Reiman hyppyhaasteille selitys

Vihdoinkin joku osasi tulkita röntgenkuvia ihan Pihtiputaan mummollekin. Alaselässä on siis jäykkyyttä johtuen yhden kohdan kalkkeutumasta ja toisen kohdan kaventuneesta nikamavälistä. Tätä kompensoi keskiselän yliliikkuva nikama. Jos kaikki nämä ovat hyvässä kondiksessa, niin selkä taipuu ja hyppyyn tulee hyvä ponnistus. Jos taas nämä ovat jumissa, Reima ei saa takapäätä alleen ja joutuu repimään etupäällä. Ei siis ehkä paras mahdollinen tilanne aksakoiralle. 

No, nyt sille pitää sitten vain rakentaa vatsalihaksia tukemaan selkää. Meillä siis alkaa jumpat. Ja niitä pitääkin tehdä ahkerasti, koska tilanteeseen halutaan muutos. Nyt nää jumppakärpäset lähtee treenaamaan.

Punkit - nuo heinikkojemme pikku verenimijät

Papulla kainalossa megalomaanisen iso punkki, joka onneksi lähti irti ihan iisisti, mutta aikamoisen kraaterin se kainaloon jätti. Ei kivaa ollenkaan. Siitä syystä molemmille nyt vihdoinkin siirtyivät punkkipannat kaulaan pöydältä odottamasta. Toivottavasti punkit pysyvät nyt poissa.

Aksamasennus (taas)

Niinun rytmikurssilla tänään, no eipä siellä kovasti rytmitelty, kun ei hyppy taas meinannut kulkea. 30-35 cm oli aivan liikaa tänään. Reippasti alemmilla parani hieman, mutta ei ollut sujuvaa. Edessä ei kuitenkaan ollut mutkia vaan ihan suoraa olisi saanut tykittää, mutta tykittäminen jäi nyt Reimalta väliin. Vedättäminen ei siis toiminut kuten ei oikeastaan mikään muukaan.

Käsittämätöntä tahkoamista siis touhu eikä hajuakaan mistä lähteä syytä etsimään, kun sitä on jo etsitty aika monesta paikkaa. Ärsytyksellä odotellaan nyt lauantaita sitä mitä Leena Piira kunnosta sanoo. Olisiko jokin jumi nyt aiheuttajana vaiko eikö herneillä vaan leikkaaa?

Vapulle on buukattu hyppytekniikka-aika, mutta Vapulle laittamani kuvauksen perusteella hänkin jo totesi, että mitäköhän hän enää voisi tarjota. No lohduttomaltahan tuo vaikuttaa, mutta kaikki kivet käännetään ennen kuin heitetään kirves kaivoon.

Tai sitten tää vaan on tokojumalien viesti minulle, että tämä koira on tarkoitettu tokoon. Vai onko sittekin koiratanssi äänessä? Vai kuka siellä oikein nyt huutelee?

Tokoa ja uimista

Päivällä tehtiin Reiman kanssa treenit. Ruutu: ekat meni palkalle ja tokalla tyhjään tosin näytön avulla. Sitten ei enää mennytkään. Haukkui ja vaan kaarteli. En ehkä ihan ymmärrä mistä tää aivoitus tuli? Vaihdettiin takaisin palkka ruutuun ja saatiin sitten tehtyä muutama onnistunut tällä.

Nouto ihan kivasti. Vähän hitaasti, mutta nyt oli ote hyvä. Bc:li taas eli ei meinaa luovuttaa leluun. Lihapulla oli parempi. 

Sitten olikin korvaton koira, joka ei ollut kuullut liikkeestä maahanmenosta koskaan. Aikamoisilla avuilla se saatiin kuitenkin tehtyä ja muutenkin palauteltiin mieliin mitä se "maahan"-tarkoittikaan. Sama korvaton tuli myös luoksarin läpi. Pallolla sitten sekin kuntoon.

Palkkattomasti sitten jäävät ja luoksari. Ne hyvin, joskin palkasta oli taas vaikea luopua, mutta teki sen kuitenkin. Toivo siis elää.

Iltapäiväksi lähdettiin metsälenkille kuuden muun russelin kanssa ja koirat kävi heittämässä talviturkitkin pois. Makkarat paistettiin notskilla ja Papu riehaantui pyytämään muita leikkiin. Pentu roikkui niskassa ja korvissa, mutta ei se Papua haitannut. Kivasti meni ja muilla retkeilijöillä oli ihmettelemistä tässä revohkassa.

Päikkäreiden jälkeen treenattiin vähän lisää kaukoja merkki riman kanssa. Haastavimmaksi tässä tuli se, että Papu halus osallistua Reiman treeneihin. Teki ensin vieressä hienosti, mutta sit nälissään alkoi varastamaan merkkirimaa. No Reimahan sen varasti takaisin ja välillä sitä pidettiin yhdessä ylhäällä. Heh. Kaukot meni itse hyvin eikä yksikään tullut eteenpäin. Kohta mennään vielä ansaitsemaan iltaruoka makoilemalla!

Mynämäki

Vaihteeksi näytelmissä Reiman kanssa. Tuloksena EH: Very, very big dog. Good headlines. Good neck. Big & strong body. Very soft back in movement.

Tuomarina Tsekkistä Andras Polgar.

Näin tänään. Monella luki tuo very big arvosteluissa, mutta näyttäähän se isolta, kun kokotrendi on taas pienenemäänpäin. Turkki ei todellakaan ollut parhaassa kunnossa, mutta siitä nyt ei tullut mitään mainintaa.

Vitsailtiin myös ruokalappurusketuksesta. No tulihan se, mutta enemmän tuli niskalappurusketus. Mutta ei moitita säätä, kun kerran ennusteissa oli sadetta ja salamoita ja todellisuus oli aurinkoa. Makkara oli hyvää, kuten myös pehmis. Pehmiksen hinta ehkä vähän yläkantiin: 3e aika pienestä tötteröstä.

Valoa tunnelin päässä

Ainakin toistaiseksi parantuminen on ollut ihan positiivista. Enää meillä ei ole asunut kameleita eikä yllättäviä lätäköitä ole ilmestynyt mihinkään. Pöntöstäkin on päästy eroon. Nukuttukin on. Huh.

“You can take a dog outside, but you can't make it pee”

No tällä hetkellä ei tarvitse onneksi pakottaa, kun lentää virtsa muutenkin. Papu teljettiin viime yöksi kylppäriin ja siellähän sitä pissiä sitten taas riitti. Kylpyhuoneen matto, koiran peti.. 

Yöllä käytiin ulkona ja yllättävän lämmintä siellä oli pyjamahousuissa ja fleecessä. Eihän se Papu sitten suostunut yksin jäämään sinne kylpyhuoneeseen ja vinkuminen jatkui ja alkoi muuttumaan haukuksi. Ei auttanut muuta kuin majoittautua kylppärin viereen henkiseksi tueksi ja aamuyöstä sitten tehtiin vielä mökkijärjestely makkariinkin sängyn viereen. Näin saatiin edes jonkinlaiset unet.

Yöllä tuli varattua lääkäri aamuksi ja sinne vastaanotolle taas paukattiin. Henkilökunta alkaa jo olemaan vähän ihmeissään, että nähtiinkö me sunnuntaina ja eilen ja taas tänään? Kyllä nähtiin. Kivempi olis, jos ei vähään aikaan nähtäisi.

Päivän haaste oli saada Papulta pissiä purkkiin ja voi ristus sentään, että on melkoisen haastavaa noin pienen maavaran omaavalta koiralta sitä saada. Tai saahan sen, mutta siihen kauhaan ja purkkiin saa myös sen koiran tassun. Bakteerit jää silloin viljelemättä.

No, kun niin kummallinen on nyt tilanne, niin otettiin myös verikokeet. Yllättävän kiltisti ja liikahtamatta se onnistui ja tassuun pistettiin hieno tähtikääre. Sitten ei muuta kuin odottelemaan tuloksia. Virtsassa oli kaikki normaalia ja niin myös veriarvot olivat kohdillaan. Ei siis löytynyt suoraa vikaa sieltä. Arveluna nyt Papun kohdalla ärtynyt maha leikkauksen paastosta ja tulehduskipulääkkeistä. Mahansuojalääkkeitä siis meille kirjoitettiin ja koitetaan nyt rauhoittaa maha. Juominen meni myös tarkkailuun ja vettä ei olekaan nyt sitten Papulle vapaasti tarjolla vaan säännellysti.

Pidetään peukkuja, että tämä tästä menisi nyt ohi ja ensi yönä saisimme kaikki hyvät yöunet ja päivä tulisi käytettyä muuhunkin kuin lääkärissä juoksemiseen.

