Kataisten koulutuksessa

Kamat kasaan ja Ojankoon. Kouluttajana tarkemmin Sanna Katainen ja oikein positiivinen asenne oli hänellä. Jos Teemu sertifioi meidät takaaleikkaajiksi, niin tänään oli sitten persjättöjen sertifiointien vuoro. Koiraa jätettiin pujottelemaan ja itse sitten siitä eteenpäin pituuden taakse ottamaan vastaan ja heittämään takaakiertoon, mihin perään toinen persjättö, jotta seuraava este ja putki löytyivät. Aikamoista liikkuvuutta rintarankaan siis. Siitä ku selvittiin jatkettiin takaa kierto-valssilla takaakierto-persjättöön ja kaupan päälle takaaleikkaus renkaalle. 

Päivän ahaa elämys oli se, että eipä näitä leikkauksia ja jättöjä ole tullut tehtyä muurille, pituudelle, okserille ja renkaalle. Oho. No onneksi ei näytä suurempaa ongelmaa olevan, mutta listalle nämä asiat nyt kuitenkin tulevat.

Vauhti oli taas jossain aivan kadoksissa ja ekat ulkotreenit vetivät muutenkin koiran ilmeisesti aika hyydyksiin. Pöh. Fyssariaikaa vaan varaamaan, jotta saadaan selville onko Reimalla paikat jumissa. Tosin nyt saa muutenkin olla tässä torstaille asti aika rauhakseen.

Kiva koulutus oli ja aurinko paistoi, jopa siihen malliin, että otsa punertaa nyt. Ihan kiva kesäkauden avaus on ollut tällä viikolla.

Niin, treeneissä huomasin, että lelusta oli taas hävinnyt yksi palanen, joten Reima sai kotona nautittavakseen suolapallon. No tämän päiväisen lelun palasta ei tullut paluupostissa, mutta sen sijaan torstaina syöty lelun palanen tuli nyt ulos. Huh. Olisko ollut sitten se, mikä on hidastanut tällä viikolla menoa.

Ensimmäinen alueellisen valmennusryhmän tapaaminen

Se tapahtui eilen Kivikossa i-Hah:n kentällä. Kuudelta alkoi tohina kuntotestillä. Eikä suinkaan testattu koirien kuntoa vaan ohjaajien. Ihana piip-testi pisti kintut liikkeelle ja voin kertoa ettei parin viikon flunssailun jälkeen ollut kovin herkkua. Kunto on aikalailla nollassa, hengitysrytmiä ei löytynyt ja puuskutus alkoi melkoisen nopeasti. Tulos oli suoraan sanottuna surkea. No tästä on sitten tavoitteena vaan parantaa. Lenkkarit otetaan naftaliinista ja suunnataan lenkkipoluille. Seuraavassa testissä aion olla roimasti parempi.

Tämän jälkeen testatiin koirien osaamista kontakteilla. Puomilla aloitettiin ja määrätyille paikoilla piti ohjaajan pysähtyä. Reima tuli kaikilla kontaktialueelle, mutta isolla sivuetäisyydellä ja taaksejäämisellä meni selkeästi epävarmaksi, hitaaksti eikä ne etutassut tulleet maalle saakka. Nämä siis treenin alle. Tosin olen hirmu tyytyväinen siihen, että sieltä ei enää tulla teräsmiehenä vaan ajatuskin on jo Reimalla mukana puomilla.

Testattiin myös keinua. Tiedossa oli jo etukäteen, että sillä tarvitaan paljon työstämistä. Onhan se nyt jäänyt varjoon puomin ja A:n kontaktitreenien takia. Himmailee jo keinun aika keskivaiheilla ja on epävarma "loppuasennosta". Sivuetäisyyttä ei oikeastaan kestä ja takana oleminenkin on vaikeaa. Treenikuuri tähän alkaa nyt ensinnäkin siitä, että keinun päähän tullaan täysillä. Niin, ja mun pitää itse muistaa olla varmempi keinulla.

