Lihaskuntoa ja koordinaatiota

Sitä me tehdään näillä puolipalloilla. Jono on kova ja hätäisimmät eivät malta odottaa vuoroaan.

Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Katsaus menneeseen vuoteen tulossa seuraavaksi. Koitin katsoa, että mitä tavoitteita asetettiin, mutta en nyt sellaisia varsinaisesti löytänyt, mutta mennään vuoden takaisilla pohdinnoilla.

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. No kohtuullisesti on edelleen pysynyt kunnossa. Huoltoa on tarvinnut ja sitä on annettu. Jostain syystä takatassut tuppaavat levähtämään tällä hetkellä istuessa ja maatessa, mutta Piiran mukaan niissä ei ollut mitään vikaa kuitenkaan. Pitää jumpata ne kuntoon.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Telineillä ei oltu tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Hallittavuus ihan ok ja intoa on. Uutena lajina tänä vuonna kokeiltiin rally-tokoa, jossa Papu näyttäisi olevan melkoisen haka.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. No mölleissä tavallaan käytiin, kun kisattiin russelirotumestiksissä ja Papu tuurasi keväällä Reimaa treeneissä Niinulla ja aluevalkussa. Intoa löytyi, mutta ei se niin siihen lajiin ole syttynyt. Tosin positiivista oli se, että saatiin leikkiminen pelaamaan ja Papu on nykyään ihan intoja narupalloihin.

 Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Nyt päästiin korkkaamaan se voittaja ja sanoisin, että vähän siinä hätäiltiin. Tunnari ja ruutu oli silloin edelleen kesken. No Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pisteitäkin saatiin edes jonkin verran. SM:t ja piirimestikset olivat vain haaveita. Näiden jälkeen on treenailtu, niin liikkeitä kuin liikkeiden välejäkin. Ensi vuonna taas uutta yritystä.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. Sm:t jäivät lopulta ikuiseksi haaveeksi. Agiura paketoitiin hyppytekniikan ja selän kipuilun takia. Harmitti vietävästi ja välillä vieläkin. Agista me kumpikin tykättiin ja Reima oli siinä varsin pätevä teknisesti (muuten kuin hypyn osalta) ja syttynyt lajiin, mutta parempi pitää koira kunnossa ja olla sille reilu, kun pyytää mahdottomia. Huhtikuussa kisattiin viimeiset kisat ja sen jälkeen on monet itkut itketty.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Tämän vuoden ainoat missikisat käytiin Latviassa. Kaksi eriä sieltä saatiin ja luokassakin sijoituttiin, mutta siinä se. Muuten ei huvittanut viedä koiraa kehään, kun selkeästi selkäjumit vaikuttivat liikkeeseen, joka oli takaa töpöttämistä.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilme on parantunut vuoden loppua kohden ja ongelmia saatu ratkottua, mutta tekemistä riittää. Itselle ehkä isoin oppi on ollut olla tyytyväinen Reimaan ja Remen yrittämiseen. Se on jeesannut paljon koiraakin.
5. Kunnossa pysyminen. Tää ei mennyt niin kuin piti. Agi jäi selkäjuttujen takia, mutta muuten koitetaan pysyä kunnossa ja hoidetaan tasaisin väliajoin. Agilitystä luopumisesta huolimatta on kuitenkin aikamoisia jumeja välillä ilmaantunut.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Eipä opeteltu sen enempää. Sen sijaan kokeiltiin jo mainittua rally-tokoa. On vaikea laji, kun pitäisi muistaa kannustaa ja höpöttää koiralle. Hauskaa se silti on.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. Oltiin ja ei oltu. Muutaman oppitunnin sain siitä, että pitäisi olla selkeämpi ja kertoa koiralle milloin tarkoitetaan bongaamista ja milloin vaikka sinne ruutuun saa oikeasti lähteä. Suunnitelmallisuudessa onneksi auttaa myös Lentsun nettitokojen viikko-ohjelma.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Muita kannustin kyllä, mutta itselleni olin ankarampi. Muutamaan kertaan tuli tiimin leirillä romahdettua ja itkuksihan se meinasi mennä, mutta onhan se aika musertavaa, että jos on treenannut ja homma näyttää kuitenkin siltä, että mitään ei olisi koskaan tehty. Joskus tuntuisi helpommalta olla edes yrittämättä, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule, mutta ei sitä kuitenkaan vaan voi antaa periksi.
4. Parempi kunto.  Kunto on ehkä parempi, koska on tullut tänä vuonna ratsastettua huomattavasti enemmän. Tosin ne agit jäi nyt vähemmälle, joten juoksukunto on arvoitus.

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. 
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. 
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon.

Viikon varrelta..

Tällä viikolla on opittu ettei Papu pidä Marianne-karkeista, mutta Da Capot kelpaavat kyllä. Mariannea oli maistettu, mutta jätetty sitten omaan arvoonsa. Paprit ympäriltä oli toki kummastakin irroitettu nätisti.

Perjantaina oltiin Bondin kanssa aksaan valmistavalla kurssilla ja kovin vaikeaa oli tehdä tassut orrelle-temppua istumasta, vaikka sitä kotona onkin jo tehty. Jännitti kai. Hyvon kääntyilee tasapainotyynyllä, peruuttaa ja kävelee jalkojenkin yli. Kerran jouduttiin jäähylle, kun viereisen kentän koirat haukkuivat ja sitten Bondi haukkui ja sen seurauksena toinen kurssilainen sai vähän liikaa häiriötä. Tehtiin myös eteen fokusointia ja eteenmenoja. Puhuttiin myös taas palkkauksen ajoittamisesta ja että pitäisi muistaa palkita myös viiveestä eli pysymisestä. Miten tämä puoli olikin nyt taas unohtunut?

Keskiviikkona oltiin raunioilla viimeistä kertaa tänä vuonna ja Papu oli taas hyvin pätevänä. Ei tosin voinut uskoa sitä, että vain kaksi maalimiestä oli piilotettu. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä ja keväällä taas jatketaan.

Reme teki tokoa ja oli oikein innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Tunnari meni edelleenkin roskiin, mutta muuten tyyppi vaikutti varsin iloiselta ja innokkaalta. Tehtiin lähes kaikki voin liikkeet läpi. Hyppyä ei kentälle raahattu ja metalli jätettiin turvallisuussyistä pois. Maahanjääminen on kamalan vaikeaa ja lähes poikkeuksetta on noussut siitä seisomaan esim. luoksarissa. Pitää vahvistaa. Istuminen toimii ja heiluttelee siinä häntäänsä. Luoksarin stopit oli vähän hitaita, mutta muuten toimi. Kiva meininki oli ja Repe oli hyvin innoissaan palkkapallosta. Niin tykkään sen ilmeestä nyt tehdä hommia!

Dogs have masters. Cats have staff.

Niin, ehkä jossain joo. Kovasti täällä harjoitellaan tuota masterointia, mutta matkalla vielä ollaan. Joskin noi russelit alkaa olla jo varsin mukavia. Bondin kanssa onkin vielä tekemistä. Viime viikkojen aikana russelit ovat käyneet Piiran hoidettavana. Molemmilla oli lukkoja alaselässä, mutta nyt niistä olisi pitänyt päästä eroon. Papun kanssa pitäisi treenata takajalkoja, jotka tuppaavat nyt unohtumaan ja leviävät kuin Leppäsen eväät, kun tyyppi istuu tai makaa. Remekin suoristui käsittelyssä. Bondi ei vielä päässy käsiteltäväksi, mutta sitäkin pitäisi alkaa tässä pikku hiljaa harjoittelemaan.

Muuten ollaan tokoiltu vähän. Bondi on opetellut pään maahanlaittoa, seuruuta ja tuntuu, että joka päivä hinkataan kiertoja ja stoppeja, koska siinä saa sitä niin kivasti juoksutettua. Bondin kanssa ollaan käyty koirapuistossakin, koska kukaan ei jaksa tuon kanssa tällä hetkellä kovin pitkään lenkkeillä, koska se on yhtä vetämistä. Nyt ollaankin sitten ulkoiltu namien kanssa ja haettu sitä sivulla olemisen paikkaa, missä pitäisi pysytellä. 

Ai niin ja Bondihan opetteli tulemaan "orrelle" eli tassut käsivarren päälle ja siihen vielä lisättiin kurkistus käsivarren ali. Hyvin menee. Jopa niin hyvin, että tassut rupeaa läpsähtelemään milloin mihinkin.

Repe on treenannut tunnaria, lähinnä pitoa ja se alkaa olla hyvällä mallilla. Enää ei tule ihan välittömästi tikkuja, vaan malttaa pitää nätistikin tunnaria. Sitä pitoa on sitten yhdistetty kiertoihin, kaukoihin, jääviin ja seuraamiseen. Eilen myös vilkutteli ja pisti päätä maahan tunnari suussa. Pätevä tyyppi!

Viikonlopun huikeat tokotulokset PM-kisoista olivat omiaan nostamaan treeni-intoa, sateinen kylmä keli sen sijaan ei. Aikamoinen tokomaajoukkue meillä on, kun kaikki seitsemän koiraa mahtuvat kymmenen parhaan joukkoon. Huikeaa!

Ei tässä muu auta kuin ruveta paketoimaan tätä vuotta ja suunnittelemaan uusia kujeita ensi vuodelle!

Don't Cry Because Its Over. Smile Because It Happened.

Eilen illalla tuli suruviesti, että russelieni kasvattaja oli hävinnyt taistelunsa syöpää vastaan. Muistan, kun taistelu taisi alkaa Papun pentueen aikoihin. Isot kiitokset kuitenkin hänelle siitä, että tähän koirien maailmaan päästiin sisään hänen kasvattinsa ja joukkojensa kautta. Iloa noista Töppötassuista on riittänyt ja eikä riitä sormet eikä varpaat laskemaan reissuja, joita ollaan tehty, lajeja, joita ollaan kokeiltu, puhumattakaan siitä ihmismäärästä, joka näiden kautta ollaan tavattu. Ei voi olla kuin kiitollinen tästä kaikesta. Kiitos!

Just nyt..

.. haluaisin olla terve ja päästä treenaamaan koirieni kanssa.

.. haluaisin saada Reiman kanssa yhteistyön toimimaan niin, että yhteistyö kantaisi tokokisan läpi. Niin monta hienoa suoritusta oli tänäkin viikonloppuna tutuilla, että taas tulee sisuunnuttua ja panostettua uudella sykkeellä treenaamiseen.

.. haluaisin, että Bondi kasvaisi pian, jotta päästäisiin agiliitelemään. (Joo joo, tiedetään, että pitkä matka on edessä ja maltti pitää pitää. Siksipä tässä nyt menee vielä ainakin 1,5 vuotta ennen kuin kisakentillä meitä nähdään). Se on vaan niin siisti laji ja tätäkin kateellisena seuraan nyt sivusta, kun omaa kisakoiraa ei ole tällä hetkellä. Miten mahtavaa olisikaan päästä juoksemaan radalle!

.. haluaisin olla uudemman kerran terve ja kisakoirallinen. Tai että koira olisi miltei kisavalmis. Kateellisena tulee seurattua Kuntoremontti- ja fitdogleiriporukkaa. Sitä yhdessä tekemisen meininkiä, toisten tsemppausta ja oppimista. Sinne minäkin haluan mukaan porukkaan.