Ennemmin loppuu koiralta kusi kuin Nurmoolaiselta raha..

No tässä vois nyt alkaa menemän Nurmoolaisilla luu kurkkuun, kun tuntuu, että meillä täällä kuulkaa kusta riittää. Sunnuntaina herätys siihen, että vieressä oli pientä lammikkoa --> lakanat ja petarin suous pesuun. 

Päivällä, kun palattiin kotiin, telkkarihuoneen matto yhdestä kohtaa märkänä --> se pesuun.

Yön jäljiltä oli Reiman majapaikan pyyhe kostea, ei tietoa oli siinä vettä vai kusta.

No Reima päivällä lekuriin, kun käytiin eilen näytettä jo antamassa. No ei ollut bakteereja, mutta struviittikiteitä ja eturauhanen pienesti suurentunut. Anaalit tyhjinä. C-vitamiinia sitten menemään, jotta virtsaan saataisiin normaalia pH:ta.

No eihän se tässä nyt sitten riittänyt. Olin kyllä seuraillut Papua ja mun mielestä se on juonut normaalia enemmän ja pissiikin sitten sen mukaisesti. No Papu sitten tänään lirautti ihan sisällekin, joten sekin on nyt sitten tarkkailussa.  Höh ja häh. Ainoa yhteinen tekijä on uusi ruokasäkki, mutta sekään ei ole ihan upouutta ruokaa. Pöh. Tarkkailu jatkuu. Molemmat kuitenkin ihan virkeitä, joten sen suhteen ei ole suurta huolta. Vielä.

Niin sanotusti kusiset paikat on täällä tällä hetkellä.

Toipumista monella tapaa..

Papulle menee toipumiset hyvin: nenä on kunnossa ja tassukaan ei ole häirinnyt menoa. Pönttö päässä tuo on, kun ei olla paikalla tai yöllä, mutta siitäkin voidaan varmaan ruveta luopumaan.

Reima taas koittaa palautua oven paukuttelusta. Meillä meni ulko-ovi jotenkin kieroon ja sen kiinni saaminen kotoa lähdettäessä on ollut nyt pieni operaatio ja sitä on saanut paukuttaa, pamautella ja painella kiinni ihan tosissaan. Reimahan otti tästä itseensä pienen paniikin muodossa ja rauhoittumista nyt odotellaan. Mähän en tokikaan tätä tajunnut heti ja ihmettelin, kun treenaaminen oli vähän haastavaa ylimääräisten kierrosten kanssa ja koira kireänä kuin viulunkieli. No treenit saatiin tehtyä kuitenkin ja onnistumisia tuli. 

Noudot vähän epätasaisia: melkein jokaisella kerralla varasti, mutta tuli kutsuttaessa takaisin ja sitten taas arpoi, että saako mennä vai ei ja tullaanko takaisin ravilla vai laukalla. Kerran jäi kapula matkan varrellekin. Metskulla tehtiin nämä ja piti nätisti. Itse pitää muistaa tehdä seuraavaksi kapulan nostoja niin, että kääntyy ennen nostamista ja loppuosaa nopeammaksi. Luoksarin stoppi oli täydellinen. Paikkamakuu vaikeaa, mutta tarjosi kuitenkin pään laittamista maahan, vaikka sitä vähän saikin odotella. Levoton oli juu, mutta ymmärrän kyllä nyt syyn.

Pöh, näin jälkikäteen harmittaa tuo treenaamaan meno, kun koira oli sekaisin kuin seinäkello. Olisi pitänyt tajuta ja mennä vaan lenkille. Toisaalta, saatiinhan me niitä onnistumisia kuitenkin.

Traumaattista..

Voi olla pienelle koiralle elämä välillä. Reima piti tänään huolen, ettei häntä unohdeta, kun ulko-ovesta meinataan mennä. Aamulenkille perussähellys pyörimisineen ja pientä kiljumista. Trimmaajalle lähtiessä olikin sitten jo konsertti. Vaikka oli valjaat päällä, niin siellä se istui oven edessä ja huusi, kun omia kamoja vielä keräilin. Huh huh.

Trim-it:ssä Saara kyseli Reimalta, että lähdetäänkö hommiin ja Reimahan lähti. Ihan kuin kotonaan olis ollut.

