“God gave us crying so other folks could see when we needed help, and help us.”

Tiimin leirillä oltiin siis Tuorlassa taas ja keli oli mitä mainioin. Lauantaina aloitettiin taas kuulumisilla ja parasta antiahan oli taas se, että ihmiset ja koirat ovat onnistuneet. Tällä kertaa oli leivottu uusi TVA ja sen kunniaksi saatiin kakkua. Muuten juhlan aiheina olivat luokkanousut. Muutama uusi tiimiläinen toivotettiin myös tervetulleeksi.

Herkuttelun jälkeen aloitettiin treenit paritreeninä. Ohjelmassa seuruuta käskytettynä ruotsiksi tai englanniksi. Koska oltiin hyviä ja nopeita, me ehdittiin tehdä treeni kahteen kertaan ja kertaalleen molemmilla kielillä. Reme oli hyvä ja itseltäkin meni käskytykset ihan hyvin.

Seuraavana treeninä oli kaukot. Parin kanssa piti katsoa treenikohtia. Mulla taas omassa pähkäilyssä se, että miten tuon koiran pitäisi vaihdoissa liikkua ettei tule mitään aivopierua. Ratkottiin myös sitä, miksi Reme kokeessa rykäisi mun viereen. No selityshän oli maailman yksinkertaisin. Mitäs vedin sen sillä kädellä. Vaihtohan oli m-s. Tähän testattiin sitten uppe käskyn käyttämistä (meillä tarkoittaa takajalkojen heittämistä istumisesta taakse, kun m-s pitäisi siis nousta hissinä) ja koira on fiksumpi kuin ohjaajansa ja nousi hyvinkin nätisti hissinä. Haaste siis ratkaistu. Pitää vaan muistaa tuo kokeissa.

Lounaan jälkeen tehtiin omia ongelmia ja me ratkottiin Reiman yksin jäämistä. Tyyppiä, kun jännittää se yksin jääminen niin kaukoissa, luoksarissa ja paikkamakuussa. Avuksi otettiin nyt appari, joka palkkasi. Apparit tosin aluksi epäilivät, että syökö Reme sormet ja mahtaako se pysyä maate. No ei syö ja pysyy kyllä. Hyvin myös luopui apparista ja keskittyi palkan jälkeen minuun. Tähän nyt vaan pientä vahvistamista. Tehtiin myös ruutua. Ihan pieleen oli mennyt sen treenaminen. Pitää opettaa bongaus ja varmistua siitä, että on bongannut ennen kuin päästää ruutuun. Ensin tehdään läheltä ja pikku hiljaa kasvatetaan matkaa.

Illalla saunottiin ja parannettiin maailmaan saunassa jopa siinä määrin, että osalle porukasta tuli huono olo. Omat sormetkin tosin turposivat mystisesti yhtäkkiä, mutta päivän aikana olin tainnut saada aikaan nestehukkaa.

Sunnuntaina jatkettiin tiskialtaalla tai norsun syönnillä. Pala kerrallaan, kun lähtee ongelmaa ratkaisemaan, niin se myös ratkee. Tämän tuokion jälkeen taas omia ongelmia. Mua ärsytti jo tullessa Reiman vire, joka oli kitisevä ja rauhaton. Tunnaria lähdettiin tekemään. No selvisi se, että olenkin nyt vahvistanut silmillä etsimistä nenän käytön sijaan. Joopa joo, mites tässä näin on käynyt. Ärsytti ja harmitti tyhmyys. Vielä enemmän harmitti koiran holtittomuus ja töhöäminen. Siihen, kun vielä lisättiin tunnarin raivopäinen pureminen, niin itkuhan siinä tuli. Miksi meille aina näyttää käyvän niin, että asia, jota on treenattu näyttääkin siltä, ettei sitä ole koskaan ennen tehty? Voi toivottamuus. No ei muuta kuin kuivaamaan kyyneleet ja tekemään. Pari tunnarin pitoa ja palautusta saatiin tehtyä hienosti kiertämisen kautta. Viimeinen pa:n tulo taisi oli varsin vauhdikas ja hieno. Pitokin oli hyvä, jopa niin, että piti siitä hienosti kiinni vielä siinäkin vaiheessa, kun koskin tunnariin. Mieli oli kuitenkin maassa ja tuntui siltä, ettei homma etene mihinkään.

