A key factor is to do training that is fun.

Kesä on treenattu ja nyt korjaillaan sen tuomaa satoa. Tokokehään siis testamaan osaamista. Hyvinkäällä tuomarina tänään Marita Packalen ja tälläistä tulosta tuli:

Paikkamakuu: Taisi minun jännitys näkyä Reimalle, koska huuto alkoi aikalailla heti. Treeneissä on nyt ollut hiljaa, kun on saanut apparilta palkkaa, mutta eipä ollut tänään. Hienosti kuitenkin odotteli tuomarin ja liikkurin alkulätinät ja hihnan irroituksenkin. Huuto kuului kivasti piiloon. Muutamaan kertaan se taukosi ja sitten taas alkoi uudelleen. Oikein kiva. Täytyy keksiä tähän pientää viritystä treeniin, kun apparia ei kuitenkaan joka kerta saada paikalle. Anna kertoi myös suorituksen jälkeen, että Reima oli myös kerinnyt tsekata paikkamakuun ajan, että pallit on paikallaan ja vähän kai niitä putsannutkin. Takaisin tullessa oli kuitenkin hyvin hienosti paikallaan. Kaikesta huolimatta 8.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä ja ne aloitettiin

Luoksetulolla: Taas jäi kiljumaan. Hiljeni kuitenkin. Tuli lujaa ja pysähtyi näyttävästi. Loppu myös lujaa ja hyvä pa. 10.

Siitä lähdettiin sitten seuraamaan ja alku meni kuin sunnuntaikävelyllä. Onneksi kaavio oli lyhyt ja nopeasti tuli juoksuosuus, missä pääsin käskyttämään. Haahuili vieläkin vähän, mutta pysähdyksen jälkeen tulikin ihan hyvä kontakti ja meininki. 9.

Tämän jälkeen tuli hyppy. Hyvin malttoi odottaa. Irtosi kivasti ja kääntyi vasemmalle (jes!). Istuminen nopea ja nätisti tuli takaisin pa:han. 10.

Sitten liikkeestä seisominen. Kohtuullinen valmisteleva osuus ja pysähtyi hyvin. Poispäin meno oli ok, mutta ei kestänyt enää taaksepalaamista. 8.

Heti perään liikkeestä maahanmeno. Suoraan kohti toimitsijatelttaa. Hyvin lähti mukaan ja meni maahan. Itseältä tuli aika kova käsky, mutta hyvä oli. Kesti tässä taaksemenon.10.

Siitä jatkettiin kaukoihin. Jotain taisi tässä mölistä välillä, mutta onneksi liikkurilla meni hetki, kun haki näyttöhyrrää, joten ehdin kuitenkin vähän kehua ja rauhoitella. Eka vaihto hyvä, samoin toinen, kolmannella ei sitten noussutkaan ekalla istumaan, mutta toisella onneksi tuli. Ja vielä maahan hyvin. Kaksoiskäskystä vähennys. 8.

Viimeisenä nouto. Hyvin kesti liikkurin kapulan tuonnin eikä siitä intoillut. Rivakka heitto ja koira käskyllä lujaa perään. Takaisinkin tuli hyvää vauhtia, mutta jostain syystä päätti tulla sitten eteen. ja jäädä siihen puolen metrin päähän. Tiputti kapulan, tosin nosti sen uudestaan heti. Ei näyttänyt siltä, että olisi tulosa viereen, joten otin sen sitten Reimalta pois ja tuli siitä sitten viereen. Huh. Joku aivopieru siis, mutta otamme tämän treenin alle nyt. 6.

Kokonaisvaikutelma: 9.

Yhteensä siis 173/200p, 1-tulos ja oikeudet voittajaan.

