Koirani on syrjijä

Nimittäin  n.10 metriä ennen kansanpuvussaan oleva romaninaista tuli meinaan jarrut päälle ja kovin epäilevä haistelu. Enää ei voinut oikein astua askeltakaan eteenpäin. Mentiin sitten suosiolla kadun toiselle puolelle ettei vaan tule mitään rotumellakkaa.. Papu ei tämä nainen haitannut ollenkaan. ehkä Reimaa on peloteltu jo liikaa mustalaisille myymisellä.

Reiman kanssa tokoiltiin ja ekstravaikeuksia tuotti se, että täällä kotinurkilla on jollakin nartulla aivan tärppipäivät menossa. Näin levotonta koiraa ei olekaa vähään aikaan meillä näkynyt. Huh huijaa ja ohjaajalle kasvaa uloketta otsaan. Voi morjens. Paikkamakuussa ei apuohjaajalla ollut oikeastaan mitään tehtävissä. Ei auttaneet namit, vaan tuli tärinää ja ääntä. Noutoja saatiin onnistumaan, samoin ruutua. Riitta onneksi jeesi paikkamakuussa ja nyt ryhdyttiin siirtämään koiran huomiota minusta namikuppiin. Hyvin olen opettanut kaiken tapahtuvaksi minun kautta, mutta nyt tarvittaisiin hieman sitä itsenäisyyttä. Sama homma jäävissä, kun ei reagoi tarpeeksi leluun vaan jää kyttäämään minua. Namikipolla saatiin muutama hyvä toisto, mutta tämäkin pitää opettaa nyt sitten hyvin. Työnsarkaa riittää.

...you don't have to be perfect to be pretty

Tällä viikolla on treenailtu Papun kanssa tottista ja esteitä. Mikä into olikaan päällä ja tsäpäkästi mentiin ja tehtiin. Höpsö pieni koira!

Torstaina tehtiin Niinulla agilityä Reiman kanssa ja välillä mentiin aikamoista kyytiä ja kepit löytyivät varsin pätevästi vaikka takaaleikkaus niille tehtiinkin. Hyvä fiilis jäi, vaikka alussa oli taas hyppy aivan kateissa.

Perjantaina Reima koitti syödä jotain ällömöllöä kadun varresta ja kotona sitten pistettiin mahaan menemään parsat ja suolapallot. Toistaiseksi kaikki kunnossa, vaikka emäntä vähän hysteerinen ehkä onkin koiran tarkkailussa.

Lauantaina piipahdettiin Terrierissä, tai ei se mikään piipahdus ollut vaan lähemmäs neljä tuntia siinä meni, kun tuomaritäti oli niin perusteellinen. Tuomarina Hannie Warendorf, Hollannista. Pitkän pähkäilyn jälkeen paperissa luki näin:"5 years. Very good size ans proportions. Very good head, ears and eyes. Good shoulder, bit straight upper arm. Very good hind quarters. Good depth of chest. Easy to span. Strong loin, good tailset amd tail. Very happy mover. Would prefer more densed coat but quality feels good. Nice colors, Very nice presentation." ERI.
No turkki oli nyt aika lyhyessä mallissa, joten sitä olisi voinut olla enemmän, mutta on se oikea ajoitus vaan niin vaikeaa. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että Reima jaksoi hienosti olla koko pitkän ajan ja häntä oli sopivasti pystyssä. Vähän lussukka se oli, mutta kivasti liikkui ja koitti ryövätä tuomarilta vinkulelunkin.

The way to get started is to quit talking and begin doing.

Tänään kisattiin Purinalla russelimestisten merkeissä Jalosen ja Viitaniemen radoilla. Mulla oli joku kuvitelma siitä, että hyppäri olisi ollut ensimmäisenä ratana, mutta kuinkas ollakaan siellä olikin sitten puomi ja A kentällä. Reiman kanssa pikaisesti ennen rataa muutama muistutus kontaktien suorittamisesta lämppäesteille ja sitten ei muuta kuin menoksi.

