Loppuvuoden treeniä..

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja kiireistä tää elo on ollutkin. Bond on jatkanut treenejä Niinulla ja ihan kivoja pätkiä ollaan siellä saatu aikaan, mutta vaikka kisaikä tulikin täyteen niin kisavalmiita ei vielä olla. 

21-22.11 leireiltiin taas Niinun tiimin leirillä. Lauantai alkoi Jarmo Liskin luennolla, jonka aikana pohdittiin onnistumisia ja haasteita. Erittäin hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Pikku-Marin kehonhallinta tunnilta läksyjä ei saanut Bond vaan minä, kun yritin auttaa tyyppiä liikaa enkä malttanut antaa Bondin keksiä itse ratkaisua. Seuraavaksi mietittiin miten suoritetaan ratoja ja puhuttiin lisää kauden jaksotuksesta ja tavoitteiden asettamisesta. Edelleen Bondin kanssa on vaikeaa asettaa tavoitteita, kun kaikki asiat ovat vielä niin vaiheessa. Loppuun vielä Teemun ratatreenit, jossa sainkin sitten pinkoa ihan hyvää tahtia eteenpäin, mutta kyllä se aika vaikeaa oli saada Bondia osumaan linjalla olevien kolmen esteen keskimmäiseen esteeseen. Lisää treeniä vaan. Ihanasti etenee kuitenkin. Sunnuntaina mentiin Niinun ratatreeniin heti aamusta ja se se olikin vaikeaa. Ei kuulkaa tullut välistävedoista yhtään mitään. En käänny tarpeeksi ja koirakin vaan juoksee. Vaihdettiin toivoton treeni pois ja jatkettiin takaaleikkaustreenillä, joka olikin sitten paljon kivempaa ja saatiin onnistumisia. Tiian treeneissä kiinnitettiin huomio ohjauskuvioihin ja harjoiteltiin niitä ilman koiraa. Onhan se hyvä saada kuviot kohdalleen ilman koiraakin. Siellä mentiin sitten valsseja ja juostiin suoraa vaikka katseltiin muualle. Hyvä treeni saada liikeratoja kohdilleen ja näitä pitää tehdä aktiivisesti tästä eteenpäin. Vähän taukoliikuntaan töihinkin, kun menee valssaten vaikka kahvikoneelle.Tästä jatkettiin tsekkaamaan keppitreenien tilanne ja hyvältä näyttää. Hyvin hakee ja kahta paria jo tehtiin.

Bondin kanssa oltiin tästä sitten viikon päästä aluevalkussa, jossa pureuduttiin niin välistävetoihin eikä ne vieläkään ollen helppoja. Nina neuvoi, että kannattaisi tehdä niitä nyt este neliössä, niin tätä voi treenata vaikka vähemmälläkin vauhdilla. Lopulta ne saatiin onnistumaan kuitenkin kolmellakin eri tavalla: oli persjättö-persjättö, ihan normi välistäveto ja sitten vastakäännöksellä. Olipa siinä!

Bondi oli myös Lentsun tokopäivässä ja korjattiin ensin sivulle tuloa, jotta saataisiin jysähdys pois. Saatiinhan se, jos mä jarrutin Bondia kunnolla. Muuten tuli vinkiksi tehdä niin, että joutuu kiertämään tötsän tai jonkun mun kun tulee sivulle. Tsekattiin myös seuruu ja mä hiihtelen kuulemma liian nopeasti eli hitaammin pitäisi mennä. Bond poikittaa hieman, mutta käännöksillä vasemmalle korjasi tämän. Tyyppiä ei myöskään saa vaklata eli oma katse suoraan eteenpäin vaan. Kolmantena tehtiin ruutua ja siinä tuli vähän samoja juttuja kuin Reimallekin ja Lentsu ihmetteli miten niinku lamaannun enkä osaa toimia vaikka ihan samat vinkit toimii Bondiin kuin Reimaankin. Kehuja tuli siitä, että koira oli taas paremmassa mielentilassa, kun tehtiin hommia.

Reimalla on taas ollut omia haasteitaan ja harmittaa, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Näytti siltä, että kastraatiosta olisi jäänyt tikin pätkää arven kohdalle, kun siinä oli kova kohta ja Reima reagoi siihen koskemiseen. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä, sillä lankojen olisi kyllä pitänyt sulaa jo aikoja sitten. Saatiin Reimalle sitten 10 päivän särkylääkekuuri, joka sitten näyttikin rauhoittavan tilannetta. Samalla käynnillä tsekattiin myös mahan löllyke, joka todennäköisesti on rasvaa. 

Reme kävi myös parturissa ja tuli oikein kivan siistinä sieltä takaisin. Kivasti trimmaaja kuunteli murheeni siitä, että Reme menee kaljuksi helposti ja silmänympäristön iho on herkkää. Niinhän oli ottanut sitten karvoja varoen ja käyttänyt saksia osittain nyppimisen sijaan ja Reme oli tyytyväinen.

Reme tokoili Lentsun ohjauksessa ja huutamiseksihan se taas meni. Taas tultiin siihen, että pitää olla jämäkämpi eli Remen pitää mennä ekalla käskyllä maahan esimerkiksi. Pitää vaan uskaltaa vaatia. Tehtiin jättämistä eli ensin korjattiin tuota ykalla käskyllä maahanmenoa ja sitten jäämistä. Takapalkka oli ihan hyvä tässä. Paikallaolossa kävin nopeasti piilossa ja sitten koiraa vapauttamaan. Oli tässäkin taas parempi kuin aikoihin: ei tärissyt eikä tullut ääntä. Kaula oli pitkällään eikä pään maahan laittaminen ollut lähelläkään. Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli ruutuun. Siitä saatiin kehuja, että se oli mennyt eteenpäin eli irtoaa ja bongaa, mutta pitää tässäkin olla musta-valkoisempi eli varastaminen ei ole hyvä juttu tai on se, että tarjoaa sitä, mutta ei siitä palkkaa saa. Pitää siis odottaa lupaa ja mun pitäisi tehdä sitä ilman suorapalkkaa. Siinähän sitten koettiin hassuja tilanteita, kun en oikein opea ymmärtänyt ja sitten jäi stoppaamatta koira, mutta onneksi appari tajusi heittää palkan. Tyhjäään lähetyksiä pitäisi siis tehdä ja treenata stoppeja perspallolla. Joo, kyllä tää tästä. Reiman kanssa onkin tässä nyt paljon jumppailtu vireen kanssa kotona ja ihan kivalla tasolla se on ollut suurimman osan aikaa.

Papullakin menee ihan kivasti. Raunioille ei olla päästy, koska rata meni käyttökieltoon ja keskiviikot ovat olleen täynnä muuta toimintaa. Osansa on myös sillä, että treenit alkavat jo 17.30, joihin on ihan mahdoton ehtiä.

My God given talent is my ability to stick with training longer than anybody else.

Eli treenattu ollaan. Bondi on nyt agilityn kontaktien verkkokurssilla ja viime viikolla tehtiin ensin namista luopumista. Ensin ihan nyrkin avaamista ja sulkemista ja sitten edettiin namien tiputteluun ja lelujen heittelyyn. Treenattiin myös takajalkoja ja 2o-2o-asentoa. Hyvin sujuivat. Muutekin rekut pääsivät näitä tekemään aktivointimielessä.

Sunnuntaina suunnattiin Turkuun tokoilemaan. Paikkaistumiset meni ihan persiilleen. Tyyppi uudessa paikassa, uusien tyyppien kanssa ja olo oli kuin ilmapalloa olisi kouluttanut. Eihän se mitään malttanut. Olisi pitänyt purkaa ennen treeniin tuloa. Pysyi kyllä paikoillaan silleen, että varasti vaan palkalle. Ekassa omassa setissä otettiin kuplaa ja kisapalkkaa. Eli ihan perusasennon tarjoamista ohjaaja lentokoneena eli kädet sivulla. Hyvin se sitä tarjoili. Palkattiin myös ensin pelkästä kontaktin ottamisesta, kun meinasi juoksennella ympäriinsä. Sitten tehtiin pysymistä ja etupalkkaan tsuumausta eli koira istumaan tai maahan, lelun heitto, koiran jättö ja itse hiihtelemään ympäriinsä. Paluu koiran vierelle ja vapautus leluun, kun katsoo sinne. Kolmantena tsekattiin kisapalkkaa ja tehtiin pyörähtämistä. Eli perusasento, pyöräytys, siirtyminen perusasento, pyörähdys ja palkka. Näitä kolmea juttua sitten pitäisi tehdä vuorotellen ja siitä rakentaa se yhteinen kupla.

Toisella setillä katsottiin hirviö-noutoa ja palasiksihan se tunnari meni. Lohduttavaa oli se, että silleen se kuulemma tuppaa bc:llä olemaan. Millään ei haluaisi luopua. Pitää hillua ja juoksennella itse ja saada koira luopumaan. Välillä Bond oli sitten sekä tunnari että pallo suussa. Mutta lisää treeniä kuulemma vaan. Varsin pätevä tyyppi oli kyllä ja tasaantui kivasti päivän mittaan, kun tottui paikkaan. Paikkamakuussa pää pyöri kuin porakone ja tyyppi seurasi peilistä mitä tapahtuu (on se kyllä mainio). Pitää tässäkin myydä paremmin etupalkan tihrustaminen. Päivän parasta oli se, että Lentsu tykkäs tosi paljon Bondin maahanmenosta, jonka Bond tekee niin tosissaan ja lakoaa ihan littanaksi maahan.

Maanantaina treenattiin Heidi Pesosen opissa ATD:llä. Perusasiathan sieltä taas tuli, että pitää olla musta-valkoinen. Remeltä tuli taas kovaa komennusta alkuun, mutta tyyppi saatiin kuulolle tekemällä pysymistreeniä. Heidi houkutteli ja tyypin piti vaan pysyä olemassa paikoillaan. Alkuun oli vaikeaa, mutta muutamalla palautuksella päästiin jutun juonesta kiinni. Kaukoihin saatiin vinkkejä ja siinäkin tulee pitää kiinni kriteereistä, että asennossa pysytään niin kauan kuin toisin sanotaan. Jäävien istumiseen saatiin vinkki antaa käsky, kun vasen jalka menee itsellä maahan ja auttaa nyt hidastamalla vauhtia ja siitä sitten nopeuttaa. Hyvät vinkit olivat nämä, vaikkei niissä nyt uutta ollutkaan, mutta tulee luisteltua noista kriteereistä.

