Problems are only opportunities in work clothes

Tällä viikolla on taisteltu vireiden kanssa. No ei ehkä taisteltu, mutta mietitty ja treenattu kuitenkin. Ensinnäkin Reiman vire on ollut jossain ihan tapissa. Olisiko joku juoksunarttu tai sitten joku muu juttu sillä taas menossa. Kovasti on saanut käskeä ja treenejä ei olla aloitettu ennen kuin tyyppi rauhoittuu. Ollaankin sitten taas tehty treenejä ensin syömällä nameja. Liikkeisiin on lähdetty ensin syömällä nameja ja muutenkin on käytetty nameja, kun lelut vetää kierrokset aikalailla kaakkoon.

No merkki alkaa olla aika kiva. Ilme on hyvä ja häntä heiluu. On ehkä hippasen hidas ja pylly meinaa mennä maahan, mutta treenataan.

Bondin kanssa on tehty perusasentoa, mutta mun mielestä tekee niitä nyt vähän liian matalassa vireessä. Oma totuttelunsa on se, että tuo koira on hiljaa tehdessään. Saatta hieman hyppiä, mutta muuten on kovin hillitty. Ulkona tolpan kiertoja tehdessä sentään murisee, kun tulee palkalle.

Aksaan valmistavalla kurssilla tehtiin tällä viikolla istumisen tarjoamista: namit käteen ja ottaamaan, että pylly menee maahaan. Siitä nopea vapautus namille, joka on kädessä. Ei mun mielestä oo tässä tarpeeksi hyvällä draivilla. Pitäis kokeilla lelulla tai superherkulla. Toisena treeninä oli käsikosketus, jota käytettiin kohta apuna jalkojen alituksessa. Hyvin lähti sitäkin tekemään. Katsottiin myös lelun palauttamista. Kivasti tekee sitäkin, mutta lisää pitää treenata siten, että saa vaihtaa vain käskystä. Muuten pitää pitää lelusta kiinni. Paljon hyviä juttuja ja taas tekemistä tuleville viikoille.

Muuten pönteröltä on lähtenyt etuhampaita ja uusia on tulossa tilalle kovaa vauhtia. Rokotuksillekin pitäisi taas mennä.

Paljon on siis työhaalareissa olevia mahdollisuuksia meillä.

Bob Baileyn viisauksia

Training is simple, but it is not easy. Niinpä. Miten sitä saakaan yksinkertaisista treeneistä välillä väännettyä niin vaikeita.
 

Think. Plan. Do.  

Niin, se vissiin olis hyvä ensin miettiä mitä tekee, sitten suunnitella se, miten se tekee ja sitten tehdä se. Yleensä joku vaihe näistä kolmesta jää välistä. Joskus jopa itse se tekeminenkin, jos homma tuntuu liian vaikealta.

 

Know what you want. Know what you don't want.

No näin. Pitäisi tietää mitä haluaa ja sitten toisaalta taas mitä ei halua. Sitten pitäisi vielä pystyä erottamaan se, että jääkö se ei-haluttu-tekeminen pois (kuten haukkuminen, ääntely), kun koira saa liikkeeseen varmuutta. Paras lääke tähän on etsiä niitä mielikuvia tai mallisuorituksia, joita sitten tavoittelee.

If you feel emotional, stop training. 

Tunnekuohussa on aika turha treenata. Juokse sen sijaan vaikka kentän tai hallin ympäri. Tai nuku yön yli ja mieti asia läpi. Siirtyhän se mielentilan kuitenkin siihen koiraan ja tekemiseen.

 

Look for simplicity: timing, criteria, rate of reinforcement. 

Yksinkertaista: ajoitus, kriteeri ja vahvisteen määrä/laatu. Mistä palkataan ja milloin ja millä. Vetääkö pallo kierroksille ja nami olisi parempi? Vai onko nami liian lälly ja tarvittaisiin vähän räjähtävyyttä? Pitääkö virettä laskea vai nostaa? Mikä on kriteeri, onko se liian korkea vai liian matala? Ja miten osata lukea tilannetta ja helpottaa treeniä tarvittaessa?

