Viime viikkojen raportit

Toissa viikolla ei koirien kanssa tehty juuri mitään, kun emäntä oli koko viikon Ruotsissa. Kotiin tullessa olikin sitten melkoisen innokkaat kaverit vastassa. Huh.
Viime viikolla ollaankin sitten tehty jo taas kaikenlaista:
Tiistaina aksattiin Reiman kanssa. Kaasu hirtti kiinni ja ohjeiden kuuntelu oli vähän niin ja näin. Yhden putken pään lukitsi treenissä ja siinä sitten pitäytyi. Muuten ihan kiva, mutta kun se oli se väärä pää. Esteet oli myös hieman hankalasti sijoitettuna hallin laidalla, joten en oikein voinut mennä edes varmistelemaan sitä oikeaa putken päätä. No Se jätettiin sitten siihen ja jatkettiin eteenpäin. Seuraavat pyöritykset meni ihan mukavasti, mutta A/putkierottelu tuotti hieman päänvaivaa jatkon kannalta, kun taaskaan varmistelu ei tässä toiminut tai olin auttamattomasti myöhässä putken jälkeisellä esteellä. No plussaksi lasketaan tällä kertaan vauhti ja into. Ehkä myös hieman pisteitä estehakuisuudesta, toivottavasti vaan ne oikeatkin esteet löytyisivät välillä. Kontakteja tehtiin myös ja tällä kertaa länkien kanssa. Tulee ihan hyvin alas, mutta pysymisestä ei sitten oikein olekaan tietoa. Kummasti unohtunut tässä kahden viikon aikana.

Keskiviikkona suuntana rauniot Papun kanssa. Into oli kova ja melkein sain hetsattua haukun irti radalle mennessä. Jälkikäteen voisin nyt sanoa, että olisi pitänyt palkata vinkumisestakin. Ääni kuin ääni ja namppaa tulee. Keli oli aika tuuleton, mikä sitten aiheutti koirille hieman enemmän töitä. Papu oli aluksi pihalla kuin lumiukko ja kyseli apuja meiltä, mutta kuitenkin tarkasteli aluetta. Fiksu koira sinänsä ja oli epäilevä josko on kuitenkaan fiksua mennä pimeään mökkiin. Aikansa pohdittuaan päätti kuitenkin mennä ja sieltä se eka maalimies löytyi. Seuraa mm oli raunion päällä ja haju oli selkeästi koiralla, mutta kovasti joutui tekemään töitä, jotta löysi mieleisensä reitin mm:n luo. Ympäri ja yli koitettiin mennä moneen kertaan. Viimeinen mm oli kanssa jostain syystä vaikea, vaikka piilo sinänsä ei ollut ihmeellinen. Papu ei vaan irronnut tarpeeksi ja alkoi jo väsyä. Löytyi kuitenkin sekin ukko renkaiden takaa istumasta.

Torstaina alkoi ohjaajan kunto jo hieman pettää, mutta aksaamaan mentiin silti. Tehtiin hyppytreeniä ja Papulla oli valtava into ja täpinä päällä. Set pointissa ei tainnut olla mitään ihmeellistä. Vähän taidettiin pienentää lähtöä. Perussarja meni muuten tasaisesti, mutta viimeiselle esteelle vauhti kertyi hieman suureksi ja vikat esteet mentiin yhdellä loikalla. Tämäkin saatiin kuitenkin korjattua. Papulle lisäksi keppitreeniä ja vauhtia riitti niissä hommissa. Jonkinlainen välähdys taisi myös Papulla käydä asian suhteen ja nyt menee loppuun asti hienosti.
Reima teki perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Vähän lähti taas seilaamaan oikealla, mutta vinorimoilla korjaantui. Pientä rapsimista kuului. Etäisyyden arviointi oli kamalan vaikeaa ilman apubumpseja. Avuilla alkoi tehdä tätäkin paremmin, mutta vielä täytyy enemmän treenata. Reimalle lisäksi taas kontakteja (varmaan ollaan jo 8000 puolella) ja pysyminen on edelleen melkoisen hankalaa siellä. Sitä siis pitää treenata, treenata ja treenata. Tosin tuo pöllö on nyt ollut jotenkin niin hötkytilassa muutenkin, ettei yhtään ihme, ettei millään malta.