Maanantaina myös aksattiin Bondin kanssa ja treenattiin poispäin-käännöstä, joka vahingossa osui kohdilleen ekalla kertaa, muttei enää sen jälkeen. Eli tyyppi osaa sen, jos teen sen oikea aikaisesti. Muutenkin teki kauhean kivasti hommia eikä enää jumita todellakaan niin paljoa. Tykkään ja Bondikin tykkää!

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.

Ojaa ja allikkoa

Juttua on jos toista, mutta loppupeleissä ihan kivastihan täällä menee. Bond tokeni sairasteluistaan ja on päästy taas treenaamaan. Treenattavaahan meillä riittäis, mutta keskitytään nyt perusasioiden rakentamiseen, kun paikkamakuussa näyttää olevan haasteita ja muutenkin häiriöt ovat vielä Bondille vaikeita. Vahvistetaan tekemistä siis kotona ja kotipihalla. Yksi isoista haasteista tuntuu olevan halli ja haukkuvat koirat, mikä saa Bondin hidastumaan ja jännittämään leikkimistä. Selkeästi lelun heittelystä vapautuu, kun pääsee juoksemaan. Katsotaan miten tästä päästään eteenpäin. Valon pilkahdus nähtiin tällä viikolla treeneissä, kun tyyppi oli koko treenin rento eikä jumittanut kertaakaan. Liekö sitten juurikin ollut kyse siitä, että treenasimme illan viimeisenä eikä toisella kentällä ollut menijää? Toisaalta B oli mun mielestä muutenkin jo odotellessakin innokkaampi ja rennommalla mielellä kuin ennen. 

Repe oli tiiminleirillä ja hitsinvitsit, kun meillä oli kivaa. Viikonlopun teemana olivat temppuradat ja niitä sitten tehtiin ja hauskaa oli. Vaikkei aina mennyt ihan putkeen, niin hommaa ei jätetty kesken vaan autettiin sitten kaveri onnistumaan. Jännää oli huomata, että koirille tuotti vaikeuksia tuoda kapulakasasta jokin kapuloista. Vitsit, että musta tuntui niin hyvältä, kun Reiman kanssa saatiin valmistelurituaalit kuntoon ja tehtiin vakuuttavia ja hallittuja suorituksia. On se niin hieno! Sunnuntaina jatkettiin tempuilla ja tiimien piti keksiä temppu, joka opetettiin muille. Meidän tiimi päätyi koiran peruuttamiseen ohjaajan ympäri ja sillä saatiin tiimikisan voitto! Päivän kruunasi  Lentsun tekemä temppurata, jolla otettiin aikaa. Siinä jäätiin ajassa hintsusti toiseksi (mitäs en ohjannut estettä varman päälle) ja koska oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa osakilpailuissa, niin päästiin uusintaan, jossa sai käyttää apparia ja meitä avusti ystävällisesti Annika, joka auttoi Reimaa törpön kierrossa. Suoritukset olivat niin tasaisia, että grand jury päätyi lopulta uusinnankin jälkeen tasapeliin. Huippufiilis!

Leirillä taidettiin tehdä omissa ongelmissa bongausta ja luopumista eli opeteltiin kertomaan Remelle, että edessä on jotain johon pitää katse kohdistaa ja sinne mennään kohta, mutta pitää odottaa käskyä. Kovasti jaksoi lähteä aina kokeilemaan sinne menoa, mutta lopulta saatiin kerrottua, että nyt halutaan vain vilkaisu eteen. Kyllä se siitä. Luopumista pitää tehdä kaikkiin noutoihin ja hyppyihinkin, joten treenattavaa riittää. 

Papu on päässyt pariin kertaan raunioille ja ollut siellä varsin pätevä. Joskin viime tuli jokin pieni aivopieru, eikä haukku lähtenyt, vaikka selkeästi merkkasi maalimiehen roskikseen. Muuten varsin mainiota menoa ja on se niin liikkis, kun tekee niin täpäkästi hommia. Ihana seniori.

Antepsin-Antti ja Finrex-Fiina

Sellainen kombinaatio täällä. Viime viikonloppuna piti olla kauan odotetun Niinu Agility Sport Valmennusryhmän aloitusviikonloppu. No olihan se, mutta hippasen erilaisena kuin olin kuvitellut. Perjantaina ulkoilutin iltapäivästä Bondia ja pitkästä aikaa vein sen koirapuistoon, kun niin kiva kelikin oli. Sieltä palailtiin kotiin ja olin aloittamassa valmistautumista kaverin karonkkaillalliselle, kun Bond päättää voida pahoin. Oksuthan siitä tuli ja tietysti matolle.. viisi kertaa. No maha oli ainakin tyhjä tämän jälkeen, mutta niitä jälkiä pois korjatessa silmiin sattui peruna. Perunaa seurasi hysteria. Sitähän ei koskaan voi tietää mitä hulluja tuolla kylillä liikkuu ja ne hullut ovat koirapuistoihinkin piilotelleet ties mitä pilleripullia. Perunahan ei siis todellakaan ollut tullut kotoa. Koira oli kuitenkin tuskaisen oloinen: rauhaton ja kuolaava. Eipä muuta kuin puhelin käteen ja soittelemaan lääkäriin pääsyä. Ei päässyt sinne, eikä tuonne, tänne pääsisi ehkä kymmeneltä illalla ja Viikkiin ehkä joskus ensi viikon puolelle. Onneksi Espoon eläinlääkäritalo pelasti tilanteen ja siihen aikaan kuin olisi pitänyt olla kilistelemässä tuoretta tohtoria, oltiinkin eläinlääkärin odotushuoneessa. 

Ei löytynyt herrasta mitään vikaa, oli reipas ja ikenet punaiset. Jännittyi tutkiessa, mutta siitä nyt ei voinut päätellä mitään. Pahoinvointiin sai pahoinninestopiikin ja päästiin palaamaan kotiin ja siitä sitten itse heilahdin juhliin.

Aamuyöstä palasin kotiin ja vastassa oli nikotteleva koira, joten tsekkaamaan sitten aikaa seuraavalle päivälle lääkäriin, koska lääkäri oli sanonut, että piikin teho pitäisi kestää ainakin seuraavaan iltaan ja jos ei kestä niin uutta aikaa kehiin. Onnistuin saamaan ajan heti yhdeksäksi ja silloin otettiin Masalan sijaan kurssi kohti Malmia ja Apexia. Tässä vaiheessa perunankin salaisuus oli paljastunut ja se oli peräisin vanhemmillani syödystä makkarakeitosta. Taas tutkittiin ja kuunneltiin. Jostain syystä Bond vinkaisi, kun alavatsaa painettiin. Päätettiin, että varmuuden vuoksi voisi olla hyvä kuvata vielä vatsa ja niin tehtiin. Pieni bc napattiin syliin ja ei muuta kuin nostamaan röntgen pöydälle kuvattavaksi. Ilman rauhoitusta selvittiin eikä kuvista löytynyt kuin iso kasa kakkaa ja kaasua. Lääkitystä jatkettiin kuitenkin Losecilla, Cerenialla ja Antepsinillä, jotta maha saadaan kuntoon. Lisäksi ruoka vaihdettiin nyt hetkeksi hyvin sulavaan nappulaan, joka turvotetaan ennen antamista. Näillä on menty ja tyyppi näyttäisi voivan paremmin ja tulevan kuntoon.

Lääkäristä kaahattiin tuhatta ja sataa sitten vihdoin Masalaan, jossa Jarmo Riski piti esitystä menestymisestä ja harjoittelusta. Hyviä pointteja häneltä tulikin:

• Häviäminen kuuluu urheilussa kaikille. Suurimmat voittajat ovat aikaisemmin hävinneet aivan hitokseen.
• Lähde harjoittelussa liikkeelle sieltä missä olet nyt ja etene pienin askelin. Matkimalla pääset keskimäärin yhtähyväksi kuin esikuvasi.
• Menestys on kulttuurikysymys

Mielenkiintoinen viikonloppu oli ilman koiraakin. Tuli seurattua muiden hyppytekniikkatreenejä sekä ratatreenejä. Tulipa myös pohdittua omia tavoitteita ja asennetta. Nyt ei voinut mitään sille, että koira tuli kipeäksi ja kipeällä koiralla ei treenata. Kuin pisteenä i:n päälle itsellekin iski flunssa sunnuntaina ja lähden kotiin potemaan. Jotain johdatusta se oli lauantaina apteekissa Antepsinia ostaessa, että matkaan tarttui yskänlääkettä. Köhähän se sieltä sitten tuli.

Treeniviikkoa pukkasi

Maanantaina kipitettiin viikkotreeneissä Niinulla. Alkuun suorempaa vauhtipätkää ja irtoamista. Hyvin sujui. Sitten varsinaista treenipätkää, jossa ajoituksen hakeminen olikin vähän haastavampaa, mutta päästiin kuitenkin jo taas 6-7 estettä peräkkäin. Maanantai-illan aivopieru tuli itselle eikä koiran ohjaamisesta tullut mitään suoraan päätteeksi takaakiertoon. No ei kai tule, jos koittaa siihen persjättöä väenvängällä tunkea. 

Tiistaina jatkettiin Bondin kanssa Inkilän Leenan viimeisellä kontaktikurssikerralla ja työstettiin 2o-2o:ia. Kivasti tarjoaa sitä ja hyvin teki töitä.Tekemistä vielä riittää, mutta matkalla ollaan. Hyvin kesti häiriöitä ja tästä mennään eteenpäin.