Lopuksi tehtiin rataa, jotta valmentaja Nina Manner näkee missä mennään kokonaisuuden kanssa. 1.kierroksella Reima haki jonkun verran hyppyä, mutta eteni ihan hyvin. Itsekin liikuin rohkeasti ja ehdin hyvin ohjaamaan. Okserilla tein taas liian nopean käännöksen ja Reima-raukka pamautti sitten rimojen sekaan. Viimeisenä oli puomi, jonka tekin varsin pätevästi. Omat valssit oli yhdessä kohtaa myöhässä, kun meinasin unohtaa ekan valssin kokonaan. 2.kierroksella edettiin ihan hyvin ja valssit olivat parempia ajoitukselta ja jopa liiankin ajoissa, kun sain aikaan yhden kiellon, kun Reima ei vielä ollutkaan lukinnut estettä, kun kiirehdin jo seuraavaan paikkaan. Okserikin meni ok ja super-puomi vielä loppuun. Ninan mielestä oli hyvin näköistä menoa, paketti hyvin kasassa ja pikkuviilauksilla vaan paranee. Reimalla näyttäis olevan vielä pari vaihdetta lisää varastossa ja ne pitäis vaan kaivaa jotenkin esiin. Pitäisi siis miettiä palkkausta sen suhteen.

Hyvä mieli jäi näistä treeneistä. Ryhmä on vähän epätasainen, osalla ei ole vielä kaikki esteet halussa tai koirien motivaatiossa on suuria puutteita, mutta hyvä meininki kuitenkin oli joukossa. Jännityksellä odotetaan tulevia treenejä. Onneksi seuraava kerta on jo ensi viikolla.

It's really important to look at the big picture instead of just one competition.

Mutta siitä huolimatta tässä muutama kuva sunnuntain kisoista. Mikä matka me Reiman kanssa ollaankaan kuljettu tähän mennessä ja taitaa olla aikamoinen seikkailu vielä edessä..
Reima halusi kirjoittaa kuvatekstit.


Luoksepäästävyyttä odotellessa. Nyt tarkkana! Vieressä Suvi ja Sipsi.



No nyt toi kaveri seisoo, mut me keskitytään Sipsin kanssa.

                                    

Ja nyt se istuu, mut mä pysyn tarkkana.

Aha! Nyt siis mennää ja vauhdilla. Toi emäntähän painaa menemään ku pikajuna. Ei se mitään, mä pysyn tässä vierellä.

Joku vois kuvitella, et mä oon ihan sekasin. Mut kuva vaan valehtelee. Oon ihan kartalla ja siellä missä pitääkin.

Hassu juttu. Missä mää oon? Onneksi toi emäntä näyttää aika iloiselta ja toi se mulle kuitenkin palkintoluut järsittäväksi.
T.Reima

The surest way not to fail is to determine to succeed.

Ja niin me tehtiin tänään. Mä päätin olla huolestumatta haasteista ja mennä reippaalla mielellä ja niin teki Reimakin.Tänään siis aamusta nokka kohti hyvinkäätä ja vuoden ekoja tokokisoja.Haussa oli viimeinen alo1. Jossain vaiheessa kentän laidalla oli ystävällinen ohikulkija haukuttamassa omaa koiraansa ja leikkimässä erinäisiä keppileikkejä, mutta katosivat sitten jonnekin ennen kuin päästiin kehään. Tai ainakin menivät pois minun mielestä. Toinen pieni kauhistus oli seuraamiset, jotka menivät moneen kertaa ohi hypystä (joka tietysti on Reiman mielestä yksi maailman parhaista jutuista). No rohkea rokan syö ja eikun suorittamaan:

Luoksepäästävyys: 10. Jotain siinä ensin älämölöi, mutta keskittyi, kun tuomari tuli meidän kohdalle. Oli paikallaan hienosti istumassa.

Paikkamakuu: 10. Älämölöi ennen tätäkin, mutta kun ruvettiin tekemään, niin taas terävöityi. Hyvin maahan, mutta jättäessä ei kyllä laittanut päätä maahan, mikä on treenikuvio. Oli hieman rauhaton, eli peppu vähän nyki välillä ja pääkin pyöri, mutta pysyi hiljaa paikallaan. Vieressä oleva perro kävi välillä seisomassa, istumassa, maassa ja istumassa, mutta ei ottanut siitä onneksi milläänlailla häiriötä.