Kotona ollaan lisäksi jumppailtu ja laatikon ylitykset alkaa sujua tassukerrallaan nyt ihan kivasti. Painonsiirrot ristikkäisillä jaloilla tuottaa vielä tuskaa ja takajalat ovat harallaan kummallakin rekulla. Muuten on sitten vähän tokoteltu ja nyt työstetään erityisesti seisomista. Molemmat opettelee nyt istumasta ylös pomppaamista, joka alkaa toimia ihan hyvin.

Pönttö pönttöilee

Tällä viikolla on aksattu tiistaina. Ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Ilman rimoja mentiin ja vauhtia riitti. Kontakteja riitti, mutta ei meinaa niillä pysyä. Tai pysyy, muttei muista odottaa lupaa tulla pois.

Perjantaina käytiin Aistissa fyssari Niina Sorvarilla, joka kävi Reiman läpi. Oikealle takajalalle varaa vähemmän kuin vasemmalle ja sitten taas oikea etutassu taas isommassa habassa. Ristikkyys sinänsä on ihan järkeenkäypää. Mitään suurempaa vikaa ei löytynyt, mutta nyt alkaa operaatio syvien lihasten etsiminen, johon saatiin jumppaohjeita. Niitä tässä sitten ruvetaan teettämään ja katsotaan onko vaikutusta. Tsekkauskäynti tullaan tekemään n.kuukauden kuluttua.

Lauantaina ensin kouluteltiin Noksun agilitykerholaisia ja perään jamppojen kanssa hyppytekniikkaa. Reima taas loikki vinoon, mutta korjaa sitä hyvin vinorimoilla. Tasaisesti meni kuitenkin. Papulla myös hyvä rytmi, joskin setpoint tuotti vähän harmaita hiuksia, kun ei nyt oikein tiedä meneekö se hyvin vai mitä pitäis tehdä. Papulla oli muutenkin hyvä meisinki ja muutamat putket ja kepit tehtiin myös, joskin Papu on aivan pihalla, jos vihjesanasta pitäis lähteä iteksiin suorittamaan, joten tätä nyt sitten myös lisää. Innoissaan se kuitenkin oli.

Sunnuntain huvitukset Kirkkonummella eli Reima tokoilemassa. Vaikutti ihan hyvältä, mutta jonkun hajun tuo sitten taas otti juuri, kun luoksepäästävyys oli alkamassa. Nenä kävi ja paikallaan ei nyt ainakaan voinut olla. Luoksepäästävyydestä 9.
Paikkamakuu olikin sitten jo ihan toivotonta. Ei meinannut tulla perusasentoon, kun sitä hajua piti nuuskutella ja sitten huutaa siihen päälle. Jäi sinne sentään makaamaan, mutta kamalan huudon kera. Ei varmaan minuuttia siellä sitten malttanut olla, kun nousi. Nollillehan se sitten siitä meni. Hävetti niin perskeleesti, kun vaan jatkoi huutamista, vaikka oli mun sylissä, kun muut vielä suorittavat makuuta. On se kummallinen.
Seuraaminen hihnassa 8½. Kontakti putoili, mutta muuten ihan ok. Jätätti juoksussa, ja ekassa pysähdyksessä meinasi mennä eteenpäin.
Seuraaminen vapaana 7,5. Alku ok. Loppusuoralla, joka seuruutettiin kohti toimitsija telttaa, lähti sivulle ja sitten kohti sitä telttaa. Onneksi tuli täyskäännös, jossa ei ollut kyllä yhtään mukana ja koira taas heräsi. Hetken oli oikealla puolella, mutta sitten siitä tuli vasemmalle. Juoksussa taisi tässäkin jätättää.
Maahan meno 6. Valmisteleva osuus vähän huono. Taas oli vähän sen oloinen, että lähteekö omille teilleen. Pirkko myös rankoi aika kovalla kädellä, mun avuista. Eivät olleet mun mielestä ihan kahden arvoisesti. Ei muuten noussut myös ekalla istumaan. Ehkä tää oli kuitenkin ihan reilusti tuomaroitu.
Luoksari 9. Tais kiljua siellä lähdössä. Tuli lujaa ja malttoi istua.
Seisominen 8. Itseäkin oikein huvitti, kun tuli karjaistua käsky niin, että halli raikui. Miinukset hidastamisesta ja käsiavusta, jotka nyt ei mun mielestä olleet niin kovin suuret.
Hyppy 8. Lähti äänen kanssa ja tepasti käskyn jälkeen.
Kokonaisuus 6. Muuten ok, mutta jos äänen vois jättää narikkaan. Melkoisen häiritsevää.
Yhteensä 133 ja 3-tulos. Plääh. Olis pitänyt arvata ettei Pirkolle kannata mennä. Ei tuu ku sanomista. Kieltämättä harmitti niin paljon, että paikkamakuun jälkeen piti käydä vessassa itkemässä. Ei vaan osata.