1.rata: alku kahden esteen suora, joiden päässä kepit poikittain. Vähän jännitti, mutta hyvin se sujahti sinne ihan oikeaan väliin. A:lta tuli aika ryminällä ja ei kyllä stopista ollut tietoakaan. Ihan nätisti alas kuitenkin. Tai no hilkullahan se oli, jos rehellisiä ollaan. Aikamoista tykitystä oli luvassa putki-pussi-este-rengas-suora, jos piti sitten saada 180 astetta kääntymään suoraan putkeen ja takaisinpäin. Puomi oli hieno ja käskytin kunnolla. Loppu oli erikoinen kaksi hyppyä serpentiininä ja viimeinen este kentän suuntaan. Etenemä meillä oli 3,62m/s ja aika oli -0,71s. Aika tiukille meni siis, mutta nolla nyt sieltä tuli. Sijoitus taisi olla 5. Onneksi täällä ei myöskään ollut keinua radalla.

2.rata ulkona ja sateessa. Jännitti miten kontaktit sujuvat märillä esteillä, joilla ei paljon karhennuksia näyttänyt olevan. Viitaniemi oli keksinyt paljon ansakohtia radalle ja piti osata erottaa putkea ja puomia, ei saanut paahtaa kontakteilta suoraan ja monta takaakiertoakin piti ehtiä ohjaamaan. Puomilla teki kontaktin, mutta karkasi kyllä omine lupineen. Ei siis kestänyt mun taaksejäämistä alkupään varmisteluissa. Ihan ok oli kuitenkin, joskin puomin jälkeinen valssi vaihtui sitten lennossa takaaleikkaukseen. Onneksi vauhtia oli niin paljon, että meni ihan sujuvasti. Sitten olikin päivän jännäri edessä eli keinu, jolle olin päättynyt käskyttää ja näyttää oikeaa kohtaa, jotta ne kontaktit tulevat otetuksi. No tulihan se ja seuraavaan takaakiertoon ehdittiin hyvin. Lopussa oli vielä A, jossa taas pamautteli tulemaan vauhdilla. Olin ihan varma, että 5 sieltä heilahti, mutta ei tullutkaan tällä kertaa. Puhtaasti siis maaliin. Etenemä himpun parempi 3,81m/s, 0 ja 4.sija. Eli ihan ei päästy palkinnoille. Tyytyväinen olen kuitenkin tuplanollaan.

3.rata: Jalosen hyppäri, joka oli aika kieputusta. Kepit meni ikävästi kohti suoraa putkea, joka oli siis niin, että ei se houkuttanut, mutta näytti siltä, että seinää päin mennään ja sieltä sitten Reima pomppasi pois kesken. Vähän ehti pujotella takaisinpäin ja sitten taas oikein loppuun asti. En tiedä miten sen oikeasta kohdasta sain korjaamaan kepit, mutta näin nyt meni. Kiemuroista selvittiin hyvin, mutta loppusuora koitui meidän kohtaloksi. Suorasta putkesta tullessaan Reima ei sitten löytänytkään renkaan oikeaa kohtaa ja se palattiin korjaamaan. Näistä kaikista siis 10 vp ja reilut yliajat, mutta tulos kuitenkin.

Näiden kisojen perusteella treenilistalle lisättiin siis keppien pujottelut päinseiniä/tyhjään, loppusuorat etupalkalla ja tietty se keinu. Muutenkin, kun kontaktit on nyt kohtalaisessa kondiksessa, niin niihin nopeutta. Mutta näin on nyt sitten arvokisanollien kerääminen aloitettu ihan reippaasti.

Run Forest, Run!

Eilen siis juostiin ja lujaa juostiinkin. Oli sellaista tykitystä, että oksat pois. Mutta kumma kyllä kaikkialle ehti eikä kiirettä kuitenkaan ollut. Ensin ongelmia tuotti valssin rytmittäminen suoran jälkeen, kun sinne päähän ehti irtoamaan itse niin kovin hyvin. No juuri, kun olin koulutettaville saarnannut valssin töpöttämisestä noin tuhannella askeleella, niin mitäs sitä itse menee tekemään? Ihme tikutusta sain aikaan paikallani. Yhtään asiaa ei helpottanut se, että peräkkäin piti tehdä kaksi valssi ja kaupan päälle vielä pakkovalssi. Ihan hyvin ne sitten kuitenkin saatiin pyörimään.