Lisää treeniä vaan ja hyvä tulee. Olen tyytyväinen liikkeiden väleihin, joissa oli hiljaa ja nätisti. Kehään mentäessä meinasi bongata ja käydä koeponnistamassa esteen, mutta tuli karjaisusta takaisin. Onhan se toki hyvä, että agikoiralla on vetoa esteisiin. Mutta meillä oli siis kivaa kehässä ja Reimalla häntä heilui. Se on pääasia ja kuitenkin yritystä riitti. Jatketaan siis samalla linjalla, että treeneissä pitää olla kivaa. Vielä, kun mä saisin itseni rentoutumaan jo paikkamakuissa. 

Lisäys vielä: ota eväät itelles mukaan. Päivästä tulee kuitenkin pitkä ja olotilaa on nyt sitten aika pitkään korjattu kotona.

Growing old is mandatory, growing up is optional.

Eli hyvää viidettä syntymäpäivää Reima!

Saattaa olla, että tuo koiruus saa lisää vuosia, mutta aikuistumista ei ole näkyvissä. Edelleen joka paikkaan mennään juosten ja yleensä metelin kanssa. Reimalle taisi joku myös asentaa superduracellit, kun ei siitä veto lopu. Ei edes koko päivän tokotreenien jälkeen. Aina valmis pieni rekkunen!

Tässä päivänsankari oikealla ja katse tiukasti jo "kakussa". Pitihän Papunkin toki myös saada oma hippasen pienempi kakkunsa. Dentasticksit toimivat hienosti "kynttilöinä".

Synttäripäivä vietettiin agilityn merkeissä Niinun ohjauksessa. Alku olikin aikamoista mukellusta, kun sankari unohti katsella matkalla olevia rimoja ja hyppäsi puolittaisesti ja jalat oli sitten ihan solmussa riman kanssa. Aikamoinen lomalta paluu. Ihan kuin ei oltaisi koskaan aikaisemmin radalla oltukaan. Alku saatiin korjattua ja sitten takuttiin välistä vedon kanssa, koska ponnistuspaikka tuotti Reimalle teknisesti vaikeuksia ja toistuvasti siitä johtuen sitten laskeutui minun väärälle puolelle. (No joo, oli siellä myös minultakin pikkusievää ohjausta, jolla ei sitten lähtenyt takaakiertoon ollenkaan). Annan peloittelema 6-kohta meni sujuvasti ja stopit löytyivät A:n alastulolta. Seuraavaksi edessä persjättöhässäkät, joista ensimmäinen saatiin jo toisella toistolla sujumaan ja toinenkin (jossa suora putki meni puomin ali ja itse piti ehtiä sinne toiselle puolelle se pj tekemään kiertämällä puolikas puomi) muutaman oton jälkeen. Hyvin tuo irtoaa, jos pistää tarpeeksi force ohjauksiin. Ihan turhaan vaan tulee varmisteltua. Onnistuineita pätkiä siellä kuitenkin oli ja eihän tästä voi muuta kuin jatkaa!

Tänään käytiin vielä aamusta tekemässä hieman treeniä viikonlopun koitoksia silmällä pitäen.

• Muutamat kontakti --> toimivat hyvin ja joka kerta
• Keinu --> namit päässä toimii ja tulee hyvällä vauhdilla
• Toko hyppy --> irtoamista ja vasemmalle kääntymistä. Hyviä toistoja saatiin tähänkin. Toivottavasti mielikuva liikkeestä alkaisi nyt juurtua sinne selkärankaan.
• Papukin aksaili ja etu palkalla tuli hyvä vauhti ja irtoili kivasti. Leijeröintikin onnistui. On se hauska!

Tässä meidän uudet testikohteet. Kuvasta puuttuu normaali vihreä pieni cuz. Liila kesti Reiman käsittelyssä ehkä n. 7 minuuttia ja sitten oli vinku irroitettu. Muuten on vielä kuitenkin toimiva.

Tokoa ohjatusti

Syksyn Korrien kurssi starttasi tänään ja ihan kivasti meni Reiman kanssa.