Hyppytekniikkaa

Torstaina otettiin lisäoppia Ulla Kaukoselta ja surullista kuultavaahan se oli. No ehkä vähän positiivistakin.
Reimalla perussarja menee hyvin, vaikka alussa ripsikin rimoja ja meni vinoon. Korjasi kuitenkin oma-aloitteisesti, kun vähän vinoilla rimoilla avitettiin. Lantiossa on jotain häikkää ja siksi nyt onkin fyssariaika varattuna ensi viikolle. Katsotaan mitä siellä sanotaan. Muuten meille tulikin sitten treenattavaksi kasvavaa sarjaa, korkeutta, pitkiä välejä ja mitäköhän vielä. Katsotaan tarkemmin, kun Sihteeri Summanen saa muistiinpanot kirjoitettua puhtaaksi. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Reima ollut läski ja osasi istua oikein.

Papua tsekattiin myös. Perussarjaa ehdottomasti speed pumpeilla ja sitten avitettiin vielä pidentämään hyppyä, kun jostain syystä tulee liian aikaisin alas. Voima puuttuu ponnusta, joten set pointtia siihen lääkkeeksi. Kasvavaakin kokeiltiin, mutta siinäkin pientä takeltelua. Perusjuttujen treenaamisella siis nyt mennään Papun kanssa ja haetaan pomppuun voimaa ja varmuutta tekemiseen.

Muuten pojilla oli päivän saldona uuden vinkulelun rikkominen, johon Reimalla ei mennyt kovin kauaa. Pirulainen. Yöllä tuli myös herättyä siihen, että Reima on alkamassa oksentamaan ja ei muuta kuin ohjaamaan oksua sängyn sijaan lattialle. No sänkyyn ei osunut, mutta lattialla olikin sitten aamutossut alla. Kivahan se on aamuyöllä kolmelta putsailla aamutossuja.

Korrien treenit

Illan pimetessä treenattiin taas valvovan silmän alla. Tällä kertaa olin päättänyt, että eniten apua tarvitaan ylempien luokkien liikkeissä, kun ne ei ihan niin täysin ole mulla hanskassa (vielä).

Aloitettiin ruudulla. Ekalla kerralla lähti tarjoamaan merkkiä, mutta korjasi sitten kyllä ruudun sisään. Tokalla kerralla tehtiin näyttöruutuna, jolloin oli parempi, mutta silti jäi ruudun etuosaan. No seuraavalla kerralla sitten kokeiltiin, jos palkka tulisi Riitalta. No Reimahan hokas sen ja sitten vaan kyttäili Riittaa. Mölysi ja touhuili, ei sitten millään keksinyt millä pallon saisi. No lääkkeeksi saatiin unohtaa se merkki nyt hetkeksi. Haetaan paikkaa paremmin ja opettelen itse palkkaamaan oikea-aikaisesti. Matkaan pitää alkaa lisäämään ja paikkaa vahvistamaan sekä kokoamaan liikettä kokonaisuudeksi, jotta taas koko liikkeen hahmottaminen auttaisi koiraa. Tehtiinkin loppuun sitten ruudun loppuosaa. Reima ensin seisomaan ja siitä maihin, ohi kävely ja sivulle kutsu. Ensin pomppasi pystyyn, uusinnalla oikein. Mä olin niin pönttö ja kohmeessa, että sitten kutsuin koiran oikealla puolelle. Höh höh. No tuli kuitenkin lujaa. Otettiin vielä itekseen uusintayritys ja hyvinhän se tuli sillä kertaa seuraamaan.

Toisella kiekalla tunnaria. Ensin jemmattiin omaa, jotta nähtiin käyttikö nenää. No käyttihän se. Eikä paljoa haitannut, vaikka välillä tuli kapuloitten ja koiran välista ohikulkijoitakin. Sitten laitettiin hämäys keko. Ei häirinnyt. Leviteltiin keko. Ei häirinnyt. Lävitettiin vielä lisää. Ei häirinnyt. Tai kävi tsekkaamassa muut ja tiputti oman, mutta palas takaisin ja toi sen oman. Fiksu jätkä siis. Pohjatyöt siis hyvin tehty ja nyt vaan eteenpäin.

Lisäksi tsekattiin kaukojen tilanne. Teknisesti oli Riitan mielestä hyvä. Takapalkkaa voidaan hyödyntää tai namien heittelyä. Ja ei ku matkaakin tässä lisäämään vaikka askel kerrallaan.  Hyvä hyvä!

Riitan sanoin: hyvä pohjatyö tehty ja pienellä työstämisellä liikkeet on kasassa! Voiko ihminen onnellisempi olla tässä asiassa! Hyvinhän meillä siis menee. 

Kokeilin myös luoksarin stopeilla. Jumantsuikkeli ku olikin hienot! En oo varma ollaanko tehty niitä koskaan liikkeenä pötköön eikä nyt muutenkaan, mutta tuohan stoppas ku seinään sekä seisomisen, että maahan menon. Superpätevä sanon minä.

Vappu Alatalon motivointiklinikka

Siellä vietettiin aurinkoinen sunnuntai. Aloitettiin teorialla ja perusasioilla, jotka vaikuttavat tekemiseen.

Ensimmäisenä on suhde: Ihmisen ja koiran välillä. Kokemukset ja ihmisen toiminta vaikuttaa suhteeseen. Tavoitteena tulee olla se, että vaikka ihminen päättääkin mitä tehdään ja milloin, koira päättää seurata ihmistä. Pakottamalla tätä ei saada aikaan.

Toisena se, että kaikki maksaa. Sohvalle pääsy, rapsutukset, ruoka. Kaikki toiminta tapahtuu tekemisen kautta. Positiivinen natsismi. Tavoitteena koira, joka ei vaadi asioita vaan tietää, että asioiden eteen pitää tehdä töitä. Töiden ei tarvitse olla suuria, luvan odottaminen, rauhoittuminenkin voi riittää.

Kolmas käsite oli Premack: "Premackin periaatteessa vahvan käytöksen suorittaminen vahvistaa sitä edeltävää heikkoa käytöstä. Jos koira pitää syömisestä, istuminen ennen syömistä vahvistaa myös istumista. Samoin, jos katsekontakti mahdollistaa koiraa kiinnostavien hajujen haistelun, katsekontaktin ottamisen todennäköisyys kasvaa." Koiran pitää ja se haluaa tarjota jotain toimintaa saadakseen palkan. Koira on tällöin innostunut ja todella tekee töitä palkan eteen. Tässä vaiheessa ihmisen tulee tietää millä koira palkkaantuu. Mikä on se koiralle kaikista paras palkka, jonka eteen se tekee kaikkensa.

Tästä siis päästiin Palkkarankingiin, jonka tavoitteena on selvittää mitkä asiat koiraa parhaiten motivoivat. Tästä on ollut asiaa Susan Garrettin blogissakin, joten ihan uusi asia tämä ei ollut. Joskin eipä tätä nyt kovin tietoisesti ole tullut tehtyä koirien kanssa. Tarkoituksena selvittää mikä palkka on paras ja missäkin tilanteessa. Palkka voi olla lelu, ruoka, toiminto, lähes mikä vaan mikä on koiralle tärkeää. Hyvänä pointtina sekin, että loppupalkka voi olla niin superhyvä, että koira menee tilttiin, koska sen jälkeen ei tarvitse enää tehdä töitä.

Viidentenä tuli esiin vanha totuus: Kaikki leikki on opittua. Koirat oppivat leikkimisen pentutovereiltaan ja sitten myöhemmin omistajiensa kanssa toisenlaisen tavan leikkiä. Leikkimiseen tulee panostaa ja koiratkin ovat yksilöitä, jotka leikkivät omalla tavallaan. Tässä vaiheessa täytyy sanoa ISO KIITOS Tinalle, joka opettu minut leikkimään Reiman kanssa heti pennusta alkaen! Leikkiessä kannattaa matkia koiria ja katsoa mitä koirat tekevät keskenään. Lelu on vain leikkimisen väline ja leikkiä voi ilman lelujakin käyttäen ääntä ja liikettä. Päivän ahaa-elämys tuli siitä, että taas on tullut vähän luistettua siitä, että leikin loppu merkataan koiralle. Kiitos riittää tähänkin ihan hyvin.