Seuraavaksi vaikeuksia tuotti pitkä kuljetus, kun Reimalta tuli nopeaan tahtiin palautetta, että mihin mennään. Pitäisi siis tähän käskytystä keksiä, että etenisi eteenpäin. Kovin on osittain kiinni kädessä eikä lähde niin helposti lukemaan estettä, joka on kauempana. Itsenäisyyttä tähän ja irtoamista.

Radalla piti myös leijeröidä, mutta jollain päähänpistolla tungin sinnekin sitten tekemään jotain ihan muuta. Ehkä siihen kohtaan olisi voinut viskileikkauksenkin tehdä näin jälkikäteen mietittynä, mutta nyt mentiin sitten puolivalssilla, joka toimi, jos ohjaaja muisti olla siellä oikealla puolella estettä. Tätä seurasi sitten raju hurmioitunut kiri eli muutaman esteen suora, jolla kuultiinkin joka kerta kannustushuutoja ohjaajalle, joka meinasi taas jääd varmistelemaan liikoja.

Mutta sellainen ihme pääsi tällä kertaa käymään, että loppuun asti päästiin. (Ja nyt, kun Teemu ei näitä lue, niin voi tunnustaa senkin, että en edes rataa loppuun asti opetellut, kun eipä loppuun asti ole päästy juurikaan koskaan..)

Papu kävi keskiviikkona raunioilla ja ihan hyvää duunia teki, joskin ihan kaikki herneet ei aina lyöneet kipinää. Eka mm löytyi roskiksista ja näppärä koira ihan itse avasi ovenkin. Ei siis tullut pihaustakaan ilmaisua. Toisen mm:n kanssa tekikin sitten töitä pitkään ja koitti päästä betonirenkaan sisään, mutta ei tajunnut tarkistaa renkaiden sivussa olevaa aukkoa, josta olisi helposti pujahtanut mm:n luo. Tuo reikä piti ihan vinkata kädestä pitäen. Ehkä ihan hyvä näin, että on varovainen. Kolmaskin mm meillää oli ja yllättävän vaikeaksi osoittautui paikallaan istuva mm. Olihan Papu jo aika poikkikin jo tässä vaiheessa, kun odotteluun meni meillä aikaa aika paljon. Haukut oli vähissä tällä kertaa, mutta kaipa ne sieltä taas mieleen muistuvat.

Reiman kanssa tokoiltiin tiistaina taas Korrien ohjauksessa. Jokainen sai apuja omiin ongelmiinsa ja Riitan kanssa keskusteltiinkin paljon paikkamakuun treenistrategiasta. Muuten sitten tehtiin ruutua, joka toimi hyvin vaihdellen palkkaa ja palkattomuutta. Metallia nosteltiin, mutta se ei ole Reiman suosikki ja kolisee suussa. Sivuaskeleet sujuvat ihan kivasti ja peruuttaminenkin onnistuu. Tosin kiemurteli siinä aika paljon, mutta kotona teki ihan suoraankin. Tunnaria jemmailtiin nurmikkoon ja aina se sieltä löytyi. Hyvin käyttää nenää tässä.

On ne vaan päteviä!

All creative people want to do the unexpected.

Tänän oli vuorossa agilityä kisojen merkeissä Vihdissä. Kaksi ekaa rataa olivat Henri Luoman komennuksessa ja viimeisestä vastasi Anne Savioja.

Aloitettiin hyppärillä, jolla Reima haki hieman hyppyä, mutta kuitenkin eteni kohtuullisesti. Ihan kiva rata, jossa lopun suora putki, muuri ja putki suoraan olevan hyvin sijaan oli meidän kompastuskivi. Tai no.. Itse lähdin ajoissa varmistelemaan putken suuntaan ja irtosin sivuun. Tätä Reima ei kestänyt ja muurin palikat lensivät. Olisin voinut sitä siis rytmittää paremmin ja ei siinä loppupeleissä mitään kiirettä olla sitä linjausta tehdä. Tosin pitäisihän tuon kestää erilaiset irtoamiset esteillä. Aika kuitenkin -2,85 s ja etenemä jotain 3,77 m/s luokkaa.

Toinen rata kontaktiesteillä ja vähän jännitti päästäänkö niistä kunnialla läpi. Reima oli kuitenkin kuulolla ja A:lla teki hyvän kontaktin tiukalla käskytyksellä. Keinulla sitten taas himmaili osittain mun liikkeestä johtuen ja sitten loikalla ja kontaktin ylityksellä jatkamaan matkaa. Oli aika hilkulla tuo osuminen enkä jäänyt tuomarin käsiä katselemaan, joten jatkettiin matkaa. Tarkoitus oli tehdä päällejuoksu ja irrotus, mutta löysinkin itseni valssaamasta esteiden väliin ja seuraavan esteen ohjaus olikin sitten hetken hakusessa, kunnes saatiin vauhdit ja takaaleikkaukset kohdilleen. Tietenkin tuohon paloi aikaa ja toinen tuomari olisi siitä voinut kiellonkin antaa. Loppusuoraa ennen vielä toinen ohjauksen lennosta vaihto ja olin taas valssaamassa hyppyjen välissä. Tällä kertaa tästä ei tullut häslinkiä jatkoon, mutta johan oli jekut itselle. Puomilla kuunteli ja teki hyvän kontaktin. Keinulta siis 5 vp ja -0,7s. 

Viimeiselle radalle heti miettiliäin mielin ja taas oli keinun jälkeen ikävä takaakierto. Sen kanssa sitten paljon painin mielessäni ja koitin minimoida riskejä ja miettiä sujuvuutta. No radalla sitten Reima otti taas loikat keinulta ja yhtäkkiä mielessä olleet vaihtoehdot eivät olleetkaan mahdollisia, koska koira oli jo jaloissa ja niistä ohi. Käyttöön siis suunnitelmat b ja c ja selvittiin kuitenkin ihan kunnialla jatkoon. (Mitä nyt keinulta taas 5 vp ja seuranneesta härdellistä kielto, mutta ei hylsyjä). Loppu meni ihan suunnitelmissa pitäytyen ja kontakti oli puomilla hieno. 10 vp ja +0,99s.

Ihan ok suoritukset. Lähdemme siis treenaamaan keinua kondikseen ja ohjaajalle pitää saada uskallusta. Syytän myös vähän tankkausta, sillä olo ei ollut mikään maailman paras tänäänkään. Pois lähtiessä lisäksi otettiin vielä reroutet, kun Veikkolan sijaan päädyttiin Ojakkalaan. Huh huh. Ei ollut ihan ajatus mukana. Mutta taidettiin siis olla ihan luovia ja hyvä, että suunnitelma tuli muutettua, kun ei alkuperäiseen ehtinyt ja silti tsempattiin loppuun asti.

A key factor is to do training that is fun.

Kesä on treenattu ja nyt korjaillaan sen tuomaa satoa. Tokokehään siis testamaan osaamista. Hyvinkäällä tuomarina tänään Marita Packalen ja tälläistä tulosta tuli:

Paikkamakuu: Taisi minun jännitys näkyä Reimalle, koska huuto alkoi aikalailla heti. Treeneissä on nyt ollut hiljaa, kun on saanut apparilta palkkaa, mutta eipä ollut tänään. Hienosti kuitenkin odotteli tuomarin ja liikkurin alkulätinät ja hihnan irroituksenkin. Huuto kuului kivasti piiloon. Muutamaan kertaan se taukosi ja sitten taas alkoi uudelleen. Oikein kiva. Täytyy keksiä tähän pientää viritystä treeniin, kun apparia ei kuitenkaan joka kerta saada paikalle. Anna kertoi myös suorituksen jälkeen, että Reima oli myös kerinnyt tsekata paikkamakuun ajan, että pallit on paikallaan ja vähän kai niitä putsannutkin. Takaisin tullessa oli kuitenkin hyvin hienosti paikallaan. Kaikesta huolimatta 8.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä ja ne aloitettiin

Luoksetulolla: Taas jäi kiljumaan. Hiljeni kuitenkin. Tuli lujaa ja pysähtyi näyttävästi. Loppu myös lujaa ja hyvä pa. 10.

