdoton ehtiä.

My God given talent is my ability to stick with training longer than anybody else.

Eli treenattu ollaan. Bondi on nyt agilityn kontaktien verkkokurssilla ja viime viikolla tehtiin ensin namista luopumista. Ensin ihan nyrkin avaamista ja sulkemista ja sitten edettiin namien tiputteluun ja lelujen heittelyyn. Treenattiin myös takajalkoja ja 2o-2o-asentoa. Hyvin sujuivat. Muutekin rekut pääsivät näitä tekemään aktivointimielessä.

Sunnuntaina suunnattiin Turkuun tokoilemaan. Paikkaistumiset meni ihan persiilleen. Tyyppi uudessa paikassa, uusien tyyppien kanssa ja olo oli kuin ilmapalloa olisi kouluttanut. Eihän se mitään malttanut. Olisi pitänyt purkaa ennen treeniin tuloa. Pysyi kyllä paikoillaan silleen, että varasti vaan palkalle. Ekassa omassa setissä otettiin kuplaa ja kisapalkkaa. Eli ihan perusasennon tarjoamista ohjaaja lentokoneena eli kädet sivulla. Hyvin se sitä tarjoili. Palkattiin myös ensin pelkästä kontaktin ottamisesta, kun meinasi juoksennella ympäriinsä. Sitten tehtiin pysymistä ja etupalkkaan tsuumausta eli koira istumaan tai maahan, lelun heitto, koiran jättö ja itse hiihtelemään ympäriinsä. Paluu koiran vierelle ja vapautus leluun, kun katsoo sinne. Kolmantena tsekattiin kisapalkkaa ja tehtiin pyörähtämistä. Eli perusasento, pyöräytys, siirtyminen perusasento, pyörähdys ja palkka. Näitä kolmea juttua sitten pitäisi tehdä vuorotellen ja siitä rakentaa se yhteinen kupla.

Toisella setillä katsottiin hirviö-noutoa ja palasiksihan se tunnari meni. Lohduttavaa oli se, että silleen se kuulemma tuppaa bc:llä olemaan. Millään ei haluaisi luopua. Pitää hillua ja juoksennella itse ja saada koira luopumaan. Välillä Bond oli sitten sekä tunnari että pallo suussa. Mutta lisää treeniä kuulemma vaan. Varsin pätevä tyyppi oli kyllä ja tasaantui kivasti päivän mittaan, kun tottui paikkaan. Paikkamakuussa pää pyöri kuin porakone ja tyyppi seurasi peilistä mitä tapahtuu (on se kyllä mainio). Pitää tässäkin myydä paremmin etupalkan tihrustaminen. Päivän parasta oli se, että Lentsu tykkäs tosi paljon Bondin maahanmenosta, jonka Bond tekee niin tosissaan ja lakoaa ihan littanaksi maahan.

Maanantaina treenattiin Heidi Pesosen opissa ATD:llä. Perusasiathan sieltä taas tuli, että pitää olla musta-valkoinen. Remeltä tuli taas kovaa komennusta alkuun, mutta tyyppi saatiin kuulolle tekemällä pysymistreeniä. Heidi houkutteli ja tyypin piti vaan pysyä olemassa paikoillaan. Alkuun oli vaikeaa, mutta muutamalla palautuksella päästiin jutun juonesta kiinni. Kaukoihin saatiin vinkkejä ja siinäkin tulee pitää kiinni kriteereistä, että asennossa pysytään niin kauan kuin toisin sanotaan. Jäävien istumiseen saatiin vinkki antaa käsky, kun vasen jalka menee itsellä maahan ja auttaa nyt hidastamalla vauhtia ja siitä sitten nopeuttaa. Hyvät vinkit olivat nämä, vaikkei niissä nyt uutta ollutkaan, mutta tulee luisteltua noista kriteereistä.

Maanantaina myös aksattiin Bondin kanssa ja treenattiin poispäin-käännöstä, joka vahingossa osui kohdilleen ekalla kertaa, muttei enää sen jälkeen. Eli tyyppi osaa sen, jos teen sen oikea aikaisesti. Muutenkin teki kauhean kivasti hommia eikä enää jumita todellakaan niin paljoa. Tykkään ja Bondikin tykkää!