•  Kehään meno sujui esimerkillisesti ja siitä ei mitään huomauttamista.
• Häiritty kontakti: ohhohoo, mikään ei voinut Reimaa tässä herpaannuttaa ja Riitta olikin siitä ihan ihmeissään, että kesällä on todellakin tehty töitä.
• Kaukot: meni kisan omaisesti yhteen pötköön täydellisesti. Mulle toruja siitä, että unohdin jättökäskyn.
• Paikkamakuu oli hyvä, vaikka vilkuilikin Riittaa, jolta tuli jättöpalkka. Pysyi kuitenkin rauhallisesti paikallaan.
• Liikkeestä seisominen: hukattiin täysin. Reima meni jotenkin ihan hämilleen. Seisahtui kyllä, mutta kun käännyin ympäri, niin istui? täh. Ihan uus juttu. Otettiin itekseen vielä muutamaankin kertaan uudelleen ja ihan kunnossa se oli palkan kanssa.
• Odotellessa ehdittiin tehdä luoksarikin (no problem) ja noutoa (hirveellä innolla) sekä liikkeestä maahanmenokin. Hyvin on hallussa.
• Loppuun vielä paikkamakuu ja kaukot Annan palkatessa. Pm:t oli rauhallisesti ja kaukoissa ainoastaan ohjaaja koitti sekoittaa pakkaa antamalla käskyn kaksin käsin. Aivopierua siis ohjaajankin suunnalla.

Success is not built on success. It's built on failure. It's built on frustration. Sometimes its built on catastrophe.

Tänään treenattiin lisää agilityä ja taas mentiin maajoukkuekarsintojen meiningeissä. Loppupeleissä radalla ei ollut kuin yksi kinkkinen kohta, mutta sepäs olikin sitten sitäkin ärsyttävämpi. Ei niin, että se olisi ollut vaikea tai koira kuriton, mutta ohjaajalta loppui osaaminen, vaikka mistään ydinfysiikasta ei ollutkaan kyse. Oma liike ja tekeminen oli aivan hukassa. Tätä sitten haettiinkin hetken. 

Kyse oli niinkin vaikeasta asiasta kuin siivekkeen ympäri pyörittämisestä. (Ja joo, kyllähän sen kohdan pystyi ja tehtiinkin toisen siivekkeen kierrolla, mutta otettiin nyt tämä treenaukseen, vaikka koitin siitä aika pian luistaakin). Ohjaajan jalkojenhan pitäisi kertoa se seuraava suunta, mutta ainahan tämäkään sääntö ei päde. No tässä kohtaa ne jalat kyllä tavallaan kertoivat sen suunnan, kunhan ensin oli tehty se siivekkeen kierto takaisinpäin kohti edellistä estettä. No hetkihän tässä sitten meni ennen kuin löydettiin yhteinen kieli 

a) kouluttajan 

b)koiran 

c)meidän kaikkien välillä. 

Mä en aluksi ymmärtänyt yhtään mitä haettiin. Sitten kun ymmärsin, toteutus ontui eikä Reima ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse ja palaute tuli metelinä, mikä taas lisäsi minun turhautumistani. Milloin Reima lensi kilometrin  päähän, milloin käännös oli kulmikas jne. Kunhan asia väännettiin tarpeeksi isosta rautalangasta (ratakiskosta), ja tohdin liioitella ohjausta, niin johan saatiin kiekurat kohdilleen. Hienosti alkoi kääntymään oikeaan suuntaan ja kiihdyttelemään jatkoa kohti. Huh. Aikamoisen turhautumisen takana oli tämä. Onneksi kouluttaja ei päästänyt pälkähästä ja treenikaveritkin jaksoivat tsempata. Tuhannet kiitokset taas mukavuusalueelta poistamisesta! Huh. Kädet alas ja kyykkää jatkossa!