Seuruu hihnassa: 9. Jossain kohti ehkä hintsusti jäi tai perusasento oli hidas. Hyvät käännökset ja hyvä kontakti lähes koko ajan.

Seuruu vapaana: 9,5. Mentiin sen hypyn vierestä, mutta en onneksi muistanut pelätä koko asiaa. Hienosti piti paikan ja teki terävät käännökset. Viimeinen perusasento hippasen hidas.

Maahanmeno: 7. Kokeen ainoa stiplu. Valmisteleva osuus vähän haahuilevaa ja ekalla käskyllä jäi seisomaan. Toinen käsky ja pieni kurkkaus ja meni maahan.

Luoksetulo: 10. Ei tarvi selittää.

Seisominen: 9. Tais hiippailla askeleen tai kaksi käskyn jälkeen.

Hyppy: 9. Ennen alkua kävi tsekkaamassa kehäsihteerien tarvikelootat, mutta siitä sitten jatkettiin. Jätin kunnolla väliä esteeseen. Lähti rivakasti hyppyyn ja tais tulla joku innostusmurahdus. Seisoi hyvin ja istuikin nätisti.

Kokonaisvaikutus: 10. Erityiskehut hienoista seuraamisista, jossa piti paikkansa hienosti. Seuruu myös sopivan tiivistä, vaikka kyseessä pikkukoira. Erityisen hieno suoritus tämän rotuiselta.

Yhteensä pisteitä 186/200p. Kaupan päälle Kp sekä TK1. Sijoituksena 3.sija/23.

Mahtava meininki. Tästä jatketaan avoimeen luokkaan. Osasin olla kohtuu rento kokeessa ja virittelemään Reiman hyvin, joten kaikki meni nappiin tänään. Jei!

Fall seven times. Stand up eight.

Tällä viikolla on treenattu hieman. Tiistaina piti ottaa rauhallisesti, kun vielä flunssa vaivasi, mutta tulipahan kuitenkin sitten vähän kipitettyäkin. Huh huh. Hyppy kulki paremmin Reimalla ja vauhtia riitti. Papukin pääsi aksaamaan ja oli aikasmoisen vauhdikkaalla tuulella.

Torstaina oltiin taas Satulinnassa, jossa Niinua tuurasi Susanna, jolla oli oikein hyvä positiivinen tapa kouluttaa. Toki korjasi virheitäkin, mutta senkin osasi tehdä jotenkin tosi positiiviseen tapaan. Radassa oli ihan kivoja haastavia kohtia ja parasta oli se, että niistä selvittiin ihan kunnialla. Alkuun takaakierto-niisto-persjättö-sivuirrotus, jossa vähän se sivu irrotus minua epäilytti. Aivan turhaan, hyvin irtosi heti ekasta yrityksestä lähtien. Seuraava treenattava kohta oli viskileikkaus, jossa koitin ensin jyrätä liian paljon Reiman päälle. Maltti on valttia tässäkin ja homma saatiin sujumaan varsin mallikkaasti. Aika voittajafiilis tuli tästä! Hyvät treenit ja vinkiksi saatiin siirrellä muurin torneja ja pituuden merkkikeppejä niin, että Reima keskittyis arvioimaan estettä paremmin. Näköjään este suoraan edessä on välillä vähän jännittävä ja ponnistuspaikkaa pitää hakea. Jos tullaan vinosti esteelle, tätä ongelmaa ei ole.

Treenejä jatkettiin vielä sporttiksella ja lähinnä kontakteja tehtiin Reiman kanssa ja Papun kanssa vähän rataa. Joskin Papulta oli nyt vauhti hiipunut, vaikka kauhian hauskaa oli silti. Treenien päätteeksi tosin jouduttiin kuoppaamaan Heidin agility-Oravo, joka ratkesi totaalisesti. Nyyh.