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

Ojaa ja allikkoa

Juttua on jos toista, mutta loppupeleissä ihan kivastihan täällä menee. Bond tokeni sairasteluistaan ja on päästy taas treenaamaan. Treenattavaahan meillä riittäis, mutta keskitytään nyt perusasioiden rakentamiseen, kun paikkamakuussa näyttää olevan haasteita ja muutenkin häiriöt ovat vielä Bondille vaikeita. Vahvistetaan tekemistä siis kotona ja kotipihalla. Yksi isoista haasteista tuntuu olevan halli ja haukkuvat koirat, mikä saa Bondin hidastumaan ja jännittämään leikkimistä. Selkeästi lelun heittelystä vapautuu, kun pääsee juoksemaan. Katsotaan miten tästä päästään eteenpäin. Valon pilkahdus nähtiin tällä viikolla treeneissä, kun tyyppi oli koko treenin rento eikä jumittanut kertaakaan. Liekö sitten juurikin ollut kyse siitä, että treenasimme illan viimeisenä eikä toisella kentällä ollut menijää? Toisaalta B oli mun mielestä muutenkin jo odotellessakin innokkaampi ja rennommalla mielellä kuin ennen. 

Repe oli tiiminleirillä ja hitsinvitsit, kun meillä oli kivaa. Viikonlopun teemana olivat temppuradat ja niitä sitten tehtiin ja hauskaa oli. Vaikkei aina mennyt ihan putkeen, niin hommaa ei jätetty kesken vaan autettiin sitten kaveri onnistumaan. Jännää oli huomata, että koirille tuotti vaikeuksia tuoda kapulakasasta jokin kapuloista. Vitsit, että musta tuntui niin hyvältä, kun Reiman kanssa saatiin valmistelurituaalit kuntoon ja tehtiin vakuuttavia ja hallittuja suorituksia. On se niin hieno! Sunnuntaina jatkettiin tempuilla ja tiimien piti keksiä temppu, joka opetettiin muille. Meidän tiimi päätyi koiran peruuttamiseen ohjaajan ympäri ja sillä saatiin tiimikisan voitto! Päivän kruunasi  Lentsun tekemä temppurata, jolla otettiin aikaa. Siinä jäätiin ajassa hintsusti toiseksi (mitäs en ohjannut estettä varman päälle) ja koska oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa osakilpailuissa, niin päästiin uusintaan, jossa sai käyttää apparia ja meitä avusti ystävällisesti Annika, joka auttoi Reimaa törpön kierrossa. Suoritukset olivat niin tasaisia, että grand jury päätyi lopulta uusinnankin jälkeen tasapeliin. Huippufiilis!

Leirillä taidettiin tehdä omissa ongelmissa bongausta ja luopumista eli opeteltiin kertomaan Remelle, että edessä on jotain johon pitää katse kohdistaa ja sinne mennään kohta, mutta pitää odottaa käskyä. Kovasti jaksoi lähteä aina kokeilemaan sinne menoa, mutta lopulta saatiin kerrottua, että nyt halutaan vain vilkaisu eteen. Kyllä se siitä. Luopumista pitää tehdä kaikkiin noutoihin ja hyppyihinkin, joten treenattavaa riittää. 

Papu on päässyt pariin kertaan raunioille ja ollut siellä varsin pätevä. Joskin viime tuli jokin pieni aivopieru, eikä haukku lähtenyt, vaikka selkeästi merkkasi maalimiehen roskikseen. Muuten varsin mainiota menoa ja on se niin liikkis, kun tekee niin täpäkästi hommia. Ihana seniori.