 

Trainers get bored. Animals don't.  

No, ei ehkä ihan totta. Tavoiteltavaa on, että koirilla on treenatessa kivaa. Mikäs pointti siinä muuten on? Pitäisi kuitenkin aina osata lopettaa hippasen liian ajoissa kuin liian myöhään.

 

Believe in what you are doing.  

Harvapa meistä tekee mitään mihin ei usko. Paitsi ehkä joskus jotain rutiinihommia töissä.

 

Operant conditioning is a few simple principles applied in a complex environment. 

Niin, kun on niin kuin se koira, häiriöt ja ihmisen toiminnan nopeus. Pitäisi pystyä nappaamaan se haluttu toiminta, mutta kun pitää sählätä naksun ja namien kanssa. Eihän siitä mitään meinaa tulla.

 

Creating complexity is ease. Creating simplicity is hard.

Jostain syystä saattaa olla, että ne ei-tahdotut-asiat saattavat kuitenkin tulla vahvistetuksi matkan varrella, ihan vaan huomaamatta. Ehkä oma haasteensa on myös ihmisen johdonmukaisuuden puute. Jossain vaiheessa tuleekin se, että en mä nyt ehkä just nyt jaksa ja eihän se haittaa. No haittaa se. Monille tämä on tuttujuttu agiradoilta. Miksi se treeneissä osaa, mutta kisoissa ei tee niitä? Olisko johdonmukaisuudessa toivomisen varaa?

More behavior is better than less behavior.  

Kouluttaessa kyllä. Toimintaa tarjoavaa koiraa on helpompi kouluttaa, kuin lukossa olevaa koiraa, joka ei tee mitään. Toki monesti pitää ehkä myös etsiä niitä juttuja, jotka juuri sitä koiraa motivoivat. Ei ne kaikki toimi makkaralla tai tartu kuolleeseen leluun. Pitää pistää vähän (mielellään aika paljonkin) itseään peliin ja tehdä tekemisestä kivaa. "ei se leiki tai ole kiinnostunut leluista" useimmiten kertoo vaan siitä, että ohjaaja on ollut vähän laiska pistämään itseään likoon ja etsimään sitä motivaattoria. Eikä se leluilla leikkiminen tarkoita pelkästään sitä, että viskataan se pallo johonkin ja koira rallattelee itsekseen. Pitää riepotella ja retuuttaa yhdessä ohjaajan kanssa. Rakentuu se suhdekin siinä samalla.

 

More reinforcements are better than fewer reinforcements.

Tää on jännä. Yleensä näin juu, mutta miten se kerjääminen sitten opitaan yleensä kerrasta?

 

Training is a mechanical skill.

Onhan se. Kannattaa vaikka tsekata kanakoulutusjutut. Oikealla ajoituksella pääsee pitkälle.

Be a splitter, not a lumper. 

Ei kaikkea kerralla. Pilko osiin. Vähän niin kuin joskus opettelit lukemaan. Pitää osata ensin aakkoset, sitten osata tavuttaa ja sitten alkaa tulla sanoja, joista vielä lisää treenaamalla saadaan lauseita. Näppärimmät osaa tehdä virkkeitä ja lauseenvastikkeitä. Neroimmat jo käyttää lainauksia.

 

You get what you reinforce, not necessarily what you want. 

Sitä saat mitä vahvistat. Aina se ei ole välttämättä sitä mitä halutaan,(varsinkin, jos suunnittelu unohtuu), mutta toisaalta aika makeita temppuja voi tulla tällä aikaiseksi.

 

Training must be worthwhile for all.  

Vastahakoisella ohjaajalla taikka koiralla on aika vaikea saada mitään aikaan. Oman asenteen tulisi olla positiivinen ja kannustava. Mitäpä sitä muuten treenaamaan, jos tuntuu tympeältä. Ei oo pakko, ei. Omat tavoitteet pitäis asettaa eikä miettiä mitä tavoitteita tulee jostain ulkopuolelta. Kaikista bc:stä ei ole maajoukkueisiin tai valioksi asti välttämättä tai russelista metsästykseen. Mutta ei myöskään pidä masentua. Tärkeintä olisi kuitenkin pitää hauskaa ja katsoa mihin se kantaa. Ei niitä esteitäkään kannata itselle asettaa. Pitää uskoa tekemiseen ja samassa kuplassa olemiseen. Sillä mennään jo pitkälle. Itselle se iloinen ilme tekemisessä on se juttu. Ihan sama, vaikka menis päin mäntyä, kunhan koiralla on kivaa ja se yrittää parhaansa. Reiluuden nimessä silloin pitää myös itse nauttia ja yrittää parhaansa.

Click for action, feed for position.

Tää on monille vaikea. Kuinka moni palkkaakaan seuruussa vain ja ainoastaan perusasennosta, jossa liike on seis. Ja sitten ihmetellään miten se itse seuruun liikkuminen ei toimi. No ei toimi, kun ei ole siitä palkittu vaan on palkittu siitä istumisestä. Palkkaa liikkeestä. Samoin palkkaa muissakin jutuissa yrittämisestä. Merkkaa se, että nyt tuo toiminta oli se mitä haettiin. Ensin kehu, sitten palkka. Kuinka tehokas naksutin onkaan.

I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be.

Niin, kovastihan olisin tuon koiran halunnut saada voi-valmiiksi ja evl-oikeudet tänän vuonna, mutta matkalla tässä vielä ollaan. Tällä viikolla on ollut onnistumisia ja haasteita. Toisinaan sujuu, toisinaan ei.

Suuntien opetus on sujunut ja yllätyksenä siinä on tullut kaupan päälle nätti pito. Palautus tulee hienosti sivulle. Pylly ei tahdo ehkä aina pysyä maassa loppuun asti, mutta työstetään sitä. 

Ruutua on saatu työstettyä, mutta yllättäen sitä ei sitten löytynytkään ruoholta. Bongaili ihan vääriä asioita ja oli levoton. Takaisin perusteisiin ja opettamaan kaukana toimimista eli eteenmenoa. Sitä tekee kyllä ihan kivasti eikä arvo mitään. Suoraan painaa menemään. Kaipa se siitä. Tunnari on mennyt ihan jees ja nenä on käytössä.

Luoksari on epäkunnossa. Stopit epävarmoja ja lähdön makuulla pysyminen. Pitää vahvistaa. Jos vaikka nyt vihdoin opettaisi sen yksin kaukana olemisenkin kuntoon.

Istuminenkaan ei ota oikein onnistuakseen, mutta ei voi olla vihainen, kun toinen tarjoaa hyvällä ilmeellä seisomista. Ehkä tehdää siitä leikki nyt ensin, siitä istumisesta.

Papu on ollut raunioilla taas ja toimi siellä pätevästi. Ainoastaan pitää olla tarkempi lähetyksissä, että koiruus oikeasti lähtee sinne lähetyksen suuntaan eikä vaikka päinvastaiseen suuntaan. Hienosti teki töitä ja häntä vipatti.

Bondikin oli taas mukana raunioilla ja hyvin etsi ja uskalsi liikkua pimeydestä huolimatta. Muuten Bondin listalla on ollut tällä viikolla lelulle ja targetille menon opettelua. Molemmat sujuu ja tyyppi tekee ihan suvereenisti ulkonakin targettia. Tarjoaa vielä makuuta ja pään maahan laittamista. Melko pätevä. Hauska tyyppi kyllä. Jos jännittää, niin aina ei pysty leikkimään lelulla, mutta namit toimii silloinkin. Liekö myös hampaat lähdössä, kun lelujen kanssa on vähän hellempi.

Tällä viikolla päädyttiin vähän lisäämään tyypin ruuanmäärää, kun tuntuu olevan niin hoikka. Katsotaan lähteekö paino nousuun.

Viikon varrelta

Keskiviikkona ensin urakoitiin möllitokot Lauttasaatessa kuvaajana ja päälle Remen ja Bondin treenit. Reme teki noutoa, tunnarin ja ruudun, pienen pätkän seuruuta. Nouto oli fine. Tunnarissa oli nenä todellakin auki ja käytti sitä. Harmi vaan, että etsi aivan liian pitkältä. Maltoin kuitenkin mieleni ja annoin tehdä hommia. Löytyihän se lopulta sieltä lehtien alta. Seuruu oli kiva ja ruutukin paranee koko ajan.

Bondi teki asentoja, merkkiä ja loppuun ruudun. Asennot jees. Merkistä saatiin merkin tökkäisy pois, mutta ruutua ei hahmota eikä oikein muistanut, että namikuppi jäi sinne. Meni mutkitellen ja tsekkasi etutötsien takaosat. Uusinta otettiin lyhyemmältä matkalta, mutta saman tyyppinen oli sekin suoritus. Täytyy vähän miettiä taktiikkaa seuraavaa kertaa varten.

Torstaina aksattiin lainakoira Kuuran kanssa. Ihana pikkuraketti, joka paineli kyllä sellaista haipakkaa. Hyvä pätkä saatiin treeniä aikaan. Harmittavasti Kuuran kynsi ilmeisesti nappasi kiinni mattoon ja verilöylyhän siitä tuli. Tämä aiheutti hämmennystä seuraaville treenaajille, sillä yksi parson luuli, että kyseessä oli verijälkitreenit.. hups.

Perjantaina Bondi oli ekalla esiaksatunnilla ja melko pätevä tyyppi oli siellä. Häkkiin meno treenit meni hyvin ja alkoi siellä tarjoamaan makoilua. Pitää muistaa vaan palkita syvemmälle häkkiin, ettei ala kuikuilemaan ulos sieltä. Toisena treeninä tehtiin keinuvalla alustalla liikkumista. Itse en ensin tajunnut liikkumisen olevan se juttu, mutta hienosti tyyppi törötti kuitenkin laudalla eikä sen liikuttaminen ollut ongelma. Tämän jälkeen tehtiin tasapainotyynyllä seisomista etujaloilla ja kun sen tarjoaminen sujui, niin lähdettiin hakemaan tyynyllä pyörimistä niin, että etutassut on paikallaan ja takatassut kiertää tyynyä. Tätä ollaan tehty kotona laatikolla, mutta nyt ilmassa oli hieman jännitystä eikä Bondi aluksi lähtenyt tarjoamaan ja pyöriminen jäi kotitreeneihin. Seuraavaksi treenattiin peruuttamista ja hyvin tyyppi lähti sitäkin tekemään ihan kivasti. Ilmeisesti olen onnistunut vahvistamaan hyvin jo maahanmenoa, kun sitä myös tarjoaa kovasti, jos on epävarma. No ei haittaa, hyvä niin, koska rauhoittuu siihen. Loppuun vielä tehtiin ohjaajan perään menoa ja pysähtymiseen reagointia. Pirun nopea jamppa on jo tuossa iässä.

Lauantaina vietettiin russelien agimestiksiä Purinalla ja siinähän humpsahtikin sitten koko päivä aikalailla. Molemmat jampat osallistuivat mölliradalle ja huisin kivaahan se oli. Tosin Papulle eivät kelvanneet lelut eikä liioin kuivuneet natural menut. Onneksi tyyppu meni kuitenkin juuri ennen rataa pummimaan kanssakisaajalta kalkkunavoileipää ja sen voimin sitten liikkui kohtuullisesti radalla. Reimalla taas ei ollut ongelmia motivaation kanssa, vaan radalla mentiin ihan esteiden takia aika haipakkaa. Molempien kanssa vielä rallitettiin putkirallia, joka oli varsin lystikästä.