.. haluaisin myös ymmärtää tuota Reimaa. Sen pelkoja, turhautumisia ja ahdistuksia, kun tänään taas oli saanut eteisematto kyytiä uudelleenmuotoilun merkeissä. Mikä saa sen tekemään niin? Miksi se ei pysty käsittelemään ja selviytymään joistakin asioista? Onhan se tavallaan liikuttavaa, että mun kanssa Reima pystyy selviämään lähes mistä vaan, mutta, kun en ihan aina voi olla sen tukena. Hassu ja  höppänä pieni epäterrieri.

.. haluaisin myös kestää epäonnistumisia paremmin. Mutta miten vaikealta se tuntuukaan, kun nähnyt vaivaa ja tehnyt oikeasti työtä ja harjoitellut kerrasta toiseen ja tulos on kuitenkin kunnon pannukakku? Helpompi se olisi kestää, jos ei asiaa olisi perinpohjaisesti miettinyt ja asiaan panostanut. Reimalle toki kiitokset siitä, että tässä suhteessa opettaa sitä, että asioissa pitää olla selkeä ja johdonmukainen alusta asti ja aina. Lintsasta ei voi eikä ottaa oikoreittejä.

Treenilöitä..

Maanantaina oltiin Papun kanssa ekaa kertaa rallytokoilemasas ja hauskaahan se oli! Outoa oli vaan ohjaajalle jatkaa matkaa koko ajan ja koirallekin saa höpöttää koko ajan. Papu oli ihan messissä ja vaikka melkeistä kaikki muutkin taisivat olla uroksia, niin mitään rotumellakkaa tai edes sen ensitahteja ei nähty. Hienoa. Papun laji tästä tuli siis.

Keskiviikkona treenattiin Ojangossa. Harmittavasti Papun treenit jäivät lyhyeen, kun oikeaan takajalkaan iski jokin. Mitään siinä ei näkynyt, mutta ylhäällä se oli ja hyppääminenkin oli epämiellyttävää. Bondi tuli tekemään perusasentoja ja kiertämisiä. Ihan kivasti teki pilkkopimeällä kentällä.

Muuten on treenailtu kotona pikkujuttuja. Reima tekee siirtymiä ja Bondi milloin mitäkin: pöydän jalan kiertämistä, istumista, paikkamakuuta ja muistin viimein tehdä niitä jäävien pysymisiäkin. Seisominen oli aika vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin.

Sunnuntaina kello soi aivan liian aikaisin, mutta mitä sitä ei tekis, jos tiimin treenit on tiedossa. Suunnaksi Salo ja säävastaava oli kivasti tilannut auringonkin paikalle. Reiman kanssa kisamaiset ensin. Purin Reimaan aika pitkään ja olisi luullut, että paikka olisi tuttu ja suurimman energiat purettu. Mutta ei. Homma hajosi kehään menossa. Lähti tarkistelemaan milloin mitäkin: liikkuri, tötteröt, tarvikkeet jne. Tuli takaisin juu, mutta sekunniksi. Ensin luoksari: varmaan 2/3 matkasta pääsin ennen kuin nousi istumaan. Ei vaikuttanut mitenkään kovin epävarmalta, mutta oli kuitenkin maiskutellut.Seuraavaksi istuminen, mikä meni varsin kivasti, joskin vähän epävarmuus siinä näkyi, mutta teki ekan kerran hyvin kisamaisena kokonaan. Seuraavana hyppynouto: kiersi esteen ja kiersi esteen. Viereen tuli kuitenkin ja tiputti kapulan. No tuli siihen viereen kuitenkin, ja siitähän piti palkata. Otettiin uudestaan vielä, jolloin varasti, mutta muuten skarppasi paluun ja perusasennossa kapulan pidon.

Toisessa setissä tehtiin ensin ruutu, ja kyllä se bongaaminen on nyt myyty. Hienosti venyy niska ja koira etupainoiseksi, kun niin kovasti bongaa. Näki, kun palkka meni ruutuun, mutta matkalla ei palkkaa bongannut, mutta usko vei perille asti. Luoksari tehtiin stopeilla. Taas nousi jätöstä istumaan ja stopitkin venyivät pahasti, mutta teki ne kuitenkin. Pitää ottaa tämä ohjelmistoon. Pitää ehkä palata myymään luoksari alusta asti ja tehdä sillä siitä varmempi. Loppuun vielä uudelleen se hyppynouto, joka oli varsin pätevä. Hieno tyyppi, mutta vireen ja hallinnan kanssa pitää olla tarkka.

Lopuksi Bondi tuli tekemään noutoa ja kas kummaa nakkipalkalla ei ollut ongelmia luopua tunnarista. hienosti teki sitä ja tuli jopa eteen istumaan sitä "palauttamaan". Hieno pieni. Ei haitannut kehänauhan kerääminen tai kaksi muuta treenaavaa koiraa. Hienon luoksarin maahanmenon leiskautti myöskin. Salama hyökkäsi kohti maapalloa. Ihana pikkumies.

Huoltoa

Reiman kanssa on ihmetelty niitä treenien läskiksi menoja ja sen rauhattomuutta kotona. No kai sitä itsekin olisi rauhaton, jos selkä ja polvi on jumissa ja jalkakin puutuu. Tänään käytiin Mari Hyytiäisen hoidettavana ja kovin juntturassa oleva koira sieltä sitten käsittelyssä paljastui. Kovat läähätykset käsittelyssä tuli, vaikka näytti siltä, ettei hieroja juurikaan mitään tehnyt. Toivottavasti nyt helpotti ja Reima relaa. Loppuviikko mennään siis superiisisti ja sitten pikku hiljaa palataan vähitellen normimeininkiin. 

Täytyy pitää mielessä tämä, että jos yhtäkkiä muuttuu levottomaksi ja epävarmaksi, on todennäköisesti kyseessä jumi jossainpäin koiraa. Ja tietty mielellään ennen sitä jo hoidattaa koira. 

Muissa uutisissa Bondi on löytänyt lelulaatikon lusikan ja temuaa sen kanssa menemään. Ihan kiva se. Muuten on olleet treenit vähissä, kun oma sairastelu on niitä estänyt.

Some roses grow through concrete. Remember that.

Toivottomalta on taas tuntunut. Homma meni läskiksi Reiman kanssa trimmauksessa ja tyyppiä rasvailtiin ja koitettiin kutisevaa olo helpottaa parikin viikkoa. Ärsyttävää. Aika kireänä oli koko koira ja siinä sivussa kiristyin minäkin. Turhautti. Eikä tietenkään olisi pitänyt turhautua ja kiristyä, kun se ei tuossa ollut ollenkaan avuksi.

No koska periksi ei anneta opeteltiin lisää ja kokeiltiin uutta opskua. Eli sateinen sunnuntai sujui Ojangon kentällä täristen kylmästä sateessa seisten. Kouluttajana Nina Manner, joka toki on tuttu agilityn aluevalkusta ja tokon maaajoukkueen edustajana ehkä maailman makeimman Ässän kanssa. Meillä työn alla se ikuinen murheen kryyni ruutu, jossa on yritetty vaikka ja mitä, mutta mä en osaa kertoa Remelle, että ne tötsät pitäis bongata ja siitä johtuen Reme ei osaa niitä selkeästi bongata. Jos olis näppärämpi, olis ehkä tajunnut senkin miksi se oli Remelle niin vaikeaa. Homma oli mennyt pieleen siinä, että bongauksen vihjesana oli sama kuin itse käsky. (Joo, jollakin ne voi olla samat ja homma toimii). Tai no ei oikeastaan käskysanassa, vaan siinä ettei Reimalle ollut selkeää mitä piti tehdä ja saiko sinne ruutuun lähteä jo bongaussanalla vai ei. Välillä oli saanut ja välillä ei. Tästä tuli ristiriita ja meteli.

Eli vaihdettiin sitten bongaussana ja nyt oltiin tarkkana siitä, että tekee bongauksen ennen kuin lähtee ruutuun tai päästetään sinne. Ensin apuna oli appari, joka kävi näyttämässä ruudun ja sanoi samalla bongaussanan. Jotta bongaus tulisi Reimalta, tehtiin Remen kanssa pyörähdys, jolloin menetti näköyhteyden tötsiin ja piti bongata ne uudestaan. Homma toimi varsin hyvin ja bongauksesta tuli hyvinkin selkeä. Ääni jäi pois ja kun tätä ollaan uudelleen kokeiltu, niin hyvin on joka kerta irronnut ja tietää mitä on tekemässä. Melkoisen superia kaiken tämän tahkoamisen jälkeen.

Bondi on ollut aksaan valmistavien taitojen kurssilla ja osataan nyt peruuttaa, mennä häkkiin, hieman pujotella jalkoja ja kiertää tolppaa. Keinuakin on paukuteltu eikä se jännittänyt yhtään. Ohjaajan liikkeeseen ei kovasti reagoi ja tuli sieltä toistolla murinakin, kun jarrutin, pikku-bc:n jatkaessa kuin juna eteenpäin. Tällä viikolla Bondi teki ensimmäisiä ruutujaan ja muistuteltiin taas putken suorittamista mieliin. Hyvin lähti putkea tarjoamaan ja vauhtikin lähti kiihtymään. Kotona Bondi on keksinyt kahden lelun leikin eli kämppää rallitetaan ympäri pallo suussa ja toista harotaan ja tönitään etutassuilla. Koska tavoitteena on osata opettaa kolmannelle koiralle se paikkamakuu, niin Bondihan tekee sitä vähintään kerran päivässä. Istuu taikka makaa. Piilossakin olen käynyt piipahtamassa. 

Papustakin pitää jotain sanoa ja Papu on ollut huisin hyvä raunioilla. Viime viikolla oli vähän haastava treeni, kun valitsin väärän lähestymissuunntan ja tehtiin sitten pitkä lenkki ilman maalimiehen maalimiestä. Papu ei tästä hämääntynyt vaan työskenteli kuitenkin tarkasti. Hieno mies ja niin pollea, kun kaikki löydettiin.

Nyt työnalla Reimalla tunnari. Onneksi sitäkin on saatu nyt korjattua siihen pisteeseen, että nenällä taas etsitään. Nyt pitäisi taas sitten ruveta tuomaan niitä vieraita kapuloita pikku hiljaa ja vahvistaa liikettä, jotta pureminen jäisi pois. Bondi lähtee myös opettelemaan noutoa tunnarikapulalla. Harmittavasti vaan illat on nykyään niin pimeitä, että pitää löytää valaistu kenttä aina treenejä varten illalla. Papun tavoitteena on temputella ja kehittää hallintaa tottikseen.

All the training was necessary for my personal development

Siltä se ainakin tuntuu. Sen verran tuo Reima tässä aina välillä koettelee. Tänään treenattiin taas pitkästä aikaa.

Merkki+ohjattu: Merkille perspalloa ja vahvistusta. Hyvä ilme, peba meinaa mennä maahan eli pitää olla nopeampi palkkauksessa. Suunnissa ei ongelmaa. Tai ohjaajan suhteen on, kun ahnehti molemmat suunnat samassa treenissä.

Istuminen: Toimii! Tekee sen nyt varmasti ja häntä heiluen. Tai no ympärikääntyessä on kuitenkin epävarman näköinen, mutta on kuitenkin paikoillaan.