Siitä lähdettiin sitten seuraamaan ja alku meni kuin sunnuntaikävelyllä. Onneksi kaavio oli lyhyt ja nopeasti tuli juoksuosuus, missä pääsin käskyttämään. Haahuili vieläkin vähän, mutta pysähdyksen jälkeen tulikin ihan hyvä kontakti ja meininki. 9.

Tämän jälkeen tuli hyppy. Hyvin malttoi odottaa. Irtosi kivasti ja kääntyi vasemmalle (jes!). Istuminen nopea ja nätisti tuli takaisin pa:han. 10.

Sitten liikkeestä seisominen. Kohtuullinen valmisteleva osuus ja pysähtyi hyvin. Poispäin meno oli ok, mutta ei kestänyt enää taaksepalaamista. 8.

Heti perään liikkeestä maahanmeno. Suoraan kohti toimitsijatelttaa. Hyvin lähti mukaan ja meni maahan. Itseältä tuli aika kova käsky, mutta hyvä oli. Kesti tässä taaksemenon.10.

Siitä jatkettiin kaukoihin. Jotain taisi tässä mölistä välillä, mutta onneksi liikkurilla meni hetki, kun haki näyttöhyrrää, joten ehdin kuitenkin vähän kehua ja rauhoitella. Eka vaihto hyvä, samoin toinen, kolmannella ei sitten noussutkaan ekalla istumaan, mutta toisella onneksi tuli. Ja vielä maahan hyvin. Kaksoiskäskystä vähennys. 8.

Viimeisenä nouto. Hyvin kesti liikkurin kapulan tuonnin eikä siitä intoillut. Rivakka heitto ja koira käskyllä lujaa perään. Takaisinkin tuli hyvää vauhtia, mutta jostain syystä päätti tulla sitten eteen. ja jäädä siihen puolen metrin päähän. Tiputti kapulan, tosin nosti sen uudestaan heti. Ei näyttänyt siltä, että olisi tulosa viereen, joten otin sen sitten Reimalta pois ja tuli siitä sitten viereen. Huh. Joku aivopieru siis, mutta otamme tämän treenin alle nyt. 6.

Kokonaisvaikutelma: 9.

Yhteensä siis 173/200p, 1-tulos ja oikeudet voittajaan.

Lisää treeniä vaan ja hyvä tulee. Olen tyytyväinen liikkeiden väleihin, joissa oli hiljaa ja nätisti. Kehään mentäessä meinasi bongata ja käydä koeponnistamassa esteen, mutta tuli karjaisusta takaisin. Onhan se toki hyvä, että agikoiralla on vetoa esteisiin. Mutta meillä oli siis kivaa kehässä ja Reimalla häntä heilui. Se on pääasia ja kuitenkin yritystä riitti. Jatketaan siis samalla linjalla, että treeneissä pitää olla kivaa. Vielä, kun mä saisin itseni rentoutumaan jo paikkamakuissa. 

Lisäys vielä: ota eväät itelles mukaan. Päivästä tulee kuitenkin pitkä ja olotilaa on nyt sitten aika pitkään korjattu kotona.

Growing old is mandatory, growing up is optional.

Eli hyvää viidettä syntymäpäivää Reima!

Saattaa olla, että tuo koiruus saa lisää vuosia, mutta aikuistumista ei ole näkyvissä. Edelleen joka paikkaan mennään juosten ja yleensä metelin kanssa. Reimalle taisi joku myös asentaa superduracellit, kun ei siitä veto lopu. Ei edes koko päivän tokotreenien jälkeen. Aina valmis pieni rekkunen!

Tässä päivänsankari oikealla ja katse tiukasti jo "kakussa". Pitihän Papunkin toki myös saada oma hippasen pienempi kakkunsa. Dentasticksit toimivat hienosti "kynttilöinä".