Tästä jatkettiin vielä tokoilemaan. Suoritettiin paikkamakuu, kauko ja luoksari stopilla. Nakit oli superhyviä ja Reima sitten tillittikin apparia, jolta palkat tulivat. Onneksi ehti myös alun kohmelon jälkeen kuuntelemaankin ja teki kaukot varsin nätisti vaikka olikin vain kuulolla. Pm oli hyvä ja pysyi hyvin rauhallisena. Ainakin sen jälkeen, kun appari vahingossa tiputti nakin maahan. Otetaan varmaan siis etupalkka vaihdellen mukaan. Luoksari oli hyvä, stoppi aivan mahtava. Ihan lopuksi vielä vauhtiluoksari ja lujaahan tuo tuli.

Kotiin tullessa lähdettiin vielä lenkille ja näköjään tärppipäiväinen koira on jossain tässä naapurustossa ja teki Reimasta vähän turhan innostuneen. Papu-raukka sai sitten tästä kärsiä ja minäkin Reimaa huomauttelin varmaan sataan otteeseen, että annetaanpas Papun olla rauhassa. Varsin nätisti Papukin asiasta huomauttelee. Asiat kuitenkin pääsivät kärjistymään, kun päästiin sisään eikä Papu poistunut paikalta, vaikka etumatkaa annoin. Kähinä tuli sitten päälle oviaukossa ja Papu-raukka ei mahtunutkaan kierähtämään ja pakenemaan vaan löi nenänsä ja lisäksi sai osumaan Reiman hampaasta myöskin nokkaansa. Höh. Kaikki oli ohi kahdessa sekunnissa ja sitten taas rauha maassa. Harmittavasti nyt tuli sitten osumaa. Kovaa on terrierien elämä.

Prinssi ja herne

Eikä nyt kyseessä ole ne herneet, jotka korvien välissä välillä iskevät kipinää. Viime tiistaina Reima otti muutamat linkkaukset kotona, mutta ei siihen sitten sen enempää kiinnitetty huomiota. No Keskiviikkona se sitten illalla jo säntäili ja potki toista takasta taaksepäin. Oli kuulemma tehnyt sitä jo jonkin aikaa ja meni aina sen jälkeen piiloon johonkin. Muutenkin oli levoton eikä meinannut oikein rauhoittua olemaan paikalleen. Mitään jalasta ei löytynyt, mutta kovasti alkoi huolestuttaa oliko tuo nyt loukannut itsensä niissä treeneissä.

Seuraavalle päivälle sitten saatiinkin varattua lääkäriä ja koska se nyt on arvattavissa, että niillä ei ammattitaito riitä kuitenkaan jänteiden ja pehmytkudosten tutkimiseen, kun tuolla ei nyt kuitenkaan mitään luita ollut poikki. Eikä sieltä mitään sitten löytynytkään eikä Reima enää mitään linkannut. Rimadyllit saatiin kuitenkin kotiapteekkiin odottamaan kriisitilanteita. Ainoa mitä lääkäri löysi oli jonkinmoinen viilto anturassa.

Seuraava pysäkki oli fyssari. Liikkeissä ei edelleenkään mitään näkyvää eikä käsitellessäkään hirveästi mihinkään reagoinut. Keskiselässä oli jotain pientä, mutta ei kuitenkaan mitään triggereitä. Eli ehkä hieman etupainoisempi kuin viime kerralla ja nolona tunnustin, että meillä ne jumppailut olivat kuitenkin nyt vähän jääneet. Samoja liikkeitä saatiin kotiläksyksi kuin ennenkin ja koska seuraava aika on varattuna melko pian, niin nyt on pakko siihen mennessä jumppailla, jotta saadaan jotain tuloksiakin aikaan. Ei siis löytynyt vikaan tälläkään käynnillä.

Kotiin tullessa sitten tuo "herne" ehkä löytyikin lattialta, kun itse astuin siihen. Jonkinmoinen ruusun piikki taikka jokin oka sieltä löytyi ja hyvän reiän teki myös minun jalkaan. Ei ihme, että Reimakin oli sinkoillut ja koittanut päästä siitä eroon.