Tunnari: Kierrokset lähti kaakkoon. Johtuiko sitten noudosta vai epävarmuudesta. Piilottamisen jälkeen vastassa oli paikallaan tärisevä koira. Ilmeisesti nenänkäyttö on nyt myyty, kun niin suoraan paineli lehtikasaan. Note to myself: piilotapa ensi kerralla tunnari vähän kauemmaksi. Tuppaa aina jäämään juuri hiekan ja nurtsin/lehtien rajalle.

Palkalle vapautus: Tämän tajusin unohtaneeni treenata, joten se nyt sitten treeniohjelmaan mukaan. Hyvin luopui kiposta ja tuli ja pysyi mun luona ja odotti vapautusta.

Luoksari: No tässäpä tulikin taas vaikeuksia. Ei meinaan jää paikalleen. Kerran lähti perään ja toisen kerran nousi istumaan lähes välittömästi. Voi ärsytys. Ei muuta kuin palauttamaan takaisin ja muutama jättötreeni. On jätettäessä aika onnettoman näköinen. Luoksari itsessään täydellinen. Tulee lujaa ja teki hyvät stopit. 

Ruutu: Murheenkryyni 2. Ei bongaa. Ei sitten millään. Yritin lähetystä, mutta tyyppi lähti mihin sattui. Tyhmä minä. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt varmistaa, että onnistuu. Ongelmana myös se, että vire oli jossain ihan omissa sfääreissä tätä tehdessä. Piti siis odottaa, että rauhoittuu, mutta kauhian vaikiaa sekin oli. Lopulta tehtiin ihan vauvaruutu neljän metrin päästä.  Hmph. Onpas nyt haastavaa tämä. Lisäohjeita on tähän nyt kysytty ja vastausta odotellaan.

Jännä, että näistä treeneistä jäi huono mieli itselle, vaikka suurin osa asioista sujuikin varsin kivasti, mutta jotenkin se vireen hallinta on niin vaikeaa, että siitä hermostun (juu, varmaan auttaa) ja harmittaa, kun treenatut asiat eivät suju. Ei niiden tarvitsisi mennä loistavasti, kunhan olisi edes joku toivon kipinä tekemisessä.

Bondi sen sijaa on aika mainio. Lähtee kiertämään tolppaa jo jostain kymmenestä metristä ja tulee lujaa. Tehtiin ihan vaan kiertoja ja kokeiltiin välillä siihen yhdistää maahanmenokin. Ihanasti sukeltaa maahan. Treenattiin odottamisia ja vapautuksia ja eri asentoja. Pätevä tyyppi tekee noita kaikkia suvereenisti eikä viereisellä kentällä palloa pelanneet pojat häirinneet yhtään, vaikka välillä pallo rämähtelikin kovaa seinään. Hieno mies! Ja mikä vielä hienompaa, tyyppi on hipihiljaa tehdessään!

Keep your face to the sunshine and you cannot see a shadow.

Erityisesti nyt, kun aurinko alkaa käydä vähiin ja harmaus puskee päälle syksyn myötä. Tällä viikolla on treenailtu vähän. Tai ainakin Reiman treenit ovat olleet harvassa. Tosin mieleen tuli, että miksei noilla vanhemmillakin voisi tehdä pieniä treenejä enemmän ennen ruokaa. 

Tän viikon ajatuksissa on ollut se, että Bondin kanssa treenaan helposti vähän liian alhaisella vireellä. Tyyppi tekee, mutta siltä puuttuu vauhti ja "se" ilme. Vähän, kun pistää itseään enemmän peliin, niin tyyppikin terävöityy. Kivasti tekee nyt perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, peruuttaa ja leikkii. Leikissä tuo lelua kivasti takaisin. Ainakin kotona. Viime viikolla agiin valmistavalla kurssilla halli ja muut koirat vähän verottivat tuota intoa tuoda. Pitää siis vahvistaa lisää.

Reme treenasi merkkiä ja perspallon saloista käytiin Lentsun kanssa keskustelua. Niin, sillä pallo EI siis tarvitse osua koiraan. Ehkä tässä mun tarkkuuden puute oli Reiman onni. Sähäkämpää kääntymistä haluaisin, mutta sitä pitää työstää. Muuten tykkään ilmeestä siellä merkillä. Heiluttaa häntää ja odottaa mitä tapahtuu. Tyyppi on muuten ollut aika kireänä, joten treeneissäkin täytyy olla aika tarkkana, ettei kierrokset mene turhan koville. Siksi pallo onkin säästetty loppuruutuun ja muuten mennään nameilla. Ruutuun on hyvä imu, mutta treenilistalla on nyt palkkapurkista luopuminen eli se, että pystyy siirtymään sinne yhdessä minun kanssa.

Reima kävi perjantaina parturissakin ja mä meinasin saada paskahalvauksen tuloksesta. Tyyppi on ihan epätasainen ja kaula näyttää siltä, että karhu olisi siihen raapaissut kämmenellä. Muuten on kulmikas, jaloissa hapsuja ja häntäkin erittäin epätasainen. Pinkki iho paistaa pohjavillan alta. Ei ehkä ihan mennyt putkeen. Ei kauheasti lohduta, että se tasoittuu viikon sisään, kun nyt tuon kanssa ei kehtaa päivävalossa ulkoilla. Menisi jo viikko ja karvoja tulisi tasaamaan tilannetta. Ikävä tulee kyllä maailman parasta trimmaajaa Saaraa, joka teki aina hyvää ja tasaista jälkeä.

Papu oli tuttuun tapaan taas pätevä raunioilla ja kaikki maalimiehet löytyivät. Ensimmäisen kohdalla toki hieman ärsytti, kun ei ihan täysin saanut heti kohdennettua sitä missä maalimies oli ja piti vähän jo turhautumista muristakin. Seuraavat selvitti oikein hienosti. Papulle on nyt tavoitteena treenata tottikseen malttia ja jännityksellä odotellaan alkavaa rallytokokurssia.

Omaa osaamsita tuli laajennettua taas koetoimitsija 1-kurssilla. Mitään uutta sieltä ei oikeastaan tullut vastaan, mitä nyt eri lajien kirjo on yllättävän laaja ja rotulistasta löytyi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia ja minulle uusia rotuja. 

Sunnuntaille oli suunniteltu treenit, mutta ne jäivät nyt väliin, kun kuume iski minuun. Höh.

Problems are only opportunities in work clothes

Tällä viikolla on taisteltu vireiden kanssa. No ei ehkä taisteltu, mutta mietitty ja treenattu kuitenkin. Ensinnäkin Reiman vire on ollut jossain ihan tapissa. Olisiko joku juoksunarttu tai sitten joku muu juttu sillä taas menossa. Kovasti on saanut käskeä ja treenejä ei olla aloitettu ennen kuin tyyppi rauhoittuu. Ollaankin sitten taas tehty treenejä ensin syömällä nameja. Liikkeisiin on lähdetty ensin syömällä nameja ja muutenkin on käytetty nameja, kun lelut vetää kierrokset aikalailla kaakkoon.

No merkki alkaa olla aika kiva. Ilme on hyvä ja häntä heiluu. On ehkä hippasen hidas ja pylly meinaa mennä maahan, mutta treenataan.

Bondin kanssa on tehty perusasentoa, mutta mun mielestä tekee niitä nyt vähän liian matalassa vireessä. Oma totuttelunsa on se, että tuo koira on hiljaa tehdessään. Saatta hieman hyppiä, mutta muuten on kovin hillitty. Ulkona tolpan kiertoja tehdessä sentään murisee, kun tulee palkalle.

Aksaan valmistavalla kurssilla tehtiin tällä viikolla istumisen tarjoamista: namit käteen ja ottaamaan, että pylly menee maahaan. Siitä nopea vapautus namille, joka on kädessä. Ei mun mielestä oo tässä tarpeeksi hyvällä draivilla. Pitäis kokeilla lelulla tai superherkulla. Toisena treeninä oli käsikosketus, jota käytettiin kohta apuna jalkojen alituksessa. Hyvin lähti sitäkin tekemään. Katsottiin myös lelun palauttamista. Kivasti tekee sitäkin, mutta lisää pitää treenata siten, että saa vaihtaa vain käskystä. Muuten pitää pitää lelusta kiinni. Paljon hyviä juttuja ja taas tekemistä tuleville viikoille.

Muuten pönteröltä on lähtenyt etuhampaita ja uusia on tulossa tilalle kovaa vauhtia. Rokotuksillekin pitäisi taas mennä.

Paljon on siis työhaalareissa olevia mahdollisuuksia meillä.

Bob Baileyn viisauksia

Training is simple, but it is not easy. Niinpä. Miten sitä saakaan yksinkertaisista treeneistä välillä väännettyä niin vaikeita.
 

Think. Plan. Do.  

Niin, se vissiin olis hyvä ensin miettiä mitä tekee, sitten suunnitella se, miten se tekee ja sitten tehdä se. Yleensä joku vaihe näistä kolmesta jää välistä. Joskus jopa itse se tekeminenkin, jos homma tuntuu liian vaikealta.

 

Know what you want. Know what you don't want.

No näin. Pitäisi tietää mitä haluaa ja sitten toisaalta taas mitä ei halua. Sitten pitäisi vielä pystyä erottamaan se, että jääkö se ei-haluttu-tekeminen pois (kuten haukkuminen, ääntely), kun koira saa liikkeeseen varmuutta. Paras lääke tähän on etsiä niitä mielikuvia tai mallisuorituksia, joita sitten tavoittelee.

If you feel emotional, stop training. 

Tunnekuohussa on aika turha treenata. Juokse sen sijaan vaikka kentän tai hallin ympäri. Tai nuku yön yli ja mieti asia läpi. Siirtyhän se mielentilan kuitenkin siihen koiraan ja tekemiseen.

 

Look for simplicity: timing, criteria, rate of reinforcement. 

Yksinkertaista: ajoitus, kriteeri ja vahvisteen määrä/laatu. Mistä palkataan ja milloin ja millä. Vetääkö pallo kierroksille ja nami olisi parempi? Vai onko nami liian lälly ja tarvittaisiin vähän räjähtävyyttä? Pitääkö virettä laskea vai nostaa? Mikä on kriteeri, onko se liian korkea vai liian matala? Ja miten osata lukea tilannetta ja helpottaa treeniä tarvittaessa?

 

Trainers get bored. Animals don't.  

No, ei ehkä ihan totta. Tavoiteltavaa on, että koirilla on treenatessa kivaa. Mikäs pointti siinä muuten on? Pitäisi kuitenkin aina osata lopettaa hippasen liian ajoissa kuin liian myöhään.

 

Believe in what you are doing.  

Harvapa meistä tekee mitään mihin ei usko. Paitsi ehkä joskus jotain rutiinihommia töissä.

 

Operant conditioning is a few simple principles applied in a complex environment. 

Niin, kun on niin kuin se koira, häiriöt ja ihmisen toiminnan nopeus. Pitäisi pystyä nappaamaan se haluttu toiminta, mutta kun pitää sählätä naksun ja namien kanssa. Eihän siitä mitään meinaa tulla.

 

Creating complexity is ease. Creating simplicity is hard.

Jostain syystä saattaa olla, että ne ei-tahdotut-asiat saattavat kuitenkin tulla vahvistetuksi matkan varrella, ihan vaan huomaamatta. Ehkä oma haasteensa on myös ihmisen johdonmukaisuuden puute. Jossain vaiheessa tuleekin se, että en mä nyt ehkä just nyt jaksa ja eihän se haittaa. No haittaa se. Monille tämä on tuttujuttu agiradoilta. Miksi se treeneissä osaa, mutta kisoissa ei tee niitä? Olisko johdonmukaisuudessa toivomisen varaa?