Toipilas ja tokoa

Papu oli tänään useammassa operaatiossa: nenästä napsaistiin pois syylä, takatassusta luomi ja samaan syssyyn putsattiin hampaatkin. Virkeästi potilas lähti omaan kotiin ihan omin jaloin ja oksensi mennessään eläinlääkärin oven ulkopuolelle kuin kiitokseksi. Lopppäivän se onkin sitten tuossa uinunut ja uikuttanut. Onhan se, kun kuuppa on sekaisin eikä ruokaakaan ole saanut oikeastaan. Meillä siis seikkailee avaruuskoira täällä seuraavat 10 päivää.

No Reiman kanssa päästiin sitten kaksin lenkille, kun Papusta ei ollut lenkkiseuraksi. Tästä nautittiin treenien muodossa. Ekaan settiin palkkaamattomuustreenit ja pienellä ininällä saatiin tehtyä kolme liikettä peräkkäin. Varsin pätevä. Paikkamakuuta otettiin tottakai ja ihan hyvin keskittyy ja on ainakin rauhallisesti ja hiljaa. Palkka tosin on lähellä, mutta olkoon. Sitä jäin pohtimaan, että mites nyt, kun taas kuumemmat kelit alkaa, että miten pitäis toimia sen pään maahan vaatimisen kanssa. Ei ehkä ihan reilua vaatia sulkemaan suutaan, jos on kamalan kuuma. 

Sitten me kokeiltiin luoksari. Hyvin toimi, mutta stoppi ei toimi käskyllä. Tosin eipä sitä sillä olekaan treenattu. Käsimerkillä on hieno. Jatkettiin samaan sarjaa eli kaukot. Pientä ongelmaa istumisen suunnan kanssa, mutta vaihdot tuli tänään hyvin. Ainoa mitä ei tehty oli maahan hissinä, koska unohdin. Niitä teki eilen kotona kuitenkin hyvin.

Toinen setti otettiin reilu kilsa myöhemmin ja pelkkiä paikkamakuita, kun hoksasin matkalla, että munhan pitää treenata se tajuamaan, että palkka jää jo ennen liikettä kauemmas. No ei siinä mitään. Hyvin luopuu siitä ja suorittaa. Yhden kerran koitti varastaa palkalle ja nousi pystyyn. Muuten tarjoaa kivasti rauhassa olemista ja katsetta palkkaan. Katsetta joutuu vähän odottamaan, mutta kyllä se sieltä. Ylpeänä sitten Reiman kantoi palloa pari kilsaa kotiin asti. Oli niin hienoa. 

Kotona tehtiin vielä ruuan kanssa pm. Vaikkei pää ehkä meekään ihan salamana maahan, niin kuolaa tulee hyvin. Ei kai se haittaa, jos kokeessa kentälle jää lammikko?

Tuskastuttaa

Taas. Agilityssä tällä viikolla hyppy taas oli mitä oli, mutta saatiin keskittymään ja tekemään kunnolla, kun korotettiin 30 cm. Kiltti koira myös lähti sen verran hyvin ohjaajan kuvioihin, että ponnasi suoraan siivekettä päin. Ei hyvä. Taidettiin päästä ilman sen suurempi vaurioita kuitenkin tästä. Hyvää vauhtia Reima eteni, joten siitä ei mitään valittamista.

Tokoa on tehty kotona ja ulkona. Työn alla palkkaus ja paikkamakuu. Kotona hakee hyvin pään paikan ja katseen eteen. Ulkona olikin vaikeampaa. Ei mennyt pää maahan ja piti haistella ilmaa. Piti siis helpottaa ja heti katseesta vapauttaa, jotta sais jossain vaiheessa sen päänkin maahan. Seuraaminen oli hyvä ja säpäkkä. Seisominen ja maahan meno ok. Seisomisen ilmeestä en tykkää, mutta pitää vaan vahvistaa lisää. Luoksari kiva.

Mutta huh. Taas mää epäilen sitä paikkamakuun korjausta. Miksei se voi vaan muutamalla toistolla korjaantua vaan siihen tarvitaan niitä joku miljoona. Tai ainakin 10 000 tuhatta. Huh. Kiirettä tulee siis pitämään.

Perjantaina käytiin näyttämässä Papun kuonoa, johon on ilmestynyt nypy. Oikea termi lienee syylä. Nyt aika varattu tiistaille syylän ja tassun luomen poistoon sekä hampaiden putsaukseen. Siitä lisää tuonnempana.