Tällä viikolla on treenattu hieman. Tiistaina piti ottaa rauhallisesti, kun vielä flunssa vaivasi, mutta tulipahan kuitenkin sitten vähän kipitettyäkin. Huh huh. Hyppy kulki paremmin Reimalla ja vauhtia riitti. Papukin pääsi aksaamaan ja oli aikasmoisen vauhdikkaalla tuulella.
Torstaina oltiin taas Satulinnassa, jossa Niinua tuurasi Susanna, jolla oli oikein hyvä positiivinen tapa kouluttaa. Toki korjasi virheitäkin, mutta senkin osasi tehdä jotenkin tosi positiiviseen tapaan. Radassa oli ihan kivoja haastavia kohtia ja parasta oli se, että niistä selvittiin ihan kunnialla. Alkuun takaakierto-niisto-persjättö-sivuirrotus, jossa vähän se sivu irrotus minua epäilytti. Aivan turhaan, hyvin irtosi heti ekasta yrityksestä lähtien. Seuraava treenattava kohta oli viskileikkaus, jossa koitin ensin jyrätä liian paljon Reiman päälle. Maltti on valttia tässäkin ja homma saatiin sujumaan varsin mallikkaasti. Aika voittajafiilis tuli tästä! Hyvät treenit ja vinkiksi saatiin siirrellä muurin torneja ja pituuden merkkikeppejä niin, että Reima keskittyis arvioimaan estettä paremmin. Näköjään este suoraan edessä on välillä vähän jännittävä ja ponnistuspaikkaa pitää hakea. Jos tullaan vinosti esteelle, tätä ongelmaa ei ole.
Treenejä jatkettiin vielä sporttiksella ja lähinnä kontakteja tehtiin Reiman kanssa ja Papun kanssa vähän rataa. Joskin Papulta oli nyt vauhti hiipunut, vaikka kauhian hauskaa oli silti. Treenien päätteeksi tosin jouduttiin kuoppaamaan Heidin agility-Oravo, joka ratkesi totaalisesti. Nyyh.
Tänään kipaistiin Vuokkosille kisaamaan yhden radan verran. Asetelma ei paras mahdollinen, kun lähdettiin radalla ensimmäisenä. En vaan tykkää siitä, että rataantutustumisen jälkeen pitää kipikapi hakea koira ja rynnätä radalle. No kuitenkin arpa oli meille sen paikan arponut ja sillä mentiin. Kuulemma toisena olleen muurin palikat olivat ottaneet jotain pientä hipaisua, mutta pysyivät kuitenki paikoillaan. Putken kautta mentiin A:lle ja siinä rytäkässä sitten unohdinkin käskyttää eikä 2o-2o ollut puhettakaan. Osui kuitenkin kontaktille. Siinä vaiheessa ehti taas miettimään olisko sylikyydin paikka vai jatketaanko rataa. Lepsuna päätin jatkaa, mutta tuon karkauksen seurauksena oli sitten seuraavilla esteillä hieman myöhässä ja Reima ehti pyörähtää ennen estettä. Tuomari ei kuitenkaan tästä rokottanut. Puomilla olin jo hereillä ja käskyttämässä ja alastulo tultiinkin sitten ravaten ja hienolla stopilla. Tosin ei sitten sieltä uskaltanut tulla pois ekalla käskyllä vaan liimautui entistä enemmän kiinni alustaan. Tokalla käskytyksellä onneksi kuitenkin lähti. Loppu rata hienosti ja keinullakin oli hiljaa. Puhdas rata tuli, MUTTA 0,8 sekuntia yliaikaa. Pienoinen höh tästä, mutta sen voi antaa anteeksi, kun oli kuulolla kontakteilla ja teki ne käskytettäessä hienosti. Seuraavissa kisoissa sitten niitä oikeita nollia!
(No joo, olihan se jotenkin hieman tahmainen muutenkin ja kuulemma haki hyppyä, joten fyssarikäynti taitaa tulla nyt kuitenkin tilanteen tarkistamiseksi). Mutta täältä tullaan kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti