Ja niin me tehtiin tänään. Mä päätin olla huolestumatta haasteista ja mennä reippaalla mielellä ja niin teki Reimakin.Tänään siis aamusta nokka kohti hyvinkäätä ja vuoden ekoja tokokisoja.Haussa oli viimeinen alo1. Jossain vaiheessa kentän laidalla oli ystävällinen ohikulkija haukuttamassa omaa koiraansa ja leikkimässä erinäisiä keppileikkejä, mutta katosivat sitten jonnekin ennen kuin päästiin kehään. Tai ainakin menivät pois minun mielestä. Toinen pieni kauhistus oli seuraamiset, jotka menivät moneen kertaa ohi hypystä (joka tietysti on Reiman mielestä yksi maailman parhaista jutuista). No rohkea rokan syö ja eikun suorittamaan:
Luoksepäästävyys: 10. Jotain siinä ensin älämölöi, mutta keskittyi, kun tuomari tuli meidän kohdalle. Oli paikallaan hienosti istumassa.
Paikkamakuu: 10. Älämölöi ennen tätäkin, mutta kun ruvettiin tekemään, niin taas terävöityi. Hyvin maahan, mutta jättäessä ei kyllä laittanut päätä maahan, mikä on treenikuvio. Oli hieman rauhaton, eli peppu vähän nyki välillä ja pääkin pyöri, mutta pysyi hiljaa paikallaan. Vieressä oleva perro kävi välillä seisomassa, istumassa, maassa ja istumassa, mutta ei ottanut siitä onneksi milläänlailla häiriötä.
Seuruu hihnassa: 9. Jossain kohti ehkä hintsusti jäi tai perusasento oli hidas. Hyvät käännökset ja hyvä kontakti lähes koko ajan.
Seuruu vapaana: 9,5. Mentiin sen hypyn vierestä, mutta en onneksi muistanut pelätä koko asiaa. Hienosti piti paikan ja teki terävät käännökset. Viimeinen perusasento hippasen hidas.
Maahanmeno: 7. Kokeen ainoa stiplu. Valmisteleva osuus vähän haahuilevaa ja ekalla käskyllä jäi seisomaan. Toinen käsky ja pieni kurkkaus ja meni maahan.
Luoksetulo: 10. Ei tarvi selittää.
Seisominen: 9. Tais hiippailla askeleen tai kaksi käskyn jälkeen.
Hyppy: 9. Ennen alkua kävi tsekkaamassa kehäsihteerien tarvikelootat, mutta siitä sitten jatkettiin. Jätin kunnolla väliä esteeseen. Lähti rivakasti hyppyyn ja tais tulla joku innostusmurahdus. Seisoi hyvin ja istuikin nätisti.
Kokonaisvaikutus: 10. Erityiskehut hienoista seuraamisista, jossa piti paikkansa hienosti. Seuruu myös sopivan tiivistä, vaikka kyseessä pikkukoira. Erityisen hieno suoritus tämän rotuiselta.
Yhteensä pisteitä 186/200p. Kaupan päälle Kp sekä TK1. Sijoituksena 3.sija/23.
Mahtava meininki. Tästä jatketaan avoimeen luokkaan. Osasin olla kohtuu rento kokeessa ja virittelemään Reiman hyvin, joten kaikki meni nappiin tänään. Jei!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Fall seven times. Stand up eight.
Tällä viikolla on treenattu hieman. Tiistaina piti ottaa rauhallisesti, kun vielä flunssa vaivasi, mutta tulipahan kuitenkin sitten vähän kipitettyäkin. Huh huh. Hyppy kulki paremmin Reimalla ja vauhtia riitti. Papukin pääsi aksaamaan ja oli aikasmoisen vauhdikkaalla tuulella.
Torstaina oltiin taas Satulinnassa, jossa Niinua tuurasi Susanna, jolla oli oikein hyvä positiivinen tapa kouluttaa. Toki korjasi virheitäkin, mutta senkin osasi tehdä jotenkin tosi positiiviseen tapaan. Radassa oli ihan kivoja haastavia kohtia ja parasta oli se, että niistä selvittiin ihan kunnialla. Alkuun takaakierto-niisto-persjättö-sivuirrotus, jossa vähän se sivu irrotus minua epäilytti. Aivan turhaan, hyvin irtosi heti ekasta yrityksestä lähtien. Seuraava treenattava kohta oli viskileikkaus, jossa koitin ensin jyrätä liian paljon Reiman päälle. Maltti on valttia tässäkin ja homma saatiin sujumaan varsin mallikkaasti. Aika voittajafiilis tuli tästä! Hyvät treenit ja vinkiksi saatiin siirrellä muurin torneja ja pituuden merkkikeppejä niin, että Reima keskittyis arvioimaan estettä paremmin. Näköjään este suoraan edessä on välillä vähän jännittävä ja ponnistuspaikkaa pitää hakea. Jos tullaan vinosti esteelle, tätä ongelmaa ei ole.
Treenejä jatkettiin vielä sporttiksella ja lähinnä kontakteja tehtiin Reiman kanssa ja Papun kanssa vähän rataa. Joskin Papulta oli nyt vauhti hiipunut, vaikka kauhian hauskaa oli silti. Treenien päätteeksi tosin jouduttiin kuoppaamaan Heidin agility-Oravo, joka ratkesi totaalisesti. Nyyh.
Tänään kipaistiin Vuokkosille kisaamaan yhden radan verran. Asetelma ei paras mahdollinen, kun lähdettiin radalla ensimmäisenä. En vaan tykkää siitä, että rataantutustumisen jälkeen pitää kipikapi hakea koira ja rynnätä radalle. No kuitenkin arpa oli meille sen paikan arponut ja sillä mentiin. Kuulemma toisena olleen muurin palikat olivat ottaneet jotain pientä hipaisua, mutta pysyivät kuitenki paikoillaan. Putken kautta mentiin A:lle ja siinä rytäkässä sitten unohdinkin käskyttää eikä 2o-2o ollut puhettakaan. Osui kuitenkin kontaktille. Siinä vaiheessa ehti taas miettimään olisko sylikyydin paikka vai jatketaanko rataa. Lepsuna päätin jatkaa, mutta tuon karkauksen seurauksena oli sitten seuraavilla esteillä hieman myöhässä ja Reima ehti pyörähtää ennen estettä. Tuomari ei kuitenkaan tästä rokottanut. Puomilla olin jo hereillä ja käskyttämässä ja alastulo tultiinkin sitten ravaten ja hienolla stopilla. Tosin ei sitten sieltä uskaltanut tulla pois ekalla käskyllä vaan liimautui entistä enemmän kiinni alustaan. Tokalla käskytyksellä onneksi kuitenkin lähti. Loppu rata hienosti ja keinullakin oli hiljaa. Puhdas rata tuli, MUTTA 0,8 sekuntia yliaikaa. Pienoinen höh tästä, mutta sen voi antaa anteeksi, kun oli kuulolla kontakteilla ja teki ne käskytettäessä hienosti. Seuraavissa kisoissa sitten niitä oikeita nollia!
(No joo, olihan se jotenkin hieman tahmainen muutenkin ja kuulemma haki hyppyä, joten fyssarikäynti taitaa tulla nyt kuitenkin tilanteen tarkistamiseksi). Mutta täältä tullaan kuitenkin!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
A vacation is having nothing to do and all day to do it in
Eli pääsiäisviikolla lomailtiin. Sekä koirat, että ihmiset. Ihmiset Espanjassa ja koirat makkaraleirillä. Onneksi kuitenkaan makkaroina ei tultu takaisin.
Pojat olivat hyvässä hoidossa vanhemmillani ja pääsivät pitkille lenkeille, peuhaamaan pihamaalla ja avaamaan grillikaudenkin. Papun aamutoimiin kuuluu lehden hakeminen postilaatikosa. (Tosin lähinnä seurana, kun eihän se edes ylettyisi sinne laatikkoon eikä tykkää kantaa juttuja muutenkaan). Papu oli myös kehittänyt itselleen uuden rutiinin ja 21.30 parkkeerataan pesuhuoneen eteen merkiksi siitä, että on aika mennä saunaan. Kyllä tuo näyttää hyvin tuntevan ainakin aamu- ja iltaruoka-ajat sekä sauna-ajan.
Lomalta palattiin rutiineihin ja torstaina treenattiin taas Niinun opissa. Ja voihan röhnä! Reimalta oli kadonnut hyppy jonnekin. Aivan kamalan näköistä räpiköintiä, ponnistuspaikan hakua ja askeleiden mallaamista. Kauhean vaikealta näytti ja lopulta jätettiin rimat pois ja keskityttiin ohjauksen treenaamiseen. Alkukiemurat menivät kerrasta läpi. Keinulla räkytti, joten sitä pitää treenata lisää. Hyvin osasin kyllä rytmittää ja ilman rimoja Reimakin eteni hyvin. Seuraava haaste oli saada takaaleikkaus toimimaan ja siinä olin useasti hieman hätäinen, eikä Reima lukinnut estettä. Kun se saatiin toimimaan oli edessä luukutus pituus-pussi-(persjättö)-kepit.Homma ok, kunhan sen aiemman takaaleikkauksen sai toimimaan. Ja ei muuta kuin hanaa, niin ei tehnyt tiukkaakaan. (Paitsi, että vähän teki, kun mulle alkoi flussa pukata tosi pahasti päälle).
Loppuviikko on mennyt potiessa sitten sitä flunssaa. Rekuille on kehitelty sisähommia ja lenkit ovat olleet aika nopeahkoja. Katotaan mitä ilmapalloja meillä on ensi viikolla treeneissä, kun energiaa on vähän kertynyt. Toivottavasti ne olis loppuviikkoon mennessä tuhottu ja päästäisiin loppuviikon tulikokeisiin ihan normienergioilla..
Pojat olivat hyvässä hoidossa vanhemmillani ja pääsivät pitkille lenkeille, peuhaamaan pihamaalla ja avaamaan grillikaudenkin. Papun aamutoimiin kuuluu lehden hakeminen postilaatikosa. (Tosin lähinnä seurana, kun eihän se edes ylettyisi sinne laatikkoon eikä tykkää kantaa juttuja muutenkaan). Papu oli myös kehittänyt itselleen uuden rutiinin ja 21.30 parkkeerataan pesuhuoneen eteen merkiksi siitä, että on aika mennä saunaan. Kyllä tuo näyttää hyvin tuntevan ainakin aamu- ja iltaruoka-ajat sekä sauna-ajan.
Lomalta palattiin rutiineihin ja torstaina treenattiin taas Niinun opissa. Ja voihan röhnä! Reimalta oli kadonnut hyppy jonnekin. Aivan kamalan näköistä räpiköintiä, ponnistuspaikan hakua ja askeleiden mallaamista. Kauhean vaikealta näytti ja lopulta jätettiin rimat pois ja keskityttiin ohjauksen treenaamiseen. Alkukiemurat menivät kerrasta läpi. Keinulla räkytti, joten sitä pitää treenata lisää. Hyvin osasin kyllä rytmittää ja ilman rimoja Reimakin eteni hyvin. Seuraava haaste oli saada takaaleikkaus toimimaan ja siinä olin useasti hieman hätäinen, eikä Reima lukinnut estettä. Kun se saatiin toimimaan oli edessä luukutus pituus-pussi-(persjättö)-kepit.Homma ok, kunhan sen aiemman takaaleikkauksen sai toimimaan. Ja ei muuta kuin hanaa, niin ei tehnyt tiukkaakaan. (Paitsi, että vähän teki, kun mulle alkoi flussa pukata tosi pahasti päälle).
Loppuviikko on mennyt potiessa sitten sitä flunssaa. Rekuille on kehitelty sisähommia ja lenkit ovat olleet aika nopeahkoja. Katotaan mitä ilmapalloja meillä on ensi viikolla treeneissä, kun energiaa on vähän kertynyt. Toivottavasti ne olis loppuviikkoon mennessä tuhottu ja päästäisiin loppuviikon tulikokeisiin ihan normienergioilla..
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Every failure brings with it the seed of an equivalent success.
Viikonlopun palautetilaisuudet takana ja elämä edessä.
Ensin palautetta saatiin Liedossa:
1.Rata: Taidettiin päästä melkein loppuun asti, mutta kovasti tuli kyllä haukkua kontakteilla. Puomille taisi sitten täysin tössätä. Reima kantoon ja pois radalta.
2.Rata: Rimat 35:ssä jäisen kylmässä hallissa ja aika karsealta meno näytti. Tokalta esteeltä rima alas. Keinulla hau hau ja A:lta loikalla --> syliin ja pois.
3.Rata: Paljon putkiansoja. Kontaktit ok ja jopa puomilla pysähtyi kuuntelemaan käskytystä ja käveli tyynesti 2o-2o:iin. Ennen keppejä kuitenkin otettiin härdelli, jossa oli jotain vialla tai samassa rytäkässä tuli rima alas, joten 5 vp saatiin siitä. Kontakteista olen kuitenkin tyytyväinen.