Keskiviikkona russelit kyydissä ja ensin mentiin Lauttasaareen Heidi Pesosen koulutukseen. Reimalle tehtiin perusasennon kautta vireen hallintaa. Kivasti pääsi purkamaan itseään pallon hakemiseen. Heidi puuttui minun kaksoiskäskyihin ja keskityttiin selkeyteen. Virheestä korjattiin ja korjauksen jälkeen kehuttiin ja otettiin alusta. Jos meni hyvin, niin sitten sai kehut ja pallon. Ekoihin toistoihin tuli muutama haukku, mutta sitten jäi ääni pois ja Reme tekin hyvin töitä. Samalla tavalla voi rakentaa paikkamakuutakin.

Tokosta suunnattiin raunioilla ekaa kertaa sitten kevään. Papu käsittelyharjoituksella sylissä kasalla ja sieltä alas. Ei haitannut yhtään. Sitten etsimään maalimiehiä. Nenä haistoi tarkasti, mutta eka maalimies oli inhottavasti umpipiilossa johon ei päässyt. Haukkui siinä ihan hollilla ja nostin sitten katsomaan tiilimuurin päälle. Ärsytti Papua niin kovasti, ettei päässyt maalimiehen syliin, joten haukkukin irtosi varsin kivasti. Toisen maalimiehen löytämiseen menikin tovi ja ensin mentiin ohi, mutta tarkka nenä paikansi lopulta tämänkin eksyneen lampaan. Huippuhieno koira!

Lauantaina istuin aamupäivän tokokokeessa kehäsihteerinä ja juoksentelin katkeilevaa kehänauaa joko kasaan tai rullalle. Keli suosi koetta, joskin ykköstuloksia ei kovasti saatu kasaan. Illalla oli aluevalkkutreenit Bondille, mutta harmiksi valkku kärsi migreenistä ja treenattiin sitten keskenämme. Oma olo ei ollut kovin skarppi ja pienet estevälit tuottivat tuskaa Bondin kanssa. Onneksi kanssatreenaajat tsemppasivat ja koitettiin yhdessä keksiä ratkaisua.

Sunnuntaina pakattiin autoon Bondi ja otettiin suunnaksi Tuorla ja Lentsun tokopäivä. Omissa ongelmissa tehtiin ihan vaan kontaktia. Bondille oli alkuksi vaikea luopua ihmisistä, mutta lopulta kuitenkin lihapullat päihittävät ihmiseet. Houkutusten kuja oli pala kakkua ja sen läpi pystyi juoksemaan varsin kivasti suoraan ohjaajan luo. Väliin tehtiin paikkikset ja siihen saatiin sitten ihan omat neuvot, kun rivissä pysyminen oli vielä niin vaikeaa. Kai se on vaikeaa, jos sitä ei ole treenattu. Toisella kiekalla tehtiin Bondille noutoa. Tuomiona, ettei osaa pitää, joten se pitää saada ensin kuntoon. Sitten mietitään muita juttuja. Hauska päivä ja superkivoja ihmisiä! Kelikin suosi, vaikka foreca koitti ehdotella sadetta ja salamointi. Niiden sijaan saatiin kuitenkin aurinkoa.

Syksyn juttuja

Ei tunnu kyllä vielä syksyltä ei, kun lämpimät kelit on vasta nyt päällä, mutta minkäs teet, kun kalenteri näyttää elokuun loppua. Paljon on kivaa syksylle ja keväällekin tiedossa. Bondin kanssa ollaan mukana Niinun valmennusryhmässä, jossa viikonloppuleireillään kerran kuussa toukokuuhun asti. Innostuksella odotetaan leiriä ja sieltä saatavaa oppia.

Muuten on jatkettu kontaktien ja keppien opettelua. Tekipä Bond tuhmastikin ja lähti treenaamisen sijaan pupujahtiin yllättäen ja siinä sitten aikani sain sitä kiljua. Muutamaan kertaan jo kaarsi minua ja lelua kohti, mutta matka jatkui hienosti kiihdyttäen ohi pupun perään. Ärsyttäviä hetkiä ovat nämä, kun huudot kaikuvat kuuroille korville. Korjausliikkeenä tähän vähän tarkemmin valitut treenipaikat ja paremmat namit.

Bondin kanssa onnistuttiin saamaan myös viikkotreenipaikka Niinulta ja nyt ollaan muutama maanantai siellä käyty. Viime viikolla sujui muuten hyvin, mutta "tyhjät" hetket tuottivat päänvaivaa. Tyyppi lähti silloin tutustumaan treenikavereihin eikä oikein jaksanut keskittyä. Sillä saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa, että Bond sai ruokaa ennen treenejä äitini toimesta. Tästä eteenpäin treeneihin ehdottomasti tyhjällä mahalla. Eiliset treenit sujuivat kivasti. Alkuun pieni vauhtipätkä, jossa pitkä esteväli ja putkeenkin piti irrota. Vähän kyseli molemmissa ja itsekin varmistelin, mutta toisella kertaa sujui jo mallikkaasti. Toisella pätkällä valssailtiin ja ajoituksen ollessa kohdillaan koirakin kääntyi hienosti. Loppuun vielä linjan lukemista, mutta tässä vaiheessa ohjaajan pää oli pehmeä ja olin tekemässä jotain ihan omia kuvioita, jonka tajusin vasta jäähdyttelylenkillä. Huh huijaa.

Reme on työstänyt rauhoittumista ja tunnarin pitoa ja siinä ihan kivasti on edistyttykin. Matkaa on vielä jäljellä, mutta onneksi tässä on tulossa tiimin tokopäivää ja Heidi Pesosen koulutusta. Papukin pääsee raunioille tällä viikolla.

Just play. Have fun. Enjoy the game.

Sillä on menty. Ja kivaa on ollut. Remen kanssa tokoa ja ihan vaan patsastelua ja vähän tunnarin palautusta. Ihan superit treenit saatiin aikaan ja oli kuulkaa rauhallista ja harmoonista. Nautin koko treenistä, kun molemmat oltiin rauhallisia ja Reme oli niin kuulolla.

Bondin kanssa palattiin kontaktien treenaamiseen ja ope kehui, että ollaan edetty kesäloman aikana. Miten sitä itse sokeutuukin tuolle tekemiselle? Bond oli superhieno ja keskittyi varsin kivasti maton kautta juoksenteluun, vaikka Niinu treenasi viereisellä kentällä ja välillä melkoisen riehakkaasti kehuikin siellä, mutta Bond vilkaisi ja sitten jatkettiin omia juttuja.

Tänään tehtiin Bondin kanssa läpi alokasluokan liikkeitä. Kivasti osaa jo niitä, mutta tänään noutokapulan kanssa sitten hieman temppuiltiin. Milloin sitä oli kiva pyöritellä tassuilla, milloin kantaa toisesta päästä. No kierrättämällä unohti kapulan ällötyksen ja teki kivasti. Tehtiin myös ekat ruudut ja hienostihan Bond sinne varasti ja ruutunauhat meni rullalle.

Reme teki myös ruutua ja sinne se solahti ja varasti sekin. Ehkä sinne alkaa sitä imua olla. Jes.

“Success is stumbling from failure to failure with no loss of enthusiasm.” - Winston Churchill

Niinpä niin. Vaikka vaikea sitä intoa on pitää yllä, kun mitään vinkkejä ei ole näköpiirissä siitä, että joskus homma voisi mennä niin sanotusti nappiin. Eli Remen kanssa tänään harkkatokokoetta uusilla säännöillä ja kuinkas siinä kävikään.

Sillai kai sitten siinä kävi

No odoteltiin hyvä tovin, kun kuvittelin, että avoimen luokan pari koiraa olisi mennyt nopeasti. No eivät menneet ja sitten rakennettiin kehää hartaudella ja tuomaritkin pitivät taukoa. Mielestäni kuitenkin onnistuin Reiman kanssa varsin kivasti olemaan ja pitämään tyypin rauhallisena tekemällä temppuja ja murentelemalla nameja maahan etsittäväksi. Kivasti oli hiljaa ja kuulolla. Niin oli.

Kun sitten lähdettiin menemään kehään, niin pakka levisi miltei täysin. Tuli ääni ja oli vaikeaa. Omalla paikalla tuli kitinää ja meni maahan. Kitinä vaan jatkui. Meni kuitenkin maahan ja jäi paikoilleen kiljumaan. Jossain vaiheessa vähän hiljeni. Onneksi aika oli vain se kaksi minuuttia. Lopussa vielä nousi istumaan ensimmäisestä liikkurin "käskystä". Tuomarilta vielä kommentti, että oli käynyt puoli-istuvassa asennossa, kun oli jotain katsellut. Koska äänteli, kävi istumassa ja vielä nousi kaverin käskystä, niin eipä jäänyt meille pisteitä jaettavaksi.

Paikkamakuun miinukset:

- levottomuus ennen liikettä

- ääni ja aivopieru

- toisten käskyyn reagoiminen

Plussat:

-  Pysyi kuitenkin paikallaan

Yksilöt liikkeet: 

Seuruu alkoi kivasti juurikin sillä vaikeimmailla tavalla eli peruuttamisella. Juuri viime viikolla Carina sitä sanoi, että on aika epäreilua tällä aloittaa, mutta ei auta itku markkinoilla. Reima autuaasti pihalla asiasta, vaikka koitin auttaa. Mutta eipä tullut askeltakaan peruutusta tässä vaiheessa. Jatkettiin matkaa etuperin ja kivasti oli siinä mukana. Käännökset ok, hidas ok, kolmen askeleen peruutuus parempi, joku aivopieru tuli matkaan loppupuolella ja irtosi  hetkeksi. Kutonen tästä toilailusta.

Miinukset:

- peruutus alkuun pitää treenata ja muutenkin vahvistaa. 

- kestoa pitää saada vahvistettua

plussat:

- kivasti oli mukana ja olin tyytyväinen, kun tämä on saattanut mennä ekana liikkeenää välillä haahuiluksi ihan kokonaan.

L:istuminen ja seisominen. Istumisen seisoi ja seisomiseen annoin itse makuukäskyn, Reima seisoi, mutta korjasin makaamaan. Eli eka meni Reiman piikkiin, toka minun. Eikä tainnut meinata lähteä makuulta mukaan enää. Nolla.

Miinukset:

- istuminen vielä vaiheessa liikkeestä tehtäessä

- oma sekoilu asentojen kanssa. Olihan siellä kuitenkin kuvakin ja kaikki olemassa, josta asian voisi katsoa.