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuut. Repelle jätin purkin näkyviin, mutta en tiedä olisiko se sitä oikeasti tarvinnut. Rivissä olo oli hyvä ja yksittäin mentiin maahankin kivasti. Hyvin pysy. Ainoastaan, kun hävittiin piiloon, oli tullut sammakkorääkäisy. Tämän toisti toisellakin kerralla, mutta saa sen kyllä anteeksi, kun muuten on nätisti ja tärisemättä paikallaan. Laski jopa päätäkin välillä maahan ja kesti liikkurihäiriön. Ihan kiva päätös leirille tämä.

Reme tekee kaukoja. Ihana ilme sillä. Kuva Sirpa Saari.

Painia ja piikkiä

Eilen Bondi tapasi ensimmäisen Bondtytön Elsan. Painiksihan se, vaikka aluksi vähän taas arasteltiinkin.

Tallikaan ei ollut enää niin jännä ja sielläkin hengailtiin ihan rennosti. Paljon oli rapsuttelijoita ja ihailijoita.

Tänään käytiin ekoilla rokotuksilla ja tyyppi ei ollut millänsäkään. Piikkiä ei edes huomannut, kun söi tarjottuja herkkuja. Pallit oli tällä kertaa jossain piilossa, mutta toivottavasti ne sieltä taas löytyvät. Muuten naureskeltiin henkilökunnan kanssa löysälle nössölle, joka käyttäytyi varsin pikkuvanhasti. Painoa oli muuten Bondille kertynyt 6,1kg.

Voihan voittaja!

Kokeessa siis oltiin Remen kanssa viikonloppuna ja tässä analyysi suoritteesta:

Paikkamakuu - 0: Pysyi siellä ja oli hiljaa, mutta on nyt kehittänyt sinne keskelle suoritusta 2 minuutin seisomisen. Hienosti oli maassa, kun palattiin luokse.

• Plussaa kuitenkin se, että alku oli paras ehkä pitkään aikaan. Ei kauheaa kitinää ja vänkäämistä. Jäi kivasti ja oli hiljaa. 
• Erityisplussat siitä, että vaikeusastetta nosti se, että yksi koira lähti rivistä heti ohjaajan perään, toinen oksensi vieressä minuutin kohdalla ja kolmaskin istui jossain vaiheessa liikettä.
• Plussaa vielä se, että kehään mennessä annoin tsekata kartion, niin ei tarvinut sitä enää yksilöissä käydä ihmettelemässä.

Tunnari - 0: Ampui tuhatta kapuloille ja otti ensimmäisen minkä löysi. Ei ollut nenä auki.

• Virittely ei tässä onnistunut. Pitää treenata lisää kapularivillä
• Plussaa innokas lähteminen ja palautuskin melkein tuli viereen eikä tunnarikaan mennyt hammastikuiksi.

Istuminen - 7,5: Ei mennyt ekalla, autoin toisella käskyllä ja vähän kädelläkin. Kontakti lähdössä oli huono.

• Plussaa itselle se, että olin miettinyt miten toimin, jos eka käsky ei mene perille. Pitää vahvistaa vielä liikettä, mutta tietää kyllä mistä on kyse. Valmisteleva osuus voisi olla parempi.

Ruutu - 0: Irtosi kaksi metriä ja hauhau. Ei hajuakaan hommasta. Vinkkejä tarvitaan ruudun bongaukseen ja sinne irtoamiseen.

•  Oli tiedossa, että tämä on vaikea vielä eikä täysin myyty Reimalle. Nyt treenaamaan bongausta lisää. 

