Joulupallo ja lumisade

Näin vois kuvailla viime viikon edesottamuksia. Perjantaina unohtui pöydälle puuroriisipussi ja vähän muutakin. Kaupassa käynnin aikana tuo puuroriisi oli mystisesti levittäytynyt ympäri keittiötä. Lumisimulaattori siis poikien toimesta rakennettu. Onneksi eivät sentään ole viin pöllöjä, etttä keittämätöntä riisiä söisivät.

Eilen oli töiden jälkeen kotona vastassa joulupallo, joka oli syönyt n.200g suklaata ja juonut siihen sitten toista litraa vettä päälle. Hyvä, että jalat riitti pitämään mahan irti maasta. Papu koitti myös maastoutua sohvan alle, kun huomasi, että huomasin asian. No eihän sillä mahalla mihinkään lähdetä piiloon. Tosin eipä nuo muutenkaan mahdu sinne sohvan alle. No suolapallot sitten molemmille varmuuden vuoksi suuhun ja odottelemaan tuloksia. Reimalla toimikin kohtuu nopeasti, ja Reima voitiin vapauttaa syytteistä todisteiden valossa. Mutta Papu. Ei mitään reaktiota. Ei vaikka odoteltiinkin aikamoinen tovi. Toinen suolapallo sisään. Ei mitään. Takajalat vaan leviää, kun Papu ottaa kunnon odotteluasennon. No kun mitään ei odottelemalla tapahtunut, niin lahdettiin ulkoilemaan, kun kuitenkin ihan virkeitä molemmat olivat. 20 metrin kävelyn jälkeen tuleekin sitten Papulta kunnon suklaaoksu, joka meinaa lentää ohittavien teinien kengille. Siihen se lillu jäi sitten valumaan mäkeä alas.. Pitkin matkaa sitten aina välillä tuli jätettyä suklaalätäköitä ikään kuin merkiksi missä ollaan liikuttu. Onneksi siis suklaa saatiin poistumaan elimistöstä, vaikka näyttikin siltä, että maitosuklaata se oli. Määrä vaan oli aika julmettu. Lenkin lopuksi kotona oli takaisin omiin mittoihinsa palannut russeliherra ja se karvaisempi apulainen.

Hyvää joulua!

Karvaturvat ja alamaisensa toivottavat hyvää joulua blogin lukijoille!

No on niitä onnistumisiakin..

Keskiviikkona Papu haukkui taas mallikkasti treeneissä eli kyllä sieltä se ilmaisu irti saadaan raunioille. 

Lauantaina kirmailtiin Sporttiksella Tuuli Liuhdon opissa. Rata ei nyt sinällään ollut mikään superkinkkinen, joskin muuta kohta löytyi, jossa piti ajoituksen pelata jo edeltävillä esteillä. Hyvin toimi alkuun sivulähetys eli sen osaa varsin mukavasti. Jatkossa meinasi oma valssi valua turhan pitkälle, joten sen ajoitus hieman tarkennettiin, jotta saatiin tiukka käännös esteelle. Sitten melkein paahdettiinkin tuhatta ja sataa tekemään suoran kautta välistä vetoa. Tässä taas oli ohjaus myöhässä, mutta saatiin sitten kohdille ja hyvin irtoaa rekku estettä suorittamaan jaakotus/japanilaisella eli irtoaa taaksepäin käden mukaan vaikka mulla jo jalat vie seuraavaa estettä kohti vastakkaiseen suuntaan. Siitten olikin edessä päivän pikapyrähdys, kun piti saada koira suoralta putkelta esteen takaakiertoon. Jos ennen putkea olevaa estettä ei tarpeeksi ajoissa irrottanut koirasta, oli auttamattomasti myöhässä takaakiertoa tyrkkäämässä ja koirahan meni suoraan. Ensin ei ihan usko riittänyt, mutta kyllä se sitten saatiin toimimaan. Seuraava kinkkinen kohta oli kepeille vienti, joka tuli todella vaikeassa kulmassa ja samaan syssyyn pitäisi lähteä tekemään takaaleikkaus keppien toiselle puolelle. No tämähän ei nyt sitten ottanut sujuakseen, joten tätä täytyy treenailla omissa treeneissä. Seuraavaksi takuttiin putken pimeän pää kanssa, joka tulee myös treenilistalle. Muuten kyllä varsin jouhevasti meni Reima ja vauhtia riitti. Loppuun otettiin vielä erikseen irtoamisia ja saatiin niitäkin sujumaan mallikelpoisesti. Tykkäsin siitä kovasti.

Umpihankea

noin niin kuin kuvainnollisesti. Vaikeaa on ollut ja tullut taas mietittyä harrastamisen järkeä, pään hakkaamista seinään ja josko sittenkin ne pehmolelukoirat olisivat minulle rodultaan oikeita. 

Ensin Papu käyttäytyi huonosti: ilmeisesti pelästyi jotenkin vesikoira Martan murahdusta ja arvaahan sen mitä sitten tapahtuu. Onneksi suurempia vammoja ei tullut fyysisesti, mutta henkisesti sitten vammat olivatkin suurempia - lähinnä minulle. Kummallinen oli taas käyttäytyminen, kun olivat jo Martan kanssa hetken siinä hallissa pyörineet ihan kavereina ja Martakin ihan aiheesta huomautti, kun Papu oli hieman turhan paljon kiinni peräpäässä. Tapahtunut oli minulle niin suuri pettymys, että itkuhan siinä tuli. Yleensä nartut ovat olleet ihan ok, mutta nyt taas sitten vedettiin matto jalkojen alta. Ei kai tuo tuosta enää miksikään muutu. Toiveissa olis ehkä ollut BH-kokeen suorittaminen, mutta en mä kestä ajatusta siitä, että Papu lähtis siellä uhittelemaan parhaassa tapauksessa jollekin rotikalle. Henkihän sillä siinä lähtis. 

Tällä viikolla makkaraleiriltä kotiutui taas hieman holtittomat koirat ja välillä onkin sitten keskusteltu siitä, kuinkas sitä käyttäydytäänkään. Ei nyt mitään pahaa, mutta lenkin suunnan määräämisestä on keskusteltu ja siitä, että pitääkö ohittaville koirille sanoa jotain vai jätetäänkö ne ihan rauhaan. No nyt ollaan taas jo päästy takaisin päiväjärjestykseen ja mun nenä määrää suunnan lenkillä eikä niille muille koirille sanota mitään. No Reiman holtittomuus jatkui agitreeneissä. Tai no ei sitä välttämättä ihan holtittomuudeksi voi sanoa. Pääasiassa se oli kuitenkin ihan hanskassa. Mitä nyt melusi taas niin himskatisti ja lukitsi vääriä esteitä. Eikä se väärä estekään nyt niin  käsittämätön juttu ollut, kun putkiansa oli viritetty keppien sisäänmenoon. No hermothan siinä mulla meni ihan aluksi siihen huutamiseen. Hävettää se. Sitten hinkattiin sitä kepeille menoa. Alun pakkovalssit ja välistä vedot menivät oikein vauhdikkaasti (jos käsi ei laskenut), mutta viimeiseltä esteeltä sitten lukitsikin sen putken lähes tulkoon aina. Ei puhettakaan, että olisi edes miettinyt keppejä tai kuunnellut ohjeita. Sinne sujahti aina aivan sukkana. Samaahan tapahtui pari viikkoa sitten myös. Ei auttanut vaikka laittoi ihmistä eteen. Lukitsi sen putken aina kuten lämpöhakuinen ohjus. No eihän se nyt tavallaan huono juttu ole, että imua riitti ja itsenäisestikin menee. Parempi se ehkä näin on kuin, että varmistelisi jokaista estettä, mutta nyt pitäisi se hieno säätö löytää tuohon. Ehkä pitää vaan ottaa treenilistalle keppien hakemisia taas muistutuksena asiasta. Ärsyttävää se silti on.

Masentaa, kun noiden molempien kanssa on tehty duunia ja tulokset on lähes olemattomia. Tuntuu vaan niin hassulta toisaalta vaan harrastaakaan. Tai ainakin se on mulle vaikeaa. Pitää olla tavoitteita ja check pointeja kuten kisoja. Mikä idea treenaamisessa muuten on? Ja sitten voi miettiä sitä, mitä Pörsti joskus sanoi:"kuka hullu ottaa terrierin harrastuskoiraksi?". Niin. Puhumattakaan siitä hullusta, jolla niitä on tällä hetkellä kaksinkappalein. Niin. Olisko sitä voinut helpommallakin päästä?

Vuoden 2011 tavoitteista ja tuloksista..

Tässä vaiheessa vuotta niitäkin voi jo käydä läpi, kun tiedossa ei ole enää kisoja loppuvuodelle.. 

Tavoitteet vuodelle 2011Papulle:

• Kunhan saataisiin terveys kuntoon. Toivoisin vähemmän tassutulehduksia ja selkäkipuja. Jotain edistystä tässä on ollut (kop kop). Back on track on ollt nimensä mukainen ja pitänyt koiran kunnossa. Toistaiseksi ollaan selvitty tästä syksystäkin ilman tassutulehdusta. Takapäähän haetaan edelleen lisää lihasta, jotta se pomppaaminen sujuu paremmin.
• Jokunen startti agilityssä, joskin taitaa olla mahdottomuus saada Papua nousemaan 2-lk:aan. Tai viimeistään siellä tie nousee pystyyn. Kaksi starttia otettiin alkuvuodesta ja sitten jäätiin miettimään hyppytekniikkaa. Molemmilta radoilta toki saatiin tulokset, mutta ajat eivät olleet ihan priimaa. Tästä jatketaan ja etsitään niitä työkaluja koiralle selvitä esteistä, kun tuo rakenne ei siihen hommaa ole maailman paras. Kovasti on kuitenkin tullut lisää itseluottamusta Papulle, kun ilman rimoja ollaan menty. Kyllä se tästä vielä.
• Toivottavasti saadaan jatkaa raunioilla käymistä, kun se tuntuu koirasta niin mukavaa olevan.Raunioilla ollaan käyty edelleen ja se on Papun ihan ykkösjuttu. Nenää toimii ja koiralla on kivaa. Haukku pitää vielä saada mukaan.
• Kotitokoillaan jonkin verran. No kotona ollaan tokoiltu ja uusia temppuja opittu.

 

Tavoitteet Reimalle 2011:

• Tokosta vielä 2x1-tulos eli TK1 ja avoimen luokan korkkaus, voittajan liikkeiden kasaamisen aloittaminen. Äänen jos sais kytkettyä pois päältä, kun lähdetään hommiin, niin kiva olis. Ääntä ei olla saatu pois eikä saatu kuin yksi 1-tulos. Tosin se tuli aivan oikeaan paikkaan piirinmestaruuskisoissa ja 3.sijalle tultiin sekä kp kaupan päälle. Yhteensä käytiin kisoissa 7 kertaa: 3x3-tulos. 3x2-tulos ja 1x1-tulos. Kakkostuloksilla jäätiin muutaman pisteen päähän siitä ykkösestä. Hauskaa oli myös kisata SM-kisoissakin Tending-koirien keskellä. Voi-liikkeitä ollaan tehty ja hyvin toimii niissä. Ehkä noi alempien liikkeet on Reimasta vaan niin lapsellisen helppoja, ettei se jaksa keskittyä..
• Agility: kontaktit, Kontaktit ja KONTAKTIT! Tehokurssitusta tähän. Tästä lähtee meidän virheiden ja hyllyjen määrän karsiminen. 3-luokkaan nousu taitaa mennä kesähommiksi! (Liisa & Topi, ei siis kannata pidätellä sitä hengitystä odotellessa :) Nollia pitää pystyä tekemään enemmän! No ei onneksi tullut sanottua minkä kesän hommiksi tuo nousu menee. Se ei ainakaan ollut tämä kesä. Harvassa oli ne kerrat, jolloin kontaktivirhettä ei olisi tullut. Treenaamista jatketaan siis tämän suhteen. 25 starttia mahtui tähän vuoteen. Yksi luva löydettiin hyppäriltä.
• Näyttelyt: Jos sopivia tuomareita löytyy, niin näytille mennään. Jos nyt yhden sertin jostain sais metsästettyä. Ehkä. Kuudessa näyttelyssä käytiin: 1xH, 5xEri, 4xSA, 5xsijoitus luokassa, 2xPU3. Serti jäi siis saamatta.