Synttäripäivä vietettiin agilityn merkeissä Niinun ohjauksessa. Alku olikin aikamoista mukellusta, kun sankari unohti katsella matkalla olevia rimoja ja hyppäsi puolittaisesti ja jalat oli sitten ihan solmussa riman kanssa. Aikamoinen lomalta paluu. Ihan kuin ei oltaisi koskaan aikaisemmin radalla oltukaan. Alku saatiin korjattua ja sitten takuttiin välistä vedon kanssa, koska ponnistuspaikka tuotti Reimalle teknisesti vaikeuksia ja toistuvasti siitä johtuen sitten laskeutui minun väärälle puolelle. (No joo, oli siellä myös minultakin pikkusievää ohjausta, jolla ei sitten lähtenyt takaakiertoon ollenkaan). Annan peloittelema 6-kohta meni sujuvasti ja stopit löytyivät A:n alastulolta. Seuraavaksi edessä persjättöhässäkät, joista ensimmäinen saatiin jo toisella toistolla sujumaan ja toinenkin (jossa suora putki meni puomin ali ja itse piti ehtiä sinne toiselle puolelle se pj tekemään kiertämällä puolikas puomi) muutaman oton jälkeen. Hyvin tuo irtoaa, jos pistää tarpeeksi force ohjauksiin. Ihan turhaan vaan tulee varmisteltua. Onnistuineita pätkiä siellä kuitenkin oli ja eihän tästä voi muuta kuin jatkaa!

Tänään käytiin vielä aamusta tekemässä hieman treeniä viikonlopun koitoksia silmällä pitäen.

• Muutamat kontakti --> toimivat hyvin ja joka kerta
• Keinu --> namit päässä toimii ja tulee hyvällä vauhdilla
• Toko hyppy --> irtoamista ja vasemmalle kääntymistä. Hyviä toistoja saatiin tähänkin. Toivottavasti mielikuva liikkeestä alkaisi nyt juurtua sinne selkärankaan.
• Papukin aksaili ja etu palkalla tuli hyvä vauhti ja irtoili kivasti. Leijeröintikin onnistui. On se hauska!

Tässä meidän uudet testikohteet. Kuvasta puuttuu normaali vihreä pieni cuz. Liila kesti Reiman käsittelyssä ehkä n. 7 minuuttia ja sitten oli vinku irroitettu. Muuten on vielä kuitenkin toimiva.

Tokoa ohjatusti

Syksyn Korrien kurssi starttasi tänään ja ihan kivasti meni Reiman kanssa.

•  Kehään meno sujui esimerkillisesti ja siitä ei mitään huomauttamista.
• Häiritty kontakti: ohhohoo, mikään ei voinut Reimaa tässä herpaannuttaa ja Riitta olikin siitä ihan ihmeissään, että kesällä on todellakin tehty töitä.
• Kaukot: meni kisan omaisesti yhteen pötköön täydellisesti. Mulle toruja siitä, että unohdin jättökäskyn.
• Paikkamakuu oli hyvä, vaikka vilkuilikin Riittaa, jolta tuli jättöpalkka. Pysyi kuitenkin rauhallisesti paikallaan.
• Liikkeestä seisominen: hukattiin täysin. Reima meni jotenkin ihan hämilleen. Seisahtui kyllä, mutta kun käännyin ympäri, niin istui? täh. Ihan uus juttu. Otettiin itekseen vielä muutamaankin kertaan uudelleen ja ihan kunnossa se oli palkan kanssa.
• Odotellessa ehdittiin tehdä luoksarikin (no problem) ja noutoa (hirveellä innolla) sekä liikkeestä maahanmenokin. Hyvin on hallussa.
• Loppuun vielä paikkamakuu ja kaukot Annan palkatessa. Pm:t oli rauhallisesti ja kaukoissa ainoastaan ohjaaja koitti sekoittaa pakkaa antamalla käskyn kaksin käsin. Aivopierua siis ohjaajankin suunnalla.

Success is not built on success. It's built on failure. It's built on frustration. Sometimes its built on catastrophe.

Tänään treenattiin lisää agilityä ja taas mentiin maajoukkuekarsintojen meiningeissä. Loppupeleissä radalla ei ollut kuin yksi kinkkinen kohta, mutta sepäs olikin sitten sitäkin ärsyttävämpi. Ei niin, että se olisi ollut vaikea tai koira kuriton, mutta ohjaajalta loppui osaaminen, vaikka mistään ydinfysiikasta ei ollutkaan kyse. Oma liike ja tekeminen oli aivan hukassa. Tätä sitten haettiinkin hetken. 

Kyse oli niinkin vaikeasta asiasta kuin siivekkeen ympäri pyörittämisestä. (Ja joo, kyllähän sen kohdan pystyi ja tehtiinkin toisen siivekkeen kierrolla, mutta otettiin nyt tämä treenaukseen, vaikka koitin siitä aika pian luistaakin). Ohjaajan jalkojenhan pitäisi kertoa se seuraava suunta, mutta ainahan tämäkään sääntö ei päde. No tässä kohtaa ne jalat kyllä tavallaan kertoivat sen suunnan, kunhan ensin oli tehty se siivekkeen kierto takaisinpäin kohti edellistä estettä. No hetkihän tässä sitten meni ennen kuin löydettiin yhteinen kieli 

a) kouluttajan 

b)koiran 

c)meidän kaikkien välillä. 

Mä en aluksi ymmärtänyt yhtään mitä haettiin. Sitten kun ymmärsin, toteutus ontui eikä Reima ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse ja palaute tuli metelinä, mikä taas lisäsi minun turhautumistani. Milloin Reima lensi kilometrin  päähän, milloin käännös oli kulmikas jne. Kunhan asia väännettiin tarpeeksi isosta rautalangasta (ratakiskosta), ja tohdin liioitella ohjausta, niin johan saatiin kiekurat kohdilleen. Hienosti alkoi kääntymään oikeaan suuntaan ja kiihdyttelemään jatkoa kohti. Huh. Aikamoisen turhautumisen takana oli tämä. Onneksi kouluttaja ei päästänyt pälkähästä ja treenikaveritkin jaksoivat tsempata. Tuhannet kiitokset taas mukavuusalueelta poistamisesta! Huh. Kädet alas ja kyykkää jatkossa!

Tästä jatkettiin vielä tokoilemaan. Suoritettiin paikkamakuu, kauko ja luoksari stopilla. Nakit oli superhyviä ja Reima sitten tillittikin apparia, jolta palkat tulivat. Onneksi ehti myös alun kohmelon jälkeen kuuntelemaankin ja teki kaukot varsin nätisti vaikka olikin vain kuulolla. Pm oli hyvä ja pysyi hyvin rauhallisena. Ainakin sen jälkeen, kun appari vahingossa tiputti nakin maahan. Otetaan varmaan siis etupalkka vaihdellen mukaan. Luoksari oli hyvä, stoppi aivan mahtava. Ihan lopuksi vielä vauhtiluoksari ja lujaahan tuo tuli.

Kotiin tullessa lähdettiin vielä lenkille ja näköjään tärppipäiväinen koira on jossain tässä naapurustossa ja teki Reimasta vähän turhan innostuneen. Papu-raukka sai sitten tästä kärsiä ja minäkin Reimaa huomauttelin varmaan sataan otteeseen, että annetaanpas Papun olla rauhassa. Varsin nätisti Papukin asiasta huomauttelee. Asiat kuitenkin pääsivät kärjistymään, kun päästiin sisään eikä Papu poistunut paikalta, vaikka etumatkaa annoin. Kähinä tuli sitten päälle oviaukossa ja Papu-raukka ei mahtunutkaan kierähtämään ja pakenemaan vaan löi nenänsä ja lisäksi sai osumaan Reiman hampaasta myöskin nokkaansa. Höh. Kaikki oli ohi kahdessa sekunnissa ja sitten taas rauha maassa. Harmittavasti nyt tuli sitten osumaa. Kovaa on terrierien elämä.