Plussat:

- seuruu varsin kiva

Luoksari: perushomma eli nousi istumaan, kun olin ottanut kaksi askelta eteenpäin. Lähti liikkurin käskystä eikä pysähtynyt. Finland zero points.

Miinukset:

- No se jääminen. Miten se voi olla niin vaikeaa?

- ei pysähtynyt

Plussat:

- Tuli ainakin lujaa.

Ruutu: Taas oli vire siinä mallissa, että ei kyllä pystynyt mitään bongausta tekemään. Irtaantui haukkuen ehkä 5 metriä ja kaarsi takaisin. Otettiin lähempää. Ei onnaa. Vielä lähempää ja otin pannasta kiinni ja siitä sitten lähti. Taas etsi ruudun takareunasta jotain eikä ollut kuulolla. Kun koiraan saatiin yhteys, stoppasi ja kiltisti kuunteli myös maahanmenon. Odotti nätisti paikallaan ja tuli seuruuseen vauhdikkaasti ja teki sen loppuun hyvin. Finland zero poäng.

Miinukset:

- Ei bongannut eikä löytänyt täydeltä matkalta

- etsiminen ruudussa

Plussat:

- Lähempää bongasi la lähti

- loppu osio oli hyvä

Ohjattu: Tässä alkoi olla vaikeuksia alun kanssa jo urakalla ja viimeinen pisara oli kapulan arvonta. Reimasta laatat olivat ihan varmasti namppaa hänelle. Ainakin siinä vaiheessa, kun tuomari ne taskuunsa laittoi. Niitä piti sitten karata katsomaan ja kerjäämään ihan kolmesti. Eihän siinä hässäkässä mitään kapuloita ehtinyt bongata. Seurasi kivasti ja stoppasikin. Käskyllä sitten taas lähti juu vasemmalla, mutta suoraan eteenpäin ja tuomarin luo niitä laattoja tsekkaamaan. Koitettiin uudestaan, mutta ei ollut Reimalla mitään hajua tästä liikkeestä, että kapulaa etsittiin. Finlandia cero punto.

Miinukset:

- Keskittyminen, arvontalapuista luopuminen

- ei seurannut liikkuria ollenkaan

- keskittyminen perusasennossa olemiseen

Plussat:

- seuruu ja pysähtyminen

Tunnari: jatkui siihen perään. Siinäkin touhuili omiaan ja tarkisti laidalla olevan kaukojen kyltin. Viereen tultua keskittyi ihan kivasti ja seurasi, kun liikkuri vei kapula eikä kitissyt vieressäkään vaan painui bc-mäisesti matalammaksi. Irtosi kivasti ja haisteli, toi oman, mutta puri matkalla, tuli kuitenkin miltei perusasentoon, mutta luovutuksesta ei ollut kyllä aikomustakaan. Finlande zéro point.

Miinukset:

- Pureskelu

- ei vieläkään onnistu luovuttamisessa

Plussat:

- seurasi hyvin liikkurin toimia

- irtosi reippaasti

- nenä oli auki ja toi oman.

Kaukot: Jäi kivasti, mutta kuinkas ollakaan taas oli siellä istumassa, kun omalle paikalleni pääsin. Eka vaihto siis heti metsään, tokalla jumitti eikä tehnyt sitä toisellakaan, loput meni ihan kivasti. Finlandia sifir nokta.

Miinukset:

- istumaan nousu ennen aikojaan

- toisen vaihdon jumitus

- menee vinoon vaihdoissa

Plussat:

- loput vaihdot kivasti

- koko matkalta homma kuitenkin

Metsku: Voihan malttamattomuus. Meinasi karata ennen aikojaan hypylle ja toisella kertaa sitten karkasi. Kolmannella tehtiin sitten liike. Epäröi noudossa eikä meinannut ottaa, mutta otti kuitenkin, mutta sitten teki omituisen kaarroksen ja meinasi tulla ohi esteestä, joten siinä pitää vähän avittaa varmuuden vuoksi.Luovutus kivasti. Finlandia nulla pont.

Miinukset:

- Esteelle varastaminen

- epäröinti kapulalla

- esteestä miltei ohi tulo

Plussat:

- intoa on

- toi kuitenkin

- luovutus oli hyvä.

Kokonaisvaikutus: Kasi mulle asenteesta ja koiran kannustamisesta läpi kehän ja varmaankin tiedän, että pitää treenata ja paljon.

Miinukset:

- Reiman holtittomuus liikkeiden alussa ja malttamattomuus

- vireen hallinta

- vaikea oli valmistautua kehään ja siellä toimimiseen, kun liikejärkkä ei ollut tiedossa ja oltiin eka koirakko

Plussat:

- onnistuin olemaan iloinen ja kannustava läpi kehän. Kehuin aina liikkeiden jälkeen ja kerroin myös mitä oltiin menossa tekemään heti kun vaan tiesin tulevan liikkeen. Aina ei ollut ihan tarpeeksi aikaa tähän, mutta yritys oli hyvä.

- Reimalla oli intoa ja häntä heilui koko ajan.

Mietinnän paikka on tässä. Hallintaa pitää rakentaa ja ilmeisesti tehdä myös rutiinia tekemiseen eli koko luokkaa läpi vaan. Tunnarin palautus ja ruudun bongaus on edelleen listalla ja jotenkin siihen luoksariin se stoppikin pitäisi taikoa. Mieletön pettymyshän tämä taas oli, mutta ei sitä Reimalle kerrottu. Jotenkin tuntuu välillä päämäärättömältä tämä, kun vaikka ja kuinka treenaisi, niin aina näytetään siltä ettei olla treenikentällepäinkään katseltu.

In games like this, it's all about having fun

Oli se sitten agilityä tai tokoa, niin meillä on nyt ollut hauskaa. Bond tekee huiketa agilitytreenejä ja ihan ok menee tokokin. Bond oikeastaan osaa jo alokasluokan liikkeet seuruuta lukuunottamatta, joten näitä nyt tässä sitten vielä kasataan kokoon ja kursitaan yhteen. Aksat on niin siistiä ja lujaa mennään. Jarrutusjäljet ovat useita metrejä pitkiä, jos lelulle pitää jarruttaa. Pieniä haasteita oli suoran jälkeen jarruttaa, mutta mikä ei onnistu alkuviikosta, onnistuu yleensä loppuviikosta. Huippuonnellinen olen tuon koiran kanssa tekemisestä, vaikka ei se aina sieltä helpoimmasta päästä ole. Hienoa on huomata, kuinka sen kanssa voi kuitenkin aksata rauhassa ja pikku hiljaa aletaan päästä siihen, etten itse arvo asioita vaan menen. Sunnuntain aluevalkussa tehtiin hienosti ekaa kertaa ikinä pakkovalsseja, pimeitä putkikulmia ja persjättöönkin päästiin ja tyyppi toimii kuin ajatus. 

Mun treenilistalle tuli:

• päätöksissä pysyminen
• lähtöluvan antaminen paikaltaan (ei liikkeestä. Olinko mä muka tän jo aiemmin päättänyt?)
• koiraa ei pyydystellä vaan se vaaditaan tulemaan luokse, kun se kerran sen osaa.

Pitää myös miettiä mikä on meidän agistarttiasento, jos kerran sivulle tulo on tällä hetkellä niin luokattoman hidas, kun sen pitäisi taas tokossa toimi joka kerta vikkelästi.

Remen kanssa on treeneiltu uusia tokon liikkeitä ja vanhaa ystäväämme ruutua. Ruutu alkaa sujua kohtuullisesti, mutta pitäispä taas malttaa olla auttamatta koiraa liikaa. Tänään esiintyi pientä ongelmaa lähtemisen kanssa. Eipä lähtenyt ekalla käskyllä juurikaan. Huomenna sitten treeniä niin, että apuja ei tuohon tule. Metsku tuli kivasti eikä ohjatussakaan väärät sanalliset suuntakäskyt sekoita Remen pakkaa. Ehkä se siitä. Vielä, kun saisi itsellekin selvät sävelet toimimiseen kokeen läpi.

Kesäkuumaa aksaa

Perjantaina käytiin Bondin kanssa ihmettelemässä aaltoja ja niin jännää oli, että piti huutaa ja hiipiä. Ei puhettakaan, että vedessä olisi käynyt. Ei taida muistaa Bondi viime kesän vesileikkejä. Jatketaan siis uimaharjoituksia.

Lauantaina aksattiin aluevalkun tiimoilta Kivikossa ja ensimmäinen ongelma oli se, että mites se rata saadaan rakennettua, kun yksi reuhkaa ja mesoaa hullunlailla, jos jätetään laidalle odottamaan. Ei puhettakaan, että olisi pystynyt olemaan paikallaan. Aikansa siinä ehti tempoa ja eihän siinä auttanut muu kuin ottaa jamppa käsikoiraksi matkaan.Yllättävän nätisti kulki mukana, mitä nyt muutama siiveke saatiin keilattua nurin, kun hän ei oikein hihnaa hahmottanut.

Ekassa setissä tehtiin kuuden esteen pätkää, jossa oli muuri ja pituus. Näitähän ei oltu aikaisemmin tehty, joten otettiin ne yksittäin ensin. Kummallekin irtosi ilman miettimistä, joten ei muuta kuin tekemään. Tovi meillä menikin, että päästiin lähdöstä, kun tyyppi varasteli koko ajan. Ehdottomasti odottaminen nyt työn alle. Eka este ja muuri hyvin, kolmannelle jäätiin, kun piti vaihtaa suuntaa sen jälkeen. Mä epäröin ja kiltti-Bond ei tehnyt, koska ei oikein tiennyt saiko sen esteen mennä vai ei. Kulma esteellekin oli uusi. Mulle työn alle epäröinnin unohtaminen ja Bondille esteiden tarjoamista eri kulmista lisää. Haastavaa on opetella uutta koiraa ja aivan uutta vauhtia. Kovasti tulee epäiltyä ehditäänkö sinne vai ei ja sittenhän se jää menemättä. Uskallusta lisää. Alkuteutaroinnin takia Bondi olikin sitten aika naatti, joten kovin pitkää pätkää ei tehty.