 

Mian tavoitteet 2011:

• Harjoitukset jatkuu agilityn ja tokon parissa. Agissa on tiedossa ainakin Anjan kurssia ja tokossa maajoukkuerinkiläisten vinkkejä. Agilityä treenattiin ainakin Anjan, Teemun ja Tuulian opissa. Hyppytekniikkaa ollaan opeteltu Ulla Kaukosen kanssa, Motivointia Vappu Alatalon ohjaamana, tokoiltu Korrien kanssa useampaankin otteeseen ja Lentsultakin vinkkejä saatu.
• Agility koulutusohjaajakurssi taitaa tulla tänä vuonna suoritetuksi, joten siinä riittää sitten tekemistä joksikin aikaa ja sen myötä varmaan sitten kouluttelemisia silläkin saralla. Kurssi ja harjoittelut suoritettu, mutta lomake vielä lähettämättä hyväksyttäväksi.
• Kunpa keksisin Papun kanssa toimimisen avaimen. Sydän särkyy, kun toinen on niin surullisen hahmon ritari lajissa jos toisessa. Rauniot on niin Papun juttu ja agikentälläkin alkaa tarjoamaan tekemistä ja vauhtia on löytynyt. Lämmittää sydäntä!
• Kiva meininki kentillä ja hermot pitää, vaikka koirat välillä vähän urpoilisikin. No tämä vähän vaihtelee. Reiman kanssa on mennyt hermot agiradalla, kun se vire vaan karkaa jonnekin taivaisiin ja kontaktit paukkuu. Ohjattavissa tuo pysyy silti hyvin, joten ihan toivotonta meno nyt ei kuitenkaan ole. Tokossa on ottanut jotain ihme hajua tai bongaillut agiesteitä ja keskittyminen herpaantunut. No ohjaajan huumorintajua on ainakin tässä vaiheessa sitten lisätty. On se itkukin tullut, kun niin paljon harmittaa, että koira ei toimi kokeessa, vaikka kotona ja treeneissä tekeekin kaiken hyvin.

Siinäpä ne kommentit. Ensi vuoden tavoitteita pitää vielä vähän miettiä, mutta eiköhän nekin sitten julkaista vuoden alussa.

Tällä viikolla on treenattu pariin kertaa agilityä ja tottisteltu ja kettistelty. Torstaina Ulla katteli taas meidän menoa ja positiivista kyllä, niin kehitystä oli tapahtunut. Reimalla aika hyvin paketti alkaa olla kasassa, tosin etäisyyden arviointia pitää vielä treenata ja saadaan alkaa ottamaan liikettä mukaan hyppytreeneihin. Mukana meillä oli tuolla treeneissä Viewtainerit, joista koirien ei pitäisi saada itse nameja, mutta nää neropatit oppivat ottamaan avautuvan pään korkin pois n.puolessa minuutissa. Jeps.

Voihan räkä!

Tiistaina agilitattiin omassa treeniryhmässä tosin lainaopen opissa ja taas tuli altistettua itseä ja koiraa vaikeille jutuille. Treeninä oli joku Janitan rata, jossa riittikin erilaisia kinkkisiä kohtia. Oli irtoamista (meni ihan hyvin, irtosi hypylle, vaikka itse lähtikin sitten toiseen suuntaan ottamaan putken toiselta puolelta vastaan), Kepeiltä poispäin käännös ja keppien mitan verran takaisinpäin putkeen (tässä ohjaaja meni muutaman kerran liian aikaisin kalastelemaan koiraa ja kumartelemaan sen päälle, joten sehän tuli sieltä sitten pois liian aikaisin. Kun saatiin ajoitus kuntoon, niin eipä ollut ongelmia). Seuraaville esteille saatiin hyvin etumatkaa ja hienot valssit tehtyä ennen pimeässä kulmassa olevaa putkea. Kontaktit oli hyvät ja malttoi odottaa niillä hienosti. Lähetystä suoran putken kauimpaan päähän pitää treenata, mutta varsin kivaa oli. 

Keskiviikkona Papu etsi ihmisiä raunioista. Ekasta maalimiehestä meni ohi, joten ekana sitten poimittiin 2. Arkaili menemästä "majaan" sisään, mutta rohkaisi kuitenkin mielensä. 3.mm olikin jonkin verran kauempana ja Papu teki kovasti töitä ja osin vähän töhöilikin ja kyseli apuja, mutta onnistui kuitenkin sitten ratkaisemaan asiaan itekseen. Paluumatkalla poimittiin sitten 1.mm, jota ei meinannut löytyä millään. Pyörimistä ja hyörimistä riitti, mutta vaikeaa oli. Löytyi onneksi se kolmaskin. Hieman on vaikeaa, kun tuolta ei lähde ilmaisua, joten tarkkana pitää olla ja koko ajan tieto siitä missä koira menee. No ruvetaan sitä haukkua nyt sitten kaivamaan esiin. Suurimman osan lopputreeneistä olikin sitten kaivossa piilossa muiden koirille. Saldona sanottakoon likainen pipo ja revennyt housun lahje, kun minulle kerrottiin kipakasti mielipide siitä, että maalimies palkkaa liian hitaasti.

Torstaina molemmat pojat treenasivat hyppytekniikkaa ja muuten tekniikkaa. Papu pomppiin varsin tasaisella tahdilla ja ilmeisesti pikkuhiljaa pidentää hyppyään taikka oikeammin säätää hypyn kaarta paremmaksi. Lisäksi hetsattiin keppejä, joista taisi vihdoinkin tajuta sisäänmenon ja loppuun asti pujottelun. Hyvin ainakin haki oikealta ja vasemmalta eikä epäilystäkään oikeasta sisäänmenosta. Putkea myös tarjosi kamalalla kyydillä! Hyvä hyvä! intoa on ja nyt rakennetaan itsevarmuutta lisää.

Reima teki perussarjaa ja korkeuden arviointia. Perussarja ok, korkeudessa mentiin 15 cm rimoilla. Perussarjassa ei meinannut mahtua viimeiseen väliin. Korkeudessa mietti kovasti mitä tekee ja vauhti laskee. Ehkä se on toistaiseksi ihan hyvä niin, että keskittyy kunnolla eikä roiskaise.

Nyt käytiin sunnuntaina kipaisemassa vuoden viimeiset kisat ja eihän niistä tullut kuin sanomista. 1.rata: loikkaus puomilta, ihan ku ei olis koskaan kuullutkaan puhuttavan kontaktien suorittamisesta. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja A:lta sama loikka. Sitten tais tulla ehkä rimaa alas, kun lapussa ne 15 virhepistettä oli. Keinukaan ei ollut mikään nätti, mutta loppuun asti kipastiin ja aikaa jäi reilusti vielä ihanneaikaan, -7,5 sekuntia.

2.rata: alkuun suora: hyppy-pussi-hyppy-keinu-putki. Jätin lähtöön ja eteenpäin valmistautumaan lähtöön ja sitten havahduinkin yleisön kuhinaan ja sain todeta, että sieltä se herra oli paukauttanut omine lupineen jo tulemaan. Melkein ehti jo pussistakin ulos, joten ei muuta kuin turbo päälle. Keinu oli taas ruma, mutta ihan kivasti päästiin kuitenkin A:lle asti, josta taas roiskaisu ja pysyin päätöksessäni, että sitten käveltiin areenalta pois. Reima räkyttää ja koittaa tulla eteen. Ei muuta kuin koira kainaloon ja koppiin. Se oli siinä. Ärsyttävä tapaus, kun ei mitään vinkkiäkään siitä menosta mitä tekee treeneissä. No otetaan nyt taktiikaksi tuo pois vieminen treeneissäkin. Nyt otetaan myös namit pois maasta valmiina olemasta, kun ei näytä keskittyvän ollenkaan. Lämppäesteilläkin tuli vaan rojahtaen läpi. Voihan ärsytys. Rukkasiksi joutaisi kyllä tuo koira. Sen verran syö kyllä nyt tämä asia.

Katveessa..

No ei vaiskaan olla. Vähän vaan on jäänyt nyt kirjailematta tänne asioita. Agilitattu on ja viime viikolla huomattiinkin, että rimatta meno onkin ehkä vaan pahentanut Reiman loikkia. Tarkoitus oli kysyä Ullalta neuvoa viime viikolla, mutta Ullapa ei ollutkaan paikalla, joten kysymättä jäi. Kontaktit ovat toimineet kohtuullisesti, tosin pysyminen tuottaa vielä vaikeuksia. Lisää siihen siis panoksia.

Muuten on tokoiltu ja ketteröity. Papulla vähän tikkailla rytmi hukassa ja nyt ikävästi alkaa olemaan pakkasta, joten voi olla, että niiden työstäminen jatkuu taas keväällä. Reima tokoilee ihan kivasti ja paikkamakuukin sujui ihan mallikkaasti. Kotitokoiluna on nyt haettu lusikkaa ja nouto on Reimalle niin siisti juttu ettei malta antaa oikein Papulle suoritusaikaa vaan apulainen on varastamassa lusikkaa aivan kärppänä.

Rauniot meni ihan kivasti, vaikka Papu meinasikin aluksi rallatella omiaan. Löytyi se luoksetulokin melko nopeasti ja sitten ne maalimiehetkin. Ilmaisuun on saatu ääntä ja haukku irtoaa ainakin kenttätreeneissä ihan hyvin. Joskin tosin lähinnä pallolle.

Muuten ollaan suoritettu kotijumppaa ja molemmilla alkaa pikku hiljaa löytyä koko ajan parempi kontrolli takapäähän. Laatikkoakin ylitellään aina silloin tällöin varsin tarmokkaasti tassu kerrallaan.

Viime viikkojen raportit

Toissa viikolla ei koirien kanssa tehty juuri mitään, kun emäntä oli koko viikon Ruotsissa. Kotiin tullessa olikin sitten melkoisen innokkaat kaverit vastassa. Huh.
Viime viikolla ollaankin sitten tehty jo taas kaikenlaista:
Tiistaina aksattiin Reiman kanssa. Kaasu hirtti kiinni ja ohjeiden kuuntelu oli vähän niin ja näin. Yhden putken pään lukitsi treenissä ja siinä sitten pitäytyi. Muuten ihan kiva, mutta kun se oli se väärä pää. Esteet oli myös hieman hankalasti sijoitettuna hallin laidalla, joten en oikein voinut mennä edes varmistelemaan sitä oikeaa putken päätä. No Se jätettiin sitten siihen ja jatkettiin eteenpäin. Seuraavat pyöritykset meni ihan mukavasti, mutta A/putkierottelu tuotti hieman päänvaivaa jatkon kannalta, kun taaskaan varmistelu ei tässä toiminut tai olin auttamattomasti myöhässä putken jälkeisellä esteellä. No plussaksi lasketaan tällä kertaan vauhti ja into. Ehkä myös hieman pisteitä estehakuisuudesta, toivottavasti vaan ne oikeatkin esteet löytyisivät välillä. Kontakteja tehtiin myös ja tällä kertaa länkien kanssa. Tulee ihan hyvin alas, mutta pysymisestä ei sitten oikein olekaan tietoa. Kummasti unohtunut tässä kahden viikon aikana.