Antepsin-Antti ja Finrex-Fiina

Sellainen kombinaatio täällä. Viime viikonloppuna piti olla kauan odotetun Niinu Agility Sport Valmennusryhmän aloitusviikonloppu. No olihan se, mutta hippasen erilaisena kuin olin kuvitellut. Perjantaina ulkoilutin iltapäivästä Bondia ja pitkästä aikaa vein sen koirapuistoon, kun niin kiva kelikin oli. Sieltä palailtiin kotiin ja olin aloittamassa valmistautumista kaverin karonkkaillalliselle, kun Bond päättää voida pahoin. Oksuthan siitä tuli ja tietysti matolle.. viisi kertaa. No maha oli ainakin tyhjä tämän jälkeen, mutta niitä jälkiä pois korjatessa silmiin sattui peruna. Perunaa seurasi hysteria. Sitähän ei koskaan voi tietää mitä hulluja tuolla kylillä liikkuu ja ne hullut ovat koirapuistoihinkin piilotelleet ties mitä pilleripullia. Perunahan ei siis todellakaan ollut tullut kotoa. Koira oli kuitenkin tuskaisen oloinen: rauhaton ja kuolaava. Eipä muuta kuin puhelin käteen ja soittelemaan lääkäriin pääsyä. Ei päässyt sinne, eikä tuonne, tänne pääsisi ehkä kymmeneltä illalla ja Viikkiin ehkä joskus ensi viikon puolelle. Onneksi Espoon eläinlääkäritalo pelasti tilanteen ja siihen aikaan kuin olisi pitänyt olla kilistelemässä tuoretta tohtoria, oltiinkin eläinlääkärin odotushuoneessa. 

Ei löytynyt herrasta mitään vikaa, oli reipas ja ikenet punaiset. Jännittyi tutkiessa, mutta siitä nyt ei voinut päätellä mitään. Pahoinvointiin sai pahoinninestopiikin ja päästiin palaamaan kotiin ja siitä sitten itse heilahdin juhliin.

Aamuyöstä palasin kotiin ja vastassa oli nikotteleva koira, joten tsekkaamaan sitten aikaa seuraavalle päivälle lääkäriin, koska lääkäri oli sanonut, että piikin teho pitäisi kestää ainakin seuraavaan iltaan ja jos ei kestä niin uutta aikaa kehiin. Onnistuin saamaan ajan heti yhdeksäksi ja silloin otettiin Masalan sijaan kurssi kohti Malmia ja Apexia. Tässä vaiheessa perunankin salaisuus oli paljastunut ja se oli peräisin vanhemmillani syödystä makkarakeitosta. Taas tutkittiin ja kuunneltiin. Jostain syystä Bond vinkaisi, kun alavatsaa painettiin. Päätettiin, että varmuuden vuoksi voisi olla hyvä kuvata vielä vatsa ja niin tehtiin. Pieni bc napattiin syliin ja ei muuta kuin nostamaan röntgen pöydälle kuvattavaksi. Ilman rauhoitusta selvittiin eikä kuvista löytynyt kuin iso kasa kakkaa ja kaasua. Lääkitystä jatkettiin kuitenkin Losecilla, Cerenialla ja Antepsinillä, jotta maha saadaan kuntoon. Lisäksi ruoka vaihdettiin nyt hetkeksi hyvin sulavaan nappulaan, joka turvotetaan ennen antamista. Näillä on menty ja tyyppi näyttäisi voivan paremmin ja tulevan kuntoon.

Lääkäristä kaahattiin tuhatta ja sataa sitten vihdoin Masalaan, jossa Jarmo Riski piti esitystä menestymisestä ja harjoittelusta. Hyviä pointteja häneltä tulikin:

• Häviäminen kuuluu urheilussa kaikille. Suurimmat voittajat ovat aikaisemmin hävinneet aivan hitokseen.
• Lähde harjoittelussa liikkeelle sieltä missä olet nyt ja etene pienin askelin. Matkimalla pääset keskimäärin yhtähyväksi kuin esikuvasi.
• Menestys on kulttuurikysymys

Mielenkiintoinen viikonloppu oli ilman koiraakin. Tuli seurattua muiden hyppytekniikkatreenejä sekä ratatreenejä. Tulipa myös pohdittua omia tavoitteita ja asennetta. Nyt ei voinut mitään sille, että koira tuli kipeäksi ja kipeällä koiralla ei treenata. Kuin pisteenä i:n päälle itsellekin iski flunssa sunnuntaina ja lähden kotiin potemaan. Jotain johdatusta se oli lauantaina apteekissa Antepsinia ostaessa, että matkaan tarttui yskänlääkettä. Köhähän se sieltä sitten tuli.