Itkuhan toki tuli noiden ensimmäisten ratojen jälkeen, mutta jotain taas tästäkin opittiin. Lähinnä se, että kyllä tuo tietää milloin ei ole ja on mahis palkkaan, koska työkaluvyön merkitys oli viimeiselle radalle aikamoinen.
Sitten otettiin palautetta Porvoossa.
1.Rata: nättiä ohjausta, ja hyvää työskentelyä koiralta. Hienot kontaktit kaikilta esteiltä ja sitten jätän ohjaamatta 2.vikan esteen, kun olen niin onneissani puomin kontaktista kuten myös yleisökin. Siitä sitten 5 vp ja nilkan nyrjähdys. Toiselle sijalle kuitenkin tämää riitti.
2.Rata: Taisin taas unohtaa sen koiran ja rima tuli alas. Puomi meni vielä hienosti, tosin muutaman haukun kanssa, mutta A:ta ei sitten enää Reima kestänyt ja tuli haukku-loikalla pois. Syliin ja kiitos. Olisi se ollut siinä hilkulla, että osuiko, mutta ei todellakaan ollut sellainen mitä treeneissä vaaditaan. Hyvä mieli jäi kuitenkin tästä, kun pysyin tiukkana.
Vielä parempi mieli tuli, ,kun Erja ja Tabe tekivät nollan! Niin hienoa menoa!
Jatkossa pitää itse treenata:
Ensin palautetta saatiin Liedossa:
1.Rata: Taidettiin päästä melkein loppuun asti, mutta kovasti tuli kyllä haukkua kontakteilla. Puomille taisi sitten täysin tössätä. Reima kantoon ja pois radalta.
2.Rata: Rimat 35:ssä jäisen kylmässä hallissa ja aika karsealta meno näytti. Tokalta esteeltä rima alas. Keinulla hau hau ja A:lta loikalla --> syliin ja pois.
3.Rata: Paljon putkiansoja. Kontaktit ok ja jopa puomilla pysähtyi kuuntelemaan käskytystä ja käveli tyynesti 2o-2o:iin. Ennen keppejä kuitenkin otettiin härdelli, jossa oli jotain vialla tai samassa rytäkässä tuli rima alas, joten 5 vp saatiin siitä. Kontakteista olen kuitenkin tyytyväinen.
Itkuhan toki tuli noiden ensimmäisten ratojen jälkeen, mutta jotain taas tästäkin opittiin. Lähinnä se, että kyllä tuo tietää milloin ei ole ja on mahis palkkaan, koska työkaluvyön merkitys oli viimeiselle radalle aikamoinen.
Sitten otettiin palautetta Porvoossa.
1.Rata: nättiä ohjausta, ja hyvää työskentelyä koiralta. Hienot kontaktit kaikilta esteiltä ja sitten jätän ohjaamatta 2.vikan esteen, kun olen niin onneissani puomin kontaktista kuten myös yleisökin. Siitä sitten 5 vp ja nilkan nyrjähdys. Toiselle sijalle kuitenkin tämää riitti.
2.Rata: Taisin taas unohtaa sen koiran ja rima tuli alas. Puomi meni vielä hienosti, tosin muutaman haukun kanssa, mutta A:ta ei sitten enää Reima kestänyt ja tuli haukku-loikalla pois. Syliin ja kiitos. Olisi se ollut siinä hilkulla, että osuiko, mutta ei todellakaan ollut sellainen mitä treeneissä vaaditaan. Hyvä mieli jäi kuitenkin tästä, kun pysyin tiukkana.
Vielä parempi mieli tuli, ,kun Erja ja Tabe tekivät nollan! Niin hienoa menoa!
Jatkossa pitää itse treenata:
- kontaktien palkkaus satunnaisemmaksi
- peräpään treeniä koiralle
- treeniä ilman työkaluvyötä.
They can because they think they can.
Sunnuntaina 25.3 jatkettiin treenejä ja ei muuta kuin tossua toisen eteen. Radassa piti olla aikamoista ennakointia, mutta hyvin siitä selvittiin. Mitä nyt jostain syystä yksi este jäi multa aina ohjaamatta, kun rynnin jo niin paljon eteenpäin ja Reima tuli sen ohi. Mutta positiivisena juttuna saatiin takaaleikkaus rytmitettyä niin hyvin, että Teemun luokitteli meidät sertifioiduiksi takaaleikkaajiksi.