Seuruu - 7: Alussa lähti jonkun hajun perään ja sain komentaa takaisin, sen jälkeen kivaa tekemistä. Kontakti vähän katkeili, mutta askeleet meni kivasti. Tästä kyllä tykkäsin.

• Alun koomailu pois, muuten oli aika kiva. Askeleet sivulle ja taakse meni kivasti ja paikallaankin osattiin tehdä täyskäännökset.

Luoksari - 0: Seisoi, kun käännyin ympäri ja tuli niin lujaa, ettei ollut aikomustakaan eikä mahdollisuuttakaan pysähtyä.

• Tässä näkyy palkkaamattomuuden rutiinittomuus. Aiheuttaa epävarmuutta ja siksi nousee tuolla seisomaan ja tuli muutenkin läpi, vaikka tää on ollut jo kauan meidän bravuuriliike, jossa on tehnyt lähes poikkeusetta superhienot stopit.
• Pitää miettiä itse miten toimii. Taisin sanoa muuten väärän jättökäskynkin.

Kaukot - 0: Ekasta käskytä rykäsi sitten viereen hienoon perusasentoon.

• Jännä oli tämä, mutta veikkaan samaa kuin edellisessä. Monta liikettä jo palkattomana alla ja iskee epävarmuus. Osaa kyllä kaukotkit ja ollaan tehty m-s treeneissä monta kertaa, joten ei siitä pitäisi olla kiinni.

Hyppynouto - 8,5: Lähti haukulla, hyvä vauhti ja ok pito. Luovutuksen jälkeen nousi seisomaan. (ja karkasi kehästä kassille lopuksi).  

• Tästä saatiin jo yleisöltäkin taputuksia, kun niin innokkaasti meni. No ei oo ihme, onhan tähän yhdistetty Remen kaksi lempparijuttua: hyppy ja nouto. 

• Tuli testattua Remen muisti. Muisti, että kassissa on lihapullat ja kävi siellä välipalalla. Kassi onneksi kehän vieressä olleen auton takana piilossa, niin tuomari ei sitä nähnyt. Ja meikkis kipikapi hakemaan Reme takaisin kehään ja jatkettiin tekemistä. Ehkä ei siis kassia seuraavalla kerralla kehänlaidalle.
• Superia palautus viereen vaikkei peppu pysynytkään maassa ja pitokin kohtuullinen.

Metsku - 8: mietti ottaako, mutta otti. Sama seisomaan nouseminen luovutuksen jälkeen.

• Tämä myös hyvä. Vierailla metskuilla ei olla niin treenailtu. Siinä mielessä hyvä, että oltiin voittajan eka koirakko, niin ei niitäkään kukaan ollut ehtinyt kuolata.
• Palautus jees.

Kokonaisvaikutus - 7: se kehästä karkaaminen ja haukut välillä. Tuomarin kommentit, että olipahan menoa ja meininkiä.

Yhteensä 90,5p. Eli jäi sellaiset 166p pistettä parannettavaa 1-tulokseen.

Hyvä fiilis kuitenkin ja vitsailin läpi kokeen liikkurin kanssa. Mulle papukaijamerkki etten hermostunut, vaan kehuin koiraa kuitenkin koko ajan läpi kokeen. Kohtuu rento meininki ja Reimalla oli yritystä ja saatiin niitä loppupäänkin liikkeitä kuitenkin vielä onnistumaan.

Sataa sataa ropisee

Mutta sateethan eivät ole meitä haitanneet.

Viime keskiviikkona alkoivat taas koirakoulun koulutukset ja pitkästä aikaa olin kouluttamassa. Mukavaa puuhaa, mutta aika paljon kaikenlaista uskomusta menossa. Yhdelle koiralle ei ollut opetettu juuri mitään, kun sen piti osata seisoa näyttelyssä. Jos sen opettaisi istumaan, niin sittenhän se istuisi sielläkin. Muitakin vastaavia juttuja tuli esiin. Ei voi kuin ihmetellä. Eikö se homma mene niin, että kannattaa tehdä ja hakea sitä suhdetta koiraan ja pitää kivaa, kuin miettiä, että tätä ei voi tehdä, kun tuo menee sitten pieleen jne.

