Joulusta selvittiin ja pojille olikin tarjolla kaikennäköistä risusavottaa, takkatulen lämmössä lämmittelyä, saunomista ja herkkujenkin syöntiä. Kuvia laitellaan kunhan ne saadaan kamerasta purettua.
Muuten on sitten treenailtu. Temppuilua Papun kanssa ja meillä onkin kohta väkkäränä pyörivä sirkuskoira. On se niin hauska, kun on kauhea yritys päällä.
Reiman kanssa ollaankin tehty ihan oikeita juttuja: seuraamista, perusasentoa, liikkeestä maahan (se, kun mystisesti on välillä tökkinyt) ja tietenkin kontakteja. Kontakteja tosin kotiolosuhteissa eli laatikon päältä. Hyvin niitä kuitenkin tarjoaa. Enää pitäis sitten saada yhdistettyä oikealle esteelle ja vielä vauhtikin siihen. Tuo tarjoaminen on mennyt siinä mielessä hippasen jo ylikin, koska nyt sitten tarjoaa noudonkin yhteydessä koskettamista eli nokkii sitten kapula suussa menemään etutassut somasti lattialla ja takapää laatikon päällä.. heh..
Näin meillä. Tök tök.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
2010 Summa summarum
Vielä ennen joululomaa voisi tässä pikaisen SWOT-analyysin tehdä vuoden tekemisistä:
Papu:
Tavoitteina oli:
Tavoitteet 2010:
Tavoitteet 2010:
Papu:
Tavoitteina oli:
- Tokon suhteen tahkotaan paikkamakuuta ja Papulle itsevarmuuttaa kestää muita koiria. Tähtäin ei ole varsinaisissa kisoissa, mutta epävirallisia saatetaan kokeilla.
- Agilityssä ensi vuonna tavoitteena on startata kisoissa ja katsoa, josko sieltä nolliakin saataisiin. Kysyntää tuntuisi olevan myös hyppytekniikkakurssille, joten sellainen koitetaan mahduttaa aikatauluun.
- Muuten sitten kikkaillaan ja opetellaan uusia temppuja.
- Paikkamakuuta ei varsinaisesti tahkottu kuten ei oikeastaan muutenkaan tokoa. Ei kestä edelleenkää muita koiria eikä käyty epiksissäkään.
- Agilityssa startattiin 4 kertaa: pienimmillään ihanneajasta jäätiin 4,3 s. Pahimmillaan meni puolella minuutilla pitkäksi. Pari kisaa jäi välistä tassutulehduksen takia ja yksi kisa keskeytyi kipeään tassuun. Liisakin kipaisi Papun kanssa radan ja yhden kerran päästiin palkintopallillekin. Hyppytekniikkakurssille ei menty, kun en usko, että Papulla riittää vetoa hinkkaamiseen.
- Kikkailtu on ja temppuiltu. Laatikkotemppuja tehty ja tasapainoilua harjoiteltu.
- Kunhan saataisiin terveys kuntoon. Toivoisin vähemmän tassutulehduksia ja selkäkipuja.
- Jokunen startti agilityssä, joskin taitaa olla mahdottomuus saada Papua nousemaan 2-lk:aan. Tai viimeistään siellä tie nousee pystyyn.
- Toivottavasti saadaan jatkaa raunioilla käymistä, kun se tuntuu koirasta niin mukavaa olevan.
- Kotitokoillaan jonkin verran.
Tavoitteet 2010:
- Reiman kanssa jatketaan tokoa ja todennäköisesti tullaan ottamaan vähän tiheämpään tahtiin oppia Suomen parhaimmistolta ja todennäköisesti kisaura korkataan n. puolessa välissä vuotta. Epiksiä sitä ennen ja tiukkaa treeniä.
- Agilityssä samoin. Kisaura korkataan ja koitetaan saada puhtaita ratoja. Treeniä jatketaan ja muutama kurssi on jo katsottuna, mihin ollaan suuntaamassa.
- Näyttelytouhuja tullaan kanssa harrastamaan, joskin hieman valikoiden ja taitaa näyttelyhommat jäädä muiden treenien jalkoihin hieman. Eriä toki lähdetään tavoittelemaan ja olishan se sertikin kiva saada.
- Kursseilla tuli käytyä ja Liisa & Topikin tokon maailmaan innostettua. Lentsun luona vietettiin viikonloppu ja muuten ollaan oltu Ansun koulutettavana sekä tietenkin itsekseen treenailtu. Epiksissä ei käyty ollenkaan. Tokoura korkattiin elokuussa ja neljissä kisoissa käytiin. Tuloksina 1x3-tulos, 2x2-tulos ja 1x1-tulos. Näin ollen olen ihan tyytyväinen tähän ja Reimalla on nyt siis oikeus kilpailla AVO-luokassa. Hymyn tuo huulille piirinmestaruustokosta kotiin kannettu 3.sija ja pokaali.
- Agilityä ollaan treenailtu Janitan, Jaakon, Elinan, Anjan sekä ATD:n kouluttajien valvovan silmän alla. Kursseista on saatu paljon ja vielä on paljon tekemistäkin. 1-luokasta päästiin siirtymään 2:een. Muuten statistiikka ei ole kovin mairittelevaa: vuoden aikana juostiin 36 kisaa, joista saatiin 3 kpl 0-tuloksia (8%), 5 vp 4 kpl (11%), 10-25 vp 18 kpl (50%) ja hylättyjä 11 kpl (31%).
- Näyttelyissä käytiin 9 kertaa: 1xH, 3xEH ja 5xERI. Sijoituksia lisäksi 2xAVK4, 1xAVK3, 2xAVK1, 1xPU3, 1xPU1, 1xVasert ja 1xSert. Tie muotovalioksi on siis avattu, nähtäväksi jää saadaanko se tie käytyä loppuun.
- Tokosta vielä 2x1-tulos eli TK1 ja avoimen luokan korkkaus, voittajan liikkeiden kasaamisen aloittaminen. Äänen jos sais kytkettyä pois päältä, kun lähdetään hommiin, niin kiva olis.
- Agility: kontaktit, Kontaktit ja KONTAKTIT! Tehokurssitusta tähän. Tästä lähtee meidän virheiden ja hyllyjen määrän karsiminen. 3-luokkaan nousu taitaa mennä kesähommiksi! (Liisa & Topi, ei siis kannata pidätellä sitä hengitystä odotellessa :) Nollia pitää pystyä tekemään enemmän!
- Näyttelyt: Jos sopivia tuomareita löytyy, niin näytille mennään. Jos nyt yhden sertin jostain sais metsästettyä. Ehkä.
Tavoitteet 2010:
- Omistajalle vuosi on tuonut uutta oppia agilityn saloista ja samalla mallilla jatketaan.
- Koulutusohjaajakortti on takataskussa ja uusia kortteja voisi hankkia agilityn parista sekä toimitsijatehtävistä. Koulutushommat jatkuu todennäköisesti keväällä.
- Kursseilla käyty ja tekniikka parantunut agilityn parissa. Melko hyvin menee yksiin Reiman kanssa touhu ja hienosäätösä enää kaivataan.
- Uusia koulutusohjaajakortteja tai muita ei hankittu tänä vuonna. Kouluteltu on LKK:n ja ATD:n riveissä.
- Harjoitukset jatkuu agilityn ja tokon parissa. Agissa on tiedossa ainakin Anjan kurssia ja tokossa maajoukkuerinkiläisten vinkkejä.
- Agility koulutusohjaajakurssi taitaa tulla tänä vuonna suoritetuksi, joten siinä riittää sitten tekemistä joksikin aikaa ja sen myötä varmaan sitten kouluttelemisia silläkin saralla.
- Kunpa keksisin Papun kanssa toimimisen avaimen. Sydän särkyy, kun toinen on niin surullisen hahmon ritari lajissa jos toisessa.
- Kiva meininki kentillä ja hermot pitää, vaikka koirat välillä vähän urpoilisikin.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Vuoden viimeiset kisat
Parin viikon tauon jälkeen kipaistiin sitten kisoihin ja valitettavasti vauhti ei tässä lajissa (agility) korjaa virheitä.
Tuomarina oli Allan Matsson ja ensi näkemältä radat näytti kinkkisiltä, mutta rataan tutustumisessa sitten tilanne valkeni onneksi hieman helpommaksi. Päivän teemana oli rapatessa roiskuu.
1.rata: Jostain syystä ensimmäinen rima tuli alas. Olisko sitten ollut se, että mä liikahdin väärässä kohdassa ja hyppy jäi kesken. Tie A:lle oli vähän niukahko, mutta en parempaakaan ohjausta tuohon keksinyt. Plussaa A:n alastulosta (joka sitten jäikin miltei ainoaksi hyväksyttäväksi suoritukseksi). Kepit ok, eikä putken vääräpääkään houkutellut. Keinut on hitaita, mutta tuleepahan kontaktit niillä suoritettua tarkasti. Putkeen olis voinut irrota kauempaakin eikä kovasti luukuttanut suoralla. On siis lujempaakin mennyt. Puomilla tajusin itse juoksevani liian lujaa ja taisi siinä unohtua käskyttääkin, joten megaruma loikka alas ja loppuun vielä möhlitty takaaleikkaus. Oli jo mun mielestä sen esteen lukinnut, mutta väisti sitten kuitenkin mua. 15 vp, ihanneaika alittui ja ilman virheitä sillä oltais oltu 2. Viteota löytyy täältä.
2. rata alkoi melko samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Keinulta oli melko pitkä vienti seuraavalle esteelle ja ehti siinä välissä vähän räkyttääkin mulle. Kepeiltä meinas tulla tokavikasta välistä pois, mutta onneksi se saatiin paikattua. A:lta hirmuinen loikka alas (mur mur). Suorasta putkesta täysillä okserin sekaan. (Note to myself: treenaa okseria!) Hyvin eteni sen mukeltamisen jälkeen kuitenkin ja putken jälkeiset välistä vedot meni varsin mallikkaasti. Puomilta taas melkonen ponkaisu ja lopun takaaleikkaus härdelli, kun ohjaaja puskee taas koiran pois esteeltä. Video. Tuloksissa meille oli laitettu 25 vp, mutta itse oon vaan päässy 20 (A, okseri, puomi ja kielto), jos joku keksii tuon mistä tuo yksi on tullut, niin kommentoikaapa. Oma epäilys on, että okserista napsahti 2x5 vp, kun omatoiminen toimitsija on laskenut 2 tipahtanutta rimaa, vaikka vain 5 vp:tä pitäisi tästä tulla. No aivan sama sinänsä, kun eipä tuolla nyt kuitenkaan ole mitään merkitystä. Aika olis tälläkin radalla riittänyt keposesti.
Ylipäätänsä kisojen taso oli aikas heikko eikä nollia tullut oikein kenellekään. Taitaa ihmiset olla jo joululomailemassa. Ensi vuonna taas sitten uudella innolla!
Tuomarina oli Allan Matsson ja ensi näkemältä radat näytti kinkkisiltä, mutta rataan tutustumisessa sitten tilanne valkeni onneksi hieman helpommaksi. Päivän teemana oli rapatessa roiskuu.
1.rata: Jostain syystä ensimmäinen rima tuli alas. Olisko sitten ollut se, että mä liikahdin väärässä kohdassa ja hyppy jäi kesken. Tie A:lle oli vähän niukahko, mutta en parempaakaan ohjausta tuohon keksinyt. Plussaa A:n alastulosta (joka sitten jäikin miltei ainoaksi hyväksyttäväksi suoritukseksi). Kepit ok, eikä putken vääräpääkään houkutellut. Keinut on hitaita, mutta tuleepahan kontaktit niillä suoritettua tarkasti. Putkeen olis voinut irrota kauempaakin eikä kovasti luukuttanut suoralla. On siis lujempaakin mennyt. Puomilla tajusin itse juoksevani liian lujaa ja taisi siinä unohtua käskyttääkin, joten megaruma loikka alas ja loppuun vielä möhlitty takaaleikkaus. Oli jo mun mielestä sen esteen lukinnut, mutta väisti sitten kuitenkin mua. 15 vp, ihanneaika alittui ja ilman virheitä sillä oltais oltu 2. Viteota löytyy täältä.
2. rata alkoi melko samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Keinulta oli melko pitkä vienti seuraavalle esteelle ja ehti siinä välissä vähän räkyttääkin mulle. Kepeiltä meinas tulla tokavikasta välistä pois, mutta onneksi se saatiin paikattua. A:lta hirmuinen loikka alas (mur mur). Suorasta putkesta täysillä okserin sekaan. (Note to myself: treenaa okseria!) Hyvin eteni sen mukeltamisen jälkeen kuitenkin ja putken jälkeiset välistä vedot meni varsin mallikkaasti. Puomilta taas melkonen ponkaisu ja lopun takaaleikkaus härdelli, kun ohjaaja puskee taas koiran pois esteeltä. Video. Tuloksissa meille oli laitettu 25 vp, mutta itse oon vaan päässy 20 (A, okseri, puomi ja kielto), jos joku keksii tuon mistä tuo yksi on tullut, niin kommentoikaapa. Oma epäilys on, että okserista napsahti 2x5 vp, kun omatoiminen toimitsija on laskenut 2 tipahtanutta rimaa, vaikka vain 5 vp:tä pitäisi tästä tulla. No aivan sama sinänsä, kun eipä tuolla nyt kuitenkaan ole mitään merkitystä. Aika olis tälläkin radalla riittänyt keposesti.
Ylipäätänsä kisojen taso oli aikas heikko eikä nollia tullut oikein kenellekään. Taitaa ihmiset olla jo joululomailemassa. Ensi vuonna taas sitten uudella innolla!
tiistai 14. joulukuuta 2010
Temppuja
Niitäpä niitä. Tasapainoilua jakkaran päällä sirkuskoira tyyliin. Eilen aloitettiin ja tänään jo molemmat osaa melkein jo töpsyttää jakkaraa ympäri etutassut jakkaran päällä.
Kokeiltiin myös takatassut jakkaran päällä, mutta siinä vaiheessa Papulta löytyi vain toinen takatassu. Reimalta löytyi molemmat, mutta muuten asento on kuin kyykkykakalla. No kai siellä sitten kuitenkin jotain hermotusta on peräpäähänkin molemmilla.
Reiman kanssa tehtiin muuten liikkeestä maahan menoa, mutta tarjosi useimmiten seisomista. Päh. Mistä lie johtuu tämä sitten. Nouto sujuu ihan hyvin, mitä nyt välillä meinaa pysähtyä kapulan nostamisen jälkeen odottamaan palkkaa. Aika nopeasti kuitenkin tarjoaa perusasentoa, jos jää vaan olemaan. Hyvällä mallilla siis noutokin.
Kokeiltiin myös takatassut jakkaran päällä, mutta siinä vaiheessa Papulta löytyi vain toinen takatassu. Reimalta löytyi molemmat, mutta muuten asento on kuin kyykkykakalla. No kai siellä sitten kuitenkin jotain hermotusta on peräpäähänkin molemmilla.
Reiman kanssa tehtiin muuten liikkeestä maahan menoa, mutta tarjosi useimmiten seisomista. Päh. Mistä lie johtuu tämä sitten. Nouto sujuu ihan hyvin, mitä nyt välillä meinaa pysähtyä kapulan nostamisen jälkeen odottamaan palkkaa. Aika nopeasti kuitenkin tarjoaa perusasentoa, jos jää vaan olemaan. Hyvällä mallilla siis noutokin.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Messarii
Launtaina pyörähdettiin Helsinki Winnerin kehässä Reiman kanssa. Tulos ei ollut häävi ja tätä sitten paikkailtiinkin tekemällä ostoksia senkin edestä. Pojille tarttui matkaan Pompat, pannat ja liuta nakerrettavaa.
Russelien tuomarina oli Annukka Paloheimo ja tuomio Reimasta oli seuraava: "Hyvät mittasuhteet. Hieman kookas. Hieman pitkä pää. Hyvä purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hieman jäykät liikkeet". EH, AVOK4.
Jonkin verran on ollut jäykkä takapäästään, joten back-on-trackiä ja vehnätyynyä selkään. Josko sitten ensi viikolla agilityssa kunnian kukko laulais, kun tässä nyt ei niin mahtavasti ole nyt menneet tokoilu eikä näytelmöinti.
Russelien tuomarina oli Annukka Paloheimo ja tuomio Reimasta oli seuraava: "Hyvät mittasuhteet. Hieman kookas. Hieman pitkä pää. Hyvä purenta. Olkavarsi saisi olla viistompi. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hieman jäykät liikkeet". EH, AVOK4.
Jonkin verran on ollut jäykkä takapäästään, joten back-on-trackiä ja vehnätyynyä selkään. Josko sitten ensi viikolla agilityssa kunnian kukko laulais, kun tässä nyt ei niin mahtavasti ole nyt menneet tokoilu eikä näytelmöinti.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Näyttelyiden ideasta..
Pieni pätkä poimittuna eräältä nettipalstalta:
"Ennen näyttelyä selvitellään puhelimella häiriköiden ympäri Suomenmaata kaikki rotua omistavat että kuka on tulossa ja kuka ei, että saa sen raamatun virkaa hoitavan rotuluettelon tehtyä jo ennen näyttelyä -koska täten voit jo etukäteen aloittaa sen järjettömän mustamaalauskampanjasi.
Näyttelypaikalle mennään aamulla ensimmäisten joukossa ja koiria on kunnostettu koko yö (vaikka olisi sileäkarvaisiakin) ja univelkaisena, nälkäisenä kiukkuat ja raivoat sille miehellesi joka hyvää hyvyyttään kestää vuodesta toiseen tätä mielenvikaisten harrastusta ja kestää kaikki sinun raivokohtauksesi siitä miten sinä olet joutunut valvomaan koko yön ja miten sinä joudut kestämään kilpakumppaneitasi.
Näyttelypaikalla vahdit muita kuin haukka ja jos joku vahingossakin nostaa jonkun sumutinpulloa muistuttavan kapistuksen repusta, niin heti huudat sormella osoittaen, että "Dopingia dopingia, hylky tuolle!", koska olet täysin varma ettei kukaan voi saada näyttämään koiriansa millään muotoa paremmilta kuin omat hurttasi ilman lakkaa ja tököttiä. Pidät lukemattomia raivonpuuskaisia saarnoja naapureille, joiden koirat julkeavatkin kääntyä häkissänsä, ettei ne vain häiritsisi oman koirasi latautumista.
Simputat miestäsi juoksemaan pissallakin puolestasi, koska et voi poistua kehän reunalta ettei joku vain pääse lakkaamaan koiraa selkäsi takana -koska siis kaikki kilpakumppanisihan automaattisesti sinua huijaavat. Kehään mentyäsi ilmoitat varsin kuuluvalla äänellä edessä ja takana koiraansa seisottavalle, että juuri sinä tarvitset sitten lumattoman suuren tilan ympärillesi tässä postimerkin kokooisessa kehässä, ettei koirasi vain häiriinny mistään ympärillään tapahtuvasta. Ja jumaliste, jos joku kehtaakin yskäistä kehän reunalla, niin heti karjaiset kehästä silmät mulkoillen koko luomakunnan henkeään pidättämään, koska omalta jännitykseltäsi et voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että se yön pimeinä tunteina saksittu koirasi on taatusti kedon kaunein kukka.
Ja kun koirat sijoitetaan järjestykseen ja tämä kukkasesi ei nyt tällä(kään) kertaa loistanut ROP-pallille, niin marssit kiukuspäissäsi miehesi luokse kehän reunalle, heität koiran häkkiin ja alat silmittömästi raivomamaan miehellesi siitä kun hän ei pitänyt kehän reunalla huolta siitä, että kukaan ei yski,haukahda,puhu puhelimeen. Tai ettei hän voinut pitää puoliasi kun sinua selkeästi tuupittiin ja tallottiin kehässä ja koiraasi potkaistiin ainakin kerran "taatusti ihan tahalleen", koska koko rotukansa on kateellinen, että sinulla oli juuri tämä sesse mukana näyttelyssä.
Muistat toki mainita kovaan ääneen voittajakoirasta löytämäsi järkyttävät virheet ja haukkua tuomarin pataluhaksi tai ainakin puolueelliseksi (jos se ei paneskele sen voittajahandlerin kanssa, niin se on sille ainakin sitten sukua).
Ja taas muistat kertoa miehellesi kuinka huono ihminen hän on, kun ei voinut mennä tuomarille kertomaan kuka SINÄ olet ja kuka sinun narun päässäsi oikein keikkui. Tästä suivaantuneena marssit käsilaukkusi kainalossa kohti röökipaikkaa sillä välin kuin miehesi pakkaa tavaroita ja pyytelee nolona anteeksi käytöstäsi kanssakilpailijoiltasi väsymystäsi selitellen (tai vaihdevuosia, whatever it takes..).
Märehdit ja haukut kovaan ääneen koko näyttelyn järjestelyt ja muistutat heitä siitä, että et taatusti ikinä enää koskaan ilmoita sesseäsi tälle tuomarille saatika tämän kerhon järjestämään näyttelyyn. Saarnasi saarnattua lähdet kohti autoa, jossa muistutat jälleen miestäsi siitä miten hidas hän on roudaamaan sitä häkkiä,pöytää, kassia ja koiraa, kun sinä kauhealla vaivalla koitat joitakin sosiaalisia suhteita ylläpitää näissä kuppikuntaisen rahastusliiton myöntämissä koiranäyttelyiksi kutsutuissa "naamakilpailuissa".
Kotiin päästyäsi määyt koko maailman internetpalstat ja foorumit ja naamakirjat läpi, joissa muistutat kaikkia siitä kenen koiran olisi oikeasti kuulutkaan voittaa. Illalla jaksat vielä muistuttaa mäkätykseesi jo pikkuhiljaa kyllästynyttä miestäsi siitä, että hän ei voinut sinua taas(kaan) puolustaa kun sinua (taas) sorsittiin koko päivän, vaan tuppisuuna vain istui tuolissansa nuokkuen lakki silmillä, sen sijaan että tajuaisit, että se on ainoa keino olla tunnistamattomissa hävetessään silmitöntä käytöstäsi.
...... ja aamulla jatkat taas iloisena seuraavien näyttelyiden odottamista!"
Heh. Tämä myös taitaa sopia mihin tahansa koiraurheiluun. Oma jännitys on tuottanut mitä mielikuvituksellisimpia unia ja viime yönä kehässä olleet koirat komennettiin pois, ettei tulisi rähinää ja jokainen sitten osallistui parhaaksi näkemällään korvikkeella. Ensin oli korvikkeena sellainen kirjava orangin mallinen zoo-makeinen ja seuraavalla kerralla sellainen vaneri/pahviosasista koottu sarvikuono. Hmm.. Arvoitukseksi jäi se miten nuo ötökät kisassa sitten pärjäsivät.
"Ennen näyttelyä selvitellään puhelimella häiriköiden ympäri Suomenmaata kaikki rotua omistavat että kuka on tulossa ja kuka ei, että saa sen raamatun virkaa hoitavan rotuluettelon tehtyä jo ennen näyttelyä -koska täten voit jo etukäteen aloittaa sen järjettömän mustamaalauskampanjasi.
Näyttelypaikalle mennään aamulla ensimmäisten joukossa ja koiria on kunnostettu koko yö (vaikka olisi sileäkarvaisiakin) ja univelkaisena, nälkäisenä kiukkuat ja raivoat sille miehellesi joka hyvää hyvyyttään kestää vuodesta toiseen tätä mielenvikaisten harrastusta ja kestää kaikki sinun raivokohtauksesi siitä miten sinä olet joutunut valvomaan koko yön ja miten sinä joudut kestämään kilpakumppaneitasi.
Näyttelypaikalla vahdit muita kuin haukka ja jos joku vahingossakin nostaa jonkun sumutinpulloa muistuttavan kapistuksen repusta, niin heti huudat sormella osoittaen, että "Dopingia dopingia, hylky tuolle!", koska olet täysin varma ettei kukaan voi saada näyttämään koiriansa millään muotoa paremmilta kuin omat hurttasi ilman lakkaa ja tököttiä. Pidät lukemattomia raivonpuuskaisia saarnoja naapureille, joiden koirat julkeavatkin kääntyä häkissänsä, ettei ne vain häiritsisi oman koirasi latautumista.
Simputat miestäsi juoksemaan pissallakin puolestasi, koska et voi poistua kehän reunalta ettei joku vain pääse lakkaamaan koiraa selkäsi takana -koska siis kaikki kilpakumppanisihan automaattisesti sinua huijaavat. Kehään mentyäsi ilmoitat varsin kuuluvalla äänellä edessä ja takana koiraansa seisottavalle, että juuri sinä tarvitset sitten lumattoman suuren tilan ympärillesi tässä postimerkin kokooisessa kehässä, ettei koirasi vain häiriinny mistään ympärillään tapahtuvasta. Ja jumaliste, jos joku kehtaakin yskäistä kehän reunalla, niin heti karjaiset kehästä silmät mulkoillen koko luomakunnan henkeään pidättämään, koska omalta jännitykseltäsi et voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että se yön pimeinä tunteina saksittu koirasi on taatusti kedon kaunein kukka.
Ja kun koirat sijoitetaan järjestykseen ja tämä kukkasesi ei nyt tällä(kään) kertaa loistanut ROP-pallille, niin marssit kiukuspäissäsi miehesi luokse kehän reunalle, heität koiran häkkiin ja alat silmittömästi raivomamaan miehellesi siitä kun hän ei pitänyt kehän reunalla huolta siitä, että kukaan ei yski,haukahda,puhu puhelimeen. Tai ettei hän voinut pitää puoliasi kun sinua selkeästi tuupittiin ja tallottiin kehässä ja koiraasi potkaistiin ainakin kerran "taatusti ihan tahalleen", koska koko rotukansa on kateellinen, että sinulla oli juuri tämä sesse mukana näyttelyssä.
Muistat toki mainita kovaan ääneen voittajakoirasta löytämäsi järkyttävät virheet ja haukkua tuomarin pataluhaksi tai ainakin puolueelliseksi (jos se ei paneskele sen voittajahandlerin kanssa, niin se on sille ainakin sitten sukua).
Ja taas muistat kertoa miehellesi kuinka huono ihminen hän on, kun ei voinut mennä tuomarille kertomaan kuka SINÄ olet ja kuka sinun narun päässäsi oikein keikkui. Tästä suivaantuneena marssit käsilaukkusi kainalossa kohti röökipaikkaa sillä välin kuin miehesi pakkaa tavaroita ja pyytelee nolona anteeksi käytöstäsi kanssakilpailijoiltasi väsymystäsi selitellen (tai vaihdevuosia, whatever it takes..).
Märehdit ja haukut kovaan ääneen koko näyttelyn järjestelyt ja muistutat heitä siitä, että et taatusti ikinä enää koskaan ilmoita sesseäsi tälle tuomarille saatika tämän kerhon järjestämään näyttelyyn. Saarnasi saarnattua lähdet kohti autoa, jossa muistutat jälleen miestäsi siitä miten hidas hän on roudaamaan sitä häkkiä,pöytää, kassia ja koiraa, kun sinä kauhealla vaivalla koitat joitakin sosiaalisia suhteita ylläpitää näissä kuppikuntaisen rahastusliiton myöntämissä koiranäyttelyiksi kutsutuissa "naamakilpailuissa".
Kotiin päästyäsi määyt koko maailman internetpalstat ja foorumit ja naamakirjat läpi, joissa muistutat kaikkia siitä kenen koiran olisi oikeasti kuulutkaan voittaa. Illalla jaksat vielä muistuttaa mäkätykseesi jo pikkuhiljaa kyllästynyttä miestäsi siitä, että hän ei voinut sinua taas(kaan) puolustaa kun sinua (taas) sorsittiin koko päivän, vaan tuppisuuna vain istui tuolissansa nuokkuen lakki silmillä, sen sijaan että tajuaisit, että se on ainoa keino olla tunnistamattomissa hävetessään silmitöntä käytöstäsi.
...... ja aamulla jatkat taas iloisena seuraavien näyttelyiden odottamista!"
Heh. Tämä myös taitaa sopia mihin tahansa koiraurheiluun. Oma jännitys on tuottanut mitä mielikuvituksellisimpia unia ja viime yönä kehässä olleet koirat komennettiin pois, ettei tulisi rähinää ja jokainen sitten osallistui parhaaksi näkemällään korvikkeella. Ensin oli korvikkeena sellainen kirjava orangin mallinen zoo-makeinen ja seuraavalla kerralla sellainen vaneri/pahviosasista koottu sarvikuono. Hmm.. Arvoitukseksi jäi se miten nuo ötökät kisassa sitten pärjäsivät.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Hollolan megakisat
Mitäs sitä vapaapäivä muuta tekis kuin heräisi 6:lta ja alkaisi valmistautumaan tokokisoihin. Kelihän taas suosi ja yöllä oli lunta tipahtanut taivaalta enemmäin kuin tarpeeksi. Tästä johtuen matka kisapaikallekin kesti hieman suunniteltua pitempään ja matkaseuralla miltei tulikin kiire kehään.
Meillä oli aikaa oikein mukavasti ja onneksi se unessa nähty "paikkamakuuryhmä nro 14" ei toteutunut, vaikka alunperin kisaan oli ilmoittautunut oli 50 alokasluokan koirakkoa.
Kaikesta huolimatta otin Reiman esille boksistaan ihan hippasen liian myöhään ja jätkällä olikin sitten melko kovasti asiaa kehään mennessä.
Seurauksena tästä sitten seuraavat tulokset:
Luoksepäästävyys: vinkui, makoili, piippasi. Meni tuomaria vastaan, mutta antoi käsitellä itseään ja katsoa hampaat. 9,5
Paikkamakuu: meni hitaasti maahan, mutta pysyi siellä hiljaa. Tuskallisin liike taas koko hommassa. Jossain vaiheessa jostain tuli iso haukku, johon vähän reagoi ja muutenkin kurkisteli viereisen kehän meininkejä. Nousi istumaan, mutta meni miltei heti takaisin maahan ja taas käskytys istumaan. 8
Seuraaminen kytkettynä: Superhyvässä vireessä ja tuloskin sen mukaista. Ei oikeastaan mitään valitettavaa, kontakti pysyi koko ajan ja viimeistä perusasentoa taidettiin vähän jännittää tuleeko se sieltä, mutta tuli se. 10 (Tästä voin kyllä rehellisesti sanoa olevani ihan himskatin ylpeä).
Sitten tulikin taas odotusta oikein urakalla ennen kuin päästiin tekemään loput liikkeet ja tällä välin se hyvä virekin sitten hukattiin.
Seuraaminen vapaana: Sunnuntaikävely. Haahuili ja näytti välillä siltä, että singahtais jonnekin muualle. Meni edelle ja sivulle ja plääh. Kiltti tuomari kuitenkin näkin tämän turhankin hyvänä. 8,5
Maahanmeno: Tässä vaiheessa hukkui perusasento ja jätkä alkoi vaan jäädä seisomaan. Seuraamaan lähti huonosti eikä mennyt ekalla maahan. Jonkun toisen tuomarin mielestä olisin saattanut antaa toisen käskyn liian myöhään ja liialla vartaloavulla. 6
Luoksetulo: Ei mitään moitittavaa. Jäi nätisti istumaan ja tuli lujaa. 10
Seisominen: Taas perusasento hukassa. Seurasi hyvin ja stoppasikin, mutta sitten alkoi steppaamaan, kun palasin luokse. Pöh. 8,5
Hyppy: Tähän se ykköstulos kariutuikin. Ennakoin jo tätä niin, että tultiin sivuttain, ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Kerran sain pelastettua karkaamasta ja kun ehtii henkäistä, niin sinnehän se sitten meni. On ne esteet sen verran kova juttu. 0
Kokonaisvaikutus: Toiselta 10 ja toiselta 8 eli 9
Kokonaispisteet himpun verran 1-tuloksen alle eli 155,5/200.
Toinen puolisko oli hirveä. Nyt lähdetään etsimään sitä ensimmäisen puoliskon tekemisen meininkiä. Se, kun oli niin höyhenen kevyttä ja mukavaa. Eli potentiaalia on, kunhan ohjaaja sen osaa vaan koiraan virittää. Noista höntyilyistä en osaa muuta sanoa, kuin, että kyllä me kotona osataan. Pöh.
Matkaseuran tulos oli parempi ja Larissa & Elsa matkasivat kotiin TK2:n kanssa! Hieno homma likat!
Meillä oli aikaa oikein mukavasti ja onneksi se unessa nähty "paikkamakuuryhmä nro 14" ei toteutunut, vaikka alunperin kisaan oli ilmoittautunut oli 50 alokasluokan koirakkoa.
Kaikesta huolimatta otin Reiman esille boksistaan ihan hippasen liian myöhään ja jätkällä olikin sitten melko kovasti asiaa kehään mennessä.
Seurauksena tästä sitten seuraavat tulokset:
Luoksepäästävyys: vinkui, makoili, piippasi. Meni tuomaria vastaan, mutta antoi käsitellä itseään ja katsoa hampaat. 9,5
Paikkamakuu: meni hitaasti maahan, mutta pysyi siellä hiljaa. Tuskallisin liike taas koko hommassa. Jossain vaiheessa jostain tuli iso haukku, johon vähän reagoi ja muutenkin kurkisteli viereisen kehän meininkejä. Nousi istumaan, mutta meni miltei heti takaisin maahan ja taas käskytys istumaan. 8
Seuraaminen kytkettynä: Superhyvässä vireessä ja tuloskin sen mukaista. Ei oikeastaan mitään valitettavaa, kontakti pysyi koko ajan ja viimeistä perusasentoa taidettiin vähän jännittää tuleeko se sieltä, mutta tuli se. 10 (Tästä voin kyllä rehellisesti sanoa olevani ihan himskatin ylpeä).
Sitten tulikin taas odotusta oikein urakalla ennen kuin päästiin tekemään loput liikkeet ja tällä välin se hyvä virekin sitten hukattiin.
Seuraaminen vapaana: Sunnuntaikävely. Haahuili ja näytti välillä siltä, että singahtais jonnekin muualle. Meni edelle ja sivulle ja plääh. Kiltti tuomari kuitenkin näkin tämän turhankin hyvänä. 8,5
Maahanmeno: Tässä vaiheessa hukkui perusasento ja jätkä alkoi vaan jäädä seisomaan. Seuraamaan lähti huonosti eikä mennyt ekalla maahan. Jonkun toisen tuomarin mielestä olisin saattanut antaa toisen käskyn liian myöhään ja liialla vartaloavulla. 6
Luoksetulo: Ei mitään moitittavaa. Jäi nätisti istumaan ja tuli lujaa. 10
Seisominen: Taas perusasento hukassa. Seurasi hyvin ja stoppasikin, mutta sitten alkoi steppaamaan, kun palasin luokse. Pöh. 8,5
Hyppy: Tähän se ykköstulos kariutuikin. Ennakoin jo tätä niin, että tultiin sivuttain, ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Kerran sain pelastettua karkaamasta ja kun ehtii henkäistä, niin sinnehän se sitten meni. On ne esteet sen verran kova juttu. 0
Kokonaisvaikutus: Toiselta 10 ja toiselta 8 eli 9
Kokonaispisteet himpun verran 1-tuloksen alle eli 155,5/200.
Toinen puolisko oli hirveä. Nyt lähdetään etsimään sitä ensimmäisen puoliskon tekemisen meininkiä. Se, kun oli niin höyhenen kevyttä ja mukavaa. Eli potentiaalia on, kunhan ohjaaja sen osaa vaan koiraan virittää. Noista höntyilyistä en osaa muuta sanoa, kuin, että kyllä me kotona osataan. Pöh.
Matkaseuran tulos oli parempi ja Larissa & Elsa matkasivat kotiin TK2:n kanssa! Hieno homma likat!
lauantai 27. marraskuuta 2010
Anjan kurssilla
Anjan kurssilla tehtiin tänään vaikka pitä pyörityksiä ja alunperin olin varautunut hinkkaamaan ensimmäisiä 15 estettä koko ajan, mutta suureksi hämmästykseksi Reiman kanssa päästiinkin kaikki 36 suorittamaan, kun jamppa ohjautui niin hyvin.
Alkuun kokeiltiin sylkkäriä 2.esteelle, joka toimi kohtalaisesti, kun olin itse huolellinen. Näitä täytyy kyllä vielä treenata lisää, koska jotenkin Reima on kuitenkin vähän jähmeä näissä. Toisena vaihtoehtona pakkovalssi, mikä toimikin sitten paljon sujuvammin.
Seuraavana oli sitten putki - A-valinta, joka meni kyllä ihan niin kuin pitikin. Hyvin tuo erottaa putken ja kiipeämisen. Ainoa huono juttu oli, että putkesta tuli ulos kolmijalkainen koira. Tosin oli lyhyt aikainen könkkääminen ja pienen kävelytyksen jälkeen oli taas ok. Olisko sitten kynsi jäänyt johonkin kiinni ja vähän tuntunut ilkeältä.
Putkeen lähetys toimii ja hyvin jolkotteli putken ja keppien välistä takaisin putken alkupäähän, mistä jatkettiin kepeille. Kepeillä pitää vaan itse muistaa ohjata yksi ylimääräinen keppi, kun ei vielä kestä kovin hyvin irtoamista sivulle, vaan tulee imussa ulos kepeiltä ennen aikojaan.
Seuraavaksi radalla oli vuorossa melkoinen valssisarja, mutta niissä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Hyvin osasin niitäkin ajoittaa. Johonkin väliin kokeilin taas sylkkäriä, mutta siinä meinaa vauhti tyssätä, joten ehkä unohdetaan niiden tekeminen.
Jos valsseista selvisi, niin seuraavat tanssikuviot oli sitten jaakotus - sokkari - tyrkkäys+takaakierto+twisti. Yllättävän hyvin toimii, itse vaan meinaan taas jäädä liikaa ihailemaan, kun voisi painaltaa menemään edelle. Eli ei ihailla! Kyllä se sieltä tulee.
Tässä vaiheessa päästiin hetken tauolle ja alkoi loppuradan läpikäyminen vimmatusti paperilta. Heh. No lopussa ei nyt mitään sinänsä ihmeellistä ollut, mitä nyt estesuoralla otti ehkä hieman liian kovat vauhdit ja kaarteet meinasivat olla melkoisia eikä oikein niisto meinannut toimia, mutta taas siinäkin oli kyse omasta ajoituksesta. Niistot täytyy kanssa ottaa harjoittelun alle.
Varsin tyytyväinen olin kyllä tähän päivän antiin ja kyllä tää taas antaa itseluottamusta jatkaa kisakenttien tahkoamista. Josko sinne 3:iin päästäis jos ensi vuoden ensimmäisellä kvartaalilla.
Papu-reppana on taas jostain haalinut itselleen tassutulehduksen ja on varsin surkeana. Ei oikein liikkuminen huvita, mutta onneksi on kuitenkin sitten mielellään lähellä rapsuteltavana. Harmillista touhua!
Alkuun kokeiltiin sylkkäriä 2.esteelle, joka toimi kohtalaisesti, kun olin itse huolellinen. Näitä täytyy kyllä vielä treenata lisää, koska jotenkin Reima on kuitenkin vähän jähmeä näissä. Toisena vaihtoehtona pakkovalssi, mikä toimikin sitten paljon sujuvammin.
Seuraavana oli sitten putki - A-valinta, joka meni kyllä ihan niin kuin pitikin. Hyvin tuo erottaa putken ja kiipeämisen. Ainoa huono juttu oli, että putkesta tuli ulos kolmijalkainen koira. Tosin oli lyhyt aikainen könkkääminen ja pienen kävelytyksen jälkeen oli taas ok. Olisko sitten kynsi jäänyt johonkin kiinni ja vähän tuntunut ilkeältä.
Putkeen lähetys toimii ja hyvin jolkotteli putken ja keppien välistä takaisin putken alkupäähän, mistä jatkettiin kepeille. Kepeillä pitää vaan itse muistaa ohjata yksi ylimääräinen keppi, kun ei vielä kestä kovin hyvin irtoamista sivulle, vaan tulee imussa ulos kepeiltä ennen aikojaan.
Seuraavaksi radalla oli vuorossa melkoinen valssisarja, mutta niissä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Hyvin osasin niitäkin ajoittaa. Johonkin väliin kokeilin taas sylkkäriä, mutta siinä meinaa vauhti tyssätä, joten ehkä unohdetaan niiden tekeminen.
Jos valsseista selvisi, niin seuraavat tanssikuviot oli sitten jaakotus - sokkari - tyrkkäys+takaakierto+twisti. Yllättävän hyvin toimii, itse vaan meinaan taas jäädä liikaa ihailemaan, kun voisi painaltaa menemään edelle. Eli ei ihailla! Kyllä se sieltä tulee.
Tässä vaiheessa päästiin hetken tauolle ja alkoi loppuradan läpikäyminen vimmatusti paperilta. Heh. No lopussa ei nyt mitään sinänsä ihmeellistä ollut, mitä nyt estesuoralla otti ehkä hieman liian kovat vauhdit ja kaarteet meinasivat olla melkoisia eikä oikein niisto meinannut toimia, mutta taas siinäkin oli kyse omasta ajoituksesta. Niistot täytyy kanssa ottaa harjoittelun alle.
Varsin tyytyväinen olin kyllä tähän päivän antiin ja kyllä tää taas antaa itseluottamusta jatkaa kisakenttien tahkoamista. Josko sinne 3:iin päästäis jos ensi vuoden ensimmäisellä kvartaalilla.
Papu-reppana on taas jostain haalinut itselleen tassutulehduksen ja on varsin surkeana. Ei oikein liikkuminen huvita, mutta onneksi on kuitenkin sitten mielellään lähellä rapsuteltavana. Harmillista touhua!
tiistai 23. marraskuuta 2010
treeniä treeniä
Hyvän mielen-treenit sitten tehtiin eilen ja kuin taikaiskusta Reima sitten taass teki kontaktit lähes poikkeuksetta oikein hienosti. Miten tää vaan voi olla välillä näin ailahtelevaa ?
Toisessa treenikuviossa pyörittiin putkea ja esteitä pakkovalssilla, twistillä ja tehtiin vielä jaakotuskin sitten loppuun kun aikaa riitti. Vaikeinta on muistaa oma ajoitus, mutta koira tekee täydellisesti. Vaikka ohjaaja vielä viime tingassa huitoo, niin ajatuksenlailla tuo toimii.. Putkeen viennitkin tehtiin vielä vaikeamman mukaan takaaleikaten, mikä nyt hieman tökki, mutta kai se koirakin pysähtyy, kun oma liike tyssää.
Jaahans. Mitä sitä sitten keksis. No lauantaina ainakin mennään Anjan kurssille.
Toisessa treenikuviossa pyörittiin putkea ja esteitä pakkovalssilla, twistillä ja tehtiin vielä jaakotuskin sitten loppuun kun aikaa riitti. Vaikeinta on muistaa oma ajoitus, mutta koira tekee täydellisesti. Vaikka ohjaaja vielä viime tingassa huitoo, niin ajatuksenlailla tuo toimii.. Putkeen viennitkin tehtiin vielä vaikeamman mukaan takaaleikaten, mikä nyt hieman tökki, mutta kai se koirakin pysähtyy, kun oma liike tyssää.
Jaahans. Mitä sitä sitten keksis. No lauantaina ainakin mennään Anjan kurssille.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Hyvinkään kisat
Saviojan radoilla tänään kisattiin Reiman kanssa ja eipä tullut muuta kuin sanomista.
1.rata: A:lta roiskaisi ruman kontaktin ja seuraava hyppy oli tarkoitus pyörittää, mutta ponkaisikin sitten loikan peninkulman saappailla (eli tais olla ohjaus tiukkaan käännökseen myöhässä). No meni se niinkin, kun ollaan nyt jaakoteltu ja pakkovalssailtu niin paljon, että tulee ihan nätin näköistä kiekuraa. Pienet kylmät väreet siitä, menee tämän muutoksen johdosta väärään putken päähän, mutta hyvin ohjautui ihan oikein. Sitten taas roiskaisu A, jonka jälkeiseen hyppyy ja putkeen irtosi oikein kivasti (Tästä Reimalle kiitosta!). Sitten tulikin ihan hyvä pätkä rataa, kunnes kepeillä olin sanaton ja otin liian aikaisin sivuaskeleen --> koira tulee perässä ulos. No ei kun korjaamaan. Lopussa keskityin niin kovasti muistamaan suorittamaan vielä putken, jota mun mielestä ei ollut rataan tutustumisessa, mutta kummasti siellä oli oikea numero ja muutkin sen tekivät, joten siinä sitten pienet teputtelut koiran sujahdettua hienosti putkeen. Tästä johtuen sitten olinkin kilometrin myöhässä puomilla, joten siellä ei oltu kuultukaan kontaktien suorittamisesta. Oli siellä vielä jossain välissä rengaskin, joka suoritettiin ohjaajan harha-askeleen takia sivusta ja taas korjailtiin.. Siis 20 vp ja reilu 2 sekuntia yliaikaa. Aika on yllättävän hyvä noihin korjauksiin nähden, mutta ne kontaktit. Joku tuossa taas mättää ohjauksessa, kun kuitenkin treeneissä tehnyt nyt niitä ihan hyvällä prosentilla.
2. rata: Teemana: Jos unohdat radan, tee rengas ja todennäköisesti osut oikeaan. Eli rengas tuli matkan varrella kolmesti. Taas tuli A:lta roiskaisu melko alkuun. Hienosti haki yhden esteen itsenäisesti, kun olin taas vähän jäljessä, kun Reima laittoi kaasun pohjaan suoralla ja tiukalla käännöksellä kepeille, jotka tällä kertaa meni ihan putkeen. Ja se putki oli sitten keppien päätteeksi. (Tässä vaiheessa ohjaajalle unohdus mitä piti tehdä seuraavaksi). Unohtui katsoa koiraa ja renkaan sijasta Reima keikkuikin sitten puomilla. Ei muuta kuin hylyn jälkeen loppurata, jossa TAAS kauhea kaasutus (lähinnä koiralta) putki-puomi-yhdistelmällä ja loikka jostain tuhat metriä ennen kontaktia. Pöh.
Kyllä on nuivaa, kun kontakteihin ei tuo menopeli malta keskittyä. Muuten on kyllä hyvin kuulolla ja hiljaa. Ehkä tää tästä. Eipä muutenkaan ollut oma keskittyminen parasta ja pänni, kun radalla pyörittiin pientä aluetta ympäri, joten rataan tutustuminen oli lähinnä törmäilyä muihin kilpailijoihin. Ei siinä oikein saanut omia ajatuksia pidettyä kasassa. Huomenna treenataan taas sitten lisää.
1.rata: A:lta roiskaisi ruman kontaktin ja seuraava hyppy oli tarkoitus pyörittää, mutta ponkaisikin sitten loikan peninkulman saappailla (eli tais olla ohjaus tiukkaan käännökseen myöhässä). No meni se niinkin, kun ollaan nyt jaakoteltu ja pakkovalssailtu niin paljon, että tulee ihan nätin näköistä kiekuraa. Pienet kylmät väreet siitä, menee tämän muutoksen johdosta väärään putken päähän, mutta hyvin ohjautui ihan oikein. Sitten taas roiskaisu A, jonka jälkeiseen hyppyy ja putkeen irtosi oikein kivasti (Tästä Reimalle kiitosta!). Sitten tulikin ihan hyvä pätkä rataa, kunnes kepeillä olin sanaton ja otin liian aikaisin sivuaskeleen --> koira tulee perässä ulos. No ei kun korjaamaan. Lopussa keskityin niin kovasti muistamaan suorittamaan vielä putken, jota mun mielestä ei ollut rataan tutustumisessa, mutta kummasti siellä oli oikea numero ja muutkin sen tekivät, joten siinä sitten pienet teputtelut koiran sujahdettua hienosti putkeen. Tästä johtuen sitten olinkin kilometrin myöhässä puomilla, joten siellä ei oltu kuultukaan kontaktien suorittamisesta. Oli siellä vielä jossain välissä rengaskin, joka suoritettiin ohjaajan harha-askeleen takia sivusta ja taas korjailtiin.. Siis 20 vp ja reilu 2 sekuntia yliaikaa. Aika on yllättävän hyvä noihin korjauksiin nähden, mutta ne kontaktit. Joku tuossa taas mättää ohjauksessa, kun kuitenkin treeneissä tehnyt nyt niitä ihan hyvällä prosentilla.
2. rata: Teemana: Jos unohdat radan, tee rengas ja todennäköisesti osut oikeaan. Eli rengas tuli matkan varrella kolmesti. Taas tuli A:lta roiskaisu melko alkuun. Hienosti haki yhden esteen itsenäisesti, kun olin taas vähän jäljessä, kun Reima laittoi kaasun pohjaan suoralla ja tiukalla käännöksellä kepeille, jotka tällä kertaa meni ihan putkeen. Ja se putki oli sitten keppien päätteeksi. (Tässä vaiheessa ohjaajalle unohdus mitä piti tehdä seuraavaksi). Unohtui katsoa koiraa ja renkaan sijasta Reima keikkuikin sitten puomilla. Ei muuta kuin hylyn jälkeen loppurata, jossa TAAS kauhea kaasutus (lähinnä koiralta) putki-puomi-yhdistelmällä ja loikka jostain tuhat metriä ennen kontaktia. Pöh.
Kyllä on nuivaa, kun kontakteihin ei tuo menopeli malta keskittyä. Muuten on kyllä hyvin kuulolla ja hiljaa. Ehkä tää tästä. Eipä muutenkaan ollut oma keskittyminen parasta ja pänni, kun radalla pyörittiin pientä aluetta ympäri, joten rataan tutustuminen oli lähinnä törmäilyä muihin kilpailijoihin. Ei siinä oikein saanut omia ajatuksia pidettyä kasassa. Huomenna treenataan taas sitten lisää.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Niinun treeniä
Eilen meidän treeneja valvoi ja ohjasi tiukalla otteella Niinu ja hauskaa oli. Illan teemana pakkovalssi-jaakotus ja sitähän sitten tehtiin. Aluksi tuli oltua itse liian hätäinen ajoituksen kanssa, mutta kyllä askelkuviot saatiin sitten kohdilleen. Ensin treenattiin oikealta puolelta ja sitten vasemmalta. Miten voikaan olla toiselta puolelta ohjaaminen niin vaikeaa ? Jotenkin ei toimi ollenkaan aivot ja käännökset meni aluksi ihan väärin. Taisin pari kertaa jäädä sitten ihailemaankin sitä omaa suoritusta, kun unohtui, että mihis piti seuraavaksi mennä.. Hyvää aivojumppaa ja koirahan on taas ihan täydellinen. Alussa vaan Reimalla on niin paljon intoa, ettei meinaa ehtiä tulemaan perusasentoon aloitusta varten.
Hyvin irtosi radan pätkälläkin jaakotuksiin ja esteille. Putkiakin hakee ihan hyvin. Vielä, kun muistaisi itse käskyttää aiemmin. Väliaikahupina sahattiin alo-luokan liikkeet läpi. Seuraaminen on vähän väljää ja välillä meinaa sännätä lähdössä reippaasti eteen. Hyppykin toimii agiesteilläkin ja jämähtää paikalleen kuin patsas. Paikkamakuuta otettiin Kuuran treenatessa agia, eikä siinäkään oikeastaan mitään moittimista. Aika hyvin kestää häiriötä.
Päivän paras juttu on ollut palasien kohdilleen loksahtaminen noudon luovutuksessa eli ei enää pudota sitä kapulaa käden lähestyessä. Vähän pitää vielä muistuttaa pidosta, mutta muuten oiken hyvällä mallilla. Niin ja siis kysehän näissä treeneissä oli Reimasta.
Hyvin irtosi radan pätkälläkin jaakotuksiin ja esteille. Putkiakin hakee ihan hyvin. Vielä, kun muistaisi itse käskyttää aiemmin. Väliaikahupina sahattiin alo-luokan liikkeet läpi. Seuraaminen on vähän väljää ja välillä meinaa sännätä lähdössä reippaasti eteen. Hyppykin toimii agiesteilläkin ja jämähtää paikalleen kuin patsas. Paikkamakuuta otettiin Kuuran treenatessa agia, eikä siinäkään oikeastaan mitään moittimista. Aika hyvin kestää häiriötä.
Päivän paras juttu on ollut palasien kohdilleen loksahtaminen noudon luovutuksessa eli ei enää pudota sitä kapulaa käden lähestyessä. Vähän pitää vielä muistuttaa pidosta, mutta muuten oiken hyvällä mallilla. Niin ja siis kysehän näissä treeneissä oli Reimasta.
tiistai 16. marraskuuta 2010
karvat kuntoon ja muuta mukavaa
Taas kerran oli Reiman karvahuollon aika ja jätkä alkaa olla asian kanssa kuulemma sen verran sinut, että meinaa nukahtaa trimmauspöydälle, mikä aiheuttaa trimmaajalle pientä päänvaivaa, kun jätkä meinaa olla pelkkä lötköpötkö. No karvat on taas katkaistu ja niiden alta kuoriutuikin melko sirpakka nuorimies. Ei ole juu koiraa karvoihin katsominen. Ihan kuin olisi kokonaan uusi koira kotona.
Pojat vietti viikonlopun makkaraleirillä, kun isäntäperhe hurvitteli Lontoossa ja sunnuntai-iltana kotona olikin sitten kaksi nahkaa makoilemassa lattioilla. Sen verran rankkaa puuhastelua oli ollut, että maanantainakin vielä Reima käveli harvinaisen nätisti remmissä. Agiradalla toki terästäytyi ja saatiin äänijänteetkin testattua. Hyvin tuo jamppa taipuu ja kepitkin hakee itsenäisesti. Melko vaivattomalta tuntui ohjaus ja kun pääsee itsekin irtoamaan, niin onhan se sijoittuminen radalla ja ajoissa oleminen helpompaa. Ei valittamista. Tai no vähän, kontaktit on vähän hitaat, mutta mitäs sen on väliä, kun tulee ne keskittyneesti alas.
Torstaina on luvassa Niinua ja viikonloppuna kisaa, joten katotaas miten käy!
Superonnittelut vielä Liisalle ja Topille, jotka kirmasivat itsensä kolmosiin! Harmittavasti en ehtinyt paikan päälle kannustamaan, mutta upeasti on heidän taipaleensa mennyt! Heidille ja Kuuralle hyvää mammalomailua ja kohta sieltäkin tullaan sellaista kyytiä, että hitaampia (eli miltei kaikkia) heikottaa!
Pojat vietti viikonlopun makkaraleirillä, kun isäntäperhe hurvitteli Lontoossa ja sunnuntai-iltana kotona olikin sitten kaksi nahkaa makoilemassa lattioilla. Sen verran rankkaa puuhastelua oli ollut, että maanantainakin vielä Reima käveli harvinaisen nätisti remmissä. Agiradalla toki terästäytyi ja saatiin äänijänteetkin testattua. Hyvin tuo jamppa taipuu ja kepitkin hakee itsenäisesti. Melko vaivattomalta tuntui ohjaus ja kun pääsee itsekin irtoamaan, niin onhan se sijoittuminen radalla ja ajoissa oleminen helpompaa. Ei valittamista. Tai no vähän, kontaktit on vähän hitaat, mutta mitäs sen on väliä, kun tulee ne keskittyneesti alas.
Torstaina on luvassa Niinua ja viikonloppuna kisaa, joten katotaas miten käy!
Superonnittelut vielä Liisalle ja Topille, jotka kirmasivat itsensä kolmosiin! Harmittavasti en ehtinyt paikan päälle kannustamaan, mutta upeasti on heidän taipaleensa mennyt! Heidille ja Kuuralle hyvää mammalomailua ja kohta sieltäkin tullaan sellaista kyytiä, että hitaampia (eli miltei kaikkia) heikottaa!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Janitaa ja radanlukutaitoa
Siitä pitikin vielä hieman kirjoitella. Sunnuntaina istuttiin neljä tuntia kuuntelemassa radanlukuasioita ja hyvin nopeasti tuo nelituntinen vilahtikin. Hyviä pointteja tuli ja varmaan välillä olis ihan hyvä tiirailla sitä maailmaa kentälläkin koiran näkökulmasta. (Jos sitä on vaikea hahmottaa, niin tässä yksi pätkä.)
Melko erilaisen näköistä on koiran näkökulmasta ja tuon pätkän perusteella alkaa ymmärtää, että minkä takia niissä ohjauksissa pitäis olla ajoissa. Eihän siitä muuten tule mitään. On meillä kyllä aika kiltit sesset, kun paikkailee meidän huonoja ajoituksia ja ohjauksia.
Hyviä vinkkejä tuli radan jäsentämiseen ja muistamiseen. Päivän parhaiten mieleen jäänyt juttu oli "ohjaajan heikko hermorakenne". Näinkin voi olla. :)
Ei muuta kuin lisää harjoitusta, ketteryystreenejä (ohjaajalle) ja lisää agilitykilometrejä, niin tulosta syntyy.
Melko erilaisen näköistä on koiran näkökulmasta ja tuon pätkän perusteella alkaa ymmärtää, että minkä takia niissä ohjauksissa pitäis olla ajoissa. Eihän siitä muuten tule mitään. On meillä kyllä aika kiltit sesset, kun paikkailee meidän huonoja ajoituksia ja ohjauksia.
Hyviä vinkkejä tuli radan jäsentämiseen ja muistamiseen. Päivän parhaiten mieleen jäänyt juttu oli "ohjaajan heikko hermorakenne". Näinkin voi olla. :)
Ei muuta kuin lisää harjoitusta, ketteryystreenejä (ohjaajalle) ja lisää agilitykilometrejä, niin tulosta syntyy.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Täällä ollaan..
Pieni muutto siis tässä tuli suoritettua, kun vuodatus alkoi tuntumaan jotenkin niin kankealta ja kun vielä tuuppasivat sinne vielä mainoksiakin alalaitaan, niin peli oli sillä selvä.
Katsotaan, josko tämä toimisi paremmin ja suuren ihmetyksen takana on nyt sitten se, saadaanko vanhat tekstit tännekin tuotua jotenkin.
Eilen kuitenkin taas aksattiin ja kyllä mulla taitaa olla aika pätevä pieni koira kirmaamassa radalla. Hyvin haki umpikulmista putkia ja saatiin kepeillekin käskytys toimimaan, kunhan muistan vaan itse iloisella äänellä sitä koiraa käskyttää. Hienoa meininkiä oli se. Ahaa-elämyksiä tuli irtoamisissa ja esteiden lukitsemisessa. Harvinaisen taipuisa ja ohjautuva tuo rekku on ja semmoisia kurveja ja pyörityksiä vedettiin (mitä ei ollut ratakaaviossa), josta moni olisi kateellinen.. hehee..
Katsotaan, josko tämä toimisi paremmin ja suuren ihmetyksen takana on nyt sitten se, saadaanko vanhat tekstit tännekin tuotua jotenkin.
Eilen kuitenkin taas aksattiin ja kyllä mulla taitaa olla aika pätevä pieni koira kirmaamassa radalla. Hyvin haki umpikulmista putkia ja saatiin kepeillekin käskytys toimimaan, kunhan muistan vaan itse iloisella äänellä sitä koiraa käskyttää. Hienoa meininkiä oli se. Ahaa-elämyksiä tuli irtoamisissa ja esteiden lukitsemisessa. Harvinaisen taipuisa ja ohjautuva tuo rekku on ja semmoisia kurveja ja pyörityksiä vedettiin (mitä ei ollut ratakaaviossa), josta moni olisi kateellinen.. hehee..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)