Täydestä vauhdista kepeille menokaan ei ollut ongelma, jos muistin pitää käden vaan alhaalla. Hyvin hakee kepit kauempaakin. Jaakotukset hoidettiin mallikkaasti ja nyt takaraivossa on miten siinäkin pitää olla elastinen liike päällä koko ajan.
Puomi toimi hyvin lähteyksenä ja hyvin tehtiin päästä uukkari, jonka jälkeen meinasin taas tiputtaa ohjauksen ja rynniä eteenpäin. Sylivekin salat selvisivät ja sama elastisuus tarvitaan siinäkin. Jostain syystä meinasin lopussa aina unohtaa valssin, mutta hyvin kyllä tsemppasin senkin viime hetkillä. Mahtava meno ja rata läpi loppuun asti. Ei tosin nollana, kun 4.este jäi aina ohjaamatta.
Muistettavat jutut:
Täydestä vauhdista kepeille menokaan ei ollut ongelma, jos muistin pitää käden vaan alhaalla. Hyvin hakee kepit kauempaakin. Jaakotukset hoidettiin mallikkaasti ja nyt takaraivossa on miten siinäkin pitää olla elastinen liike päällä koko ajan.
Puomi toimi hyvin lähteyksenä ja hyvin tehtiin päästä uukkari, jonka jälkeen meinasin taas tiputtaa ohjauksen ja rynniä eteenpäin. Sylivekin salat selvisivät ja sama elastisuus tarvitaan siinäkin. Jostain syystä meinasin lopussa aina unohtaa valssin, mutta hyvin kyllä tsemppasin senkin viime hetkillä. Mahtava meno ja rata läpi loppuun asti. Ei tosin nollana, kun 4.este jäi aina ohjaamatta.
Muistettavat jutut:
- Älä unohda koiraa, muista olkapäät
- Rintamasuunta auki koiralle merkiksi seuraavasta esteestä
- Kädet alas
- Jarruttaminen tömistelemällä + rytminmuutos, kun tiukka käännös tulossa
lauantai 24. maaliskuuta 2012
A wise teacher makes learning a joy
Voimaannuttava agilityviikonloppu menossa Teemu Linnan opissa. Tällä viikolla on ollut niin fiilis laittaa koko harrastaminen narikkaan. Tiistaitreeneissä tökki vippaukset. Torstaina Niinun ilme oli lähinnä kauhistunut meidän tekemisistä eikä päästy taas radalla kauhean pitkälle. Harmittaahan se. Joku kiire Reimalle tuli mun perään, ja sitten homma olikin ihan räpiköintiä. Kaartuva hyppysuora, joka päättyi kepeille oli ihan toivoton. Hoh hoijaa!
Omalla vuorolla treenattiin Papun kanssa pientä rataa ja kivastihan se etenee. Muurillekin saatiin hyvät vauhdit ja pomppu. Papun kanssa ohjaaja joutui myös itse suorittamaan esteen eli putken, kun Papu pakeni sinne aarteensa kanssa. Ei oo helppoa tämä touhu aina. Reima teki etäisyyden arviointia, kun välimatkoilla on ollut ongelmia. No nyt niitä ei kuitenkaan ollut. Ihan hyvin meni vaihtelevilla etäisyyksillä ja vähän otettiin liikettäkin mukaan. Kaupan päälle kontakteja ja keppejä. Hyvin menivät. Selkeästi lamppu syttyy koko ajan enemmän.
Näiden koettelemusten jälkeen emmin todella paljon, että mikäs järki on mennä Teemu Linnan koulutukseen, mutta toisaalta ei ota, jos se ei annakaan. Alkuun tutustuttiin rataan (joka oli muunnelma Niinun radasta) ja sitten pieni teoriaosuus, joka lähinnä painottui mielikuviin ja onnistumiseen.
Pointit tältä päivältä tulee tässä:
Alussa tehtiin kaksi pakkovalssia radalla ja sitä sitten hinkattiinkin, kun mä olin vähän väärissä kohdissa ja pyörin liian vähän ja väärällä kaarella. Tyrkkäys saatiin kohdillen, kuriin ja pyöriminen kondikseen ja ai, että meni sujuvasti. Ei ollut kiire mihinkään.