Treeniviikkoa pukkasi

Maanantaina kipitettiin viikkotreeneissä Niinulla. Alkuun suorempaa vauhtipätkää ja irtoamista. Hyvin sujui. Sitten varsinaista treenipätkää, jossa ajoituksen hakeminen olikin vähän haastavampaa, mutta päästiin kuitenkin jo taas 6-7 estettä peräkkäin. Maanantai-illan aivopieru tuli itselle eikä koiran ohjaamisesta tullut mitään suoraan päätteeksi takaakiertoon. No ei kai tule, jos koittaa siihen persjättöä väenvängällä tunkea. 

Tiistaina jatkettiin Bondin kanssa Inkilän Leenan viimeisellä kontaktikurssikerralla ja työstettiin 2o-2o:ia. Kivasti tarjoaa sitä ja hyvin teki töitä.Tekemistä vielä riittää, mutta matkalla ollaan. Hyvin kesti häiriöitä ja tästä mennään eteenpäin.

Keskiviikkona russelit kyydissä ja ensin mentiin Lauttasaareen Heidi Pesosen koulutukseen. Reimalle tehtiin perusasennon kautta vireen hallintaa. Kivasti pääsi purkamaan itseään pallon hakemiseen. Heidi puuttui minun kaksoiskäskyihin ja keskityttiin selkeyteen. Virheestä korjattiin ja korjauksen jälkeen kehuttiin ja otettiin alusta. Jos meni hyvin, niin sitten sai kehut ja pallon. Ekoihin toistoihin tuli muutama haukku, mutta sitten jäi ääni pois ja Reme tekin hyvin töitä. Samalla tavalla voi rakentaa paikkamakuutakin.

Tokosta suunnattiin raunioilla ekaa kertaa sitten kevään. Papu käsittelyharjoituksella sylissä kasalla ja sieltä alas. Ei haitannut yhtään. Sitten etsimään maalimiehiä. Nenä haistoi tarkasti, mutta eka maalimies oli inhottavasti umpipiilossa johon ei päässyt. Haukkui siinä ihan hollilla ja nostin sitten katsomaan tiilimuurin päälle. Ärsytti Papua niin kovasti, ettei päässyt maalimiehen syliin, joten haukkukin irtosi varsin kivasti. Toisen maalimiehen löytämiseen menikin tovi ja ensin mentiin ohi, mutta tarkka nenä paikansi lopulta tämänkin eksyneen lampaan. Huippuhieno koira!

Lauantaina istuin aamupäivän tokokokeessa kehäsihteerinä ja juoksentelin katkeilevaa kehänauaa joko kasaan tai rullalle. Keli suosi koetta, joskin ykköstuloksia ei kovasti saatu kasaan. Illalla oli aluevalkkutreenit Bondille, mutta harmiksi valkku kärsi migreenistä ja treenattiin sitten keskenämme. Oma olo ei ollut kovin skarppi ja pienet estevälit tuottivat tuskaa Bondin kanssa. Onneksi kanssatreenaajat tsemppasivat ja koitettiin yhdessä keksiä ratkaisua.

Sunnuntaina pakattiin autoon Bondi ja otettiin suunnaksi Tuorla ja Lentsun tokopäivä. Omissa ongelmissa tehtiin ihan vaan kontaktia. Bondille oli alkuksi vaikea luopua ihmisistä, mutta lopulta kuitenkin lihapullat päihittävät ihmiseet. Houkutusten kuja oli pala kakkua ja sen läpi pystyi juoksemaan varsin kivasti suoraan ohjaajan luo. Väliin tehtiin paikkikset ja siihen saatiin sitten ihan omat neuvot, kun rivissä pysyminen oli vielä niin vaikeaa. Kai se on vaikeaa, jos sitä ei ole treenattu. Toisella kiekalla tehtiin Bondille noutoa. Tuomiona, ettei osaa pitää, joten se pitää saada ensin kuntoon. Sitten mietitään muita juttuja. Hauska päivä ja superkivoja ihmisiä! Kelikin suosi, vaikka foreca koitti ehdotella sadetta ja salamointi. Niiden sijaan saatiin kuitenkin aurinkoa.

Syksyn juttuja

Ei tunnu kyllä vielä syksyltä ei, kun lämpimät kelit on vasta nyt päällä, mutta minkäs teet, kun kalenteri näyttää elokuun loppua. Paljon on kivaa syksylle ja keväällekin tiedossa. Bondin kanssa ollaan mukana Niinun valmennusryhmässä, jossa viikonloppuleireillään kerran kuussa toukokuuhun asti. Innostuksella odotetaan leiriä ja sieltä saatavaa oppia.