More behavior is better than less behavior.  

Kouluttaessa kyllä. Toimintaa tarjoavaa koiraa on helpompi kouluttaa, kuin lukossa olevaa koiraa, joka ei tee mitään. Toki monesti pitää ehkä myös etsiä niitä juttuja, jotka juuri sitä koiraa motivoivat. Ei ne kaikki toimi makkaralla tai tartu kuolleeseen leluun. Pitää pistää vähän (mielellään aika paljonkin) itseään peliin ja tehdä tekemisestä kivaa. "ei se leiki tai ole kiinnostunut leluista" useimmiten kertoo vaan siitä, että ohjaaja on ollut vähän laiska pistämään itseään likoon ja etsimään sitä motivaattoria. Eikä se leluilla leikkiminen tarkoita pelkästään sitä, että viskataan se pallo johonkin ja koira rallattelee itsekseen. Pitää riepotella ja retuuttaa yhdessä ohjaajan kanssa. Rakentuu se suhdekin siinä samalla.

 

More reinforcements are better than fewer reinforcements.

Tää on jännä. Yleensä näin juu, mutta miten se kerjääminen sitten opitaan yleensä kerrasta?

 

Training is a mechanical skill.

Onhan se. Kannattaa vaikka tsekata kanakoulutusjutut. Oikealla ajoituksella pääsee pitkälle.

Be a splitter, not a lumper. 

Ei kaikkea kerralla. Pilko osiin. Vähän niin kuin joskus opettelit lukemaan. Pitää osata ensin aakkoset, sitten osata tavuttaa ja sitten alkaa tulla sanoja, joista vielä lisää treenaamalla saadaan lauseita. Näppärimmät osaa tehdä virkkeitä ja lauseenvastikkeitä. Neroimmat jo käyttää lainauksia.

 

You get what you reinforce, not necessarily what you want. 

Sitä saat mitä vahvistat. Aina se ei ole välttämättä sitä mitä halutaan,(varsinkin, jos suunnittelu unohtuu), mutta toisaalta aika makeita temppuja voi tulla tällä aikaiseksi.

 

Training must be worthwhile for all.  

Vastahakoisella ohjaajalla taikka koiralla on aika vaikea saada mitään aikaan. Oman asenteen tulisi olla positiivinen ja kannustava. Mitäpä sitä muuten treenaamaan, jos tuntuu tympeältä. Ei oo pakko, ei. Omat tavoitteet pitäis asettaa eikä miettiä mitä tavoitteita tulee jostain ulkopuolelta. Kaikista bc:stä ei ole maajoukkueisiin tai valioksi asti välttämättä tai russelista metsästykseen. Mutta ei myöskään pidä masentua. Tärkeintä olisi kuitenkin pitää hauskaa ja katsoa mihin se kantaa. Ei niitä esteitäkään kannata itselle asettaa. Pitää uskoa tekemiseen ja samassa kuplassa olemiseen. Sillä mennään jo pitkälle. Itselle se iloinen ilme tekemisessä on se juttu. Ihan sama, vaikka menis päin mäntyä, kunhan koiralla on kivaa ja se yrittää parhaansa. Reiluuden nimessä silloin pitää myös itse nauttia ja yrittää parhaansa.

Click for action, feed for position.

Tää on monille vaikea. Kuinka moni palkkaakaan seuruussa vain ja ainoastaan perusasennosta, jossa liike on seis. Ja sitten ihmetellään miten se itse seuruun liikkuminen ei toimi. No ei toimi, kun ei ole siitä palkittu vaan on palkittu siitä istumisestä. Palkkaa liikkeestä. Samoin palkkaa muissakin jutuissa yrittämisestä. Merkkaa se, että nyt tuo toiminta oli se mitä haettiin. Ensin kehu, sitten palkka. Kuinka tehokas naksutin onkaan.

I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be.

Niin, kovastihan olisin tuon koiran halunnut saada voi-valmiiksi ja evl-oikeudet tänän vuonna, mutta matkalla tässä vielä ollaan. Tällä viikolla on ollut onnistumisia ja haasteita. Toisinaan sujuu, toisinaan ei.

Suuntien opetus on sujunut ja yllätyksenä siinä on tullut kaupan päälle nätti pito. Palautus tulee hienosti sivulle. Pylly ei tahdo ehkä aina pysyä maassa loppuun asti, mutta työstetään sitä. 

Ruutua on saatu työstettyä, mutta yllättäen sitä ei sitten löytynytkään ruoholta. Bongaili ihan vääriä asioita ja oli levoton. Takaisin perusteisiin ja opettamaan kaukana toimimista eli eteenmenoa. Sitä tekee kyllä ihan kivasti eikä arvo mitään. Suoraan painaa menemään. Kaipa se siitä. Tunnari on mennyt ihan jees ja nenä on käytössä.

Luoksari on epäkunnossa. Stopit epävarmoja ja lähdön makuulla pysyminen. Pitää vahvistaa. Jos vaikka nyt vihdoin opettaisi sen yksin kaukana olemisenkin kuntoon.

Istuminenkaan ei ota oikein onnistuakseen, mutta ei voi olla vihainen, kun toinen tarjoaa hyvällä ilmeellä seisomista. Ehkä tehdää siitä leikki nyt ensin, siitä istumisesta.

Papu on ollut raunioilla taas ja toimi siellä pätevästi. Ainoastaan pitää olla tarkempi lähetyksissä, että koiruus oikeasti lähtee sinne lähetyksen suuntaan eikä vaikka päinvastaiseen suuntaan. Hienosti teki töitä ja häntä vipatti.

Bondikin oli taas mukana raunioilla ja hyvin etsi ja uskalsi liikkua pimeydestä huolimatta. Muuten Bondin listalla on ollut tällä viikolla lelulle ja targetille menon opettelua. Molemmat sujuu ja tyyppi tekee ihan suvereenisti ulkonakin targettia. Tarjoaa vielä makuuta ja pään maahan laittamista. Melko pätevä. Hauska tyyppi kyllä. Jos jännittää, niin aina ei pysty leikkimään lelulla, mutta namit toimii silloinkin. Liekö myös hampaat lähdössä, kun lelujen kanssa on vähän hellempi.

Tällä viikolla päädyttiin vähän lisäämään tyypin ruuanmäärää, kun tuntuu olevan niin hoikka. Katsotaan lähteekö paino nousuun.

Viikon varrelta

Keskiviikkona ensin urakoitiin möllitokot Lauttasaatessa kuvaajana ja päälle Remen ja Bondin treenit. Reme teki noutoa, tunnarin ja ruudun, pienen pätkän seuruuta. Nouto oli fine. Tunnarissa oli nenä todellakin auki ja käytti sitä. Harmi vaan, että etsi aivan liian pitkältä. Maltoin kuitenkin mieleni ja annoin tehdä hommia. Löytyihän se lopulta sieltä lehtien alta. Seuruu oli kiva ja ruutukin paranee koko ajan.

Bondi teki asentoja, merkkiä ja loppuun ruudun. Asennot jees. Merkistä saatiin merkin tökkäisy pois, mutta ruutua ei hahmota eikä oikein muistanut, että namikuppi jäi sinne. Meni mutkitellen ja tsekkasi etutötsien takaosat. Uusinta otettiin lyhyemmältä matkalta, mutta saman tyyppinen oli sekin suoritus. Täytyy vähän miettiä taktiikkaa seuraavaa kertaa varten.

Torstaina aksattiin lainakoira Kuuran kanssa. Ihana pikkuraketti, joka paineli kyllä sellaista haipakkaa. Hyvä pätkä saatiin treeniä aikaan. Harmittavasti Kuuran kynsi ilmeisesti nappasi kiinni mattoon ja verilöylyhän siitä tuli. Tämä aiheutti hämmennystä seuraaville treenaajille, sillä yksi parson luuli, että kyseessä oli verijälkitreenit.. hups.

Perjantaina Bondi oli ekalla esiaksatunnilla ja melko pätevä tyyppi oli siellä. Häkkiin meno treenit meni hyvin ja alkoi siellä tarjoamaan makoilua. Pitää muistaa vaan palkita syvemmälle häkkiin, ettei ala kuikuilemaan ulos sieltä. Toisena treeninä tehtiin keinuvalla alustalla liikkumista. Itse en ensin tajunnut liikkumisen olevan se juttu, mutta hienosti tyyppi törötti kuitenkin laudalla eikä sen liikuttaminen ollut ongelma. Tämän jälkeen tehtiin tasapainotyynyllä seisomista etujaloilla ja kun sen tarjoaminen sujui, niin lähdettiin hakemaan tyynyllä pyörimistä niin, että etutassut on paikallaan ja takatassut kiertää tyynyä. Tätä ollaan tehty kotona laatikolla, mutta nyt ilmassa oli hieman jännitystä eikä Bondi aluksi lähtenyt tarjoamaan ja pyöriminen jäi kotitreeneihin. Seuraavaksi treenattiin peruuttamista ja hyvin tyyppi lähti sitäkin tekemään ihan kivasti. Ilmeisesti olen onnistunut vahvistamaan hyvin jo maahanmenoa, kun sitä myös tarjoaa kovasti, jos on epävarma. No ei haittaa, hyvä niin, koska rauhoittuu siihen. Loppuun vielä tehtiin ohjaajan perään menoa ja pysähtymiseen reagointia. Pirun nopea jamppa on jo tuossa iässä.

Lauantaina vietettiin russelien agimestiksiä Purinalla ja siinähän humpsahtikin sitten koko päivä aikalailla. Molemmat jampat osallistuivat mölliradalle ja huisin kivaahan se oli. Tosin Papulle eivät kelvanneet lelut eikä liioin kuivuneet natural menut. Onneksi tyyppu meni kuitenkin juuri ennen rataa pummimaan kanssakisaajalta kalkkunavoileipää ja sen voimin sitten liikkui kohtuullisesti radalla. Reimalla taas ei ollut ongelmia motivaation kanssa, vaan radalla mentiin ihan esteiden takia aika haipakkaa. Molempien kanssa vielä rallitettiin putkirallia, joka oli varsin lystikästä.

Tänään piti treenailla tokoa, mutta mulle pukkas lämpöä päälle. Höh. Pitää kerrata Lentsun nettitokot ja tehdä treenisuunnitelma ensi viikolle.

Penne on etevä

Penne, ikää 3 kk 6pv, osaa mennä eteisen oven eteen vinkumaan, kun haluaa ulos pissille. Hirvittävän kivasti on tajunnut oven yhteyden ulosmenoon, vaikka sen jälkeen pitää vielä suoriutua kahdesta ovesta ja tien ylityksestä ennen pissipaikkaa. On se näppärä.

Muuten tänään alkoi nettitokot! Ne kauan odotetut. Pentutreenit sopii kaikille näistä ja periaatteessa Remen EVL-treenejäkin voi soveltaa. Bondille tänään merkkiä: onnistuin opettamaan senkin keilaamaan merkin nurin. Ou nou. No korjausohjeet on jo saatu, joten eiköhän se siitä. Oma oppimiskäyrä koki uuden suunnan, kun tajusin lopettaa treenin, kun en tiennyt miten virhe korjataan. Bondi pääsi sitte jatkamaan harjoituksia kosketusalustan merkeissä. Ihan täysin sitä ei vielä myyty, mutta hyviä toistoja saatiin.