Seuraavana haasteena niisto-persjättö ja seuraavalle esteelle viskileikkaus. Niistopersjättö meni ihan hyvin, mutta turhaan oli kiire seuraavalle esteelle eli rytmitystä pistettiin kuntoon. Viskileikkauksen ongelmana oli, etten kertonut mihin mennään seuraavaksi. Sehän tehtiin tässä tapauksessa olkapäillä ja kun ne saatiin mukaan, niin ei ollut hätää ollenkaan. Ja taas ne kädet alemmas, kun en mä minkään kirahvin kanssa ole liikenteessä.
Sitten jo aikaisemmin haasteena olleeseen kaartumaan suoraan ja kepeille menoon. Keppien vieressä oli luonnollisesti ansaeste, johon karautettiinkin sitten ensiyrittämällä. No eihän mulla ollut hajuakaan miten toi kohta handlata tai jos olikin niin ihan liian myöhään. Neuvoksi linjata koira hyvissä ajoin jo ennen edellistä estettä omalla linjalla ja olkapäillä. It's a miracle! Sehän toimi. Ihan sukkana sisään ajautui! Ei se ollutkaan yhtään vaikeaa!
Siitä jatkettiin poispäin käännöksellä pussiin ja puomille. Ensin epäröin sitä hakeeko se sen pussin ja himmailin. Tilille toki jouduin tästä. Ei pidä epäröidä, pitää vaan mennä ja pelastaa tilanne. Take 2: ei epäilystäkään asiasta. Vaikka olin vähän jäljessä sain Reiman kuitenkin ohjattua ansa esteen ohi puomille käskyttämällä.
Loppuun vielä pientä pyöritystä ja se tehtiin kelvollisesti hieman veitsenterällä, mutta siihen Teemu oli tyytyväinen, koska rohkeasti uskalsin. Hyvä me!
Omat muistettavat asiat siis:
Omalla vuorolla treenattiin Papun kanssa pientä rataa ja kivastihan se etenee. Muurillekin saatiin hyvät vauhdit ja pomppu. Papun kanssa ohjaaja joutui myös itse suorittamaan esteen eli putken, kun Papu pakeni sinne aarteensa kanssa. Ei oo helppoa tämä touhu aina. Reima teki etäisyyden arviointia, kun välimatkoilla on ollut ongelmia. No nyt niitä ei kuitenkaan ollut. Ihan hyvin meni vaihtelevilla etäisyyksillä ja vähän otettiin liikettäkin mukaan. Kaupan päälle kontakteja ja keppejä. Hyvin menivät. Selkeästi lamppu syttyy koko ajan enemmän.
Näiden koettelemusten jälkeen emmin todella paljon, että mikäs järki on mennä Teemu Linnan koulutukseen, mutta toisaalta ei ota, jos se ei annakaan. Alkuun tutustuttiin rataan (joka oli muunnelma Niinun radasta) ja sitten pieni teoriaosuus, joka lähinnä painottui mielikuviin ja onnistumiseen.
Pointit tältä päivältä tulee tässä:
- Ei mitään turhaa ohjaukseen, ovat vain häiriötä koiralle
- Treenit asenteella: "Ekalla kerralla nollalla läpi, kuten kisoissakin". Asenne ratkaisee.
- Epäonnistuminen on oppimista. Yrityksien kautta rakennetaan onnistunut suoritus.
- Mielikuvaharjoittelu: mieti sitä onnistunutta suoritusta!
- Heli Rantasen oivallus: maailmanmestaritkin ovat vain ihmisiä. Kukaan ei ole synnynnäisesti häviäjä tai voittaja. Töitä pitää toki tehdä.
- Epäonnistuminen on ihan meidän omaa keksintöä eikä siihen kannata keskittyä.
Alussa tehtiin kaksi pakkovalssia radalla ja sitä sitten hinkattiinkin, kun mä olin vähän väärissä kohdissa ja pyörin liian vähän ja väärällä kaarella. Tyrkkäys saatiin kohdillen, kuriin ja pyöriminen kondikseen ja ai, että meni sujuvasti. Ei ollut kiire mihinkään.
Seuraavana haasteena niisto-persjättö ja seuraavalle esteelle viskileikkaus. Niistopersjättö meni ihan hyvin, mutta turhaan oli kiire seuraavalle esteelle eli rytmitystä pistettiin kuntoon. Viskileikkauksen ongelmana oli, etten kertonut mihin mennään seuraavaksi. Sehän tehtiin tässä tapauksessa olkapäillä ja kun ne saatiin mukaan, niin ei ollut hätää ollenkaan. Ja taas ne kädet alemmas, kun en mä minkään kirahvin kanssa ole liikenteessä.