Muuten on jatkettu kontaktien ja keppien opettelua. Tekipä Bond tuhmastikin ja lähti treenaamisen sijaan pupujahtiin yllättäen ja siinä sitten aikani sain sitä kiljua. Muutamaan kertaan jo kaarsi minua ja lelua kohti, mutta matka jatkui hienosti kiihdyttäen ohi pupun perään. Ärsyttäviä hetkiä ovat nämä, kun huudot kaikuvat kuuroille korville. Korjausliikkeenä tähän vähän tarkemmin valitut treenipaikat ja paremmat namit.

Bondin kanssa onnistuttiin saamaan myös viikkotreenipaikka Niinulta ja nyt ollaan muutama maanantai siellä käyty. Viime viikolla sujui muuten hyvin, mutta "tyhjät" hetket tuottivat päänvaivaa. Tyyppi lähti silloin tutustumaan treenikavereihin eikä oikein jaksanut keskittyä. Sillä saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa, että Bond sai ruokaa ennen treenejä äitini toimesta. Tästä eteenpäin treeneihin ehdottomasti tyhjällä mahalla. Eiliset treenit sujuivat kivasti. Alkuun pieni vauhtipätkä, jossa pitkä esteväli ja putkeenkin piti irrota. Vähän kyseli molemmissa ja itsekin varmistelin, mutta toisella kertaa sujui jo mallikkaasti. Toisella pätkällä valssailtiin ja ajoituksen ollessa kohdillaan koirakin kääntyi hienosti. Loppuun vielä linjan lukemista, mutta tässä vaiheessa ohjaajan pää oli pehmeä ja olin tekemässä jotain ihan omia kuvioita, jonka tajusin vasta jäähdyttelylenkillä. Huh huijaa.

Reme on työstänyt rauhoittumista ja tunnarin pitoa ja siinä ihan kivasti on edistyttykin. Matkaa on vielä jäljellä, mutta onneksi tässä on tulossa tiimin tokopäivää ja Heidi Pesosen koulutusta. Papukin pääsee raunioille tällä viikolla.

Just play. Have fun. Enjoy the game.

Sillä on menty. Ja kivaa on ollut. Remen kanssa tokoa ja ihan vaan patsastelua ja vähän tunnarin palautusta. Ihan superit treenit saatiin aikaan ja oli kuulkaa rauhallista ja harmoonista. Nautin koko treenistä, kun molemmat oltiin rauhallisia ja Reme oli niin kuulolla.

Bondin kanssa palattiin kontaktien treenaamiseen ja ope kehui, että ollaan edetty kesäloman aikana. Miten sitä itse sokeutuukin tuolle tekemiselle? Bond oli superhieno ja keskittyi varsin kivasti maton kautta juoksenteluun, vaikka Niinu treenasi viereisellä kentällä ja välillä melkoisen riehakkaasti kehuikin siellä, mutta Bond vilkaisi ja sitten jatkettiin omia juttuja.

Tänään tehtiin Bondin kanssa läpi alokasluokan liikkeitä. Kivasti osaa jo niitä, mutta tänään noutokapulan kanssa sitten hieman temppuiltiin. Milloin sitä oli kiva pyöritellä tassuilla, milloin kantaa toisesta päästä. No kierrättämällä unohti kapulan ällötyksen ja teki kivasti. Tehtiin myös ekat ruudut ja hienostihan Bond sinne varasti ja ruutunauhat meni rullalle.

Reme teki myös ruutua ja sinne se solahti ja varasti sekin. Ehkä sinne alkaa sitä imua olla. Jes.

“Success is stumbling from failure to failure with no loss of enthusiasm.” - Winston Churchill

Niinpä niin. Vaikka vaikea sitä intoa on pitää yllä, kun mitään vinkkejä ei ole näköpiirissä siitä, että joskus homma voisi mennä niin sanotusti nappiin. Eli Remen kanssa tänään harkkatokokoetta uusilla säännöillä ja kuinkas siinä kävikään.

Sillai kai sitten siinä kävi

No odoteltiin hyvä tovin, kun kuvittelin, että avoimen luokan pari koiraa olisi mennyt nopeasti. No eivät menneet ja sitten rakennettiin kehää hartaudella ja tuomaritkin pitivät taukoa. Mielestäni kuitenkin onnistuin Reiman kanssa varsin kivasti olemaan ja pitämään tyypin rauhallisena tekemällä temppuja ja murentelemalla nameja maahan etsittäväksi. Kivasti oli hiljaa ja kuulolla. Niin oli.

Kun sitten lähdettiin menemään kehään, niin pakka levisi miltei täysin. Tuli ääni ja oli vaikeaa. Omalla paikalla tuli kitinää ja meni maahan. Kitinä vaan jatkui. Meni kuitenkin maahan ja jäi paikoilleen kiljumaan. Jossain vaiheessa vähän hiljeni. Onneksi aika oli vain se kaksi minuuttia. Lopussa vielä nousi istumaan ensimmäisestä liikkurin "käskystä". Tuomarilta vielä kommentti, että oli käynyt puoli-istuvassa asennossa, kun oli jotain katsellut. Koska äänteli, kävi istumassa ja vielä nousi kaverin käskystä, niin eipä jäänyt meille pisteitä jaettavaksi.

Paikkamakuun miinukset:

- levottomuus ennen liikettä

- ääni ja aivopieru

- toisten käskyyn reagoiminen

Plussat:

-  Pysyi kuitenkin paikallaan

Yksilöt liikkeet: 

Seuruu alkoi kivasti juurikin sillä vaikeimmailla tavalla eli peruuttamisella. Juuri viime viikolla Carina sitä sanoi, että on aika epäreilua tällä aloittaa, mutta ei auta itku markkinoilla. Reima autuaasti pihalla asiasta, vaikka koitin auttaa. Mutta eipä tullut askeltakaan peruutusta tässä vaiheessa. Jatkettiin matkaa etuperin ja kivasti oli siinä mukana. Käännökset ok, hidas ok, kolmen askeleen peruutuus parempi, joku aivopieru tuli matkaan loppupuolella ja irtosi  hetkeksi. Kutonen tästä toilailusta.

Miinukset:

- peruutus alkuun pitää treenata ja muutenkin vahvistaa. 

- kestoa pitää saada vahvistettua

plussat:

- kivasti oli mukana ja olin tyytyväinen, kun tämä on saattanut mennä ekana liikkeenää välillä haahuiluksi ihan kokonaan.

L:istuminen ja seisominen. Istumisen seisoi ja seisomiseen annoin itse makuukäskyn, Reima seisoi, mutta korjasin makaamaan. Eli eka meni Reiman piikkiin, toka minun. Eikä tainnut meinata lähteä makuulta mukaan enää. Nolla.

Miinukset:

- istuminen vielä vaiheessa liikkeestä tehtäessä

- oma sekoilu asentojen kanssa. Olihan siellä kuitenkin kuvakin ja kaikki olemassa, josta asian voisi katsoa.

Plussat:

- seuruu varsin kiva

Luoksari: perushomma eli nousi istumaan, kun olin ottanut kaksi askelta eteenpäin. Lähti liikkurin käskystä eikä pysähtynyt. Finland zero points.

Miinukset:

- No se jääminen. Miten se voi olla niin vaikeaa?

- ei pysähtynyt

Plussat:

- Tuli ainakin lujaa.

Ruutu: Taas oli vire siinä mallissa, että ei kyllä pystynyt mitään bongausta tekemään. Irtaantui haukkuen ehkä 5 metriä ja kaarsi takaisin. Otettiin lähempää. Ei onnaa. Vielä lähempää ja otin pannasta kiinni ja siitä sitten lähti. Taas etsi ruudun takareunasta jotain eikä ollut kuulolla. Kun koiraan saatiin yhteys, stoppasi ja kiltisti kuunteli myös maahanmenon. Odotti nätisti paikallaan ja tuli seuruuseen vauhdikkaasti ja teki sen loppuun hyvin. Finland zero poäng.