Reme teki myös merkkiä. Menee kivasti, voisi olla hieman tsäpäkämpi, mutta ihan jees. Mutta menee vähän merkin viereen. Eli paikkaa pitää korjata. Ohjeita siihen odotellaan. Muuten Reme opetteli ohjatun oikeata, joka olikin yllättäen vähän vaikea, kun niin kovasti halusi tulla minun luokse. Saatiin kuitenkin lähtemään oikeaan suuntaan ja koska vire on ilmeisesti vähän alhaisempi, niin kapulakaan ei kokenut kovia. Loppuun Remelle ruudun bongaus iltaruualle. Lujaa meni suoraan. Great!

People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily.

Nih, tiskiallas siis käytössä ja päivittäin on tehty juttuja. No ainakin melkein. Viikonloppu meni heppaleirillä, joten koirat saivat lomaa. Sitä ennen kuitenkin treenattiin. Päivittäin. Onnistuin jopa pitäytymään siinä, että treenit ovat lyhyitä. 

Bondilla vähän pidempiä, mutta ei nyt mitään hillitöntä kuitenkaan. Suuremmaksi osaksi leikkimistä ja leikin kautta stoppia ja maahanmenoa. Ihanalla vauhdilla tekee niitä ja kiertämiseen tulee vauhtia koko ajan lisää. Kahden lelun leikki toimii eikä häiriöt haittaa.

Reme on bongaillut ruutua ja etsinyt omaa tunnaria. Bongaus etenee hyvin ja sitä on tehty vain kerta/treeni. Eikä tunnariakaan enempää. Torstaina Reme vahingossa tosin nappasi kiinni mun peukalon hankaan, kun luuli sitäkin lauantaimakkaraksi. No palkka oli ainakin kohdillaan. Muuten on kotona ennen ruokaa kierrellyt tunnari suussa juttuja. Ekat on aina kauheeta pureskelua, mutta kolmas menee yleensä jo ihan nätisti.

Viime viikolla Papu sai vieraita raunioille, kun vanhemmat tulivat menoa tsekkaamaan. Papu moikkasi pikaisesti ja sitten oli jo kiire hommiin. On se aika hieno. Hyvin on syttynyt hommalle ja hyvä niin. Kovasti teki duunia ja haukkui hyvin. Kahden maalimiehen syliin meni, kun kerran pääsi. Tosin tarjoaa jo kivasti kauemmaksi menoa ja haukkumista sieltä.

Muissa uutisissa on se, että Papu on ilmoitettu rallytokokurssille. Katsotaan, josko se olisi myös Papun laji.

Ei oo paljoa tyyppi muuttunut

Reimalla ikää joitain viikkoja. Kuva Sari Kuusela-Huotari.

Reima ikää joitakin vuosia. Kuva Sirpa Saari.

“God gave us crying so other folks could see when we needed help, and help us.”

Tiimin leirillä oltiin siis Tuorlassa taas ja keli oli mitä mainioin. Lauantaina aloitettiin taas kuulumisilla ja parasta antiahan oli taas se, että ihmiset ja koirat ovat onnistuneet. Tällä kertaa oli leivottu uusi TVA ja sen kunniaksi saatiin kakkua. Muuten juhlan aiheina olivat luokkanousut. Muutama uusi tiimiläinen toivotettiin myös tervetulleeksi.

Herkuttelun jälkeen aloitettiin treenit paritreeninä. Ohjelmassa seuruuta käskytettynä ruotsiksi tai englanniksi. Koska oltiin hyviä ja nopeita, me ehdittiin tehdä treeni kahteen kertaan ja kertaalleen molemmilla kielillä. Reme oli hyvä ja itseltäkin meni käskytykset ihan hyvin.

Seuraavana treeninä oli kaukot. Parin kanssa piti katsoa treenikohtia. Mulla taas omassa pähkäilyssä se, että miten tuon koiran pitäisi vaihdoissa liikkua ettei tule mitään aivopierua. Ratkottiin myös sitä, miksi Reme kokeessa rykäisi mun viereen. No selityshän oli maailman yksinkertaisin. Mitäs vedin sen sillä kädellä. Vaihtohan oli m-s. Tähän testattiin sitten uppe käskyn käyttämistä (meillä tarkoittaa takajalkojen heittämistä istumisesta taakse, kun m-s pitäisi siis nousta hissinä) ja koira on fiksumpi kuin ohjaajansa ja nousi hyvinkin nätisti hissinä. Haaste siis ratkaistu. Pitää vaan muistaa tuo kokeissa.

Lounaan jälkeen tehtiin omia ongelmia ja me ratkottiin Reiman yksin jäämistä. Tyyppiä, kun jännittää se yksin jääminen niin kaukoissa, luoksarissa ja paikkamakuussa. Avuksi otettiin nyt appari, joka palkkasi. Apparit tosin aluksi epäilivät, että syökö Reme sormet ja mahtaako se pysyä maate. No ei syö ja pysyy kyllä. Hyvin myös luopui apparista ja keskittyi palkan jälkeen minuun. Tähän nyt vaan pientä vahvistamista. Tehtiin myös ruutua. Ihan pieleen oli mennyt sen treenaminen. Pitää opettaa bongaus ja varmistua siitä, että on bongannut ennen kuin päästää ruutuun. Ensin tehdään läheltä ja pikku hiljaa kasvatetaan matkaa.

Illalla saunottiin ja parannettiin maailmaan saunassa jopa siinä määrin, että osalle porukasta tuli huono olo. Omat sormetkin tosin turposivat mystisesti yhtäkkiä, mutta päivän aikana olin tainnut saada aikaan nestehukkaa.

Sunnuntaina jatkettiin tiskialtaalla tai norsun syönnillä. Pala kerrallaan, kun lähtee ongelmaa ratkaisemaan, niin se myös ratkee. Tämän tuokion jälkeen taas omia ongelmia. Mua ärsytti jo tullessa Reiman vire, joka oli kitisevä ja rauhaton. Tunnaria lähdettiin tekemään. No selvisi se, että olenkin nyt vahvistanut silmillä etsimistä nenän käytön sijaan. Joopa joo, mites tässä näin on käynyt. Ärsytti ja harmitti tyhmyys. Vielä enemmän harmitti koiran holtittomuus ja töhöäminen. Siihen, kun vielä lisättiin tunnarin raivopäinen pureminen, niin itkuhan siinä tuli. Miksi meille aina näyttää käyvän niin, että asia, jota on treenattu näyttääkin siltä, ettei sitä ole koskaan ennen tehty? Voi toivottamuus. No ei muuta kuin kuivaamaan kyyneleet ja tekemään. Pari tunnarin pitoa ja palautusta saatiin tehtyä hienosti kiertämisen kautta. Viimeinen pa:n tulo taisi oli varsin vauhdikas ja hieno. Pitokin oli hyvä, jopa niin, että piti siitä hienosti kiinni vielä siinäkin vaiheessa, kun koskin tunnariin. Mieli oli kuitenkin maassa ja tuntui siltä, ettei homma etene mihinkään.

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuut. Repelle jätin purkin näkyviin, mutta en tiedä olisiko se sitä oikeasti tarvinnut. Rivissä olo oli hyvä ja yksittäin mentiin maahankin kivasti. Hyvin pysy. Ainoastaan, kun hävittiin piiloon, oli tullut sammakkorääkäisy. Tämän toisti toisellakin kerralla, mutta saa sen kyllä anteeksi, kun muuten on nätisti ja tärisemättä paikallaan. Laski jopa päätäkin välillä maahan ja kesti liikkurihäiriön. Ihan kiva päätös leirille tämä.

Reme tekee kaukoja. Ihana ilme sillä. Kuva Sirpa Saari.

Painia ja piikkiä

Eilen Bondi tapasi ensimmäisen Bondtytön Elsan. Painiksihan se, vaikka aluksi vähän taas arasteltiinkin.

Tallikaan ei ollut enää niin jännä ja sielläkin hengailtiin ihan rennosti. Paljon oli rapsuttelijoita ja ihailijoita.

Tänään käytiin ekoilla rokotuksilla ja tyyppi ei ollut millänsäkään. Piikkiä ei edes huomannut, kun söi tarjottuja herkkuja. Pallit oli tällä kertaa jossain piilossa, mutta toivottavasti ne sieltä taas löytyvät. Muuten naureskeltiin henkilökunnan kanssa löysälle nössölle, joka käyttäytyi varsin pikkuvanhasti. Painoa oli muuten Bondille kertynyt 6,1kg.

Voihan voittaja!

Kokeessa siis oltiin Remen kanssa viikonloppuna ja tässä analyysi suoritteesta:

Paikkamakuu - 0: Pysyi siellä ja oli hiljaa, mutta on nyt kehittänyt sinne keskelle suoritusta 2 minuutin seisomisen. Hienosti oli maassa, kun palattiin luokse.

• Plussaa kuitenkin se, että alku oli paras ehkä pitkään aikaan. Ei kauheaa kitinää ja vänkäämistä. Jäi kivasti ja oli hiljaa. 
• Erityisplussat siitä, että vaikeusastetta nosti se, että yksi koira lähti rivistä heti ohjaajan perään, toinen oksensi vieressä minuutin kohdalla ja kolmaskin istui jossain vaiheessa liikettä.
• Plussaa vielä se, että kehään mennessä annoin tsekata kartion, niin ei tarvinut sitä enää yksilöissä käydä ihmettelemässä.

Tunnari - 0: Ampui tuhatta kapuloille ja otti ensimmäisen minkä löysi. Ei ollut nenä auki.

• Virittely ei tässä onnistunut. Pitää treenata lisää kapularivillä
• Plussaa innokas lähteminen ja palautuskin melkein tuli viereen eikä tunnarikaan mennyt hammastikuiksi.

Istuminen - 7,5: Ei mennyt ekalla, autoin toisella käskyllä ja vähän kädelläkin. Kontakti lähdössä oli huono.

• Plussaa itselle se, että olin miettinyt miten toimin, jos eka käsky ei mene perille. Pitää vahvistaa vielä liikettä, mutta tietää kyllä mistä on kyse. Valmisteleva osuus voisi olla parempi.

Ruutu - 0: Irtosi kaksi metriä ja hauhau. Ei hajuakaan hommasta. Vinkkejä tarvitaan ruudun bongaukseen ja sinne irtoamiseen.

•  Oli tiedossa, että tämä on vaikea vielä eikä täysin myyty Reimalle. Nyt treenaamaan bongausta lisää. 

Seuruu - 7: Alussa lähti jonkun hajun perään ja sain komentaa takaisin, sen jälkeen kivaa tekemistä. Kontakti vähän katkeili, mutta askeleet meni kivasti. Tästä kyllä tykkäsin.

• Alun koomailu pois, muuten oli aika kiva. Askeleet sivulle ja taakse meni kivasti ja paikallaankin osattiin tehdä täyskäännökset.

Luoksari - 0: Seisoi, kun käännyin ympäri ja tuli niin lujaa, ettei ollut aikomustakaan eikä mahdollisuuttakaan pysähtyä.

• Tässä näkyy palkkaamattomuuden rutiinittomuus. Aiheuttaa epävarmuutta ja siksi nousee tuolla seisomaan ja tuli muutenkin läpi, vaikka tää on ollut jo kauan meidän bravuuriliike, jossa on tehnyt lähes poikkeusetta superhienot stopit.
• Pitää miettiä itse miten toimii. Taisin sanoa muuten väärän jättökäskynkin.