Tänään kipaistiin Vuokkosille kisaamaan yhden radan verran. Asetelma ei paras mahdollinen, kun lähdettiin radalla ensimmäisenä. En vaan tykkää siitä, että rataantutustumisen jälkeen pitää kipikapi hakea koira ja rynnätä radalle. No kuitenkin arpa oli meille sen paikan arponut ja sillä mentiin. Kuulemma toisena olleen muurin palikat olivat ottaneet jotain pientä hipaisua, mutta pysyivät kuitenki paikoillaan. Putken kautta mentiin A:lle ja siinä rytäkässä sitten unohdinkin käskyttää eikä 2o-2o ollut puhettakaan. Osui kuitenkin kontaktille. Siinä vaiheessa ehti taas miettimään olisko sylikyydin paikka vai jatketaanko rataa. Lepsuna päätin jatkaa, mutta tuon karkauksen seurauksena oli sitten seuraavilla esteillä hieman myöhässä ja Reima ehti pyörähtää ennen estettä. Tuomari ei kuitenkaan tästä rokottanut. Puomilla olin jo hereillä ja käskyttämässä ja alastulo tultiinkin sitten ravaten ja hienolla stopilla. Tosin ei sitten sieltä uskaltanut tulla pois ekalla käskyllä vaan liimautui entistä enemmän kiinni alustaan. Tokalla käskytyksellä onneksi kuitenkin lähti. Loppu rata hienosti ja keinullakin oli hiljaa. Puhdas rata tuli, MUTTA 0,8 sekuntia yliaikaa. Pienoinen höh tästä, mutta sen voi antaa anteeksi, kun oli kuulolla kontakteilla ja teki ne käskytettäessä hienosti. Seuraavissa kisoissa sitten niitä oikeita nollia!

(No joo, olihan se jotenkin hieman tahmainen muutenkin ja kuulemma haki hyppyä, joten fyssarikäynti taitaa tulla nyt kuitenkin tilanteen tarkistamiseksi). Mutta täältä tullaan kuitenkin!

A vacation is having nothing to do and all day to do it in

Eli pääsiäisviikolla lomailtiin. Sekä koirat, että ihmiset. Ihmiset Espanjassa ja koirat makkaraleirillä. Onneksi kuitenkaan makkaroina ei tultu takaisin.
Pojat olivat hyvässä hoidossa vanhemmillani ja pääsivät pitkille lenkeille, peuhaamaan pihamaalla ja avaamaan grillikaudenkin. Papun aamutoimiin kuuluu lehden hakeminen postilaatikosa. (Tosin lähinnä seurana, kun eihän se edes ylettyisi sinne laatikkoon eikä tykkää kantaa juttuja muutenkaan). Papu oli myös kehittänyt itselleen uuden rutiinin ja 21.30 parkkeerataan pesuhuoneen eteen merkiksi siitä, että on aika mennä saunaan. Kyllä tuo näyttää hyvin tuntevan ainakin aamu- ja iltaruoka-ajat sekä sauna-ajan.

Lomalta palattiin rutiineihin ja torstaina treenattiin taas Niinun opissa. Ja voihan röhnä! Reimalta oli kadonnut hyppy jonnekin. Aivan kamalan näköistä räpiköintiä, ponnistuspaikan hakua ja askeleiden mallaamista. Kauhean vaikealta näytti ja lopulta jätettiin rimat pois ja keskityttiin ohjauksen treenaamiseen. Alkukiemurat menivät kerrasta läpi. Keinulla räkytti, joten sitä pitää treenata lisää. Hyvin osasin kyllä rytmittää ja ilman rimoja Reimakin eteni hyvin. Seuraava haaste oli saada takaaleikkaus toimimaan ja siinä olin useasti hieman hätäinen, eikä Reima lukinnut estettä. Kun se saatiin toimimaan oli edessä luukutus pituus-pussi-(persjättö)-kepit.Homma ok, kunhan sen aiemman takaaleikkauksen sai toimimaan. Ja ei muuta kuin hanaa, niin ei tehnyt tiukkaakaan. (Paitsi, että vähän teki, kun mulle alkoi flussa pukata tosi pahasti päälle).

Loppuviikko on mennyt potiessa sitten sitä flunssaa. Rekuille on kehitelty sisähommia ja lenkit ovat olleet aika nopeahkoja. Katotaan mitä ilmapalloja meillä on ensi viikolla treeneissä, kun energiaa on vähän kertynyt. Toivottavasti ne olis loppuviikkoon mennessä tuhottu ja päästäisiin loppuviikon tulikokeisiin ihan normienergioilla..

Every failure brings with it the seed of an equivalent success.