Miinukset:

- Ei bongannut eikä löytänyt täydeltä matkalta

- etsiminen ruudussa

Plussat:

- Lähempää bongasi la lähti

- loppu osio oli hyvä

Ohjattu: Tässä alkoi olla vaikeuksia alun kanssa jo urakalla ja viimeinen pisara oli kapulan arvonta. Reimasta laatat olivat ihan varmasti namppaa hänelle. Ainakin siinä vaiheessa, kun tuomari ne taskuunsa laittoi. Niitä piti sitten karata katsomaan ja kerjäämään ihan kolmesti. Eihän siinä hässäkässä mitään kapuloita ehtinyt bongata. Seurasi kivasti ja stoppasikin. Käskyllä sitten taas lähti juu vasemmalla, mutta suoraan eteenpäin ja tuomarin luo niitä laattoja tsekkaamaan. Koitettiin uudestaan, mutta ei ollut Reimalla mitään hajua tästä liikkeestä, että kapulaa etsittiin. Finlandia cero punto.

Miinukset:

- Keskittyminen, arvontalapuista luopuminen

- ei seurannut liikkuria ollenkaan

- keskittyminen perusasennossa olemiseen

Plussat:

- seuruu ja pysähtyminen

Tunnari: jatkui siihen perään. Siinäkin touhuili omiaan ja tarkisti laidalla olevan kaukojen kyltin. Viereen tultua keskittyi ihan kivasti ja seurasi, kun liikkuri vei kapula eikä kitissyt vieressäkään vaan painui bc-mäisesti matalammaksi. Irtosi kivasti ja haisteli, toi oman, mutta puri matkalla, tuli kuitenkin miltei perusasentoon, mutta luovutuksesta ei ollut kyllä aikomustakaan. Finlande zéro point.

Miinukset:

- Pureskelu

- ei vieläkään onnistu luovuttamisessa

Plussat:

- seurasi hyvin liikkurin toimia

- irtosi reippaasti

- nenä oli auki ja toi oman.

Kaukot: Jäi kivasti, mutta kuinkas ollakaan taas oli siellä istumassa, kun omalle paikalleni pääsin. Eka vaihto siis heti metsään, tokalla jumitti eikä tehnyt sitä toisellakaan, loput meni ihan kivasti. Finlandia sifir nokta.

Miinukset:

- istumaan nousu ennen aikojaan

- toisen vaihdon jumitus

- menee vinoon vaihdoissa

Plussat:

- loput vaihdot kivasti

- koko matkalta homma kuitenkin

Metsku: Voihan malttamattomuus. Meinasi karata ennen aikojaan hypylle ja toisella kertaa sitten karkasi. Kolmannella tehtiin sitten liike. Epäröi noudossa eikä meinannut ottaa, mutta otti kuitenkin, mutta sitten teki omituisen kaarroksen ja meinasi tulla ohi esteestä, joten siinä pitää vähän avittaa varmuuden vuoksi.Luovutus kivasti. Finlandia nulla pont.

Miinukset:

- Esteelle varastaminen

- epäröinti kapulalla

- esteestä miltei ohi tulo

Plussat:

- intoa on

- toi kuitenkin

- luovutus oli hyvä.

Kokonaisvaikutus: Kasi mulle asenteesta ja koiran kannustamisesta läpi kehän ja varmaankin tiedän, että pitää treenata ja paljon.

Miinukset:

- Reiman holtittomuus liikkeiden alussa ja malttamattomuus

- vireen hallinta

- vaikea oli valmistautua kehään ja siellä toimimiseen, kun liikejärkkä ei ollut tiedossa ja oltiin eka koirakko

Plussat:

- onnistuin olemaan iloinen ja kannustava läpi kehän. Kehuin aina liikkeiden jälkeen ja kerroin myös mitä oltiin menossa tekemään heti kun vaan tiesin tulevan liikkeen. Aina ei ollut ihan tarpeeksi aikaa tähän, mutta yritys oli hyvä.

- Reimalla oli intoa ja häntä heilui koko ajan.

Mietinnän paikka on tässä. Hallintaa pitää rakentaa ja ilmeisesti tehdä myös rutiinia tekemiseen eli koko luokkaa läpi vaan. Tunnarin palautus ja ruudun bongaus on edelleen listalla ja jotenkin siihen luoksariin se stoppikin pitäisi taikoa. Mieletön pettymyshän tämä taas oli, mutta ei sitä Reimalle kerrottu. Jotenkin tuntuu välillä päämäärättömältä tämä, kun vaikka ja kuinka treenaisi, niin aina näytetään siltä ettei olla treenikentällepäinkään katseltu.