Bondi treenasi leikkimistä koulutuksen jälkeen ja koitettiin tavata Komee. Komee oli kuitenkin melkoisen jännä, joten pakoonhan siinä taas mentiin. Illalla tein eläinkokeen ja iskin Bondille vielä takin päälle, kun kerran satoi. Tyyppi ei reagoinut mitenkään. Ihan ok siis.

Torstaina jatkettiin pentupaineilla Rockyn kanssa. Taas arkaili aluksi, mutta lopulta Rockykin sai juosta emännän jalkoihin turvaan. Niin se kehittyy. Älli ja Tälli ovat aika hyvä painipari. Muuten Bondin viikko-ohjelmassa on ollut leikkimistä. Kahden lelun leikki menee kivasti ja heitetylle lelulle menee kivasti. Palautusta täytyy vielä harjoitella, mutta hyvin sekin sujuu. Aloiteltiin myös viettihyrrän kautta asennon vaihdoksia. Hitaita ovat vielä, mutta istu ja maahan sujuvat. Työstettiin myös ihmisistä luopumista, jotta lenkit sujuisivat hieman paremmin eikä kaikkiin tarvitsisi kiinnittää huomiota. Hyvällä alulla tämäkin. Matolääke tuli annettua Bondille ilman ongelmia. Suurin ongelma taisi olla Reimalla, joka kävi tilannetta tarkastamassa ja sai hajusta jo puistatuksen, joka jatkui jonkin aikaa.

Reme on treenaillut ruutua. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta pitää vaan vielä vahvistaa lisää. Ihan hyvä boogie. Noudot on hyvällä mallilla ja tekeminen on ollut kivaa.

How did it get so late so soon?

Niin, tuntuu, että joka ilta ollaan jo hyvin huomisen puolella ennen kuin pää koskee tyynyä. Huh. Koitin jo kerran kirjoittaa mitä viikon aikana meille on tapahtunut, mutta bittiavaruus oli taas vikkelämpi ja korjasi kirjallisen tuotoksen parempaan talteen.

Viime viikolla Reme treenasi tokoa. Hyvä meininki, vaikkei ihan täydellistä ollutkaan. Alkaa mennä jo voittajan liikkeet palkattakin. Noudot on jees, lukuunottamatta tunnaria, joka on vielä jännä ja menee silpuksi. Tai no ei silpuksi, mutta kyllä sitä aika kovaa purraan. Tykkään silti ihan mahdottomasti Remen kanssa tekemisestä.
Harmittaa kovasti, kun Reme on niin intona tekemässä pennun treenejä, kun hän ne jo osaa ja siitä aiheutuu sitten myös hieman liikaa kierroksia aina välillä ja homma meinaa keittää Remeltä yli.

Papu oli keskiviikkona taas raunioilla ja superpätevästi tuli taas kaikki pelastettua. Ekalle maalimiehelle suoraan ja kun se oli niin siistiä piti pomppia styroksikasassa ja maalimiehen mahallakin. Haukku lähti hienosti. Toinen maalimies sai tökkäisyn poskeen ja sen päälle Papun propellihäntä hakkasi naamaan, kun toinen koitti löytää sopivaa paikka ja asentoa haukkumiselle. Haukut tuli tässäkin hienosti. Seuraavaa maalimiestä kouluttaja povasi vaikeaksi, mutta höpsis. Papu paineli suoraan piilolle ja antoi paukkua. Viimeistä etsittiin tovi, kun hajua ei oikein tullut. Yleisö jännitti jääkö Papu kiinni betoniputkeen, mutta fiksuliini vaan etsi lyhimmän reitin ja varmisti ettei putkessa ollut ketään. Löytyi se viimeinenkin ja hienosti Papu tarkensi paikankin. On se pätevä! Bondikin teki muutaman maalimiehelle juoksentelun eikä jännittänyt yhtään.