Reiman kanssa treenattiin ensin rauhoittumista, kun tuli taas metelin kanssa halliin. Halliin tulossa voi myös auttaa se, että halliin tullaan lyhyessä hihnassa, jossa koira ei voi härvätä ympäriinsä. Muutaman äännähtelyn ja sijaistoimintorapsutuksen jälkeen Reima tyytyikin olemaan nätisti paikallaan. Eli varsin iisisti kuitenkin. Näitä treenejä vaan lisää eri tilanteissa. Haetaan se oikea mielentila treenaamaan/kisoihin lähtemiselle. Leikissä ei ollut mitään kummallista. Juoksee pallon perään ja tuo sen takaisin minulle kivasti ja muistan kehuakin Reimaa. Sitten pureuduttiin kontaktiongelmiin, joka tulikin sitten oikein hyvin esille. No treenattu ei nyt olla pariin viikkoon ja aika hyvin Reima sitten sen osoitti, ettei asiasta ole haluakaan. Ei siis tiedä edelleenkään tarpeeksi hyvin paikkaa johon kontaktilla halutaan tulevan ja on riippuvainen minun liikkeestä ja sijainnista. Pituussuunnassa kestää tosin irtaantumista, mutta sivusuunnassa ei juuri ollenkaan. Eli alkoi tulemaan heti aivan vinoon maahan. Ei muuta kuin takaperin ketjuttamaan asiaa tarjoamisen kautta (kuten ollaan tehtykin, muttei vielä tarpeeksi) ja kasvattamaan matkaan koko ajan. Palkka tulee puomin kärkeen, jotta siitä paikasta tehdään se hyvä paikka missä kannattaa olla. Vinous korjataan palkkaamalla ja palkkausta pitää muuttaa koko ajan. Kestää tehdä tämän lelulla tai nameilla.

Niin ja treenattiin me vielä lelusta luopumistakin. Eli pallo saa heilua narun päässä vaikka kuinka ja siihen ei singota ilman lupaa. Tätäkin täytyy muistaa tehdä.

Mukana oli myös tottakai erikoismies Papu. Papun kanssa halusin vaan oppia leikkimään. Varotoimenpiteinä käännettiin heti kättelyssä putken alassuin, ettei niihin voi piiloutua. Ja sitten leikkimään. Pallo lensi ja Papu perään. Rallattelee ympäri hallia, tulee melkein kohti, muttei kuitenkaan. Kokeiltiin kahdella pallolla, mutta ei luovuta kyllä millään ensimmäisestä. No kokeillaan takaa-ajoa. Hyvin lähtee siihen ja oikein hauskaa on. Yleisöä huvitetaan sillä, että Papu koittaa kuumeisesti etsiä putken sisäänkäyntiä. Ilme on kyllä näkemisen arvoinen: " missä hemmetissä se aukko on ? Ihan varmasti tässä se on jossain.." ja ympäri mennään varmaan ainakin kymmenen kertaa. No kokeillaan josko pallo tulis mulle, jos meen piiloon. Papu touhuu pallon kanssa aikansa ja sentään vähän lähtee katsomaan mihin mä oon hävinnyt. Tosin heti ku huomaa mut lähtee taas hallin toiseen päähän jatkamaan leikkiään itsekseen. Tavoitteena olisi nyt kuitenkin saada vuorovaikutusta, joten laitetaanpa pallo narun päähän. Siitähän riemu sitten repeääkin. Pomppimaa palloa on kiva jahdata ja siihen pitää tarrata kunnolla etukäpälöillä. Hetki menee ennen kuin saadaan aikaan hyvä puruote, mutta Papua ei saa katsoa eikä tulla suoraan kohti tai muuten ote herkeää. Kunnon kiskomisesta saa kehuja ja leikki jatkuu. Löytyihän se tapa. Eikä pidä olla millänsäkään siitä, että vain yksi lelu kelpaa. Sekin on kuitenkin niin hyvä. Lisää treeniä ja vuorovaikutusta. Papu tosin ei kestä pitkiä pätkiä, mutta parempi lyhyt laadukas kuin useampi pitkä, mutta huonompi. Tällä saadaan taas Papullekin motivaatiota. Huvittavaa kyllä, että koira, joka ei ole aina tarjonnut tekemistä, alkoi tarjoamaan A:n kiipeämistä ja keinulla kontaktien tekoa, kun Vapun kanssa juttelimme ja pallo oli minulla. On se aika ihuna!

Hyvä kurssi ja paljon jäi juttuja muistiin, mitä pitää alkaa työstämään..

Batin kisojen kuvapläjäys

Kuvassa pyllistys. Ei suositeltava ohjausliike ellei halua koiraa takaakierrolle.

Menossa loppusuoran hurjat laukat.

Tässä on juuri ohitettu puomin kontakti koskematta siihen. Reiman ääntely on myös hyvin havaittavissa.

Täällä viipotetaan menemään.

ja irrotaan putkeen korvat ja häntä suorana.

Taivutaan kepeille

Venytys esteellä

Putkesta ulos ja kohti loppusuoraa!

Kuvista kiitos Erjalle!

Viikkokatsaus

Jaahas. Mitäs kaikkea tähän viikkoon mahtuikaan ?

Tiistaina treenailtiin omatoimisesti. Molemmilla tehtiin pienet setit hyppytekniikkaa ja kontakteja. Ja kaivettiin taas Papua putkesta. Ja jos avustaja oli hidas niin sitten kaivettiin toisesta putkesta. Kivaa sillä kuitenkin oli ja lujaa meni. Reima kanssa. Pieni pilkahdus puomin ideasta nähtiin. Oli aluksi kovin vaikeaa saada Reima tulemaan alas asti ja odottamaan, jos vaan lähetin enkä itse liikkunut. Työstetään lisää.

Keskiviikkona pitkästä aikaa raunioille Papun kanssa. Intoa oli vaikka muille jakaa. 1.mm: lähti reippaasti, joskin usko loppui vähän kesken ja tuli kysymään meiltä apuja. Lähti kuitenkin uudelleen ja nenä veikin sitten ihan hyvin maalimiehelle.

2.mm: Ei meinannut rauhoittua odottamaan lähtölupaa ja saikin sitten selkeästi hajun nenäänsä ja lähti painelemaan. Vähän oli haparointia ja taas usko meinasi loppu ja varmisteli, mutta sitten paineli suoraan kasan läpi maalimiehelle.

3.mm: Malttoi paremmin odottaa ja olin itsekin skarpimpi ettei päässyt livahtamaan luvatta. Taas selkeästi poimi hajun ja sitten mentiin hippulat vinkuen. Pieni koira vaan meinaa hävitä kaikkeein kasvillisuuteen ja kun sitä haukkua ei vielä tule, niin vaikea on paikallistaa. 

Koiralla oli nenä selkeästi auki ja teki iloisesti hommia. Ohjaajalle miinusta pannan unohtamisesta kaulaan. Treenattava on ilmaisua eli haukkua aletaan kaivaa esiin tuosta. 

Torstaina treenattiin viimeinen kesätreeni. Saviojan rataa mentiin taas, kun hän ystävällisesti oli kouluttamassa edellistä ryhmää. Reiman kanssa teemaksi irtoaminen ja ohjauksessa välimatkan kasvattaminen, jottei tarvi ihan tassusta pitäen viedä. Persjättöä tuli tehtyä useampaankin kohtaan. Ei nyt ehkä ainakaan muistu mitään erityistä kohtaa mitä olis hinkattu. Muutamassa kohdin kokeiltiin eri vaihtoehtoja ja etittiin sujuvinta. Jossain vaiheessa Reima häippäs suorittamaan puomia ja istua napotti vaikka kuinka ja kauan sitten alastulossa. Olisko siis joku oppi mennyt perille. Muute oli välillä vähän haasteita, kun tiesi, että palkat on Liisalla ja puomin lopussa ja tuppasi vähän oikomaan omia aikojaan sinne jo norkoilemaan. Ihan pätevä se oli kuitenkin.

Perjantaina ei tehty mitään. Tai koirat makkaraleireili, kun itse pelattiin kolopalloa. 

Lauantaina Reiman kanssa Lentsun tokopäivään Turkuun. Hauskaa oli ja saatiin treeniohjeita paikkamakuun hiomiseen ja parilla toistolla saatiinkin pois tärinä ja vinkuminen. Varsin kiva. Pieni set back koettiin, kun jossain pamahti muutaman kerran ja Niin rupes olemaan kova paikka, että Reima hipsi mun luo turvaan. No pääsi siitä kuitenkin yli ja homma jatkui. Kiva kuitenkin huomata, että lähti hipsimään mun luokse eikä säntäilemään mihin sattuu.