Muiden treenatessa, harjoiteltiin odottamista ja kevythäkissä olo. Ei ollut ihan helppoa, mutta selvittiin ja homma lähti etenemään. Varsinaisesti ei voi sanoa, että olis rauhoittunut, mutta köllötteli kuitenkin.

Toisella setillä otettiin rengasta tarjoamalla. Ensin ei meinannut löytyä oikea reikä millään, mutta tuli se sitten sieltä, kun suljettiin muita aukkoja. Sitten ei ollutkaan asiassa mitään ongelmaa. Tosin tähän pitää nyt ruveta ottamaan mukaan omaa liikettä ja edeltäviä esteitä. Pitää olla tarkkana ettei enää pääse tekemään jojo-hyppyä. 

Loppuun vielä loppusuoraa. Ensin kahdella sitten kolmella ja olisiko vielä ollut neljäskin este. Alkuun tuli ohi toisesta esteestä, mutta korjasi toimintaansa uudella yrityksellä ja alkoi kivasti taas fokusoimaan esteisiin ja unohti mun liikkeen eli eteni niin kuin pitikin.

Empimistä ja treeniä

Eniten pohtimista on aiheuttanut herra Bond: välillä kokeilee rajoja kovastikin (tai no, ei pahasti. Kiltti on kuitenkin), mutta kokeilee onko kaikkea pakko uskoa. Lisäksi on kaikenlaisia omia juttuja, joista ei meinaa luopua. Bongaa pupuja tai viimeisempänä valojen bongailu. Silmää tuo siis käyttää ja bongaa asioita. Haaste onkin saada nämä toiminnot katki. 

Treenejä ollaan kuitenkin jatkettu ja Leenan kurssilla käyty oppimassa kontakteja. Viimeisimpä nyt vaihdettiin boksijuoksentelu suihkumattojuoksenteluun. Eipä ollut haaste eikä mikään Bondille. Hyvin hakeutui sille, mutta banaania ei vielä osaa juosta kahden ihmisen välillä. Lisää vahvistamista ja 2o-2o aloitettiin myös eilen. 

Tokossa on edetty vähän ja tunnari pysyy kivasti Bondilla suussa, mutta sen kanssa ei voi vielä liikkua. En tiedä miksi.

Reiman kanssa ollaan työstetty kiertoa, sinne irtoamista ja sen tekemistä tunnari suussa. Peruutuskin sujuu jo pari metriä. Sivutuotteena Reima oppi myös peruuttamaan minun ympäri. Hauskaa on se ja tokon treenailu, kun sitä pipo löysällä tekee. Oltiin myös treenailemassa muiden kanssa ja tehtiin temppurataa. Jo ennen rataa Reima varasti noutokapulan ja sama meno jatkui muutenkin. Ruutu löytyi tällä radalla pariinkin kertaan ja toisella kerralla näppärä avustaja oli sieltä jo ehtinyt poistaa targetinkin vaikkei ollut tarkoitus. Tunnaria tehdessä ei ollut nenä auki sitten yhtään ja sieltä sitten tuli kapuloita oikein urakalla. Positiivista sekin, että toi niitä. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, joten kaikilla oli hauskaa.

Tiimin leiriä ja muuta treeniä

Viime viikonloppu vietettiin tutusti Tuorlassa MM-tiimin leirillä teemana uudet säännöt. Lentsu luennoi ensin ja sitten päästiin treenaamaan. Oli meillä kisojakin ja sekös ottikin taas koville. Peruuttaminen oli läksynä viime kerralta ja taas peruuteltiin, mutta eipä tainnut tulla uutta voittajaa. Mun ja Remen suoritus oli lähinnä surkea. Tyyppi täysin väärässä mielentilassa ja mä epävarmana ja ärsyyntyneenä räkyttämisestä: Kaksi askelta tuli. Siinä se. Harmitti. Taas näyttää siltä, että ihan kuin asiaa ei olisi treenattu korona ollenkaan. Treenattu oli kuitenkin. Jos nyt jotain voi päätellä niin ei tarpeeksi ja pitää muuttaa palkkausta, jotta tulee enemmän kuin kaksi askelta taaksepäin.

Toinen haaste oli kiertäminen. No eihän tuo irtoa. Treenikierroksella kohtuullinen, mutta itse kisassa paloi taas omat käämit. Koira ihan kuutamolla ja siitähän se huuto sitten taas tuli. Homma seis ja koira pois. Olisihan sen voinut kierrättää siitä vaikka sentin päästä, mutta eipä se lämmitä, jos aikaisemmin kisakumppani on saanut koiransa kiertämään 50 metrin päästä. (Joo, point taken: opeta ensin läheltä ja lisää sitte matkaa. Auta koira onnistumaan, mutku mutku).

Kolmas haaste oli pitää tunnaria mahdollisimman pitkään koiran pysyessä liikkeessä. No treenivaiheessa tuli taas jo kova pureminen. Olin aatellut laittaa Reimaa kiertämään puuta ja tötsää, mutta eihän se ollut lähelläkään mahdollista. Tässä sentään annoin jo sen verran periksi, että sitten tehtiin yksi asennon vaihto: seiso-istu ja se oli siinä. Pitoaika 5 sek. hurraa. Voittajan aika katkaistiin tuomarin toimesta 5 minuutin kohdalla.

Lauantaina testailtiin uutta EVL:n liikettä. Epäilin Reimalle vaikeaksi luopua hypyistä ja kapuloista. Näin ei kuitenkaan ollut vaan vaikeinta oli se kierto. Siihen saatiinkin sitten appari avittamaan aluksi. Jännittävästi Reme kiersi apparin kanssa tötsän oikealta ja ilman apparia meni aina vasemmalta. Mistä lie tämä aivotus johtuvan.

Appari piknikillä

Ja lähtee

 

Kita auki

"Siis mihin pitää mennä?"

Omaehtoinen kierto

Täältä mä tuun! Makkaraa!

Lauantai sujui varsin mukavasti. Sääkin suosi ja herkkuja saatiin, kun useat olivat saaneet onnistumisia kisakehissä. Väläyteltiin myös sitä, että ensi kerralla herkkuja saavat syödä vaan ne, jotka ovat kisanneet (buhuu!). Nälissään varmaankin siis tullaan olemaan ensi leirillä. Vielä on niin kovin kesken liikkeet meillä eikä kisakehään varmaankaan ehditä ennen sääntömuutosta. No töitä, töitä ja töitä tässä siis on edessä.

Sunnuntain leiripäivä meni aivan mönkään ja itkuharmistushan siitä taas tuli. Piti tehdä kokonaisuutta, mutta otin väärän taktiikan alunpitäenkin ja laitoin Reiman odottamaan. Siitäkös epävarmuus kasvoi ja kun minäkin olin epävarma miten pitäisi toimia, niin eihän siitä mitään tullut. Huutoa ja mekastusta. Ei näin. Ei odotuteta Reimaa, joskin ei myöskään kiirehditä treeniä. Näytti siltä, että makkarahippusten tiputtelu maahan, josta Reima niitä sai poimia, toimi kivasti ennen treenin alkua, joten tästä nyt sitte rakentamaan aloitusta ja oikeata mielentilaa koiralle (ja ohjaajalle). Ehkä myös pitää miettiä jokin viritystemppu, jolla Reme tietää, että mennää tokoamaan. 

Paikkikset menivät kumpanakin päivänä hyvin ja EVL:n luoksekutsu oli jokaisesta koirasta vähän erikoinen ja luoksarit melkoisen hitaita, kun niin yllättävä veto, mutta kyllä se siitä. Leirin jälkeen pää oli taas täynnä ajatuksia ja ärsytyksiä. Eikö tuosta koskaan tule kisavalmista? Vie tää treenaaminen ikinä mihinkään? Ei voi tietää. Usko horjuu, mutta pitää vaan jaksaa yrittää.

Onneksi on kuitenkin Bondi, joka osaa peruuttaa 6-7 m ja jolla alkaa tunnarinkin pito sujua. Tänään teki myös puun kiertoa tunnari suussa, mutta edelleen siinä on se haaste, ettei meinaa millään luopua tunnarista. Ei auta lelu, palkkasana eikä nakit. Kiertääkin Bondi osaa. Irtoaa ja sinkoaa vaikka kuinka ja kauas. Hyvä niin, että edes yksi koirista. Muuten Bondilla on ollut hieman kurinpalautusviikko, kun vähän meinasi tuhoutua liikaa asioita kotona eikä oikein rauhoittunut olemaan. Teini, kun on. Hierojalla käytiin viime viikolla siellä oli havaittavissa hieman koettelevaa käytöstä. Murisi hierojalle ja Reiman ollessa vuorossa, käytiin taistoa siitä miten ollaan kevythäkissä. Milloin sieltä tuli tassu, kaksi tassua tai kuono ulos. Kuri on nyt palautunut osittain ja kotonakin on oltu kohtuu nätisti ja rauhoittuminenkin onnistuu. 

Hieroja käsitteli Reimaaki hyvän tovin ja näytti siltä, että Remellä oli nilkassa jumi, joka olisi voinut myös aiheuttaa hyppyongelmat. Tiedä sitten, mutta ehkä voisimme taas kokeilla aksatakin. Kaikkea sitä.

Keep your face to the sunshine and you cannot see a shadow.

Ja silleen me sitten Reiman kanssa tehtiin. Aurinkoinen keskiviikkoja aurinkoiset treenit. Puolituntia meni Reimaa viritellessä, mutta sen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi. Aivan fantastinen koira. Ei sen niin väliä päästääkö koskaan kisaamaan, mutta me voitettiin se maailman mestaruus noissa treeneissä. Me oltiin yhdessä ja homma toimi kuin junan vessa. Mahtava koira. Teki hyvät häiriöt, zetan ja paikkamakuussakin oli kuin vanhatekijä.

Bondinkin kanssa ollaan treenattu. Pito etenee pikku hiljaa. Perjantaina oli agin alkeiden viimeinen kerta ja ei se nyt ihan putkeen mennyt. Treenilistalle lähtöjä/ pysymisiä. Pitää muistaa itse kehittää siitä aktiivinen leikki eikä passiivinen tylsyys.