Torstaina mentiin tutustumaan Bondin kanssa aksahalliin ja painimaan Rocky-kelpien kanssa. Rocky oli hieman päällekäyvä yleinen syyttäjä ja Bondi pakenikin sitä pusikkoon pariin otteeseen. Mietinnän jälkeen tyypit kuitenkin painivat ja Bondikin pisti Rockylle kampoihin. Kaupan päälle tuli muistutus siitä, että paineja ei suoriteta hihnassa. Tuloksena oli kolmijalkainen Bondi. Ilmeisesti hihna jotenkin kiskaisi etutassua ja siihen tuli pieni venähdys. Tietty mielessä kävi, että oliko tämä aksaura sitten tässä. Onneksi kuitenkin yön jälkeen meillä oli taas nelijalkainen koira. No kohellukset eivät siihen loppuneet, vaan sattuipa niinkin, että Bondi lähti lenkillä kohti ohimenevää ihmistä ja tassuhan tuli sitten minun kengän alle. Siitä selvittiin onneksi huudolla.

Sunnuntaina Papu aksasi aluevalkkutreeneissä ja Bondi treenasi odottelua kentän laidalla. Papu oli superhyvä ja meno oli mahtavaa. Valkkukin sanoi, että tämä oli paras treeni meiltä mitä hän on nähnyt. Vauhti pysyi koko ajan yllä ja minäkin uskalsin juosta. Hienoa menoa ja Papu nautti. Eikä muuten paennut lelun kanssa putkeenkaan, vaikka siihenkin tarjoutui mahdollisuus. Bondin odottelun treenaus noudatti perinteistä kaavaa: tyyppihän huutaa ensin hivenen uusissa tilanteissa ja nytkin sitä huutoa kuultiin. Rentoutui kuitenkin ajoittain nukkumaankin häkkiinsä. Kotimatkalla ihmettelin kummaa kolinaa ja sitten hokasin, että en laittanut Bondin häkin ovea kiinni ja se siellä kolahteli takaluukkuun. Tyyppi kuitenkin matkusti tyynesti kerällä nukkuen.

Bondin edistys tällä viikolla:

• Laatikkoon meno
• Etutassut laatikon päälle ja laatikon ympäri pyöriminen suuntaan ja toiseen
• Perusasentoa on tehty ja parin askeleen seuruuta
• sylkkärit menee ja pyöriminen lelun perässä

Muuten on ollut kohtuu rauhaisaa menoa, mutta vanhempien koirien väsymys saattaa aiheuttaa konflikteja. Papu ja Reima ovat molemmat kertaalleen Bondia ojentaneet hieman liian kovalla kädellä hieman hölmöissä tilanteissa. Eilen Bondi sai kurinpalautuksen, kun tulin vanhempien luokse ja Papu tuli minua tervehtimään ja Bondi sinkosi unestaan väärään suuntaan ensin  ja tuli sitten luokseni. Papu taas oli silloin jo paluumatkalla ja ohitustilanteessa tuli sitten sanomista, vaikka mielestäni kukaan ei törmännyt keneenkään. Harmittavaa ja ahistaa sekä mietityttää tuleeko näitä vielä useamminkin. Harmittaa nähdä Reme väsyneenä ja kireänä, kun pitää kytätä pennun tekemisiä. Ehkä se on Remen otettava myös rentoutumiskäsittelyyn. Remelle toki pisteet siitä, että ei nyt enää reagoi pennun louskuttamiseen vaan katsoo silloin minua ja siirtyy lepuuttelemaan sohvalle turvaan. 