Kaukoja lähdettiin taas työstämään ja nyt ohjaaja osaa suoritua motorisesti oikein. Tästä se lähtee. Luoksaria tehtiin lelukentän yli ja kumma kyllä viimeisenä ollut noutokapulakin jäi Reimalta poimimatta, kun oli niin kova kiire tulla luokse. Kiva päivä oli ja koirakot oli hienoja! Paljon tuli taas kirjattua treenivinkkejä muistikirjaaan talvea varten. Eikä ole vähään aikaan pieni koira ollut niin taju poissa kuin oli tämän jälkeen illalla.

Tänään sitten leikittiin lagottoa ja käytiin lagottoklubin tokokisoissa näyttämässä "osaamistamme". Earth calling vois olla päivän teema.

Tuomarina Pirkko Bellaoui.

Luoksepäästävyys:10. Pysyi paikallaan, mutta jotakin tais vinkua kuitenkin. Rauhaton.

PM: 7. Oli hyvin levoton ennen liikkeen alkua. Meni maate hyvin. Jääväkäsky: Pysy. Nuuski maata, heilahteli, vinkui. Puolessa välissä yksi koirista lähti ohjaajan perään. Selkeästi Reima tästä hieman hämmentyi ja terävöity. Rauhoittui ja keskittyi lopussa paremmin. Nousi ekalla ylös. Levottomuudesta tuli vähennykset.

Hihnaseuruu: 8,5. Vähän sunnuntaikävelymeininki. Katsekontakti tipahteli, mutta piti kuitenkin paikkansa ja teki pysähdykset hyvin. Täyskäännökset vähän huonommin.

Seuruu: 8. Samaa rataa. Joskin jätätti vielä juoksussa ja täyskäännöksissä. Ei niin hyvin mukana kuin ensimmäisessä.

Maahanmeno: 0.  En tiedä mikä sille tuli tässä. Ennen liikettä meinasi lähteä katsomaan hypyn ja sain sitä huudella sitten aika kovaakin takaisin. Muutaman askeleen jälkeen irtosi 1,5 metrin päähän ja kontakti puuttui täysin. Ei reagoinut ekaan käskyyn ollenkaan. Toisellakin oli viivettä aikaslailla. No siinä tuli sitten niin paljon matkaakin, että nollille meni.

Luoksetulo: 7,5. Teki sen mitä pelkäsin. Tällä viikolla ei ole malttanut pitää pyllyä maassa ja nytkin oli noussut heti, kun olin koiran jättänyt. Seisoi siellä toki odottelemassa. Tuli lujaa ja hieno pa. Tosin taisi tässäkin jotain ääntä päästä.

Seisominen: 6,5. Taas oli ihan äy äy äy ja lähti taas tsekkaamaan törppöjä. Tuli jatkamaan seuruuta, kun kutsui. Ekalla taas meinas vaan jatkaa matkaa, tokalla jäi paikalleen. Mun mielestä aika paljon hässäkkää ja ehkä olis pitänyt jo nollata liike, mutta pisteitä tuli kuitenkin.

Hyppy: 7,5. Taas meinasi lähteä omine lupineen ja ennen liikettä sain vähän houkutella peruuttamalla koiraa kauemmaksi. Liikkeenohjaajakin oli vähän epäuskoinen, kun aloituspaikka oli jossain 2,5m päässä esteestä. Sieltä kuitenkin lähdettiin. Ja äänen kanssa. Valkoinen salama meni aika täysiä ja leiskautti yli. Hipsi seiso-käskyn jälkeen ja huvittavasti nenä tuli esteen yli. Näistä siis vähennyksiä. Itse en tykännyt siitä, että tulee niin lähelle estettä seisomaan. Pitää siis treenata kauemmaksi menoa.

Kokonaisvaikutelma: 7. Mölyämisestä ja haahuilusta.

Yhteensä 137,5 ja 3-tulos. Huh huh. Taas oli kyllä vire aivan pielessä. Vaikeeta on. Ei varmaan ollenkaan lauantain treenit ja muuttopuuhat ollenkaan helpottaneet vireen löytymistä. No nyt menee sitten treenikentälle tötteröitä ja treenataan lisää.

Semmonen pläjäys tällä kertaa. Ensi viikko onkin varmaan rauhallisempi, kun agihalleilla on huoltoviikot ja muuttopuuhat vie muuten ajan.