Lisää treeniä

Tänään taas treenailtiin Annan kanssa ja Papukin pääsi mukaan. Papulle seuraamista, jossa on kyllä väljä, mutta pitää paikkansa hyvin. En jaksa tuohon väljyyteen puuttua, kun tekee kuitenkin niin hyvällä meiningillä. Tehtiin myös paikkamakuuta, mutta se on hippasen vaikeaa apparin kanssa, kun Papulle ruoka (mikä tahansa ruoka) on vähän turhan hyvä palkka eikä malta olla ollenkaan paikallaan. Kai sitäkin vois sheippailla laittamaan päätä maahan. Iloinen se kuitenkin on kaiken kaikkiaan, mikä on tärkeintä.

Reima teki alkuun kehäänmenoja, mikä onkin sitten oma juttunsa ja kierrokset nousee aika hyvin niistä eikä meinaa oikein rauhoittua. Ja meinaa vängätä vastaan, jos asiasta huomauttaa. Pieni seuruu palkaten käännöksistä perään meni mallikkaasti. Hypyssä koitettiin ratkoa oikealle kääntymistä, mutta eipä siihen just nyt mitään kuningasideaa saatu. Pitääpä miettiä lisää. Nouto meni hyvin ja loppuun tehtiin sekin kokonaisena. Oikein hieno.

Molemmat tekivät vielä vauhtiluoksetulot: Papu alokasluokan mukaisen ja tulikin sellaisella sutimisella, että vau! Reima teki stopilla ja varsin mallikas stoppi tulikin! On ne päteviä.

Illalla vielä aksattiin Reiman kanssa. Olin ottamassa Papuakin mukaan, mutta viime hetkillä se jäikin kotiin, kun Jussi tuli sopivasti sille seuraksi. Harmi, kun muita ei tullutkaan tänään treenaamaan, niin olisi siinä Papukin päässyt sitten tekemään. Edellisen ryhmän jäljiltä oli maajoukkuekarsintojen hyppärin mukaelma odottamassa. Varsin pätevästi Reima irtoili ja teki töitä. En tiedä mikä mielenhäiriö muhun iski, mutta persjättöjä tuli tungettua kohtaa jos toiseen ja nehän toimi. Hyvää liitelyä oli se ja ensi viikolla taas sitten uudella puhdilla ja ohjatusti.

Tokooooo-oo-oo-oo

Maanantaitreenit Annan ja Martan kanssa. No vähän varastettiin ja oltiin paikalla ajoissa ja ehdittiin tehdä jo eka setti. Tehtiin noutoa, joka menikin sitten ihan mallikkaasti ja pureskelu oli unohtunut johonkin. Kova kiire oli kapulaa tuoda ja hyvin se sitten muutaman kerran tuotiin luvan kanssa viereenkin. Hienoa!

Jäämissä treenittiin paikkaa etupalkalla ja edelleen häntä laskee, kun menen taakse, mutta ei sentään ihan toivottomaksi mene. Maahanmeno on kaikessa hässäkässä unohtunut, mutta onhan meillä tässä aikaa treeniä se kuntoon.

Luoksari toimi ja hienot stopit tuli ja asentokin pysyi. Jes.

Hetken lepo Martan treenivuorolla ja sitten jatkettiin paikkamakuulla ja kaukoilla. Pm jo sinnepäin, mutta vielä pitää vahvistaa jättötilannetta. Apparista on kyllä suuri apu tässä. Ei kuitenkaan kertaakaan ääntä. Oikea korva tärisi vähän. 

Kaukot tehtiin ensin asennonvaihdosta palkaten ja toisella kertaa viiveellä. Molemmat olivat hienot. Nousi hyvin ja malttoi ollakin.

Hyvällä mallilla siis homma tällä hetkellä ja lisää rutiinia vaan tekemiseen.

Ja pieni lisäys, ettei kaikki olis vaan hyvää ja hienoa: Nyt toi Rekku linkkaa. Mitään ei näy päälläpäin, joten katellaas tätä sitten uudemman kerran aamulla. Pöh.