Sitten jo aikaisemmin haasteena olleeseen kaartumaan suoraan ja kepeille menoon. Keppien vieressä oli luonnollisesti ansaeste, johon karautettiinkin sitten ensiyrittämällä. No eihän mulla ollut hajuakaan miten toi kohta handlata tai jos olikin niin ihan liian myöhään. Neuvoksi linjata koira hyvissä ajoin jo ennen edellistä estettä omalla linjalla ja olkapäillä. It's a miracle! Sehän toimi. Ihan sukkana sisään ajautui! Ei se ollutkaan yhtään vaikeaa!
Siitä jatkettiin poispäin käännöksellä pussiin ja puomille. Ensin epäröin sitä hakeeko se sen pussin ja himmailin. Tilille toki jouduin tästä. Ei pidä epäröidä, pitää vaan mennä ja pelastaa tilanne. Take 2: ei epäilystäkään asiasta. Vaikka olin vähän jäljessä sain Reiman kuitenkin ohjattua ansa esteen ohi puomille käskyttämällä.
Loppuun vielä pientä pyöritystä ja se tehtiin kelvollisesti hieman veitsenterällä, mutta siihen Teemu oli tyytyväinen, koska rohkeasti uskalsin. Hyvä me!
Omat muistettavat asiat siis:
- Uskalla mennä!Nyt mennään eikä meinata-meininki.
- Kädet alas, jeesaa koiraa enemmän
- Muista linjaukset ja olkäpäiden käyttö
- Käskytys ajoissa
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Viikkokatsaus
Tällä viikolla treenattiin tiistaina kuten tavallisestikin. Menossa oli useamman välistävedon suora ja sitähän sitten kokeiltiin puolelta, jos toiselta ennen kuin löydettiin sujuvin vaihtoehto. Toki pätkän alussa piti tyrkätä koira takaakiertoon, mikä vähän vähensi ratkaisujen määrää. Päädyttiin kuitenkin siihen, että ekat kaksi mentiin päällejuoksuna ja kolmanteen persjättö, että seuraavalle esteelle olisi hyvä ohjaus. Hyvä siitä tuli. Sitten takuttiinkin taas pitkän estevälin ja okserin megaloikan kanssa. Askelmerkkejä saatiin vähän enemmän kohdilleen ja hyppykin alkoi näyttää paremmalta. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää.
Torstaina oltiin Niinun ohjauksessa, jossa taas oltiin ihan ulapalla. Jostain syystä oli Reimalle niin kauhean vaikeaa tulla kaksi estettä peräkkäin. No ehkä siinä oli enemmän omasta ohjauksesta kiinni, kun tuo siihen kuitenkin niin herkästi reagoi. Valssit oli taas myöhässä kuten yleensäkin, mutta siitäkin selvittiin. Vaikeimmaksi kohdaksi tulikin sitten vippaus, kun itse taas ajauduin ihan väärille linjoille ja ajoitus oli totaalisesti pielessä. Tämä siis treenilistalle.
Matkaa jatkettiin Sporttikselle ja hyppytekniikan pariin, joka sujui Papulla ihan kivasti, mutta Reimalla oli taas vaikeuksia pitkien välien kanssa ja meno näytti todella kaamealta. Ehdottomasti lisää treeniä. Otettiin myös Niinun treeneissä ollutta pyörityskuviota, joka meni varsin kivasti. Papun kanssa on rytmityksen kanssa hakemista, kun etenee niin erilailla kuin Reima. Toimi kuitenkin aika hyvin. Reiman kanssa ei ollut ongelmia, kun etenee kuitenkin aina niin reippaasti.
Lauantaina pojat tarkistutti kuntonsa Leena Piiran käsissä. Papu oli loistokunnossa: lantio suorassa ja hyvä lihastasapaino. Yksi triggeri oli, mutta sekin saatiin hoidettua. Hyvin on selvinnyt talvesta ja takin pitäminen on ollut toimiva juttu. Reimalla oli lukko toisessa kyljessä, mutta se saatiin avattua ja takajalkojen lihastasapaino oli parantunut. Molemmille tuli määräyksenä venyttelyjä ja takapään treeniä peruutuksen muodossa. Tyytyväinen olen kuitenkin ettei noilla ollut nyt mitään pahoja jumeja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)