Pennulle on kiva opettaa asioita, mutta muuten rassaa homma. Voihan se toki olla myös minustakin kiinni, tuo muiden kireys. Kai sitä pitää vaan koittaa ottaa rennommin, jos se vaikka tarttuisi noihin ärriereihinkin. Mutta varsinaisesti ei voi kyllä hehkuttaa pentuajan ihanuutta. Etenkään, kun siihen kuului eilen seisoskelua aamuyöstä ulkona sateessa, kun toisella oli maha sekaisin. Tosin olisihan se voinut käydä kenelle tahansa näistä koirista. Voihan syksy ja sateet.

Horror

Olipahan yö. Pienin ei rauhoittunut aitaukseensa nukkumaan juurikaan vaan melusi läpi yön. Jos ei kiljunut, niin sitten veteli luuta pitkin aitausta aiheuttaen kivan kolinan.

Jos pienin olikin hiljaa, niin sitten Remelle iski ahdistus ukkosesta. Läähätystä, sängyn alla ryömimistä. Ryömi jopa säilytyslaatikon ja sängyn välisessä muutaman sentin tilassa, mikä taas aiheutti tökkimistä sängyn päällä nukkujille. Aamulla varsinainen ylläri oli vastassa eteisessä, kun kynnysmattoa oli hieman modifioitu. Voihan piru!

Voisi sanoa, että onneksi yksi koira oli sentään järjellinen. Paitsi ettei ollut. Papuhan oli päivällä metsästänyt ampiaista (taas) ja nyt oli sitten kuono turpeana. No ainakin Papu oli hiljaa paikallaan ja nukkui yöllä.

Yöunet jäivät siis todella vähiin. Höh höh.

Muissa uutisissa Bondin kehitys. Yhdenksän viikkoinen Bondi osaa:

• luopua palkasta (perääntyy ja istuu tai menee makaamaan)
• irroittaa lelusta (No ei ehkä ihan täydellisesti, mutta aika hyvin.)
• tarjota maahanmenoa ja pään laittamista maahan (Jes. Sellainen paikkamakuu sille siis tulee.)
• tarjota pentuaitaukseen menoa (ja sieltä poistuloa ja taas sisäänmenoa palkan toivossa)
• olla pissimättä 4 tuntia
• mennä etupalkalle

Remen synttäriä ja muiden toilailuja

Maailman paras Reme tänään jo hurjat 7 vuotta! Kyllä aika kiirii ja täytyy sanoa, että pennun tultua on taas raavittu useamman kerran päätä, että mites me tää viimeksi hanskattiin. Arvostan myös näitä vanhempia kavereita, jotka ovat melkolailla mukavia tyyppejä ja osaavia.

Reme tokoili tänään synttäreiden kunniaksi ja homma toimi kuin junan vessa. Hienoja noutoja. Ruutu löytyi. Tehtiin ohjattu ja tunnari. Istui odottelemassa. On se superkoira! Ihana karvakamu.

bondi opettelee luopumaan namista ja tekeekin sitä jo parin treenikerran jälkeen melkoisen pätevästi. Samalla tarjoaa maahanmenoa ja pään laittamista maahan. Ei hullumpaa ollenkaan. Muuten tarvittaisiin korvatulppia, kun meteli nousee välillä valtaisaksi, kun herra ei saa tahtoaan läpi. Keinot ollaan tämän suitsimiseksi kuitenkin keksitty ja niitä harjoitellaan. 

Yllättävästi Papu on ollut varsin leikkisä Bondin kanssa ja Reimakin alkaa relata pikku hiljaa. Ainoastaan Papun ruokakipolle ei Bondilla ole asiaa ja tästä yrityksestä aiheutuikin melkoinen huuto, kun Papu asiasta ilmoitti niin, ettei jäänyt mitään epäselvää. Tuskin yrittää enää uudelleen.

Onhan tässä pennun kanssa puuhastellessa hommaa, mutta on se kiva huomata edistystäkin. Hiljaa hyvä tulee.