Bondin kanssa käytiin myös Nina Mannerin tokopäivässä Forssassa ja siellä sitä lystiä oli. Häiriöitä pitää treenata, sen verran paha rasti oli viereisen kentän agility. Pätevä poikanen teki kuitenkin hyvää työtä ja välillä saatiin yhteyskin pelaamaan.

Tälleen tässä nyt käy pidon kanssa

Kun ei malttais odottaa ollenkaan

Ja koska Bondi peruutteli, mentiin sitten aitaa vasten

Kiinnostaa

maltti paranee

Valmiina lähtöön

Täysii!

Ja perusasento

Loppuleikit

Tällä viikolla alkoi Bondilla kontaktikurssi eli niitä aletaan nyt aksassa rakentamaan sekä ostoslistalla ovat pujottelukepit, jotta niitäkin päästää testaamaan. Tarkoitus on lähteä 2by2:llä niitä ratkomaan.

Time flies, whether you’re wasting it or not.

Viime päivityksestä on tovi, mutta ei täällä ihan jouten olla oltu. Remen vatsa on saatu (kop kop) jokseenkin kuosiin ja palattu normaaliin ruokaankin suurimmaksi osin. Hyvä niin. Herkkujen kanssa pitää vielä vähän olla tarkkana, mutta tilanne on nyt jokseenkin kuitenkin normaali. 

Sitkeät flunssat taikka flunssa on häirinnyt treenejä ja siitä johtuen jäi Lentsun tokopäivä väliin. Niin paljon, kun sitä oli odotettu ja Bondin kanssa oltin intopinkeinä, niin eipä vaan ollut kuntoa lähteä koko päiväksi tien päälle. Vielä enemmän harmitti se, että olivat oikein teemana treenanneet pitoa ja saaneet asiaa alulle kaikilla. Onni onnettomuudessa toki oli se, että tuuraamaan pääsi Anna ja saivat Martan kanssa hyviä vinkkejä päivästä. 

Bondilla juu ongelma se, että tunnari menee palasiksi ja on kovin hätäinen sen pidon kanssa. Ei myöskään osaa irroituskäskyä ja ihan itse olen tehnyt hommaa tunnaria heittämällä --> ei hyvä idea. Nyt tunnari on siis saalis, johon hyökätään kiinni vaikka tehtäisiin pitoa ihan paikaltaan. Mielentilaa pitää siis muuttaa ja saada sitä tarttumista rauhallisemmaksi. Hyvällä alulla tässä ollaan ja Lentsun huippuvinkki oli miettiä ajoitusta. Pitää olla itse nopeampi halutun asian merkkauksessa. Tällä ollaankin sitten edetty ja pieni matka asian suhteen.

Reiman kanssa ollaan käyty Korrin Riitan koulutuksessa ja ensin mietittiin ruutua ja sen bongaamista. No ihan kivasti sinne nyt menee ja irtoaa. Seuraava ongelma/ haaste on opettaa oikea paikka ruudussa. Sitäkin on tehty nyt sisällä kotona eli ihan lätkälle menoa. Tehtiin myös uutta tötsän kiertoa ja pitää vahvistaa sitä irtoamista siinä vielä. Toisella kerralla pohdittiin kehääntuloa ja kehätarkastusta, mutta Riitan mielestä niissä ei ollut ongelmaa. Siirryttiin sitten kaukoihin ja niissä paikallaan pysymiseen. Sivunamit otettiin tähän testiin ja hyvin alkoivat toimimaan. Hitsin hyvä fiilis treenata ja taas tuntuu, että homma nytkähtelee kohti kisakehää.

Bondin kanssa on vähän myös aksattu, mutta tauko oli tehnyt tehtävänsä molemmille tai ehkä enemmän mulle. Pihalla olin ku lumiukko. Bondi teki kyllä vaikka vähän oli unohduksena esteiden bongaus. Kovasti reagoi mun liikkeeseen ja esteet siinä unohtuvat, mutta näitä pitää vahvistaa nyt kesällä. Superpätkän teki kuitenkin ja voi vitsit sitä vauhtia ja hiljaista etenemistä! Oon taivaassa! Siitä tulee niin hieno!

Papu on käynyt raunioilla ja toimii siellä niin moitteettomasti. Superhieno ja pätevä tyyppi bongaa kyllä hajut ja tekee työtä käskettyä. Ja on ihan pähkinöinä töissä olemisesta!

When somebody challenges you, fight back. Be brutal, be tough.

Taas meitä koetellaan. Reiman vatsa oli jo hetken parempi, mutta tiimin leirin jälkeen taas on ollut haasteita ja lopulta mentiin sitten taas lääkäriin. Mitään kummallista ei löytynyt ja veriarvotkin olivat kohdillaan, mutta nyt mennään sitten Pepsidillä, inupektillä ja erikoisruualla. Pepsid näyttikin auttavan ja rauhoittavan melkolailla heti ja erikoisruoka tuntuu olevan suurinta herkkua. Kakkarytmi normalisoituu ja limatkin ovat jääneet jo välillä pois.

Joku Reimaa kuitenkin häiritsee edelleen. En tiedä onko sitten jäänyt kastroinnista jotain langan pätkiä jonnekin ikävästi painamaan vai mitä. Yhden pätkän nappasin pois, joten ihan mahdollista on tämä. Murisee aina välillä ja säpsähtää. Täytyy tarkkailla ja eiköhän se hierojakäyntikin ole kohta edessä.

Reiman potiessa mahaansa tokokurssille pääsi tuuraamaan Bondi. Aluksi oli ihan tautisen pihalla, kun oli outo paikka, oudot ihmiset ja uudet koirat. Pöljä emäntä oli myös myöhässä. Joku fiksumpi olisi mennyt paikalle jo hyvissä ajoin ja antanut koiran tottua paikkaan ennen treenejä. Puolessa välissä treeniä alkoi Bondinkin keskittyminen löytyä ja ihan kivasti tehtiin hommia. Aloluokan hyppytehtiin ekaa kertaa ikinä ja tyyppihän veti sen tuosta noin vaan. Odottamista pitää treenata vielä, mutta muuten menee ihan kivasti. Riitta katseli meidän touhuja ja totesi, että ihan kiva, että koira tarjoaa, mutta joku roti hommaan pitäisi saada. Niin, jotenkin tutulta kuulostaa. Pitää terästäytyä tässä ja olla selkeämpi, milloin Bondi on hommissa ja milloin standbyllä.

Viikon onnistumiset:

• Remellä maha parempaan päin
• Bondi teki aloluokan jäävät täydellisesti etupalkalla sekä hypyn.

Viikon linkkivinkki tässä. Mihin meilä on kiire ja kuka niitä treenejä oikeasti niin monta tarvitsee viikossa? Mitä vaan jos pitää kivaa?

Positive anything is better than negative nothing.

Yritystähän meillä on piisannut. On yritelty tokoilla. Tiimin leirillä oltiin Turkkusessa ja vaikka oli pilvistä, niin Turussahan paistaa aina aurinko ja naama helotti sen mukaisesti sitten aina iltaisin. Päivä aloitettiin kisalla ja meillä ne liikkeet olivat hyppynouto, seuruu ja kaukot. Varsin kivasti sisään ja tekemään. Noudossa homma jotenkin unohtui hetkeksi, kun kapula hukkui ruohikkoon ja Repe lähti sitä etsimään ja kävi läpi hippasen pidemmällä olevat tötteröt.. Oli tulossa jo takaisin, kun tuttu haju käänsi vielä koiran ja se kapulakin löytyi ja siitä esteen kautta takaisin sylkemään kapula maahan mun viereen. Ei varsinaisesti nappisuoritus, mutta huomioonottaen sen, että tyyppi harhautui, mutta palasi tehtävän pariin ja oli kuitenkin sitä koko ajan suorittamassa, niin hommahan meni melko kivasti. Seuruu oli pitkä kuin nälkä vuosi, mutta se meni varsin kivasti. Loppuun kaukotkin sujuivat kivasti. Meillä varsinaisena tarkkailun kohteena oli liikkeiden välit ja niistä raadin mukaan selvittiin loistavasti ja kukaan ei kyllä meidän kuplaa päässyt rikkomaan. Itse liikkeistä sitten tulikin huomautuksia, mutta se ei meitä haittaa, ne saadaan kyllä korjattua. Se mikä pitää myös muistaa, on virittely kehään mennessä. Siitä ehkä osittain johtui se, että Reimalla hyppynouto oli hieman omanlaisensa.

Noutoon lähdössä

Palaamassa

Siistii!

Koikkaloikka

Anna namppaa!

Paikkaakuussa Reima oli hyvä ja jäin näkyville. Pääkin meni maahan eikä ääniäkään tainnut pahemmin tulla. Ruokailun jälkeen tehtiin taas omia ongelmia. Jostain syystä nyt on black out siitä mitä me silloin tehtiin. Ainakin me treenattiin kehäänenoja. Reima jätettiin jollekin parkkiin ja sieltä sen sitten kutsuin töihin. Pari ekaa toista oli aikamoista meteliä odottaessa, mutta tuli tekemään sitten hipihiljaa. Tätä pitää hyödyntää ja tällä rakentaa kehäänmeno. Yöksi ajeltiin kotiin ja sunnuntaina taas aamusta reissuun.

Alkuun taas omia ongelmia ja oisko tehty kokonaisuutta. Taas muisti pätkii, vaikka muka oli niin kristallinkirkasta. Paikkamakuut menivät huonommin nyt: oli levoton, tärisi ja vinkui. Muutenkin oli vaikeampi tänä toisena päivänä, joten levoton ja kärttyisä. Saattoi olla, että matkustamisesta ja lihapullista meni vatsa sekaisin, sillä viikonlopun aikana alkoi tulla limakakkaa, jota sitten riitti melkein viikon verran eteenpäin.