Viikonlopun palautetilaisuudet takana ja elämä edessä.

Ensin palautetta saatiin Liedossa:

1.Rata: Taidettiin päästä melkein loppuun asti, mutta kovasti tuli kyllä haukkua kontakteilla. Puomille taisi sitten täysin tössätä. Reima kantoon ja pois radalta.

2.Rata: Rimat 35:ssä jäisen kylmässä hallissa ja aika karsealta meno näytti. Tokalta esteeltä rima alas. Keinulla hau hau ja A:lta loikalla --> syliin ja pois.

3.Rata: Paljon putkiansoja. Kontaktit ok ja jopa puomilla pysähtyi kuuntelemaan käskytystä ja käveli tyynesti 2o-2o:iin. Ennen keppejä kuitenkin otettiin härdelli, jossa oli jotain vialla tai samassa rytäkässä tuli rima alas, joten 5 vp saatiin siitä. Kontakteista olen kuitenkin tyytyväinen.

Itkuhan toki tuli noiden ensimmäisten ratojen jälkeen, mutta jotain taas tästäkin opittiin. Lähinnä se, että kyllä tuo tietää milloin ei ole ja on mahis palkkaan, koska työkaluvyön merkitys oli viimeiselle radalle aikamoinen.

Sitten otettiin palautetta Porvoossa.

1.Rata: nättiä ohjausta, ja hyvää työskentelyä koiralta. Hienot kontaktit kaikilta esteiltä ja sitten jätän ohjaamatta 2.vikan esteen, kun olen niin onneissani puomin kontaktista kuten myös yleisökin. Siitä sitten 5 vp ja nilkan nyrjähdys. Toiselle sijalle kuitenkin tämää riitti.

2.Rata: Taisin taas unohtaa sen koiran ja rima tuli alas. Puomi meni vielä hienosti, tosin muutaman haukun kanssa, mutta A:ta ei sitten enää Reima kestänyt ja tuli haukku-loikalla pois. Syliin ja kiitos. Olisi se ollut siinä hilkulla, että osuiko, mutta ei todellakaan ollut sellainen mitä treeneissä vaaditaan. Hyvä mieli jäi kuitenkin tästä, kun pysyin tiukkana.

Vielä parempi mieli tuli, ,kun Erja ja Tabe tekivät nollan! Niin hienoa menoa!

Jatkossa pitää itse treenata:

• kontaktien palkkaus satunnaisemmaksi
• peräpään treeniä koiralle
• treeniä ilman työkaluvyötä.

They can because they think they can.

Sunnuntaina 25.3 jatkettiin treenejä ja ei muuta kuin tossua toisen eteen. Radassa piti olla aikamoista ennakointia, mutta hyvin siitä selvittiin. Mitä nyt jostain syystä yksi este jäi multa aina ohjaamatta, kun rynnin jo niin paljon eteenpäin ja Reima tuli sen ohi. Mutta positiivisena juttuna saatiin takaaleikkaus rytmitettyä niin hyvin, että Teemun luokitteli meidät sertifioiduiksi takaaleikkaajiksi.

Täydestä vauhdista kepeille menokaan ei ollut ongelma, jos muistin pitää käden vaan alhaalla. Hyvin hakee kepit kauempaakin. Jaakotukset hoidettiin mallikkaasti ja nyt takaraivossa on miten siinäkin pitää olla elastinen liike päällä koko ajan.

Puomi toimi hyvin lähteyksenä ja hyvin tehtiin päästä uukkari, jonka jälkeen meinasin taas tiputtaa ohjauksen ja rynniä eteenpäin. Sylivekin salat selvisivät ja sama elastisuus tarvitaan siinäkin. Jostain syystä meinasin lopussa aina unohtaa valssin, mutta hyvin kyllä tsemppasin senkin viime hetkillä. Mahtava meno ja rata läpi loppuun asti. Ei tosin nollana, kun 4.este jäi aina ohjaamatta.

Muistettavat jutut:

• Älä unohda koiraa, muista olkapäät 
• Rintamasuunta auki koiralle merkiksi seuraavasta esteestä
• Kädet alas
• Jarruttaminen tömistelemällä + rytminmuutos, kun tiukka käännös tulossa