Tänään piti treenailla tokoa, mutta mulle pukkas lämpöä päälle. Höh. Pitää kerrata Lentsun nettitokot ja tehdä treenisuunnitelma ensi viikolle.

Penne on etevä

Penne, ikää 3 kk 6pv, osaa mennä eteisen oven eteen vinkumaan, kun haluaa ulos pissille. Hirvittävän kivasti on tajunnut oven yhteyden ulosmenoon, vaikka sen jälkeen pitää vielä suoriutua kahdesta ovesta ja tien ylityksestä ennen pissipaikkaa. On se näppärä.

Muuten tänään alkoi nettitokot! Ne kauan odotetut. Pentutreenit sopii kaikille näistä ja periaatteessa Remen EVL-treenejäkin voi soveltaa. Bondille tänään merkkiä: onnistuin opettamaan senkin keilaamaan merkin nurin. Ou nou. No korjausohjeet on jo saatu, joten eiköhän se siitä. Oma oppimiskäyrä koki uuden suunnan, kun tajusin lopettaa treenin, kun en tiennyt miten virhe korjataan. Bondi pääsi sitte jatkamaan harjoituksia kosketusalustan merkeissä. Ihan täysin sitä ei vielä myyty, mutta hyviä toistoja saatiin.

Reme teki myös merkkiä. Menee kivasti, voisi olla hieman tsäpäkämpi, mutta ihan jees. Mutta menee vähän merkin viereen. Eli paikkaa pitää korjata. Ohjeita siihen odotellaan. Muuten Reme opetteli ohjatun oikeata, joka olikin yllättäen vähän vaikea, kun niin kovasti halusi tulla minun luokse. Saatiin kuitenkin lähtemään oikeaan suuntaan ja koska vire on ilmeisesti vähän alhaisempi, niin kapulakaan ei kokenut kovia. Loppuun Remelle ruudun bongaus iltaruualle. Lujaa meni suoraan. Great!

People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily.

Nih, tiskiallas siis käytössä ja päivittäin on tehty juttuja. No ainakin melkein. Viikonloppu meni heppaleirillä, joten koirat saivat lomaa. Sitä ennen kuitenkin treenattiin. Päivittäin. Onnistuin jopa pitäytymään siinä, että treenit ovat lyhyitä. 

Bondilla vähän pidempiä, mutta ei nyt mitään hillitöntä kuitenkaan. Suuremmaksi osaksi leikkimistä ja leikin kautta stoppia ja maahanmenoa. Ihanalla vauhdilla tekee niitä ja kiertämiseen tulee vauhtia koko ajan lisää. Kahden lelun leikki toimii eikä häiriöt haittaa.

Reme on bongaillut ruutua ja etsinyt omaa tunnaria. Bongaus etenee hyvin ja sitä on tehty vain kerta/treeni. Eikä tunnariakaan enempää. Torstaina Reme vahingossa tosin nappasi kiinni mun peukalon hankaan, kun luuli sitäkin lauantaimakkaraksi. No palkka oli ainakin kohdillaan. Muuten on kotona ennen ruokaa kierrellyt tunnari suussa juttuja. Ekat on aina kauheeta pureskelua, mutta kolmas menee yleensä jo ihan nätisti.

Viime viikolla Papu sai vieraita raunioille, kun vanhemmat tulivat menoa tsekkaamaan. Papu moikkasi pikaisesti ja sitten oli jo kiire hommiin. On se aika hieno. Hyvin on syttynyt hommalle ja hyvä niin. Kovasti teki duunia ja haukkui hyvin. Kahden maalimiehen syliin meni, kun kerran pääsi. Tosin tarjoaa jo kivasti kauemmaksi menoa ja haukkumista sieltä.

Muissa uutisissa on se, että Papu on ilmoitettu rallytokokurssille. Katsotaan, josko se olisi myös Papun laji.

Ei oo paljoa tyyppi muuttunut

Reimalla ikää joitain viikkoja. Kuva Sari Kuusela-Huotari.

Reima ikää joitakin vuosia. Kuva Sirpa Saari.