Eli seuraavaksi oli edessä taas vatsahaasteita ja su-ma-yönä olohuoneeseen oli tullut tuotos, jonka joku oli aamuun mennessä ehtinyt suurimmalta osin siivoamaan poiskin. (yäk, huh.). Sitä sitten koko viikko keiteltiin riisiä ja paistettiin kanaa ja ruokittiin useaan kertaan päivässä. Pohdittiin lääkäriin menoa, soitettiin lääkäriin ja neuvoteltiin hoitajan kanssa. Onneksi riisi ja kana näyttää nyt tepsivän ja ollaan palaamassa taas normaaliin kakkakoostumukseen ja ruokailuun.

Bondi on taas treenaillut aksaa ja hyvältä näyttä meno. Tyyppi irtoilee kivasti ja tarjoaa esteiden suorittamista. Vauhtikin alkaa olla kiva ja itsekin pitää alkaa juoksemaan. Kontaktitreenit jatkuivat kehikolla ja jostain sellainen pitäis nyt itsellekin hommata, kun kelit ovat parantuneen ja ulkona voi treenata. 

Muissa uutisissa on opeteltu peruuttamista, sillä tämä oli leirin kisa ja seuraavaa leiriä varten pitää parantaa. Nyt ei mennyt Reimalta kuin pari askelta. Kaikki rekut ovat siis nyt kotona peruutelleet ja Bondin peruutus on siinä vaiheessa, että sillä voi mennä vaikka Nurmijärvelle saakka. Papu tulee hyvänä kakkosena, mutta Reimalla vähän takkuaa. Mutta hauskaa meillä on ja treenejä jatketaan!

Kiirettä on piisannut

Huh mitä viikkoja on takana. Ensinnäkin sain vihdoinkin toteutettua kauan vatvovani päätöksen ja Reimalle varattiin aika kastraatioon. Jos se helpottaisi Remen oloa ja rauhoittaisi. Huh. Operaatio itsessään meni melko kivasti eikä Remeä tötterökään haitannut. Seuraavana päivänä hyppi jo hyvin sohvalle ja sänkyyn. Nukkuminen oli vähän tukalaa, kun itse sai varoa töttöröä.

No parin päivän päästä Reme menetti kuitenkin ruokahalunsa ja mahakin oli mennyt sekaisin. Tyyppi muuttui apaattiseksi eikä mikään maistunut eikä kohta mennyt enää vesikään alas. Pääsiäinen lähestyi kovaa vauhtia, joten jotta vältyttäisiin päivystyskeikalta, niin pätkähdettiin lääkäriin vielä ennen pyhiä. Tyyppi oli ihan down odotellessa eikä reagoinut muihin koiriin mitenkään. Lintujenkaan jahtaus ei kiinnostanut eikä illallakaan muristu. Lääkäri totesi Remen kuivahtaneen ja ensihätään tuikattiin pahoinvoinninestopiikki ja sitten kotiin saatiin mukaan estolääkkeitä sekä antibiootit. Koska kello oli jo paljon ja klinikka kohta menossa kiinni, ei Reimaa pistetty enää nesteytykseen vaan itse piti sitä kotona juottaa. Vaikeaa oli, mutta selvittiin.

Selkeästi voi pahoin ja olisi halunnut syödä, muttei vaan pystynyt. Murisi muille kupin lähellä, mutta ei todellakaan syönyt. Lopulta alkoi piimä ja recoveryruoka pudota ja päästiin etenemään parantumisessa. Seuraavaksi jännättiin sitten milloin mahtaa tuotosta tulla peräpäästä. Pari päivää siihen meni, mutta sitten homma onkin toiminut taas normaalisti.

Muissa uutisissa Bondi on puutarhuroinut kotona kasvin. Fiksuliini onneksi tiesi, kumpi varsi oli kuollut ja kumpi ei. Eli ei suurta vahinkoa. Pieni siivoaminen tosin kyllä. Toisen kerran hän teki selvää nappikuulokkeista. Se ei ollut niin kiva juttu. 

Toinen ei niin kiva juttu oli se, kun Reima löysi treenikassin namipussin ja tunki sinne päänsä. Nokka kohti kattoa ja nameja kaataen suuhun pussi päässä. Hyvä ettei tukehtunut, ei nameihin eikä pussiin. Lisääkin olisi vielä kuitenkin mennyt, vaikka oli pallo mahaltaan.

Kivoissa jutuissa on Bondin treenit: sekä aksa että toko. Tyyppi tekee kivaa luoksetuloa, joskin itse saa keskittyä pitämään jalat maassa. Niihin, kun voi tulla joku kummallinen sivuvoima. Aksassa on tyypillä aivot mukava ja tekee ensin varovaisesti, jos on epävarma, mutta kasvattaa sitten vauhtia maltillisesti. Ohjaajan juoksemista pitää vielä treenata, tyyppi, kun lähtee helposti paimentamaan. Neljä estettä ollaan menty jo putkeen sekä tehty useampi kahdeksikko putki-este-putki-rataa.

Papu aloitti rauniokauden ja oli hyvin kuulolla. Sain sen pysymään kohtuullisesti halutulla kasalla ja toiminnastamme saatiin kehuja. Omasta mielestä hallinnassa oli puutetta ja saisi reagoida nopeammin kutsuun, mutta taitaa virkamies Papu osata hoitaa hommaa sen verran hyvin, ettei ihan heti tule pois, jos joku haju pitää varmistaa.

Remekin on tällä viikolla päässyt tokon makuun ja siitä se taas lähtee. Innolla odotetaan ensi viikon tiimin leiriä.

Kevättä ja treeniä

Pari viikkoa tuli itse sairasteltua, joten treenit jäivät tuolloin vähiin, mutta nyt kelien parantuessa ollaan taas päästy treenaamisen makuun.

Reme on tehnyt ruutua ja ihan hyvältä näyttää. Tänään juoksi ruutuun ja pysähtyi sinne pallon viereen. Ei ehkä nähnyt palloa vaikka se siellä oli. Hyvä meininki kuitenkin. Ollaan tehty myös tunnaria, joka sujuu aika kivasti. Tehtiin laudalla ja oman piilottamista. Lauta oli suksee, ja tuntui, että sillä haistelu vahvistui. Tosin kierrokset nousi kovasti, mutta toki hyvä nähdä, että isoillakin kierroksilla tietää mitä tekee. Oman piilotus toimi hyvin ja tyyppi haisteli häntä heiluen tomerana. Palautus ei toimi täysin vieläkään, mutta perusasentoon tulee kyllä, mutta tunnari tipahtaakin sitten jo matkalla. Mutta mä oon opetellut olemaan tästäkin edistyksestä tyytyväinen. Ei siihen muu auta. Istuminen alkaa olla myyty hyvin, mutta kaukot ovat karanneet vaihtojen tarjoamisiin.

Bondi tehnyt sitä ja tätä. Vähän tuntuu kuitenkin meidän treenit yksipuolisilta, mutta sitä on vaan niin helppo juoksuttaa kierrätyttämällä puita. Luoksarin stopit ei oikein etene, mutta pitää ruveta ottamaan mukaan pallo, jota voi paremmin heitellä. Luulin, että Reme oli kauhea kapulan purija, mutta Bondi näyttää kunnostautuvan siinäkin. Leluihin ei vaihda eikä kaikkiin nameihinkaan. Lihapullat sentään toimivat. Tänään oli superhaastavaa treenailla, kun tyyppi olisi vaan voinut juoksennella ja keskittyi ehkä kahden sekunnin pätkissä. Murrosikä kai. Pitää myydä sille yhdessä tekeminen vaan paremmin.

Papu on loikoillut ja nauttinut lämmittävästä kevät auringosta. Pientä treeniä tehtiin vanhuksenkin kanssa ja voi sitä intoa!

Muuten olin tällä viikolla pekojaoksen kokouksessa, johon kaikkien haluttiin ehdottomasti tulevan, koska piti olla uutta tiedotettavaa kaudesta. No tavallaan olikin, mutta ei kuitenkaan mitään urgenttia. Jutun nimi oli se, että tästä eteenpäin pekojaoksen koirakkojen tavoite on päästä hälyryhmään. (I don't think so). Hyvä tavoite, mutta kaikilla ei ole siihen kiinnostusta eikä välttämättä mahdollisuuttakaan. Hyvä, jos hälyryhmää ruvetaan kokoamaan, mutta ei sitä nyt voi kaikille olettaa tavoitteeksi. Muutenkin lähestymistapa oli vähän hassu osittain. Ei kuitenkaan haluttu lähteä kartoittamaan muiden lajien harrastajien parista osaamista hälyryhmään. No erilaisia tässä ollaan, mutta fiilis oli se, että joku/jotkut nyt tätä halusivat itselleen ja sitten väännetään kaikki siihen muottiin.

Boksiin ja boksista..

Eli tänään alkoi kontaktien harjoittelu boksiin tutustuttamalla. Hommahan toimii niin, että tyyppi laukkaa boksin läpi. Eli ensin pitää saada osumaan boksiin edes kävellen ja siitä sitten eteenpäin. Omalla liikkeellä tuetaan ja namia heitetään eteen. Hyvin lähti Bondilla rullaamaan ja itse pitää olla nopea palkkauksessa, jotta koiran katse on vielä eteenpäin. Hyvin haki paikalle ja tarjosi sitä jopa lepopaikaksi, kun kuuntelin itse ohjeita. Siitä se taas lähtee leikin kautta.

Mää tahdon ja sää tahdot

Ajattelemisen sietämätön vaikeus. Uusia ihmisiä tavatessa tulee ajateltua uusia asioita tai ainakin vanhoja asioita uudelta kannalta. Viime aikoina on kyllä suuresti mietityttänyt se, että ihmiset hätäilee lajeissa etenemisen kanssa, koska "minusta tuntuu niin tylsältä tehdä aina näitä perusjuttuja". Niin, sinusta tuntuu, mutta entäs koirasta? Niin kauan ku koiralla on kivaa, on varmaan aika sama tehdäänkö perusjuttuja vai "edistyneempiä" treenejä.