Kaukot - 0: Ekasta käskytä rykäsi sitten viereen hienoon perusasentoon.

• Jännä oli tämä, mutta veikkaan samaa kuin edellisessä. Monta liikettä jo palkattomana alla ja iskee epävarmuus. Osaa kyllä kaukotkit ja ollaan tehty m-s treeneissä monta kertaa, joten ei siitä pitäisi olla kiinni.

Hyppynouto - 8,5: Lähti haukulla, hyvä vauhti ja ok pito. Luovutuksen jälkeen nousi seisomaan. (ja karkasi kehästä kassille lopuksi).  

• Tästä saatiin jo yleisöltäkin taputuksia, kun niin innokkaasti meni. No ei oo ihme, onhan tähän yhdistetty Remen kaksi lempparijuttua: hyppy ja nouto. 

• Tuli testattua Remen muisti. Muisti, että kassissa on lihapullat ja kävi siellä välipalalla. Kassi onneksi kehän vieressä olleen auton takana piilossa, niin tuomari ei sitä nähnyt. Ja meikkis kipikapi hakemaan Reme takaisin kehään ja jatkettiin tekemistä. Ehkä ei siis kassia seuraavalla kerralla kehänlaidalle.
• Superia palautus viereen vaikkei peppu pysynytkään maassa ja pitokin kohtuullinen.

Metsku - 8: mietti ottaako, mutta otti. Sama seisomaan nouseminen luovutuksen jälkeen.

• Tämä myös hyvä. Vierailla metskuilla ei olla niin treenailtu. Siinä mielessä hyvä, että oltiin voittajan eka koirakko, niin ei niitäkään kukaan ollut ehtinyt kuolata.
• Palautus jees.

Kokonaisvaikutus - 7: se kehästä karkaaminen ja haukut välillä. Tuomarin kommentit, että olipahan menoa ja meininkiä.

Yhteensä 90,5p. Eli jäi sellaiset 166p pistettä parannettavaa 1-tulokseen.

Hyvä fiilis kuitenkin ja vitsailin läpi kokeen liikkurin kanssa. Mulle papukaijamerkki etten hermostunut, vaan kehuin koiraa kuitenkin koko ajan läpi kokeen. Kohtuu rento meininki ja Reimalla oli yritystä ja saatiin niitä loppupäänkin liikkeitä kuitenkin vielä onnistumaan.

Sataa sataa ropisee

Mutta sateethan eivät ole meitä haitanneet.

Viime keskiviikkona alkoivat taas koirakoulun koulutukset ja pitkästä aikaa olin kouluttamassa. Mukavaa puuhaa, mutta aika paljon kaikenlaista uskomusta menossa. Yhdelle koiralle ei ollut opetettu juuri mitään, kun sen piti osata seisoa näyttelyssä. Jos sen opettaisi istumaan, niin sittenhän se istuisi sielläkin. Muitakin vastaavia juttuja tuli esiin. Ei voi kuin ihmetellä. Eikö se homma mene niin, että kannattaa tehdä ja hakea sitä suhdetta koiraan ja pitää kivaa, kuin miettiä, että tätä ei voi tehdä, kun tuo menee sitten pieleen jne.

Bondi treenasi leikkimistä koulutuksen jälkeen ja koitettiin tavata Komee. Komee oli kuitenkin melkoisen jännä, joten pakoonhan siinä taas mentiin. Illalla tein eläinkokeen ja iskin Bondille vielä takin päälle, kun kerran satoi. Tyyppi ei reagoinut mitenkään. Ihan ok siis.

Torstaina jatkettiin pentupaineilla Rockyn kanssa. Taas arkaili aluksi, mutta lopulta Rockykin sai juosta emännän jalkoihin turvaan. Niin se kehittyy. Älli ja Tälli ovat aika hyvä painipari. Muuten Bondin viikko-ohjelmassa on ollut leikkimistä. Kahden lelun leikki menee kivasti ja heitetylle lelulle menee kivasti. Palautusta täytyy vielä harjoitella, mutta hyvin sekin sujuu. Aloiteltiin myös viettihyrrän kautta asennon vaihdoksia. Hitaita ovat vielä, mutta istu ja maahan sujuvat. Työstettiin myös ihmisistä luopumista, jotta lenkit sujuisivat hieman paremmin eikä kaikkiin tarvitsisi kiinnittää huomiota. Hyvällä alulla tämäkin. Matolääke tuli annettua Bondille ilman ongelmia. Suurin ongelma taisi olla Reimalla, joka kävi tilannetta tarkastamassa ja sai hajusta jo puistatuksen, joka jatkui jonkin aikaa.

Reme on treenaillut ruutua. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta pitää vaan vielä vahvistaa lisää. Ihan hyvä boogie. Noudot on hyvällä mallilla ja tekeminen on ollut kivaa.

How did it get so late so soon?

Niin, tuntuu, että joka ilta ollaan jo hyvin huomisen puolella ennen kuin pää koskee tyynyä. Huh. Koitin jo kerran kirjoittaa mitä viikon aikana meille on tapahtunut, mutta bittiavaruus oli taas vikkelämpi ja korjasi kirjallisen tuotoksen parempaan talteen.

Viime viikolla Reme treenasi tokoa. Hyvä meininki, vaikkei ihan täydellistä ollutkaan. Alkaa mennä jo voittajan liikkeet palkattakin. Noudot on jees, lukuunottamatta tunnaria, joka on vielä jännä ja menee silpuksi. Tai no ei silpuksi, mutta kyllä sitä aika kovaa purraan. Tykkään silti ihan mahdottomasti Remen kanssa tekemisestä.
Harmittaa kovasti, kun Reme on niin intona tekemässä pennun treenejä, kun hän ne jo osaa ja siitä aiheutuu sitten myös hieman liikaa kierroksia aina välillä ja homma meinaa keittää Remeltä yli.

Papu oli keskiviikkona taas raunioilla ja superpätevästi tuli taas kaikki pelastettua. Ekalle maalimiehelle suoraan ja kun se oli niin siistiä piti pomppia styroksikasassa ja maalimiehen mahallakin. Haukku lähti hienosti. Toinen maalimies sai tökkäisyn poskeen ja sen päälle Papun propellihäntä hakkasi naamaan, kun toinen koitti löytää sopivaa paikka ja asentoa haukkumiselle. Haukut tuli tässäkin hienosti. Seuraavaa maalimiestä kouluttaja povasi vaikeaksi, mutta höpsis. Papu paineli suoraan piilolle ja antoi paukkua. Viimeistä etsittiin tovi, kun hajua ei oikein tullut. Yleisö jännitti jääkö Papu kiinni betoniputkeen, mutta fiksuliini vaan etsi lyhimmän reitin ja varmisti ettei putkessa ollut ketään. Löytyi se viimeinenkin ja hienosti Papu tarkensi paikankin. On se pätevä! Bondikin teki muutaman maalimiehelle juoksentelun eikä jännittänyt yhtään.

Torstaina mentiin tutustumaan Bondin kanssa aksahalliin ja painimaan Rocky-kelpien kanssa. Rocky oli hieman päällekäyvä yleinen syyttäjä ja Bondi pakenikin sitä pusikkoon pariin otteeseen. Mietinnän jälkeen tyypit kuitenkin painivat ja Bondikin pisti Rockylle kampoihin. Kaupan päälle tuli muistutus siitä, että paineja ei suoriteta hihnassa. Tuloksena oli kolmijalkainen Bondi. Ilmeisesti hihna jotenkin kiskaisi etutassua ja siihen tuli pieni venähdys. Tietty mielessä kävi, että oliko tämä aksaura sitten tässä. Onneksi kuitenkin yön jälkeen meillä oli taas nelijalkainen koira. No kohellukset eivät siihen loppuneet, vaan sattuipa niinkin, että Bondi lähti lenkillä kohti ohimenevää ihmistä ja tassuhan tuli sitten minun kengän alle. Siitä selvittiin onneksi huudolla.

Sunnuntaina Papu aksasi aluevalkkutreeneissä ja Bondi treenasi odottelua kentän laidalla. Papu oli superhyvä ja meno oli mahtavaa. Valkkukin sanoi, että tämä oli paras treeni meiltä mitä hän on nähnyt. Vauhti pysyi koko ajan yllä ja minäkin uskalsin juosta. Hienoa menoa ja Papu nautti. Eikä muuten paennut lelun kanssa putkeenkaan, vaikka siihenkin tarjoutui mahdollisuus. Bondin odottelun treenaus noudatti perinteistä kaavaa: tyyppihän huutaa ensin hivenen uusissa tilanteissa ja nytkin sitä huutoa kuultiin. Rentoutui kuitenkin ajoittain nukkumaankin häkkiinsä. Kotimatkalla ihmettelin kummaa kolinaa ja sitten hokasin, että en laittanut Bondin häkin ovea kiinni ja se siellä kolahteli takaluukkuun. Tyyppi kuitenkin matkusti tyynesti kerällä nukkuen.

Bondin edistys tällä viikolla:

• Laatikkoon meno
• Etutassut laatikon päälle ja laatikon ympäri pyöriminen suuntaan ja toiseen
• Perusasentoa on tehty ja parin askeleen seuruuta
• sylkkärit menee ja pyöriminen lelun perässä

Muuten on ollut kohtuu rauhaisaa menoa, mutta vanhempien koirien väsymys saattaa aiheuttaa konflikteja. Papu ja Reima ovat molemmat kertaalleen Bondia ojentaneet hieman liian kovalla kädellä hieman hölmöissä tilanteissa. Eilen Bondi sai kurinpalautuksen, kun tulin vanhempien luokse ja Papu tuli minua tervehtimään ja Bondi sinkosi unestaan väärään suuntaan ensin  ja tuli sitten luokseni. Papu taas oli silloin jo paluumatkalla ja ohitustilanteessa tuli sitten sanomista, vaikka mielestäni kukaan ei törmännyt keneenkään. Harmittavaa ja ahistaa sekä mietityttää tuleeko näitä vielä useamminkin. Harmittaa nähdä Reme väsyneenä ja kireänä, kun pitää kytätä pennun tekemisiä. Ehkä se on Remen otettava myös rentoutumiskäsittelyyn. Remelle toki pisteet siitä, että ei nyt enää reagoi pennun louskuttamiseen vaan katsoo silloin minua ja siirtyy lepuuttelemaan sohvalle turvaan. 

Pennulle on kiva opettaa asioita, mutta muuten rassaa homma. Voihan se toki olla myös minustakin kiinni, tuo muiden kireys. Kai sitä pitää vaan koittaa ottaa rennommin, jos se vaikka tarttuisi noihin ärriereihinkin. Mutta varsinaisesti ei voi kyllä hehkuttaa pentuajan ihanuutta. Etenkään, kun siihen kuului eilen seisoskelua aamuyöstä ulkona sateessa, kun toisella oli maha sekaisin. Tosin olisihan se voinut käydä kenelle tahansa näistä koirista. Voihan syksy ja sateet.

Horror

Olipahan yö. Pienin ei rauhoittunut aitaukseensa nukkumaan juurikaan vaan melusi läpi yön. Jos ei kiljunut, niin sitten veteli luuta pitkin aitausta aiheuttaen kivan kolinan.