Keskiviikkona suuntana rauniot Papun kanssa. Into oli kova ja melkein sain hetsattua haukun irti radalle mennessä. Jälkikäteen voisin nyt sanoa, että olisi pitänyt palkata vinkumisestakin. Ääni kuin ääni ja namppaa tulee. Keli oli aika tuuleton, mikä sitten aiheutti koirille hieman enemmän töitä. Papu oli aluksi pihalla kuin lumiukko ja kyseli apuja meiltä, mutta kuitenkin tarkasteli aluetta. Fiksu koira sinänsä ja oli epäilevä josko on kuitenkaan fiksua mennä pimeään mökkiin. Aikansa pohdittuaan päätti kuitenkin mennä ja sieltä se eka maalimies löytyi. Seuraa mm oli raunion päällä ja haju oli selkeästi koiralla, mutta kovasti joutui tekemään töitä, jotta löysi mieleisensä reitin mm:n luo. Ympäri ja yli koitettiin mennä moneen kertaan. Viimeinen mm oli kanssa jostain syystä vaikea, vaikka piilo sinänsä ei ollut ihmeellinen. Papu ei vaan irronnut tarpeeksi ja alkoi jo väsyä. Löytyi kuitenkin sekin ukko renkaiden takaa istumasta.

Torstaina alkoi ohjaajan kunto jo hieman pettää, mutta aksaamaan mentiin silti. Tehtiin hyppytreeniä ja Papulla oli valtava into ja täpinä päällä. Set pointissa ei tainnut olla mitään ihmeellistä. Vähän taidettiin pienentää lähtöä. Perussarja meni muuten tasaisesti, mutta viimeiselle esteelle vauhti kertyi hieman suureksi ja vikat esteet mentiin yhdellä loikalla. Tämäkin saatiin kuitenkin korjattua. Papulle lisäksi keppitreeniä ja vauhtia riitti niissä hommissa. Jonkinlainen välähdys taisi myös Papulla käydä asian suhteen ja nyt menee loppuun asti hienosti.
Reima teki perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Vähän lähti taas seilaamaan oikealla, mutta vinorimoilla korjaantui. Pientä rapsimista kuului. Etäisyyden arviointi oli kamalan vaikeaa ilman apubumpseja. Avuilla alkoi tehdä tätäkin paremmin, mutta vielä täytyy enemmän treenata. Reimalle lisäksi taas kontakteja (varmaan ollaan jo 8000 puolella) ja pysyminen on edelleen melkoisen hankalaa siellä. Sitä siis pitää treenata, treenata ja treenata. Tosin tuo pöllö on nyt ollut jotenkin niin hötkytilassa muutenkin, ettei yhtään ihme, ettei millään malta.

Kotona ollaan lisäksi jumppailtu ja laatikon ylitykset alkaa sujua tassukerrallaan nyt ihan kivasti. Painonsiirrot ristikkäisillä jaloilla tuottaa vielä tuskaa ja takajalat ovat harallaan kummallakin rekulla. Muuten on sitten vähän tokoteltu ja nyt työstetään erityisesti seisomista. Molemmat opettelee nyt istumasta ylös pomppaamista, joka alkaa toimia ihan hyvin.

Pönttö pönttöilee

Tällä viikolla on aksattu tiistaina. Ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Ilman rimoja mentiin ja vauhtia riitti. Kontakteja riitti, mutta ei meinaa niillä pysyä. Tai pysyy, muttei muista odottaa lupaa tulla pois.

Perjantaina käytiin Aistissa fyssari Niina Sorvarilla, joka kävi Reiman läpi. Oikealle takajalalle varaa vähemmän kuin vasemmalle ja sitten taas oikea etutassu taas isommassa habassa. Ristikkyys sinänsä on ihan järkeenkäypää. Mitään suurempaa vikaa ei löytynyt, mutta nyt alkaa operaatio syvien lihasten etsiminen, johon saatiin jumppaohjeita. Niitä tässä sitten ruvetaan teettämään ja katsotaan onko vaikutusta. Tsekkauskäynti tullaan tekemään n.kuukauden kuluttua.

Lauantaina ensin kouluteltiin Noksun agilitykerholaisia ja perään jamppojen kanssa hyppytekniikkaa. Reima taas loikki vinoon, mutta korjaa sitä hyvin vinorimoilla. Tasaisesti meni kuitenkin. Papulla myös hyvä rytmi, joskin setpoint tuotti vähän harmaita hiuksia, kun ei nyt oikein tiedä meneekö se hyvin vai mitä pitäis tehdä. Papulla oli muutenkin hyvä meisinki ja muutamat putket ja kepit tehtiin myös, joskin Papu on aivan pihalla, jos vihjesanasta pitäis lähteä iteksiin suorittamaan, joten tätä nyt sitten myös lisää. Innoissaan se kuitenkin oli.

Sunnuntain huvitukset Kirkkonummella eli Reima tokoilemassa. Vaikutti ihan hyvältä, mutta jonkun hajun tuo sitten taas otti juuri, kun luoksepäästävyys oli alkamassa. Nenä kävi ja paikallaan ei nyt ainakaan voinut olla. Luoksepäästävyydestä 9.
Paikkamakuu olikin sitten jo ihan toivotonta. Ei meinannut tulla perusasentoon, kun sitä hajua piti nuuskutella ja sitten huutaa siihen päälle. Jäi sinne sentään makaamaan, mutta kamalan huudon kera. Ei varmaan minuuttia siellä sitten malttanut olla, kun nousi. Nollillehan se sitten siitä meni. Hävetti niin perskeleesti, kun vaan jatkoi huutamista, vaikka oli mun sylissä, kun muut vielä suorittavat makuuta. On se kummallinen.
Seuraaminen hihnassa 8½. Kontakti putoili, mutta muuten ihan ok. Jätätti juoksussa, ja ekassa pysähdyksessä meinasi mennä eteenpäin.
Seuraaminen vapaana 7,5. Alku ok. Loppusuoralla, joka seuruutettiin kohti toimitsija telttaa, lähti sivulle ja sitten kohti sitä telttaa. Onneksi tuli täyskäännös, jossa ei ollut kyllä yhtään mukana ja koira taas heräsi. Hetken oli oikealla puolella, mutta sitten siitä tuli vasemmalle. Juoksussa taisi tässäkin jätättää.
Maahan meno 6. Valmisteleva osuus vähän huono. Taas oli vähän sen oloinen, että lähteekö omille teilleen. Pirkko myös rankoi aika kovalla kädellä, mun avuista. Eivät olleet mun mielestä ihan kahden arvoisesti. Ei muuten noussut myös ekalla istumaan. Ehkä tää oli kuitenkin ihan reilusti tuomaroitu.
Luoksari 9. Tais kiljua siellä lähdössä. Tuli lujaa ja malttoi istua.
Seisominen 8. Itseäkin oikein huvitti, kun tuli karjaistua käsky niin, että halli raikui. Miinukset hidastamisesta ja käsiavusta, jotka nyt ei mun mielestä olleet niin kovin suuret.
Hyppy 8. Lähti äänen kanssa ja tepasti käskyn jälkeen.
Kokonaisuus 6. Muuten ok, mutta jos äänen vois jättää narikkaan. Melkoisen häiritsevää.
Yhteensä 133 ja 3-tulos. Plääh. Olis pitänyt arvata ettei Pirkolle kannata mennä. Ei tuu ku sanomista. Kieltämättä harmitti niin paljon, että paikkamakuun jälkeen piti käydä vessassa itkemässä. Ei vaan osata.

Hyppytekniikkaa

Torstaina otettiin lisäoppia Ulla Kaukoselta ja surullista kuultavaahan se oli. No ehkä vähän positiivistakin.
Reimalla perussarja menee hyvin, vaikka alussa ripsikin rimoja ja meni vinoon. Korjasi kuitenkin oma-aloitteisesti, kun vähän vinoilla rimoilla avitettiin. Lantiossa on jotain häikkää ja siksi nyt onkin fyssariaika varattuna ensi viikolle. Katsotaan mitä siellä sanotaan. Muuten meille tulikin sitten treenattavaksi kasvavaa sarjaa, korkeutta, pitkiä välejä ja mitäköhän vielä. Katsotaan tarkemmin, kun Sihteeri Summanen saa muistiinpanot kirjoitettua puhtaaksi. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Reima ollut läski ja osasi istua oikein.

Papua tsekattiin myös. Perussarjaa ehdottomasti speed pumpeilla ja sitten avitettiin vielä pidentämään hyppyä, kun jostain syystä tulee liian aikaisin alas. Voima puuttuu ponnusta, joten set pointtia siihen lääkkeeksi. Kasvavaakin kokeiltiin, mutta siinäkin pientä takeltelua. Perusjuttujen treenaamisella siis nyt mennään Papun kanssa ja haetaan pomppuun voimaa ja varmuutta tekemiseen.

Muuten pojilla oli päivän saldona uuden vinkulelun rikkominen, johon Reimalla ei mennyt kovin kauaa. Pirulainen. Yöllä tuli myös herättyä siihen, että Reima on alkamassa oksentamaan ja ei muuta kuin ohjaamaan oksua sängyn sijaan lattialle. No sänkyyn ei osunut, mutta lattialla olikin sitten aamutossut alla. Kivahan se on aamuyöllä kolmelta putsailla aamutossuja.

Korrien treenit

Illan pimetessä treenattiin taas valvovan silmän alla. Tällä kertaa olin päättänyt, että eniten apua tarvitaan ylempien luokkien liikkeissä, kun ne ei ihan niin täysin ole mulla hanskassa (vielä).

Aloitettiin ruudulla. Ekalla kerralla lähti tarjoamaan merkkiä, mutta korjasi sitten kyllä ruudun sisään. Tokalla kerralla tehtiin näyttöruutuna, jolloin oli parempi, mutta silti jäi ruudun etuosaan. No seuraavalla kerralla sitten kokeiltiin, jos palkka tulisi Riitalta. No Reimahan hokas sen ja sitten vaan kyttäili Riittaa. Mölysi ja touhuili, ei sitten millään keksinyt millä pallon saisi. No lääkkeeksi saatiin unohtaa se merkki nyt hetkeksi. Haetaan paikkaa paremmin ja opettelen itse palkkaamaan oikea-aikaisesti. Matkaan pitää alkaa lisäämään ja paikkaa vahvistamaan sekä kokoamaan liikettä kokonaisuudeksi, jotta taas koko liikkeen hahmottaminen auttaisi koiraa. Tehtiinkin loppuun sitten ruudun loppuosaa. Reima ensin seisomaan ja siitä maihin, ohi kävely ja sivulle kutsu. Ensin pomppasi pystyyn, uusinnalla oikein. Mä olin niin pönttö ja kohmeessa, että sitten kutsuin koiran oikealla puolelle. Höh höh. No tuli kuitenkin lujaa. Otettiin vielä itekseen uusintayritys ja hyvinhän se tuli sillä kertaa seuraamaan.

Toisella kiekalla tunnaria. Ensin jemmattiin omaa, jotta nähtiin käyttikö nenää. No käyttihän se. Eikä paljoa haitannut, vaikka välillä tuli kapuloitten ja koiran välista ohikulkijoitakin. Sitten laitettiin hämäys keko. Ei häirinnyt. Leviteltiin keko. Ei häirinnyt. Lävitettiin vielä lisää. Ei häirinnyt. Tai kävi tsekkaamassa muut ja tiputti oman, mutta palas takaisin ja toi sen oman. Fiksu jätkä siis. Pohjatyöt siis hyvin tehty ja nyt vaan eteenpäin.

Lisäksi tsekattiin kaukojen tilanne. Teknisesti oli Riitan mielestä hyvä. Takapalkkaa voidaan hyödyntää tai namien heittelyä. Ja ei ku matkaakin tässä lisäämään vaikka askel kerrallaan.  Hyvä hyvä!

Riitan sanoin: hyvä pohjatyö tehty ja pienellä työstämisellä liikkeet on kasassa! Voiko ihminen onnellisempi olla tässä asiassa! Hyvinhän meillä siis menee. 

Kokeilin myös luoksarin stopeilla. Jumantsuikkeli ku olikin hienot! En oo varma ollaanko tehty niitä koskaan liikkeenä pötköön eikä nyt muutenkaan, mutta tuohan stoppas ku seinään sekä seisomisen, että maahan menon. Superpätevä sanon minä.

Vappu Alatalon motivointiklinikka

Siellä vietettiin aurinkoinen sunnuntai. Aloitettiin teorialla ja perusasioilla, jotka vaikuttavat tekemiseen.

Ensimmäisenä on suhde: Ihmisen ja koiran välillä. Kokemukset ja ihmisen toiminta vaikuttaa suhteeseen. Tavoitteena tulee olla se, että vaikka ihminen päättääkin mitä tehdään ja milloin, koira päättää seurata ihmistä. Pakottamalla tätä ei saada aikaan.

Toisena se, että kaikki maksaa. Sohvalle pääsy, rapsutukset, ruoka. Kaikki toiminta tapahtuu tekemisen kautta. Positiivinen natsismi. Tavoitteena koira, joka ei vaadi asioita vaan tietää, että asioiden eteen pitää tehdä töitä. Töiden ei tarvitse olla suuria, luvan odottaminen, rauhoittuminenkin voi riittää.

Kolmas käsite oli Premack: "Premackin periaatteessa vahvan käytöksen suorittaminen vahvistaa sitä edeltävää heikkoa käytöstä. Jos koira pitää syömisestä, istuminen ennen syömistä vahvistaa myös istumista. Samoin, jos katsekontakti mahdollistaa koiraa kiinnostavien hajujen haistelun, katsekontaktin ottamisen todennäköisyys kasvaa." Koiran pitää ja se haluaa tarjota jotain toimintaa saadakseen palkan. Koira on tällöin innostunut ja todella tekee töitä palkan eteen. Tässä vaiheessa ihmisen tulee tietää millä koira palkkaantuu. Mikä on se koiralle kaikista paras palkka, jonka eteen se tekee kaikkensa.

Tästä siis päästiin Palkkarankingiin, jonka tavoitteena on selvittää mitkä asiat koiraa parhaiten motivoivat. Tästä on ollut asiaa Susan Garrettin blogissakin, joten ihan uusi asia tämä ei ollut. Joskin eipä tätä nyt kovin tietoisesti ole tullut tehtyä koirien kanssa. Tarkoituksena selvittää mikä palkka on paras ja missäkin tilanteessa. Palkka voi olla lelu, ruoka, toiminto, lähes mikä vaan mikä on koiralle tärkeää. Hyvänä pointtina sekin, että loppupalkka voi olla niin superhyvä, että koira menee tilttiin, koska sen jälkeen ei tarvitse enää tehdä töitä.

Viidentenä tuli esiin vanha totuus: Kaikki leikki on opittua. Koirat oppivat leikkimisen pentutovereiltaan ja sitten myöhemmin omistajiensa kanssa toisenlaisen tavan leikkiä. Leikkimiseen tulee panostaa ja koiratkin ovat yksilöitä, jotka leikkivät omalla tavallaan. Tässä vaiheessa täytyy sanoa ISO KIITOS Tinalle, joka opettu minut leikkimään Reiman kanssa heti pennusta alkaen! Leikkiessä kannattaa matkia koiria ja katsoa mitä koirat tekevät keskenään. Lelu on vain leikkimisen väline ja leikkiä voi ilman lelujakin käyttäen ääntä ja liikettä. Päivän ahaa-elämys tuli siitä, että taas on tullut vähän luistettua siitä, että leikin loppu merkataan koiralle. Kiitos riittää tähänkin ihan hyvin.

Reiman kanssa treenattiin ensin rauhoittumista, kun tuli taas metelin kanssa halliin. Halliin tulossa voi myös auttaa se, että halliin tullaan lyhyessä hihnassa, jossa koira ei voi härvätä ympäriinsä. Muutaman äännähtelyn ja sijaistoimintorapsutuksen jälkeen Reima tyytyikin olemaan nätisti paikallaan. Eli varsin iisisti kuitenkin. Näitä treenejä vaan lisää eri tilanteissa. Haetaan se oikea mielentila treenaamaan/kisoihin lähtemiselle. Leikissä ei ollut mitään kummallista. Juoksee pallon perään ja tuo sen takaisin minulle kivasti ja muistan kehuakin Reimaa. Sitten pureuduttiin kontaktiongelmiin, joka tulikin sitten oikein hyvin esille. No treenattu ei nyt olla pariin viikkoon ja aika hyvin Reima sitten sen osoitti, ettei asiasta ole haluakaan. Ei siis tiedä edelleenkään tarpeeksi hyvin paikkaa johon kontaktilla halutaan tulevan ja on riippuvainen minun liikkeestä ja sijainnista. Pituussuunnassa kestää tosin irtaantumista, mutta sivusuunnassa ei juuri ollenkaan. Eli alkoi tulemaan heti aivan vinoon maahan. Ei muuta kuin takaperin ketjuttamaan asiaa tarjoamisen kautta (kuten ollaan tehtykin, muttei vielä tarpeeksi) ja kasvattamaan matkaan koko ajan. Palkka tulee puomin kärkeen, jotta siitä paikasta tehdään se hyvä paikka missä kannattaa olla. Vinous korjataan palkkaamalla ja palkkausta pitää muuttaa koko ajan. Kestää tehdä tämän lelulla tai nameilla.

Niin ja treenattiin me vielä lelusta luopumistakin. Eli pallo saa heilua narun päässä vaikka kuinka ja siihen ei singota ilman lupaa. Tätäkin täytyy muistaa tehdä.

Mukana oli myös tottakai erikoismies Papu. Papun kanssa halusin vaan oppia leikkimään. Varotoimenpiteinä käännettiin heti kättelyssä putken alassuin, ettei niihin voi piiloutua. Ja sitten leikkimään. Pallo lensi ja Papu perään. Rallattelee ympäri hallia, tulee melkein kohti, muttei kuitenkaan. Kokeiltiin kahdella pallolla, mutta ei luovuta kyllä millään ensimmäisestä. No kokeillaan takaa-ajoa. Hyvin lähtee siihen ja oikein hauskaa on. Yleisöä huvitetaan sillä, että Papu koittaa kuumeisesti etsiä putken sisäänkäyntiä. Ilme on kyllä näkemisen arvoinen: " missä hemmetissä se aukko on ? Ihan varmasti tässä se on jossain.." ja ympäri mennään varmaan ainakin kymmenen kertaa. No kokeillaan josko pallo tulis mulle, jos meen piiloon. Papu touhuu pallon kanssa aikansa ja sentään vähän lähtee katsomaan mihin mä oon hävinnyt. Tosin heti ku huomaa mut lähtee taas hallin toiseen päähän jatkamaan leikkiään itsekseen. Tavoitteena olisi nyt kuitenkin saada vuorovaikutusta, joten laitetaanpa pallo narun päähän. Siitähän riemu sitten repeääkin. Pomppimaa palloa on kiva jahdata ja siihen pitää tarrata kunnolla etukäpälöillä. Hetki menee ennen kuin saadaan aikaan hyvä puruote, mutta Papua ei saa katsoa eikä tulla suoraan kohti tai muuten ote herkeää. Kunnon kiskomisesta saa kehuja ja leikki jatkuu. Löytyihän se tapa. Eikä pidä olla millänsäkään siitä, että vain yksi lelu kelpaa. Sekin on kuitenkin niin hyvä. Lisää treeniä ja vuorovaikutusta. Papu tosin ei kestä pitkiä pätkiä, mutta parempi lyhyt laadukas kuin useampi pitkä, mutta huonompi. Tällä saadaan taas Papullekin motivaatiota. Huvittavaa kyllä, että koira, joka ei ole aina tarjonnut tekemistä, alkoi tarjoamaan A:n kiipeämistä ja keinulla kontaktien tekoa, kun Vapun kanssa juttelimme ja pallo oli minulla. On se aika ihuna!

Hyvä kurssi ja paljon jäi juttuja muistiin, mitä pitää alkaa työstämään..

Batin kisojen kuvapläjäys

Kuvassa pyllistys. Ei suositeltava ohjausliike ellei halua koiraa takaakierrolle.

Menossa loppusuoran hurjat laukat.

Tässä on juuri ohitettu puomin kontakti koskematta siihen. Reiman ääntely on myös hyvin havaittavissa.

Täällä viipotetaan menemään.

ja irrotaan putkeen korvat ja häntä suorana.

Taivutaan kepeille

Venytys esteellä

Putkesta ulos ja kohti loppusuoraa!

Kuvista kiitos Erjalle!

Viikkokatsaus

Jaahas. Mitäs kaikkea tähän viikkoon mahtuikaan ?

Tiistaina treenailtiin omatoimisesti. Molemmilla tehtiin pienet setit hyppytekniikkaa ja kontakteja. Ja kaivettiin taas Papua putkesta. Ja jos avustaja oli hidas niin sitten kaivettiin toisesta putkesta. Kivaa sillä kuitenkin oli ja lujaa meni. Reima kanssa. Pieni pilkahdus puomin ideasta nähtiin. Oli aluksi kovin vaikeaa saada Reima tulemaan alas asti ja odottamaan, jos vaan lähetin enkä itse liikkunut. Työstetään lisää.

Keskiviikkona pitkästä aikaa raunioille Papun kanssa. Intoa oli vaikka muille jakaa. 1.mm: lähti reippaasti, joskin usko loppui vähän kesken ja tuli kysymään meiltä apuja. Lähti kuitenkin uudelleen ja nenä veikin sitten ihan hyvin maalimiehelle.

2.mm: Ei meinannut rauhoittua odottamaan lähtölupaa ja saikin sitten selkeästi hajun nenäänsä ja lähti painelemaan. Vähän oli haparointia ja taas usko meinasi loppu ja varmisteli, mutta sitten paineli suoraan kasan läpi maalimiehelle.

3.mm: Malttoi paremmin odottaa ja olin itsekin skarpimpi ettei päässyt livahtamaan luvatta. Taas selkeästi poimi hajun ja sitten mentiin hippulat vinkuen. Pieni koira vaan meinaa hävitä kaikkeein kasvillisuuteen ja kun sitä haukkua ei vielä tule, niin vaikea on paikallistaa. 

Koiralla oli nenä selkeästi auki ja teki iloisesti hommia. Ohjaajalle miinusta pannan unohtamisesta kaulaan. Treenattava on ilmaisua eli haukkua aletaan kaivaa esiin tuosta. 

Torstaina treenattiin viimeinen kesätreeni. Saviojan rataa mentiin taas, kun hän ystävällisesti oli kouluttamassa edellistä ryhmää. Reiman kanssa teemaksi irtoaminen ja ohjauksessa välimatkan kasvattaminen, jottei tarvi ihan tassusta pitäen viedä. Persjättöä tuli tehtyä useampaankin kohtaan. Ei nyt ehkä ainakaan muistu mitään erityistä kohtaa mitä olis hinkattu. Muutamassa kohdin kokeiltiin eri vaihtoehtoja ja etittiin sujuvinta. Jossain vaiheessa Reima häippäs suorittamaan puomia ja istua napotti vaikka kuinka ja kauan sitten alastulossa. Olisko siis joku oppi mennyt perille. Muute oli välillä vähän haasteita, kun tiesi, että palkat on Liisalla ja puomin lopussa ja tuppasi vähän oikomaan omia aikojaan sinne jo norkoilemaan. Ihan pätevä se oli kuitenkin.

Perjantaina ei tehty mitään. Tai koirat makkaraleireili, kun itse pelattiin kolopalloa. 

Lauantaina Reiman kanssa Lentsun tokopäivään Turkuun. Hauskaa oli ja saatiin treeniohjeita paikkamakuun hiomiseen ja parilla toistolla saatiinkin pois tärinä ja vinkuminen. Varsin kiva. Pieni set back koettiin, kun jossain pamahti muutaman kerran ja Niin rupes olemaan kova paikka, että Reima hipsi mun luo turvaan. No pääsi siitä kuitenkin yli ja homma jatkui. Kiva kuitenkin huomata, että lähti hipsimään mun luokse eikä säntäilemään mihin sattuu.

Kaukoja lähdettiin taas työstämään ja nyt ohjaaja osaa suoritua motorisesti oikein. Tästä se lähtee. Luoksaria tehtiin lelukentän yli ja kumma kyllä viimeisenä ollut noutokapulakin jäi Reimalta poimimatta, kun oli niin kova kiire tulla luokse. Kiva päivä oli ja koirakot oli hienoja! Paljon tuli taas kirjattua treenivinkkejä muistikirjaaan talvea varten. Eikä ole vähään aikaan pieni koira ollut niin taju poissa kuin oli tämän jälkeen illalla.

Tänään sitten leikittiin lagottoa ja käytiin lagottoklubin tokokisoissa näyttämässä "osaamistamme". Earth calling vois olla päivän teema.

Tuomarina Pirkko Bellaoui.

Luoksepäästävyys:10. Pysyi paikallaan, mutta jotakin tais vinkua kuitenkin. Rauhaton.

PM: 7. Oli hyvin levoton ennen liikkeen alkua. Meni maate hyvin. Jääväkäsky: Pysy. Nuuski maata, heilahteli, vinkui. Puolessa välissä yksi koirista lähti ohjaajan perään. Selkeästi Reima tästä hieman hämmentyi ja terävöity. Rauhoittui ja keskittyi lopussa paremmin. Nousi ekalla ylös. Levottomuudesta tuli vähennykset.

Hihnaseuruu: 8,5. Vähän sunnuntaikävelymeininki. Katsekontakti tipahteli, mutta piti kuitenkin paikkansa ja teki pysähdykset hyvin. Täyskäännökset vähän huonommin.

Seuruu: 8. Samaa rataa. Joskin jätätti vielä juoksussa ja täyskäännöksissä. Ei niin hyvin mukana kuin ensimmäisessä.

Maahanmeno: 0.  En tiedä mikä sille tuli tässä. Ennen liikettä meinasi lähteä katsomaan hypyn ja sain sitä huudella sitten aika kovaakin takaisin. Muutaman askeleen jälkeen irtosi 1,5 metrin päähän ja kontakti puuttui täysin. Ei reagoinut ekaan käskyyn ollenkaan. Toisellakin oli viivettä aikaslailla. No siinä tuli sitten niin paljon matkaakin, että nollille meni.

Luoksetulo: 7,5. Teki sen mitä pelkäsin. Tällä viikolla ei ole malttanut pitää pyllyä maassa ja nytkin oli noussut heti, kun olin koiran jättänyt. Seisoi siellä toki odottelemassa. Tuli lujaa ja hieno pa. Tosin taisi tässäkin jotain ääntä päästä.

Seisominen: 6,5. Taas oli ihan äy äy äy ja lähti taas tsekkaamaan törppöjä. Tuli jatkamaan seuruuta, kun kutsui. Ekalla taas meinas vaan jatkaa matkaa, tokalla jäi paikalleen. Mun mielestä aika paljon hässäkkää ja ehkä olis pitänyt jo nollata liike, mutta pisteitä tuli kuitenkin.

Hyppy: 7,5. Taas meinasi lähteä omine lupineen ja ennen liikettä sain vähän houkutella peruuttamalla koiraa kauemmaksi. Liikkeenohjaajakin oli vähän epäuskoinen, kun aloituspaikka oli jossain 2,5m päässä esteestä. Sieltä kuitenkin lähdettiin. Ja äänen kanssa. Valkoinen salama meni aika täysiä ja leiskautti yli. Hipsi seiso-käskyn jälkeen ja huvittavasti nenä tuli esteen yli. Näistä siis vähennyksiä. Itse en tykännyt siitä, että tulee niin lähelle estettä seisomaan. Pitää siis treenata kauemmaksi menoa.

Kokonaisvaikutelma: 7. Mölyämisestä ja haahuilusta.

Yhteensä 137,5 ja 3-tulos. Huh huh. Taas oli kyllä vire aivan pielessä. Vaikeeta on. Ei varmaan ollenkaan lauantain treenit ja muuttopuuhat ollenkaan helpottaneet vireen löytymistä. No nyt menee sitten treenikentälle tötteröitä ja treenataan lisää.

Semmonen pläjäys tällä kertaa. Ensi viikko onkin varmaan rauhallisempi, kun agihalleilla on huoltoviikot ja muuttopuuhat vie muuten ajan.

Lisää aksaa

Suuntana oli tänään ojanko ja Ritva Herralan radat.

1.rata: Kiva rata, joskin jotakin ansapaikkoja. Kepeille sujahti aikalailla täydestä vauhdista, kun kerran putkesta tuli. Kontakti tuli kaikki kohtuullisesti. Tosin ei taaskaan puhettakaan, että pysähtyi. Siitä johtuen tulikin mulle jäätyminen keinun jälkeen, kun tuli sieltä niin vauhdilla ja meinasi mennä seuraavan esteen ohi. Se saatin kuitenkin pelastettua, mutta seuraavalla lähti sitten käsistä. Tai oikeastaan jyräsin itse päälle, kun oli tarkoitus takaaleikata. Kiltti koira väistää ja ajautuu esteen toiselle puolen. No näin, että tuomarin käsi nousi ja siihen jäi sitten sen kummemmat kalastelut suorittamaan estettä oikeinpäin. Jatkettiin matkaan kuitenkin ihan kisanomaisesti. Puomillakin jopa reagoi käskytykseen ja hiljensi. Hienosti ohi putkiansan ja loppusuoralle, joka oli vaikea. Siis Reimalle. 7 metrin välit ja pelkkää suoraa. Ei meinaa sitten millään osua askeleet kohdalleen. Hyllyhän se oli, mutta lapussa oli aika merkattuna. Reilut kaksi sekuntia meni ali ihanneajan.

2.rata: Melkeistä sama rata, mutta takaperin. Alussa oli mahis tunke koira putken sijaan puomille, mutta mehän ei siihen lankaan menty. Puomilta tultiin sitten taas teräsmiehenä koskematta kontaktiin. Plääh. Matka jatkui tästä huolimatta ja varsin sujuvaa rataa tehtiinkin sitten. 5 vp, ja -10,13. Kisan nopein aika, mutta näköjään tarkkuutta ja nopeutta ei voi saada samaan pakettiin.

Kehitettävää:

• Kontaktit. Taidan siirtyä siihen, että kisoissa homma loppuu, jos ei mennä niin kuin on sovittu. Muutenkin taidetaan nyt treenata pysymistä ja vapautuksia tarkemmin.
• Suorat, etäisyyden arviointi kuntoon ja se, että malttaa tulla nätisti suoran, vaikka olisinkin vasta kolmannen esteen takana.

Hyvää:

• Rauhottui nyt lähtöön ihan kivasti. Vielä vähän vikuroi, kun ottaa pantaa pois.
• Kepeille sisään oikein kovasta vauhdista.
• Ohjaus oli kevyttä ja irtosi hyvin. Jopa katsomosta kehuttiin rauhallista ja sujuvaa ohjausta.
• Eipä se kovin paljoa tainnut tänään metelöidäkään eli keskittyi tekemiseen.

Iltasellaan Tampereelle ja takaisin sekä vähän näytelmiäkin..

Torstaina 8.9. kipaistaan Maijan ja Erinin kanssa Tampereelle kisoihin, kun siellä kolme agirataa oli tarjolla.

1.Rata: haki aikas hillittömästi hyppyä. Alusta oli aivan uusi tuttavuus ja sellainen nihkeä jumppasalin korkkimatto. Ei siis ihme, että oli jalat hukassa. Eka rima alas ja kontakti oli aikas hirveet A:lla ja puomilla. Aika sentään -2,56. Taidettiin olla 12. ja viimeinen, joka sai tuloksen.

2.Rata: Hyppy kulki paremmin eikä enää haparoitu jalkojen kanssa. Kepeille väärin sisään ja sitä sitten korjattiin. Lisäksi taas ystävämme A ja puomi. Aika -0,69. Kepeille menon sössin ihan itse, kun jäin edelliselle esteelle ihmettelemään enkä ohjeistanut Reimaa tarpeeksi.

3.Rata: Illan viimeinen rata alkoi suoralla: hyppy, rengas, A, pituus ja putken kauimmainen pää. Kumma kyllä tuli A:n nätisti. Kun sujahti putkeen, niin ohjaajalle tuli "faaraot" eli rata hukkui hetkeksi, mutta onneksi sain reittiohjelman päällä ihan hyvissä ajoin jatkamista ajatellen. Kepeille jouduin vähän pelastelemaan ja jarruttelemaan, mutta siitä sitten pääsikin taas vedättämään, jotta pääsi kipaisemaan tarvittavan persjätön, joka samassa kohtaa ekalla radalla oli aivan toivoton yritys. Tällä kertaa se hyvin ja sitten päästiinkin suorittamaan kinkkiset lomittain olevat kolme takaakiertoa ennen loppusuoraa. Harmiksi loppusuoralla oli se puomi, jolla ei taaskaan voitu jarruttaa sitten yhtään. Siitä sitten se perinteinen 5 vp. Aika -0,44. Eli hidastui kyllä koko ajan. No tällä suorituksella pääsi palkintopallille ja sai evästä kotimatkalle. Onneksi Maija ja Erin tahkoivat tältä radalta sen viimeisen nousunollan ja heillä matka jatkuu nyt sitten kolmosissa.

Tämän viikon näytelmöinnit suoritettiin Porvoossa ja mukana oli tällä kertaa Liisa & Topi ja Heidi. Vaikka Reima taas kerran tuntui varsin jättiläiseltä, niin ihan kivasti päivä kuitenkin sujui. Tuomarina Australialainen Marlene Sheppard. Arvostelu oli varsin niukkasanainen ottaen huomioon kuitenkin kuinka paljon Marlene kehäsihteerille jutteli. "Correct head, but light eye. Length of shoulders correct, Would like better quality of coat. His front feet turned out sideway", tällä lausunnolla irtosi ERI, SA, AVK1 ja PU3! Varsin kivasti siis! Topi esiintyi myös varsin vakuuttavasti ja nappasi myös ERIn ja oli AVK4! Rankan kehän jälkeen nautittiin hyvällä ruokahalulla grillituoreet makkarat!

Papustakin vielä pikkupätkä: Keskiviikkona oltiin treenamassa ketteryyttä Ojangossa ja voi sitä täpinän määrää! Innokas oli pieni mies. Keinut ja sillat meni kuin vettä vaan. Pöytäkin löydettiin, kun lähetettiin koiraa sitä etsimään. Tikkailla pitää tekniikkaa vähän vielä hioa, kun on niitäkin suorittanut ihan askeltamalla, kun tällä kertaa mentiin enemmän mittarimatotyylillä, joka on aika raskas tapa suorittaa este. Hyvä mieli jäi, kun Papukin pääsi pitkästä aikaa tekemään omia juttujaan.

voihan mehiläinen!

Reima voinee kertoa, että yhtenä tämän viikonlopun oppina on se, ettei mehiläisen päälle kannata istua. Voi meinaan tuikata arkaan paikkaan ja piikkikin vielä jäädä kiinni. Itse en ollut tätä todistamassa, mutta makkaraleirin joukot kertoivat piikinpoisto-operaatiosta, jonka aikana potilas oli hievahtamatta paikallaan. Myös kylmähoito kelpasi mukisematta potilaalle. Mutta olipas taas sattuma!

Se on ihan let's go!

Meinaan se näyttely, joka oli 3.9 Hakunilan urheilupuistossa. Juuri ennen kehään menoa ihmettelin, että mitkäs sätkyt se Reima nyt oikein vetäisi, kun alkoi poukkoilemaan kuin hullu, mutta äippä oli onnistunut hiippailemaan meidän selän taakse ja sitähän se Reima halus mennä moikkailemaan. Itse vaan säikähdin, kun niin yllättävää tuo oli.

Tuomarina Markku Kipinä ja näin kirjattiin arvosteluun: "Tyypiltään erinomainen uros koon ylärajoilta. Tasapainoiset, riittävät kulmaukset. Hieman etuasentoinen lapa ja ulkokierteisyyttä eturaajoissa. Häntä voisi olla suorempi. Pitkälinjainen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hieman korkea kinner. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman kapea takaa, löysyyttä edessä." Näillä sanoilla irtosi ERI, AVK2. SA jäi tällä kertaa saamatta eikä asiaa siis ollut paras uros kehään.

Iltapäivästä pojat pääsivät Leena Piiran käsittelyyn ja siinä sitä sitten olikin ihmettelemistä ja työmaata. Papu oli aivan juntturassa vasemmalta puolelta kokonaan. Lantio oli vinossa ja toisella puolella lukko, jota nyt availtiin. Lantioon saatiin vähän liikettä, mutta sitä tilannetta pitää seurailla ja antaa lämpöhoitoa. Myös akupunktiota suositeltiin. Reimasta olin taas kuvitellut, että olisi myös jumissa takapäästään, mutta jumi olikin etuosassa. Sitä sitten hierottiin auki, mikä oli tavallista vaikeampaa, kun joku päätti samaan aikaan tampata mattoja, mikä taas kuulosti Reimasta pelottavalta. Kauhean rimpuilun ja väännön jälkeen, kuitenkin saatiin Reimakin hoidettua. Molemmilla koirilla oli takajalat hieman hukassa (Papulla molemmat, Reimalla vaan oikea), joten niiden käyttöä pitää nyt työstää.

Kuvia tokosta ja agistakin

Paikkamakuu

Sinne jäi köllimään

  

Seuraahan se iloisesti

Ilman hihnaakin mennään. Ohjaajalla tiukka keskittyminen, koiralla hauskaa!

Ja näin me tehdään perusasento ja otetaan kontakti.

Ja sinne se jätetään seisomaan häntä pystyssä.

  

ja esteenkin takana seisotaan ja odotetaan ohjeita.

Näillä suorituksilla pääsee palkintopallille!

Ikuinen kolmonen ? Kivikon agikisojen palkintojen jako. Vieressä treenikaverit Katri ja Tärppä, jotka veivät voiton.

Tokokuvista kiitos Kirsi Auraselle!

Kivikko ja Tervakoski

Kivikossa agilityä Reiman kanssa viikon sairastelun jälkeen. Ei ehkä fiksuin valinta. Oli nimittäin hieman energiaa herralla.

Eka rata: Muuten niin kovin hienosti, mutta pitihän se taas tehdä se supermiesloikka puomilta. Siitä siis vitonen. Muuten meinattiin kerran törmätä, kun tuli hieman kiirus ja yhtä käännöstä en merkannut tarpeeksi ajoissa, joten kävi tekemässä pienen kierroksen väärään suuntaan. Huh huijaa. Vitosella pääsi palkintopallille 3.sijalle. Saatiin lahjakortti, joten ei muuta ku uudestaan!

Toinen rata: Tässä vaiheessa ohjaajalla oli jo sen verran pehmeä pää, että kolmannesta esteestä tultiin ohi, kun unohtui ohjata. A:lla kontaktista tietoakaan ja taas siinä vähän pasmat sen myötä sekaisin ja seuraava valssi pyöri auttamattomasti myöhässä, mutta osuttiin kuitenkin oikeaan putken päähän. A:lta taas loikalla ja sitten lähti välistä vetoon, mutta eipä tullutkaan estettä takaisinpäin. Hoh hoijaa. Puomilla sitten taas supermiehenä, josta palautin takaisin tekemään kontaktin kunnolla ja sitten suorinta tietä kotiin häpeämään. Aivan karsea rata ja koiralla väärä mielentila. Lähdössä jo vikuroi, kun ei meinannut haluta istua aloilleen. Mitä opimme tästä ? Viikon tauon jälkeen ei mennä kisoihin treenamatta.

Sunnuntaina Tervakoskelle näyttelyyn. Seurana mitä parhain seura eli Äiti. Tuomarina Jaroslava Ovesna, joka tuntui jakavan Eriä lähes jokaiselle. 

Reima: " 4 years old male, Very good head & ears, excellent front, good chest, good movement, correct hair quality".

Näillä sai Erin, SA:n sekä AVK3. Tukka hyvin, mikä oli hieno homma ottaen huomioon sen, että oon viime viikot Reiman karvoja ihan ite laittanut. Tosin kiitokset Saaralle hyvästä pohjatyöstä. Tuomari taisi tykätä vähän pienemmistä rekuista, kun Reima taas näytti olevan omassa jättiläisluokassaan muiden pienempien urosten keskellä.

Viikonlopun tuloksia

Viikonlopun suoritteet alkoivat lauantaina tokon piirinmestaruuskisoilla. Hieman jännitti ja vähän hirvittikin, kun kuitenkin viime vuonna seistiin palkintopallilla. Onneksi arpa oli suosinut ryhmäliikkeissä ja meille tuli reunapaikka sekä viereen tuttu koira. Jostain syystä samaan aikaan oli menossa myös kovapanosammunnat, jotka aika hyvin jytkyivät taustalla. Onneksi Reimalla oli nyt tärkeämpää puuhaa, mihin keskittyä, joten nekään eivät meitä häirinneet.

Ja sitten suorituksiin, tuomarina toimi Timo Pussinen:

Luoksepäästävyys: 10. Istui nätisti vieressä. Hieman kyseli apuja, kun tuomari tuli koskemaan, mutta ei liikahtanutkaan.

Paikkamakuu: 9,5. Vähennys tuli, kun nuuskutteli niin kovasti ilmaa. Pysyi kuitenkin maassa, mutta ei nyt ihan täysillä keskittynyt. Ja koska tuuli kovasti, niin ei tuomari kuullut myöskään vinkumisia. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei kyllä noussut ensimmäisellä käskyllä ylös.

Seuraaminen kytkettynä: 9. Olisko ollu yksi huono käännös, kun kontakti vähän tippui, muuten kyllä ihan mallikasta.

Seuraaminen vapaana: 8,5: Pieniä epätarkkuuksia tässäkin. Kontakti voisi olla parempi, mutta hyvä meininki.

Maahanmeno: 8. Valmistelevassa osuudessa ei ollut paras mahdollinen kontakti, mutta meni ripeästi maahan. Ei oikein tietoa, mistä syystä noita pisteitä meni.

Luoksetulo: 10. Jäi, tuli lujaa ja nasahti perusasentoon. Pöörfekt.

Seisominen: 9. Ei oikeastaan tässäkään tietoa, mistä tuo piste lähti. Ehkä otti taas sen askeleen käskyn jälkeen, mutta sitä en nyt oo pitänyt niin pahana. Ylempiä luokkia varten pitää treenata napakammaksi.

Hyppy: 8. Meinasi lähteä katsomaan mitä se liikkuri niiden palojen kanssa askartelee, mutta tuli kuitenkin viereen nätisti oottamaan liikettä. Lähti hyvin, tais ehkä pieni intoääni päästä, seisomisessa tepasteli totuttuun tapaan, mutta sillä ei ole niin väliä, kun kohta noissa hyppyliikkeissä ei enää pysähdytä.

Kokonaisvaikutelma: 10. Tuomarin sanoin: "Se oli oikein mukavan näköistä menoa, joten mitä tässä siitä enempää sanomaan".

Yhteensä näistä kertyi pisteitä 180,5/200.  Käsittämättömän hyvä fiilis kokeen jälkeen. Sain kerrankin koiran viriteltyä niin, että se teki töitä koko ajan ja meillä oli kivaa. Tämän viikon aikana tuli opittua se, että turha siellä on jännittää ja näköjään se, että on rennompi saa koirankin toimimaan. (Aika yllättävää.. :) Ihana Reima oli vain täydellinen. Tuolla tuloksella kiivettiin lopulta taas sille 3.sijalle ja saatiin myös kunniapalkinto. Voittajalle jäätiin 3,5 pistettä ja toiselle 1,5 pistettä. Pienestä oli siis kiinni.

Päivän kruunasi ATD:n joukkueiden kaksoivoitto joukkuekisassa, jossa ero jäi lopulta 0,5 pisteen päähän. Meillä oli kunnia olla mukana tuossa voittajajoukkueessa! 

Reimalle siis toinen 1-tulos, hieno henkilökohtainen 3-sija sekä joukkuepiirinmestaruus!

Sunnuntaina hurautettiin Heinolaan näyttelyyn Liisan ja Jennin kanssa. Reima esiintyi oikein nätisti ja kehänlaidan mukaan liikkui hyvin. Tuomarin Viva-Maria Soleckyj-Spunarin mukaan Reima on: "Good expression in head, Corpus is long, nice neck, nice temperament, good muscle, movement ok".

Eli Hyvä pään ilme, pitkä runko, hyvä kaula/niska, hyvä temperamentti, lihaksikas, liikkuu hyvin.

Tällä arvostelulla sai ERIn, SAn ja pääsei avoimen luokan 4.sijalle. Tuomari perusteli vielä, että vaikkei tykkääkään näin pitkä runkoisesti, niin koirassa on niin paljon hyvää, että sijoitti luokassa. Hyviksi sanoi vielä kerran ilmeen, temperamentin sekä turkin laadun. Hyvin siis meni nämäkin keimailut.

Kokemusta karttuu

Jep jep. Nummelaan vei tänään tie ja tokokokeeseen. Pöllönä olin katellut vähän päivät väärin ja siitä johtuen missattiin sitten Papun rauniotreenit. Miinusta siitä minulle.

Ja päivän suorituksiin:

Luoksari: 9. Meni vastaan ja olis antanut pusunkin, mistä tuomari ei niin välittänyt.

Paikkamakuu: 9. Voi sitä piippauksen ja tuoksuttelun määrää. Pysyi kuitenkin paikallaan. Meni heti maahan, mutta nousi vähän hitaasti ylös. Vierestä lähti rekku omistajaa vastaan vielä, kun palattiin luokse, mutta Reima pötkötteli. Mikäs hätä siinä enää, kun emäntä on jo tulossa luokse.

Seuruu hihnalla: 6½. Kumma juttu, vaikka juuri ennen kehää hetsasin ja hyvin seuraili, niin tässä sitten meni heti nenä maahan. Käännöksiä meni pitkäksi ja perusasentojakin välillä vähän sai odottaa.

Sama hihnatta: 6. Even worse. Välillä jäi syömään heinää matkan varrella ja piti hakea mukaan. Lopussa oli taas ihan tikkana. Onneksi muistin puolessa välissä jäädä katsomaan mitä se herra touhuaa ja otettua vielä mukaan ennen kuin olis liike nollautunut.

Maahanmeno: 10. Valmisteleva osuus oli kyllä karsea ja kontakti puuttui, mutta niille sijoilleen putosi, kun käsky tuli. Nousi istumaankin hyvin.

Luoksari: 7. Tässä en oo muuten varma, että olisko noussut seisomaan ennen aikojaan. Tuli lujaa - ohi. Ja jäi sinne laiduntamaan. Toisella käskyllä sitten sivullekin jo.

Seisominen: 10. Starttasi taas omia aikojaan katsomaan lähitötterön. Onneksi liikkuri ei ollut vielä kerennyt aloittaa liikettä ja eiku uusi perusasento ja menoksi. Tosin tuossa vaiheessa jo aattelin, että tää meni ihan nollille, vaan eipä mennyt. Nollan eteen tulikin vielä ykkönen.

Hyppy: 8. En tiedä oikeastaan mistä rokotti. Jotain pientä ynisi. Siis koira. Ja tassut liikku hippasen seiso-käskyn jälkeen.

Kokonaisvaikutus: 6. No koira haahuilee, syö heinää, varastaa, syö lisää heinää ja lopussa hain sitten pannasta pitäen hypylle, kun jäi sinne taas muuten jotain turaamaan. Haukahtaakin taisi jossain välissä.

Yhteensä 156/200p. Reipas kakkostulos ja se ykkönen olis taas ollut 4:n pisteen päässä. Pienestä on kiinni. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Opeteltavaa:
- treenaa tötteröiden keskellä
- treenaa vierailla nurmikoilla
- vahvista paikkamakuuta
- opettele viritysrituaalit

Hyvää:
- yksilöliikkeet meni jo melko rennosti. Eikä turoilu hermostuttanut ollenkaan.
- Hymyssä suin mentiin
- kyllä se on kuulolla vaikkei katsoisikaan
- koira osaa kyllä, enää loppusilaus täydelliseen vireeseen.

Hyvällä fiiliksellä kuitenkin mennään, mikä on pääasia.

Lisää treeniä

Tällä viikolla ollaan maanantaina tehty taas hyppytekniikkaa: perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Perussarja alkaa Reimalla olla 20 cm:llä aika tasainen, tosin väsyy vielä helposti. Papukin tais tehdä tuolla korkeudella ja ihan hyvin meni. Papulla on kovasti motivaatio ja uskallus kasvanut. Aikamoista vinkumista alkaa jo kuulua lähtölupaa odotellessa.
Etäisyyden arvioinnissa oli 8ft ja 12ft välit. Reimalla oli aluksi hieman hakemista, mutta mukavasti saatiin menemään sitten kuitenkin muutama toisto. Papulla samat hommat ja on Reimaa tarkempi näissä jutuissa. Lisää vaan treeniä näihin.

Tiistaina jatkettiin hommia Sporttiksella kasvavalla välillä. Reima hyppäsi hieman vinoon ja ajautui esteen toiseen laitaan sarjan päätteeksi. Selkälinja on parantunut hyppyjen aikana ja vauhti pysyy aika tasaisena. Muutama rima taisi tulla satunnaisesti alas tai kolahtaa. Papu menee varsin sievästi ja pidentää hyppyään nätisti. Lisäksi tehtiin edellistorstain rataa, joka oli Saviojan Annen treenipätkää. Erityisesti treenin alla oli poispäinkäännös-tyrkkäys-yhdistelmä, kun kaksi estettä oli hieman porrastetusti ja siihen väliin ei oikein muuta kerinnyt tekemään. Torstaina Reima kilttinä poika tuli noiden esteiden välistä, kun siinä kerran oli minikoiran mentävä aukko.Tällä kertaa hommassa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa ja Papukin teki sen jo ekalla kerralla oikein. Hyvä me!

Eilinen meni LKK:n hallituksen kokouksen merkeissä ja syksyn koulutuksien suunnitelmia kuunnellessa. Tänä syksynä en ota omaa ryhmää koulutettavaksi, kun sattuvat samalle päivälle Papun rauniotreenien kanssa. Hauska kuitenkin nähdä, että innokkaita koirakoululaisia kuitenkin riittää melkoisesti.

Tänään treenattiin kotona pikkupätkät tokoa molempien kanssa ja Reima tekee ihan hyvät perusasennot ja noutaa varsin kivasti. Papu nostelee kapulaa varsin vauhdikkaasti ja palkkaus meinaa olla vähän turhan hidasta. Illalla nokka kohti agitokolaa ja treenejä. Taas päästiin tekemään Saviojan rataa. Ensin juututtiin hinkkaamaan a)sylkkäri b)niistoa. Sylkkäreihin ei lähteny Reima mukaan vaan hyppäsi ristiin. Vekkauksella teki yhden hyvän, joten plan b käyttöön. Ensin ei lähtenyt niistoonkaan mukaan (olisko ollut sitten liian vaisu?), mutta saatiin siitä lopulta ihan kelvollinen.
Seuraavaksi hinkattiin serpentiinisarjaa, kun ensi huomasin, että samperi se koirahan onkin jo mun jaloissa ja sitten edellä, joten jäi viimeinen este sitten välistä. Oma linja oli hippasen liian lähellä esteitä (tai sitten ne jalat vaan ei olleet tarpeeksi nopeat). Uusi yritys ja tais siinäkin vielä tulla vikasta ohi, mutta kolmannella kerralla sitten meni niin kuin pitikin. Tosin itsen en enää sitten muistanutkaan jatkokuvioita eli tähän väliin tulikin sitten sopivasti huilitauko.
Toisella kiekalla sitten päästiin etenemään paremmin, kun saatiin niistokin toimimaan ja pääsin etenemään hyvin.Nyt oli Reimalla taas niin paljon vauhtiakin, että sylkkäri sujui toisessa kohtaa rataa unelmasti ja toisella esteellä pyörittiin siivekkeen ympäri varsin nätisti. Kepit ottin varsin mallikkaasti ja kaikki kontaktit sujuivat tänään oikein hyvin. Kontakteissa ollaan varmaan päästy jo 9200. Matkaa siis vielä jonkin verran jäljellä, mutta varsin hyvältä näyttää. Lamppu on siis Reiman päässä syttynyt.

Viime viikolla tuli myös kokeiltua ehkä maailman ihaninta maksikoiraa eli Kinaa. Nyt tiedän mistä ne ihmiset puhuu, kun pitää vaan antaa mennä täysillä. Mahtava koira, joka kulki kuin ajatus. Haki hypyt kaukaa käskyttämällä ja teki täysiä. Aivan ihana otus! Siihen menofiilikseen koitan pyrkiä Reimankin kanssa eli pois turhat varmistelut. Kuten Teemukin sen sanoi koulutuksessa: anna koiralle tehtävä ja jätä se suorittamaan se ja liiku itse seuraavalle esteelle. Turha näitä on tassusta pitäen viedä, tossua toisen eteen!

Keppitreeniä

Sitä tehtiin eilen. Hyvin hakee Reima kepit 7,5 metrin päästä jo ihan itekseen. Lisää vahvistusta vaan vielä. Papu ei oo ihan samalla metrimäärällä, mutta tarjoaa ihan hyvin keppien hakemista. Loppuun asti ei vaan millään malttais, kun tietää, että siellä on odottamassa maailman paras pallo.

Eilen tosin palloon tuli niin paljon edellisten hallin käyttäjien karvoja, että karvat palautuivat Papun mahasta varsin nopeasti.

Hyppytekniikka ok, enää ei notkahda Reimalla selkä niin paljoa. Ullan tsekkausta ja jatkovinkkejä kuitenkin kaipailtaisiin.

Tänään ikävästi missattiin Papun rauniotreenit, kun Reiman karvojen laitossa kestikin huomattavasti pidempään, mitä oli arvioitu. Aika tylsää, mutta ei voi minkään. Ei ole reilua mennä treenaamaan vain oma koira, jos muutenkin treeneissä on vähän porukkaa paikalla.

Treeniä ja touhuja

Tekniikkaa on tehty. Tiistaina jäi epähuomiossa perussarjassa kolme viimeistä estettä 20 cm:n, mikä oli Reimalle liikaa eli palattiin 15. Niillä teki sarjan ihan kivasti ja kasvatettiin sarjan pituutta yhdellä esteellä 6:een. Hyvin tuo niitä meni.

Papulle samaa hommaa ja muuttui jänikseksi 15sta, joten palattiin tilanteeseen, jossa rimat on kenollaan, jolloin etenikin taas ihan hyvin ja tasaisesti. Meno oli siis huomattavasti vaivattomamman näköistä.
Set pointista en oikein osaa sanoa mitään. Jotain siinäkin vähän varioitiin ja hyppy alkoi näyttämään paremmalta. Sitkeästi siis lisää treeniä.

Muuten tiistaina haettiin Papua ja palloa pois putkesta, kun se nyt on niin hieno aarre, että piiloon pitää karauttaa. Reima oli ärsyttävä itsensä ja lisäsi vielä ohjaajan kierroksia hajoittamalla boksinsa autossa. Vetoketju päreiksi ja päätykangasta palkeenkielelle. Kyllä kiehutti. Onneksi ei kuitenkaan päässyt boksista pois ja karkaamaan autosta. Tarkkana täytyy tän kanssa olla, ettei opi tuota taitoa tuon paremmin. Haluaisin uskoa, että yhden kerran yritykseksi jäi, kun ei johtanut mihinkään.

Kontaktitreenauksessa on päästy Reiman kanssa öpaut lukuun 9894. Ihan hyviä mahtuu joukkoon, mutta kovasti tuppaa aina ne parit ekat kuitenkin unohtamaan. Pidemmällä odotusajalla saattaa myös herpaantua ja tulla pois omia aikojaan. Papu taas vetää heti maihin, kun ohjaajan vauhti pysähtyy. On se aika söpö yrittäessään.

Lomapäivän viettoa

Eli keksitäänpä koirille uusi harrastus - Dog Frisbee. Koska nuo koirat on luonteeltaan vähän erilaisia, niin Papun kanssa lähdettiin frisbeen nostamisesta. Vierittely ei aiheuttanut mitään reaktiota, joten sitä oli turha tehdä. Nosteltiin sitten vaan kiekkoa. Siihen sitten saakin oman aikansa menemään, kun koira ei tykkää noutaa. Onneksi sentään on ahne, joten namilla sitten alkoi sitäkin tarjoamaan jo ihan kivasti.

Reimalla taas nouto ei tuota mitään ongelmaa. Tai ehkä lähinnä sen ongelman, että noutoa treenatessa sitten kaikkia lähistöllä olevia esineitä aletaan kantamaan ja tuomaan palkan toivossa. Tosin jo se itse tekeminenkin on tuolle palkka, joten palkitsee siinä sitten aina itsensä ihan omatoimisestikin. Jos ohjaaja on himpun verran hidas tietyn esineen heittämisen kanssa, niin jalkojen juureen voikin sitten kasautua läjä muita esineitä. Haasteena myös se, että noutaminen on Reimalle vaan niin siistiä, että niitä noutoesineitä pitää sitten vähän pureskellä. Frisbeen reunakin alkaa siis näyttämään melko mielenkiintoiselta ja kiekon liito-ominaisuuksia on parannettu Reiman toimesta jo aika monella reiällä. Koska homma Reiman kanssa etenee varsin sukkelaan, niin seuraavaksi lähdetäänkin puistoon, jossa on hieman enemmän tilaa heitellä kiekko kuin 48 m2 kämpässä.

Torstaitreenit

Tänäänkin tehtiin karsintojen innoittamaa rataa. Mentiin speedpumpeilla, kun säästellään hyppytekniikkaa, joka on treenauksen alla. No sehän johti siihen, että ohjaaja sai laittaa kunnolla tossua toisen eteen ja alkua otettiinkin sitten muutamaan kertaan uusiksi, kun kolmannella esteellä ohjaaja jäi jo jälkeen. Ups. Eli kyllä tuosta se turbonappi löytyy. Ja koska ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä koiraa heittämään kauimmaisen siivekkeen kautta takaakiertoon, niin treenattiin sitten takakiertoa poispäinkäännöksenä. Voidaan myös tunnustaa, että tää joutuu meillä treenilistalle. Käskysanankin siihen vois keksiä.

Välistävedot ok, kuten myös kepeille lähetys+takaaleikkaus keppien toiselle puolelle + puoliväliin jäänti seuraavan esteen taakse. Aika hyvä!

Kontaktien kanssa takuttiin ja koira valahti lähes poikkeuksetta alas, jos otin sivuetäisyyttä. Tosin tarjosi sitten poikittain A:n edessä makaamista, mutta se nyt ei kuitenkaan ollut se mitä haettiin. Tätä saatiin helpottaa aika paljon ennen kuin onnistui. Loppuun leijeröinti loppusuoralle. Tulee nyt melko täysiä ja lukitsee kyllä sen edessä olevan esteen. Ihan kivasti siis meni.

Hyvää:
+ itsenäiset kepit
+ vauhti

Treenattavaa:
- kontaktilla pysyminen ohjaajan sijoittumisesta riippumatta
- poispäinkäännös+käskysana

Agia ja kuviakin vielä kaupan päälle.

Viime viikolla kisattiin maanantaina Purinalla Saviojan radalle, joka oli ihan mukava. Omalle kohdalle sattui ahaa-elämys kepeillä, että ei tota jätkää pidä tassusta pitäen viedä siihen ekaan väliin. Ihan hyvin hakee ne itsekin. (Lisäksi testasin tätä myös treeneissä: hyvin bongaa ne paikaltaan lähetettynä viidenkin metrin päästä. On se niin pätevä. Nyt vaan enää lisää matkaa ja häiriötä).
Tässä linkki muutamaan Pätysen Jukan otokseen: Hetki ennen teräsmiesloikkaa ja täältä tullaan loppusuora. Muuten ei siis radassa mitään vikaa, mutta puomin alastulo ohitettiin taas taidokkaasti. Muuten olis ollut aikakin ihan hyvä. Tällä suorituksella pääsi kuitenkin toiselle sijalle ja kotiin kannettiin taas mehevä palkintokassi, jossa oli ohjaajallekin hikinauhoja tuskan hikeä varten sekä lakuja.

Tiistaina treenattiin Sporttiksessa radan pätkää ja Papuunkin saadaan ihan kivasti vauhtia. Reimalla taas meno päällä ja työstettiin kontakteja oikein urakalla. Joku välähdys siellä on käynyt ja sitä saatiin vahvistettua pallon heitolla ja onneksi nyt tarjoaa sitten liimautumista kontaktille. Jopa välillä niin hyvin, ettei meinaa poistua. Katotaas miten tän kanssa käy kisoissa. Sanoisin, että 10 000 toistosta on jäljellä vielä 9 956 ennen kuin voi sanoa, että se on takaraivossa tuolla ötökällä.

Keskiviikkona käytiin omatoimisesti tekemässä tekniikkatreeniä molempien kanssa. Hölmönä unohdin tarkemmat ohjeet kotiin. No onneksi sentään muistin mitat, mutta toistot jäivät vähäisiksi. Tosin kolisikin kyllä tosi paljon, joten varmaan ihan hyvä niin, ettei paljoa hinkattu. Taas tehtiin Reimalle kontaktia ja jäljellä enää varmaan sitten 9936 toistoa.

Viikonloput koirat makkaraleireili ja viettivät varsin mukavaa rivarielämää. Kotiin tuli lauantaina varsin väsyneitä ja ehkä hieman pulleitakin poikia.

Maanantaina otettiin taas uusi tekniikkapläjäys. Tällä kertaa molemmille 3x4 setti perussarjaa ja set pointtia, kun muistettiin ne ohjeetkin. Molemmilta jäi lähtöön komeat ponnistuskuopat, joten kai ne sitä takapäätään käyttää. Sp:ssä hyppäävät aika lähelle speedpumppia, joten pitää varmaan kokeilla vähän kasvattaa matkaa, että hyppäisivät keskemmäksi. Kumpikin keskittyi hienosti kuitenkin tekemiseen. Papun jalkoja pitää muistaa korjata, kun meinaavat levähtää. Perussarjassa mentiin jo paremmin koottuna eikä rimat kolisseet niin paljon. 2. ja 3. rimat taisivat muutaman kerran tulla alas ja pientä kolinaa muutamalla toistolla, mutta muuten oli varsin tyylipuhdasta toimintaa. Papulla pysyy paremmin paketti kasassa, mutta se nyt on muutenkin tarkempi tekemisistään. Reimalle loppuun taas kontakteja eli nyt mennään jossain 9913:ssä.

Loppuun muutama kuva hyppytekniikka kurssilta:

Täältä tullaan! Selkä hieman notkolla, mutta etutassut varsin sievästi.

Ja lopussa kana saa kyytiä.

Lisää tekniikkajuttua, treenit ja epikset

Hyppytekniikasta vielä hieman: toisena päivänä tehtiin venymistä kasvavalla sarjalla ja puhuttiin vartalon syvätuesta. Kasvavaan sarjaan saatiin vinkkejä ja pari tapaa treenata asiaa. Reimalla meinaa näissä kasvaa vauhti ja selästä lähtee tuki välin pidentyessä. Treeniä siis tähän lisää ja tämän pitäisi auttaa etäisyyden arviointiinkin. Ei siis osaa tällä hetkellä koota itseään, pitkät välit vaikeita sekä keskivartalon syvätukea pitää työstää. Kun näitä saa kuntoon, niin koiran hommat radalla helpottuu ja pitäisi kestää taas enemmän ohjaajankin virheitä, kun koiran fyysiset ominaisuudet ja tekniikka on paremmassa kondiksessa.

Maanantain lepopäivän jälkeen mentiinkin sitten treenivuorolle tiistaina kokeilemaan viikonlopun oppeja. Papukin pääsi kokeilemaan harjoitteita. Pientä hakemista oli etäisyyksien kanssa Papulla, lähinnä, että mitkä nyt olis harjoituksen kannalta hyvät. Set pointissa aluksi meni jotenkin kummallisesti, mutta alkoi sitten sujumaan paremmin. Perussarjalla aluksi vähän oli hämmentynyt ja ponnisti turhan kaukaa, laskeutuen aivan riman viereen. Muutamalla toistolla alkoi tämänkin jo vähän venyä. Lisää treeniä tarvitaan, mutta, jos tällä saataisiin hommaa taas sujuvammaksi ja Papulle itseluottamusta etenemiseen. Loppuun tehtiin vauhtiputkiharjoituksia. Intoa ainakin riittää ja saadaan se vauhtikin sieltä kaivettua esiin. Pitää vaan muistaa itse olla kieltämättä asioista. Pääasia, että tarjoaa toimintaa.

Reiman kanssa set pointtiin tarvittiin ehdottomasti okseri tai muuten hyppy jäi vaisuksi. Kyllä se sieltä alkaa tulemaan. Harmittavaa treeneissä on se, ettei voi tehdä kuin muutaman toiston ja tällä hetkellä ei voi kun vaan katsella, että nyt se tekee noin, mutta toivotaan, että pikku hiljaa edistyminen alkaa näkyä. Perussarja on Reimalle vaikea ja vauhti meinaa karata käsistä. Ekalla kertaa jotenkin empi ja oli ihmeissään. Toisella yrityksellä parempi eteneminen, mutta kolinaa rimoista. Kolmannella kolisee vielä enemmän. Selkeästi vaikea asia, ja väsyy tähän helposti, joten melkolailla tähän sitten päätettiin nämä treenit tekniikan osalta.

Tänään piti mennä raunioille, mutta juuri ennen h-hetkeä Satu soitteli ja kertoi peruutuksesta, kun kuumuus oli niin kova. No pöh. Seuraavat rauniot sitten elokuussa Papulle. Suunnitelmat siis muuttuivat lennosta ja suunnattiinkin Reiman kanssa Purinalle epistelemään. Tiedossa Laamasen Mian 3-luokan rata, joka olikin sitten aika syheröä. Onnistuttiin hyllyttämään rata kahdesta kohtaa. Tosin putki-A-ansat saatiin menemään hyvin. A:lta ei tullut kontaktivirhettä, mutta eipä ollut suoritus sinnepäinkään mitä treeneissä tehdään. Puomilta tuli huutaen loikalla ja itse unohdin jarruttaa koiraa putkella, joten puikkasi putken jälkeen esteen väärälle puolelle. Tosin uudella yrityksellä tähän kohtaan saatiinkin tehtyäsylkkärivippaus ja ennen kuin huomasinkaan takaaleikkasin keinulle. (Se ei tod.kuulu meidän kuvioihin). Tällä kertaa kuitenkin tuli keinun ihan hyvin, mitä nyt ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan vapautusta ja sitten hukkasinkin koiran ennen seuraavaa estettä. Sille esteelle sitten onnistuin tyrkkäämään takaakiertoon eli se toinen hyllytys tähän. Loppusuora kuitenkin hyvin eli hemmetinmoiset vauhdit renkaalta pussiin ja okseri puhtaasti. Omaa hölmöilyä paljon ja lennosta vaihtuneita suunnitelmia, kun olin myöhässä. Lisää treeniä siis. Kotona otettiinkin sitten Reiman kanssa stoppitreeniä ja läpihän se ensin meni varsin mallikkaasti ja etenkin silloin, jos Papu lähestyi Reiman ruokakuppia. Lamppua saatiin kuitenkin syttymään ja pysähdys laudan päähän alkoi tulemaan melko varmasti. Nyt enää 10 000 toistoa tota ja vois sanoa, että kontaktit on korjattu. :)

Muuten jätkät onkin sitten treenailleet sitä syvätukea, saavitelleet ja temppuilleet.

Hyppytekniikkaa

Viikonloppu vietettiin Hämeenlinnassa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla ja johan tuli taas oppia. Marjo Heinollekin vinkiksi: koira ei luonnostaan ole hyvä hyppääjä, vaan sille tulee opettaa oikea tekniikka!

Viikonlopun jäljiltä tiedän nyt, että koira ei luontaisesti hypi eikä kaartele. Muutenkin koiran luontainen elo olisi 2-3 päivää hengailua kotikolon luona, 1 päivä metsästystä ja sitten taas hengailua. Eli aikas paljon lepoa.

Muutama asia, jotka Ullan teorialuennosta tuli poimittua:

• Hyppääminen kannattaa opettaa erikseen ja ohjaaminen erikseen, vaikka aluksi kokonaan ilman rimoja.


• Kiinnitä huomiota koiran pään asentoon hypyssä. Jos koira nostaa päätä esteen päällä esimerkiksi katsoakseen ohjaajaan, koiran takajalat laskevat helposti alemmas ja rima tulee alas.


• Hyppääminen, varsinkin kokoaminen ennen hyppyä, on ylläpidettävä taito, jota pitää harjoitella mielellään viikoittain sittenkin kun koira jo osaa hypätä.


• Onnistuneessa hypyssä pitää kaikkien näiden osa-alueiden onnistua: rytmitys, tasapaino, vauhti, vire ja kropan hahmottaminen.


• Riman pudotus ei ole ongelma, vaan seuraus jostain ongelmasta.

Tekniikkatreenejä tehtiin lauantaina muutama: Set point sekä perussarjaa.

Set Point harjoituksessa kehitetään koiran kykyä siirtää paino takajalkojen varaan ennen ponnistusta. Painonsiirtoharjoitus siis ja tarkoituksena muistuttaa takapään ja kropan käytöstä.

Perussarjalla harjoitellaan rytmitystä sekä koiran kykyä koota itsensä hyppyyn. Mikäli koira alkaa perussuoralla kiihdyttämään vauhtiaan liikaa, voidaan rimoja laittaa poikittain esteen päälle visuaaliseksi esteeksi. Rimat voidaan myös laittaa ristikkäin eli käyttää kahta rimaa yhdellä esteellä. Reimalla meinasi tässä vauhti karata käsistä ja sen myötä mennä askeleet aivan sekaisin, joten tässä tarvitaan treeniä, jotta vauhti pysyy kurissa ja hypyt samanlaisina.

Vaikkei nämä treenit nyt niin kovin raskailta näyttäneet, koirat väsyivät niissä helposti. Pitkä tie on siis käytävänä, jotta homma saadaan kuntoon, kun useita toistoja ei voi tehdä kerralla ja lepopäivät pitää saada myös pidettyä.

Pettymys tuli kurssin myötä: Ulla suositteli kisataukoa tekniikan parantamiseksi ja keskivartalon lihasten parantamiseksi. Eli eipä ne kontakti meillä ole ainoa ongelma. Työn sarkaa siis riittää ja jos tätä asiaa katsoo pitkällä juoksulla, niin varmaan tämä tekniikka-asia on parempi korjata tässä kohtaa, kuin mennä puutteellisella tekniikalla eteenpäin ja rikkoa koira. Treenihallille siis mars!

Kirjoitan myöhemmin lisää toisen päivän harjoituksista ja toivottavasti jossain vaiheessa on tarjolla kuviakin viikonlopusta.