Viime aikoina on tullut seurattua keskustelua siitä, että kuinka täydellinen treenirauha pitää seurakaverille antaa, kun koira on paineistunut muutamasta huonosta kokemuksesta ja nyt jää bongailemaan kesken radan sitä sun tätä. Tai kuinka olisi kiva päästä tekemään hakua, mutta maalimieskäytös tökkii. Muutenkin tuntuu, että agilityssä on kiire päästä tekemään sitä rataa, joten unohtuu mitä kaikkea pitäisi osata ennen sitä. 

Mä kannatan näissä tapauksissa sitä, että palataan taaksepäin. Jos koira on paineistunut puhuvista ja katsovista ihmisistä, niin ratkaisu ei ole ainoastaan se, että ihmiset ja häiriö hävitetään, mutta jatketaan treenejä niin kuin ennenkin. Olisi ehkä syytä panostaa motivaatioon ja siihen, että siellä kentällä on kivaa ja ollaan ohjaajan kanssa samassa kuplassa eikä edes huomata häiriöitä. Mutta ei, kun halutaan tehdä sitä rataa, vaikka perusasiat, se motivaatio, ei ole kunnossa. Sama homma haussa. Ei voi oikein tehdä hakua, jos maalimieskäytös ei ole kondiksessa. Pitää treenata se ensin kuntoon, ennen kuin voi jatkaa juoksemaan maastoon. Tässäkin tapauksessa muutamalla treenillä asia taas kuosiin ja matka jatkui. Agikentillä taas näkee koiria, jotka rynnivät kentälle huutaen. Jos sen radan tekemisen sijaan panostettaisiin siihen, että sinne kentälle mennään yhdessä ja samassa kuplassa hallitusti, voisi se meno radallakin olla helpompaa.

Mutta, kun jostain syystä meillä on kiire. Ja tällä hetkellä tuntuu olevan noloa, jos vuosikas ei osaa vähintään alokas- tai avo-luokan tokoliikkeitä kisamaisesti, agin esteitä ja kontakteja ja mielellään se vielä saisi jo osata jäljestääkin. Kovin totiseksi menee touhu. Mitä jos pitäisi kivaa ja rakentaisi suhdetta ja motivaatiota ensimmäisen vuoden? Olisiko sen jälkeen helpompi kouluttaa mikä tahansa laji? Se mikä monista koirakouluista tällä hetkellä puuttuu on suhteen rakentamisen ohjaus. Koiran kanssa toimiminen ja harrastaminen ei ole vain käskyttämistä vaan yhdessä toimimista.

Omassa prosessoinnissa on tällä hetkellä se, että miksi oma mieli on Bondin kanssa varsin levollinen ja rauhallinen (koska se on pentu ja vasta opettelee ja me vaan leikitään ja pidetään kivaa), kun taas Reiman kanssa pipo on kireämmällä (taasko se tekee noin, ja ei  ja voi ja häh, ja kyllä se tän osannut, miksei se nyt osaa). Miten saisi Reiman kanssa saman rentouden kuin Bondin kanssa? Mitä jos me kaikki vaan haluttais pitää hauskaa ja sitä kautta saatais niitä onnistumisiakin?

Winter fun & run

Hieman korvaton Bondi kurvaili tänään Kirkkonummella. Papu ja Remekin olivat mukana geimeissä. Treenattiin vähän tokoakin ja taas on Remellä ruutu hukassa. Höh.

Kesämuistoja

Katsoin kuvia tiimin leiriltä ja ihmettelin, että kenellä oli noin koin syömän-näköinen pentu siellä matkassa..
Niin, omahan se olikin. Nyt näyttää enemmän silkkiuikun poikaselta, kun turkki on isojen koirien kiiltävä turkki. Muuten on kyllä ihan itsensä näköinen.

Babyaksaa

Nyt on kaikki kolme koiraani osallistuneet saman aluevalkkuryhmän treeneihin. Bondi siis tänään vuorossa ja nyt tiedetään, että tyyppi osaa tehdä valssin ja peruskäännöksen. Takaakiertokin sujuu. Kehuja tuli kontaktinotosta, joskin aksassa olisi tärkeämpää katsoa eteenpäin kuin jahdata ohjaajaa. Onneksi penne on pätevä ja lelun mukaan ottaminen saatiin myytyä yhdellä toistolla. Tyyppi myös hyvin pätevästi luopuu lelusta ja malttaa suorittaa tehtävän ennen palkalle syöksymistä. Ihan kiltti kaveri, joka tekee kaiken hipihiljaa. 

Jotain tuhmaakin on onneksi eli Remen kanssa ovat liittoutuneet ja tääkin tyyppi repii ja rikkoo lelut. Eli täytyy varmaankin niitä lelusponsseja ruveta katsomaan. 

Omaksi läksyksi tuli opetella ohjaamaan ISOA koiraa. Eli sitä ei tarvitse saatella jokaisella esteelle, vaan lähetys ja sitten menoksi. Mutta, kun se on niin pieni vielä.. Ei vaan, pakko ruveta ottamaan etumatkaa tai muuten ollaan kohta ongelmissa, kun tyyppi painaa tuhatta ja sataa ohi. 

Tosin pitää edelleen pitää pitää mielessä se, että ei oo kiire mihinkään tuon tyypin kanssa. Pitää rakentaa jälleen kerran niitä kuuluisia pohjia kuuluisasti ihan rauhassa. Mutta että mää nautin! Nautin siitä tekemisestä, hiljaisuudesta ja siitä ettei ole mitään paineita tällä hetkellä. Hissuksiin ja hauskaa pitäen mennään.

Life is ten percent what happens to you and ninety percent how you respond to it.

Tällä viikolla on ollut haastetta, jos toista. Reme on ollut sekaisin hormooneista, joten homma kallistuu nyt siihen, että Tardakia ei enää tuohon tuupata vaan lähtee palleroiset. Tyyppi on tällä viikolla huudellut mun perään eikä ole meinannut rauhoittua. Epävarmuutta ja tukalaa oloa ilmeisesti ja tukihenkilöä olisi kaivattu. Yhtenää päivänä oli pissit matolla. On ollut rauhaton ja muutaman kerran turhankin ärtsy muille. Epäluotettava.

Bondi taas on syönyt vaihteeksi keppejä ja oksentanut yöllä. Aamulla söi lelun muoviosia eikä oksentanut, kun olisi pitäny. Niin ärsyttävää.Koirapuistossa on käyty ja juostu vinttikoirien kanssa ja bernipentua pakoon. Bernille näytti hampaitakin, kun tuntui turhan innokkaalta ja isolta. Tänään pelästyi kotona jotain ja tunnin paniikissa. Epäselväksi jäi oliko kyseessä joku ääni vai keittiöpuuhista tullut savu.

Ainoa järkevä tuntuu olevan Papu. Papun maailma ei paljoa järkähtele. Kunhan ruokaa tulee, niin kaikki on hyvin.

Helppoja juttuja on treenattukin. Nopeita maahanmenoja koko porukalla. Tekivät porukalla merkin kiertoakin ja targetille menoa. Hyvin sujuu. Bondi osaa stopatakin merkille. Kiva. Remen kanssa on tehty vaan helppoja juttuja ja tunnarista luopumista eli namia lentää lattialle ja niitä sitten metsästää. Ainakin näyttää rauhoittavan intoa tunnariin. Tyypit treenasivat myös tyynyillä parkissa oloa, yhden treenatessa. Täytyy sanoa, että mukavan rauhallista oli.

All action results from thought, so it is thoughts that matter.

Viikolla on ehtinyt sattua ja tapahtua ja tapahtumathan aina tuovat jos jonkilaista ajateltavaa mieleen. Alkuviikko pähkäiltiin mikä Reimaa mahtaa vaivata, kun ärtsyilee. No kuivatessa kuului melkoinen vinkaisu ja kipu paikantui eturauhaseen. Aiemmin oli jo hieroja päivälle varattuna, mutta se nyt vaihtui Reiman osalta lääkäriin ja hierottavaksi pääsi Bondi.

Remellä oli kuulemma virtsassa siittiömatto, joten tardakia tuli peppuun ja antibioottia suuhun. Harkinnassa nyt sitten kastraatio, josko sillä näistä päästäisiin eroon lopullisesti ja vielä ennen kuin tuo kroonistuu.

Bondi pääsi siis hierottavaksi ja hyvä niin. Alku oli vähän vaikea, kun olisi niin kovasti kiinnostanut moikata hierojaa ja muuten häröillä. Ilmeisen jumissa myöskin oli osittain. Häntää käsitellessä tuli kunnon vinkaisu. Hyvä, että saatiin käsiteltyä ne pois. 

Perjantaina Bondilla piti alkaa agilityn estealkeet, mutta ne valitettavasti peruuntuivat tältä viikolta opettajan koiran sairastumisen myötä. La ja su piti olla myös hyppykurssia, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi sekin typistyi yksipäiväiseksi. Näitä odotellessa ollaan treenailtu Lentsun nettitokoja: teemoina nopeat maahanmenot ja uudet EVL:n merkit (normi, kierto ja merkitön). Kaikki ovat tehneet kaikkia. Maahanmenoissa täytyy sanoa, että Reima on heikoin lenkki, joten tätä täytyy työstää lisää. Bondi ja Papu tekee varsin täpäköitä syöksyjä. Merkit menee kohtuu hyvin. Reimalla taas vaikeuksia ja pitää olla selkeämpi, milloin pitää bongata ja milloin lähteä. Tämähän se oli meidän ruudunkin kompastuskivi.

Tänään seurattiin kavereiden tokokokeita. Hyviä yrityksiä ja osasuorituksia nähtiin alokkaassa ja avoimessa nähtiin ihan supersuoritus Heliltä ja russeli-Jymyltä. On myönnettävä, että kadehdittava suoritus. Iloinen koira ja koko ajan olivat samassa kuplassa. Tuntuu niin saavuttamattomalle meille. Pitäisi treenata paljon, mutta mitä jos taas petytään siihen, että paljon on treenattu ja panostettu ja tuloksena on pannukakku? Liikkeissä on viilattavaa, mutta eniten työtä on oikean vireen ja sen yhteisen kuplan löytämisessä. Aika pitkälti näitä ajatuksia, joita tässäkin blogikirjoituksessa käydään läpi.Tuntuu siltä, ettei me koskaa olla tarpeeksi valmiita.