Jos pienin olikin hiljaa, niin sitten Remelle iski ahdistus ukkosesta. Läähätystä, sängyn alla ryömimistä. Ryömi jopa säilytyslaatikon ja sängyn välisessä muutaman sentin tilassa, mikä taas aiheutti tökkimistä sängyn päällä nukkujille. Aamulla varsinainen ylläri oli vastassa eteisessä, kun kynnysmattoa oli hieman modifioitu. Voihan piru!

Voisi sanoa, että onneksi yksi koira oli sentään järjellinen. Paitsi ettei ollut. Papuhan oli päivällä metsästänyt ampiaista (taas) ja nyt oli sitten kuono turpeana. No ainakin Papu oli hiljaa paikallaan ja nukkui yöllä.

Yöunet jäivät siis todella vähiin. Höh höh.

Muissa uutisissa Bondin kehitys. Yhdenksän viikkoinen Bondi osaa:

• luopua palkasta (perääntyy ja istuu tai menee makaamaan)
• irroittaa lelusta (No ei ehkä ihan täydellisesti, mutta aika hyvin.)
• tarjota maahanmenoa ja pään laittamista maahan (Jes. Sellainen paikkamakuu sille siis tulee.)
• tarjota pentuaitaukseen menoa (ja sieltä poistuloa ja taas sisäänmenoa palkan toivossa)
• olla pissimättä 4 tuntia
• mennä etupalkalle

Remen synttäriä ja muiden toilailuja

Maailman paras Reme tänään jo hurjat 7 vuotta! Kyllä aika kiirii ja täytyy sanoa, että pennun tultua on taas raavittu useamman kerran päätä, että mites me tää viimeksi hanskattiin. Arvostan myös näitä vanhempia kavereita, jotka ovat melkolailla mukavia tyyppejä ja osaavia.

Reme tokoili tänään synttäreiden kunniaksi ja homma toimi kuin junan vessa. Hienoja noutoja. Ruutu löytyi. Tehtiin ohjattu ja tunnari. Istui odottelemassa. On se superkoira! Ihana karvakamu.

bondi opettelee luopumaan namista ja tekeekin sitä jo parin treenikerran jälkeen melkoisen pätevästi. Samalla tarjoaa maahanmenoa ja pään laittamista maahan. Ei hullumpaa ollenkaan. Muuten tarvittaisiin korvatulppia, kun meteli nousee välillä valtaisaksi, kun herra ei saa tahtoaan läpi. Keinot ollaan tämän suitsimiseksi kuitenkin keksitty ja niitä harjoitellaan. 

Yllättävästi Papu on ollut varsin leikkisä Bondin kanssa ja Reimakin alkaa relata pikku hiljaa. Ainoastaan Papun ruokakipolle ei Bondilla ole asiaa ja tästä yrityksestä aiheutuikin melkoinen huuto, kun Papu asiasta ilmoitti niin, ettei jäänyt mitään epäselvää. Tuskin yrittää enää uudelleen.

Onhan tässä pennun kanssa puuhastellessa hommaa, mutta on se kiva huomata edistystäkin. Hiljaa hyvä tulee.

Kahden joukkoon on tullut kolmas

Lauantaina meille tassutteli tiensä Bond. Redteam's Bond. Musta-valkoinen bc-uros. Se mitä on toivottu ja ootettu kuin kuuta nousevaa. Hauska tapaus. Vähän mietiskelevä, mutta kuitenkin rohkea.

Reimasta ja Papusta Bondin tulo ei ehkä ollut hauskaa. Ainakaan vielä. Papu oli tyynen rauhallinen, joskin ei ollut näkevinäänkään pentua. Reima taas raivokas. Kuten arvelinkin. Toistaiseksi siis sisätiloissa kolmikko ei ole ollut kovastikaan vapaana. Ainakaan pennun valveillaoloaikaan. Nukkuminen menee ihan jees ja Remekin pystyy rentoutumaan 1,5 m päässä. Mutta pennun purina aiheuttaa sellaisen jännittämisen russeleissa, että alkaa olla kiire korjata pentua talteen. No kaipa se tästä. 

Viikonlopun aikana Bond on

• autoillut (osa meni nukkuen, muuten onkin sitten kiljunut ja raivonnut kovaa kyytiä. Kevyt häkki saa vaihtua vähän kestävämpään malliin)
• ulkoillut sekä Papun, että Reiman kanssa (Kaikki ovat vielä hengissä ja vahingoittumattomia)
• tavannut pieniä ja suuria ihmisiä. (Lapsiin ja käsittelyyn oli kyllä jo hyvin tottunut kasvattajalla)
• ollut mukana terassilla juomassa aamukahvia.
• kiertänyt korttelia (Kävelee nätisti hihnassa. Välillä on tullut tuumaustaukoja, mutta sitten matka taas jatkuu. Tosin välillä on keskusteltu siitä saako hihnaa syödä).
• leikkinyt kahdella lelulla, tuo ihan kivasti leluakin välillä ja leikkii
• käynyt vanhemmilla tutustumassa. Paimenkoira pelästyi ensin koristelammasta.
• mennyt portaita ylös ja alas
• totutellut eri pintoihin (asvaltti, sora, betoni, muovimatto jne.)
• ulkoillut yöllä ja nähnyt varjoja
• aloittanut treenaamisen oman nimensä opettelulla ja kontaktin ottamisella

Aika paljon mahtuu pariin päivään.

Oma mieli on vielä vähän sekaisin. Onhan se ihana ja osittain iisi (päivärytmi on vielä hakusessa), mutta parit raivarit tässä on nähty ja vankilapako. Taisi olla tämä muutos sittenkin kaikista suurin minulle. Mietityttää Papu ja Reima, miten ne hyväksyvät tyypin laumaan. Papulle ilmeisesti ok, Reima sulattelee ajatusta. Katsotaan kuinka pitkään siinä menee.  Se tässä ehkä eniten ahdistaa ja jännittää. 

Toinen on se, että miten tuon tyypin saa talon tavoille. Yöllä nukutaan ja päivälläkin voi levätä. No pentu on pentu ja opettelee pikku hiljaa. Siihen nähden nuo kaksi aikuista ovatkin aika luksusta. Ei kiljumista autossa (tai no Reimalta loppujen lopuksi kuitenkin ihan siedettävissä määrin), pysytään siellä mihin jätetään (No okei, voi melko pitkälti luottaa, että kämpässä ei kuitenkaan kovasti mikään hajoa P & R:n käsissä päivän aikana.), yksinolo hanskassa (ettei tarvi siitäkään kiljua) tai että lauma tulee toimeen kotona keskenään (siihen meneekin sitten oma aikansa, että mäkin lakkaan murehtimasti siitä, mitä päivän aikana tapahtuu).

Huh, tais olla hulluutta ehkä sittenkin lähteä tälle tielle. Ehkä.

Huh hellettä!

Vähän on ollut nyt vähissä treenaamiset, kun lämpöä pukkaa vähän liiankin kanssa. Tänään kuitenkin treenittiin, kun oli hippasen viileämpää, taivas pilvessä ja yllättäen ja pyytämättä remppajamppakin herätti aamulla. 

Repe teki voivottelua, joskin kokeilin merkkiä ja ruutua. No tyyppi vetäs heti evl-ruudun merkkeineen täydellisesti. Tehtiin myös noutoa ja se meinas olla aluksi vähän hakusessa. En tiedä oliko tää kuumuus vai mikä, mutta kapula ei meinannut kiinnostaa. Vaikeahan se toki kapula suussa on läähättää. Perään tehtiin viisi liikettä palkatta: kaukot, istuminen, luoksari, seuruu ja nouto. Kaukot 10m matkalta oli aluksi vaikea, mutta nousi ehkä 5-6:lla käskyllä istumaan. Istumiseen tarvitsee vielä avun. Luoksarissa maahan meno valui eikä mennyt ekalla käskyllä maahan. Seuruu hyvä, ehkä vähän turhan tiiviskin ja noudossa tiputti kapulan, kun oli vieressä. Sama setti perään palkaten. Kaukoissa nousi paremmin ja sai siitä palkan, istumisen hiffasi nyt paremmin, luoksari oli parempi, seuruu ok (ja saatiin polkupyörähäiriö. Täti kehui hienoksi ohi mennessään. Koiraa. Ei mua.) ja nouto oli hyvä.

Loppuun vielä testiä ruudusta. Kerran merkkasi sen hyvin katseella ja meni sinne kohtuullisesti. Merkin mukaan ottaminen kuvioihin aiheutti nyt sen, että meneekin vasemman alakulman törpön luo ja ulkopuolelle. Pitää treenata siis suoria menoja ja liikuttelua. Varsin pätevä oli hän.

Papu tuli tekemään spurtteja Remen jälkeen ja tyyppi veti hyvin. Tosin omintakeisella koikkaloikkatyylillä, mutta pallon perään syöksyi hän erittäin hyvin ja kantoi kotiin palkkapallon. Ihana Papu!

Tokoon on tulossa muutoksia ensi vuonna elokuussa ja niitä voi vakoilla täältä: http://rollenneminjamoonanseikkailut.blogspot.fi/2014/07/pipan-luento-ja-yhteenvetoa-uusista.html

Ja sitten ei muuta kuin treenaamaan.

Muuten meillä on ulkoiltu Luukissa, maisteltu vähän kaverin frisbeeta ja rikottu leluja. Ja tietty lotrattu doggie poolilla!

Kaikenlaista..

Kuten sitä, että miksi tuon Reiman piti syödä puolet tennispallon karvapinnasta? Eikä tässä vielä kaikki. Eihän se saanut siitä edes vatsanväänteitä. Eikä siinäkään vielä kaikki. Koitin oksettaa siltä ne repaleet ulos, mutta mitä tekee hän. Syö tyytyväisenä suolan ja voi hyvin. Ei tullut paluupostina repaleita. Tai tuli, mutta seuraavana päivänä. Empiirisesti on nyt siis todistettu, että repaleet kulkevat ihan kivasti koiran elimistön läpi.

On se jännä. On meille aikaisemminkin käynyt niin, ettei tuota jätkää saa oksentamaan. Siinä sitten saa aina pähkäillä antaako toisen suolapallon myrkytystä uhmaten vai testataanko omaa mielenrauhaa odottamalla seuraavaa päivää ja tuotoksia.

Pienet treenit tehtiin tokoa viikonloppuna ja taitaa palkattomuus olla myymättä vielä Remelle. Sen verran tulee sijaistoimintaa sen treenin jälkeen, kun kaveri sinkoaa syömään heinää. Tai ehkä sen mielestä kentän reunat on vaan huonosti hoidettuja.

Sunnuntaina meinasi olla tiukka paikka aamulenkillä, kun pojat eivät kepon kanssa suostuneet kakkimaan. Papua ei kiinnostanut lenkki juurikaan ja olisi vaan voinut jäädä nurmikolle tarkkailemaan maailman menoa. Tästä tuli mieleen tarina työkaverin koirasta, jota toinen työkaveri hoisi työmatkan aikana. Jossain vaiheessa hoitotäti ihmetteli ja soittelikin jo omistajalle, että "nyt on sellainen juttu, että tää koira ei oo nyt pariin päivään syönyt". Koira ei todellakaan ollut syönyt, ei vaan ollut kiinnostanut kaiketi. No omistaja tähän totesi " Niin joo, unohdin kertoa, että ei se syö yksin, se syö vaan, jos muutkin syö" Just. No hoitotäti alkoi sitten siitä lähtien esittää syövänsä, kun rekun ruoka-aika tuli. Käyhän se niinkin.

Muuten tän viikon jutuista mieleen on jääneet kavereiden hienot onnistumiset tokokisoissa ja taisi joku napata agilityssäkin 5 nollaa, joten ei huonommin. Yksi ilonaihe on myös kaverin tokokisauran avaus ja niin hienot kehut tuli kehässä, että rekkuhan pisti ihan hepuliksi siitä. Onneksi oli mukava tuomari, joka myös ymmärsi tilanteen.

Failure is the key to success; each mistake teaches us something.

Vaikka useimmiten uskotaan siihen, että kunhan asian toistaa tarpeeksi monta kertaan ja harjoittelee sen 10 000 tuntia tullakseen mestariksi, joskus se parempi vaihtoehto on antaa asian muhia rauhassa. Me ollaan tänä vuonna opittu rauhallisuutta ja malttia. Sillä tiellä jatketaan eteenpäin.

Tänään tokoiltiin Remen kanssa hyvällä fiiliksellä. Tein jo viime viikolla päätöksen treenata nyt jonkin aikaa namipainotteisesti, jotta vire saadaan pysymään halutulla tasolla. No sehän pysy siellä. Kaikki liikkeet aloitettiin laittamalla "rauhoitusnamit" maahan. Toimi hyvin ja melko nopeasti alkoi tarjoamaan itsekin rauhoittumista ja suun sulkemista.

Liikkeiden alut hyvin ja rauhallisesti. Joskin loppupäässä treenejä alkoi peruuttelemaan poispäin nameista.

Paikkamakuu hyvin. Alussa nosti päätä irti maasta jätössä, mutta tarjosi sitä kivasti uudelleen, kun tajusi, etten katoa mihinkään. Muutaman poistumisen jälkeen piti sen siellä hyvin lähdössä, välillä ja palatessa. Hieno oli tämä.

Ruutuun varasti, kun tiesi siellä olevan lätkän. Lätkä siis myyty hyvin jo, nyt pitäisi sitten myydä lätkättömyys yhtä hyvin. Ilman lätkää oli taas vaisumpi ja kiersi oikean alakulman tötterön. Häntä kuitenkin heiluu, kun ruutuun pääsee. Kauempaa ei vielä sitä lähde hakemaan. Ehkä pitää treenata vaan musta irtoamista erikseen.

Seuruu ok. Vähän edistää ja huomasin, että itse lopetan käsien heiluttamisen hitaassa käynnissä. Sivuaskeleet hyvin ja käännös, jossa koira menee ulkokautta ympäri oli aikas makee. 

Kaukoissa tulikin kaikenlaista, mutta yritystä riitti. Down oli hukassa, mutta uppe on myyty hyvin. Jossain välissä kipitti luoksekin. Lisää näitä ja matkatreeniä.

Nouto hyvin. Tulee pa:n, mutta viskaa kapulan. Tyhmänä en tajunnut ensin tehdä palautuksia ja pitoa. Muistuksen jälkeen piti hyvin kiinni vaikka koitti kapulaa tökkiäkin. Siis minä.

Tunnarissa pitää treenata ohjaajan kääntyminen. Nenällä teki hyvin töitä eikä purrut enää tunnaria säpäleiksi.

Luoksarin stopit tehtiin kiertäen tolppaa. Kun niissä ei ollut mitään moitittavaa, kumpikin tehtiin vain kerran.

Istuminen on hakusessa. Tarjoaa seisomista, mikä sinänsä on huvittavaa, kun se oli se inhokkijuttu, joka nyt tehdään kuitenkin häntä heiluen. Lisää treeniä tähän.

Eipä nuo virheet haittaa, kun tyypin ilme on iloinen ja häntä heiluu. Niin kivaa tokoilla näin pätevän ärrierin kanssa!

Tokoo ja aksaa

No niin, hengissä ollaan, vaikka hiljaisuutta on ollut. Tokon treenaamiseen saatiin lisäohjeistusta ja ongelmia pitäis treenata vähemmän ja kaikki-onnistuu-treenejä enemmän. No näin meillä on ollutkin. Tosin paikkamakuuta ei olla nyt tehty Remen kanssa ollenkaan, koska tuntuu, että mielentila on ihan väärissä sfääreissä. Tosin eipä se siitä korjaannu, jos sitä välttelee. Tosin otin nyt muutenkin pläniksi korjata virettä, joten varmaan siirrytään hetkeksi tekemään ruokapalkalla juttuja ja loppuun sitten pallo. 

Reme on vihdoin saanut kesätukan, jota eräät odottivat kuin kuuta nousevaa.

Muuten on harrastettu Papun kanssa raunioita. On käyty vierailemassa Espoon radalla ja treenattu omalla radalla. Pätevä tapaus kyllä ja edelleen niin intopinkeänä ja tärkeänä menee siellä, että ihan meinaa liikuttua siitä.

Koska Remen aksaura on ohi, niin Papu on treenaillut aluevalkkuryhmässä ja menohan näyttää tältä:

Pienen koiran on hyvä ottaa vähän varoja hyppyyn. Not.

Tiukalla keskittymisellä alas A:ta

Kieliposkella ja korvat lepattaen

Laskeutuminen

Korvat rullalla

Takajalkoja alle

Kiihdytys leluun

Isompikin este

Saalistaja

 Ehdottomasti olen onnellinen siitä, että Papun kanssa näin puuhastellaan, mutta kyllähän tuo kauhistuttaa, kun tyyppi loikkaa liioitellusti noin paljon ennen estettä. Papuhan myös varmaan juuri tuon takia rysähtikin keskelle okseria, kun se este jatkuikin vielä. Ninalta saatiin läksyksi kokeilla, hahmottaako Papu esteet siivekkeistä vai tsuumaako rimaan. Tätä ei nyt kuitenkaan olla vielä päästy kokeilemaan. Ihana on kuitenkin hän ja nyt leikkii hyvin pallolla kentällä ja on enemmän minun kanssani tekemässä. Tosin puomille meinasi jäädä jumittamaan, kun siellä tarjottiin nameja. Hassu otus. No vanhuksen kanssa keskitytään pitämään kivaa ja tekemään turvallisesti aksaa.

Tiimin leirillä

Tuorla oli taas suuntana viime viikonloppuna ja iki-ihanan tiimin leiri. Homma aloitettiin kisoilla, jossa jokainen teki neljä liikettä: seuruu, nouto, luoksari ja kaukot, haluamassaan järjestyksessä haluamallaan tasolla. 

Omalta osalta tää tuntui aika karsealta, koska Reme oli koko viikon ollut kuin liukas saippua ja saattoi singota mihin tahansa milloin vain. Kovasti sitä koitin purkaa ja saada samaan kuplaan, mutta eihän se onnistunut. Kehäänmeno oli karsea ja siinä karkasikin kahteen kertaan ja kävi ottamassa kehän haltuun kusaisemalla lähipuskaan. Höh höh.

Seuruu ihan ok, mutta alun perusasentoon oli vaikea tulla ja tuli pieni ääni. Itse seuruu aika ok, mutta yhdessä käännöksessä unohtui jonnekin ja olikin sitten minulta hukassa hetken. Jäin sitä odottelemaan, kun en tiennyt missä on enkä oikeastaan ollut siitä varma tulisiko jatkamaan suoritusta. Ihan ok kuitenkin tämä. Seuraavaksi tehtiin luoksari. Jäi vinkumaan (eli oli epävarma, mitä oli tulossa, vaikka kerroin kyllä), tuli hyvin ja pysähtyi hienosti. loppu myös hyvä. Liikkuri koitti tässä vaiheessa tarjota noutoa seuraavaksi, mutta halusin tehdä kaukot. Kaukot semiok: eteni ja meni vinoon. Viimeisenä nouto: ei meinannut löytää kapulaa ja palautus oli huono, mutta tuli sentään sivulle. Olin ajatellut palkata Remen palautuksesta, mutta se meni nyt mönkään, kun jäi sitä hieman arpomaan. Yllätyksellinen palkka jäi siis nyt antamatta. Höh.

Lounaan jälkeen tehtiin paikalla olot. Reme varasti kupille liikkurin "käskystä". Voihan ärsytys. Ei muuta ku uudelleen riviin ja tekemään työt ensin. Lentsun mukaan paikkamakuu oli ihan ok. Jotain pientä piippailua ja tärinää, mutta ihan ok. No positiivista oli se, että pysyi siellä eikä noussut seisomaan, mitä on välillä tehnyt. Pää ei todellakaan mennyt maahan vaan taisi olla aikalailla pystyssä, joskin luoksepalatessa se oli maassa. Sitten jumittaa siellä maassa, kun pitäisi saada istumaan.

Palauttavana treeninä vaan leikittiin ja tehtiin perusasennon tarjoamista, jotta saisin tyypin sinne samaan kuplaan kanssani. Ihan ok, mutta itsellä haikea mieli, kun päivän treenit meni meillä eri kuplassa ja Reima väärässä mielentilassa. Ei tuntunut hyvältä. Illalla katsottiin videolta kaikkien suoritukset. Ei se oma suoritus ollenkaan pahalta näyttänyt eikä ollenkaan sellaiselta taistolta miltä se itsestä tuntui. Ihan hyvä tämä oli nähdä. Tosin vähän harmittaa, kun tuntui siltä, etteivät muut ymmärtäneet mikä siinä minua harmitti. Mulle se on tärkeää, että ollaan siellä kehässä sillä hyvällä rauhallisella fiiliksellä. Silloin ei haittaa virheet liikkeissä, kun fiilis on oikea. Jos ei, niin ei se tunnu hyvältä, vaikka tekisikin teknisesti täydellisen suorituksen. Toki tästä käytiin keskustelua myös siten, että pitäisikö sitä vähän pystyä kestämään sitä epätäydellistä fiilistä, jos suoritus on hyvä?

Paljon käytiin keskusteluja illalla ja lenkeillä ja vaikka missä. Kovaa pohdintaa käytiin.Yöllä tuli hieman terveydellisiä haasteita vastaan ja aamulla suunnattiinkin sitten käymään lääkärissä. Sieltä palattiin melko nopeasti takaisin leirille odottamaan lääkkeiden vaikutusta, kun niitä ei alkanut kuulumaan ja olo alkoi tuntua heikolta, päädyttiin vielä lähtemään päivystykseen varmuuden vuoksi. Koska siellä taas asiat kestivät, meiltä jäivät päivän treenit välistä kokonaan. Onneksi minun ihanat kuskit pääsivät kuitenkin vuorollaan treenaamaan. Omat ongelmat tokossa jäivät siis tällä kertaa käymättä läpi, tosin aika moneen niistä mulla onkin jo näkemys, mitä lähdetään tekemään.

Vähän jäin pohtimaan sitä, että pitäisi tehdä harvemmin treenejä. Miten joku asia saadaan myytyä, jos sitä tehdään vaan harvoin? Miten siihen saadaan rutiinia, jos se tehdään vaan kerran viikossa? En tiedä. Tuntuu turhauttavalta treenata asiaa, mikä on vaiheessa, vain kerran viikossa. Eihän me koskaan saada tehtyä sitä tarpeeksi, että päästäisiin kisakehään asti.Vähän nyt mietityttää ja kaihertaa se, ettei homma etene eikä kisailmon laittaminen sisään ole edelleenkään ajankohtaista.